Sain äsken sähköpostia suomalaiselta Meksikossa työskentelevältä mieheltä, joka haluaa kertoa arjesta sikainfluenssaepidemian keskellä.
Perhe ei halua julkisuutta, joten mies esiintyy nimettömänä. Seuraavassa otteita mielenkiintoisesta kirjeestä:
“Saimme tietoa influenssasta melko nopeasti perjantaina sekä oman työpaikkani että paikallisen kansainvälisen järjestön kautta. Jätin jo tuolloin menemättä työpaikalle ja tein töitä etänä -- pääsääntöinen suositus on pysyä kotona ja välttää kontakteja. Tuo aiheuttaa melko inhottavan ihmiskontaktin ja kosketuksen pelon tunteen.
Normaali elämämme on mennyt melko sekaisin. Poikamme ei voi käydä puolipäiväkerhossa eikä uimatunneillaan ja leikkiseurakin on vähissä. Myöskään lastenhoitoapua emme ole pyytäneet, koska ulkoiset kontaktit on pidettävä minimissä.
Tästä johtuen vaimollani ei ole niin hyvin aikaa tehdä täydennysopintojaan ja pojalla alkavat kaatua seinät päälle. Itse olen siis tehnyt töitä kotitoimistolta. Eli olemme eristyksissä.
Kun poistumme kodista, niin pitää hokea itselleen “älä koske kasvoihin, älä koske kasvoihin” ja aina jos on muita henkilöitä lähellä niin hengityssuojain vain naamalle. Suoja on sinänsäkin tärkeä, että se suojaa tuolta omalta kosketukseltakin. Käsidesinfiointiaine on kodin ulkopuolella aina käytössä ja heti kotiin tultua on mentävä käsien pesulle…
Huomattavaa on kyllä, että kasvosuojainten käyttö kaupossa jne. lisääntyy päivä päivältä, kun tietoisuus ja huoli lisääntyvät. Mutta kaikki eivät kuitenkaan maskeja käytä. Emme ole liikkuneet keskustan suunnassa, mutta mm. läheinen moottoritie on kyllä selvästi hiljaisempi.
Suomalaisessa ja kansainvälisessä tuttavapiirissämme tunnelma on rauhallinen ja odottava. Minkäänlaisesta hysteriasta tai paniikista ei voi puhua.
Suurin ongelma monilla on varmasti sama kuin meillä -- lasten kanssa kotiarestissa. Kun epidemian / tartuntariskin kestosta ei tiedetä mitään, niin epävarmuus siitä milloin elämä palaa takaisin normaaliksi syö henkisesti sisältäpäin.
Suoraan sanottuna, osa suomalaisesta mediasta antaa tilanteesta paljon synkempää kuvaa kuin se näin paikan päällä tuntuu.
Työnantajani pitää meidät erittäin hyvin tietoisena tilanteen kehittymisestä ja saamme sitä kautta mm. paikallisten viranomaisten ohjeet käännettyinä.
Otteita ohjeista:
-Keep away of people who show any of the symptoms described above. Wear a facemask whenever close to someone or in an enclosed environment
-Avoid kissing and handshaking
-Do not share food, drinks or MOBILE DEVICES
-Keep windows open, and let sun get into surfaces as much as possible; avoid enclosed environments as much as possible
-Wash or clean your hands frequently, along with surfaces, and personal belongings; avoid as much as possible to touch the inside of your mouth, nose or eyes.
-Avoid crowded places as much as possible
-Avoid eating food from/at restaurants, or any other food source than home/other trustworthy source
-Avoid smoking, or smoke sources
-Eat vitamin A, D and C containing foods, such as citrus fruits, or carrots. If no medical counter-indication, have some vitamin supplement such as Aderogyl 15; one ampule dissolved in water once a week (vitamin A and D), and Redoxon effervescent tablets 1g; one tablet dissolved in water once a day. (Vitamin C)…
Täällä tosiaan on tuo poskisuukko- ja kättelykulttuuri niin voimakas ja muutenkin henkilökohtainen tila erilainen kuin Suomessa. Se asettaa lisähaasteita.
Voimme siis henkilökohtaisesti hyvin emmekä ole kuulleet muillakaan suomalaisilla olevan mitään hätää.”
Terveiset täältä Meksikosta.
Olen itse työskennellyt täällä Meksikossa kaiken kaikkiaan jo yli kymmenen vuotta ja näin vakavia tapauksia en ole ennen nähnyt täällä.
Ongelma ehkä on myös että ihmiset eivät ota tätä riittävän tosissaan ja riittävän vakavasti. Itse vielä tänään Keskiviikkona olen ollut normaalisti töissä muuta huomenna en meinaa enää tulla toimistolle ja yritän tehdä töitä kotoa käsin.Lasten koulut ovat olleet kiinni Perjantaista lähtien ja kaupunki on todellakin huomattavasti hiljaisempi kuin yleensä. Itselläni on viisi lasta täällä Meksikossa syntyneitä jotka ovat olleet kotona lähes koko ajan vaimoni ja anoppini kanssa jotka myös ovat Meksikolaisia.Tietenkin lapsille on hyvin vaikeata olla kotona ilman muun maailman kontakteja mutta kun heitä on viisi aina heidän kesken löytyy riittävästi leikkejä.
Myös minä itse en ensiksi ottanut hyvin vakavasti tätä tilannetta mutta nyt kun olen nähnyt tilanteen vakavuuden maailmanlaajuisesti on aika todellakin ottaa vakavasti.
Vielä tuntien tämän maan yleiset tavat kuten sanoa käsipäivää kaikkien kanssa ja monta kertaa päivässä.On tietenkin paljon helpompi että tauti leviää nopeammin. Ja myös tuntien katukauppaamisen yleisyyden. Täällä suurin osa ihmisistä ruokailee kadulla päivittäin eikä tuo hygieeninen puoli aina ole ihan ok.
Tilanteesta kyllä informoidaan säännöllisesti TV:ssä ja radiossa. Mutta ihmiset ovat menossa yleiseen paniikkiin.
Itse luulen että tilanne tulee vielä paljon kriittisemmäksi.Tuntien Meksikon terveydenhoidon tilanteen mikä ei todellakaan ole parhaasta päästä.
Olen aivan varma että lukumäärät tautitapauksista täällä mitä yleisesti on annettu Meksikon mediassa julki tulevat kasvamaan hyvin paljon suurimmiksi lähipäivinä.
Meksiko Distrito Federal:ssa (Mexico City) y Estado de Mexico:ssa asuu tunnetusti yli 25 miljoonaa ihmistä joista suurin osa ei alunperin ole kotoisin täältä ja tämän takia ihmiset matkustelevat paljon muihin kaupunkeihin. Ja toisaalta pääsiäislomat olivat juuri jolloin myös matkustaminen muihin maihin on yleistä.
Tuleva viikonloppu tulee olemaan hyvin tärkeä taudin laajentumiselle koska paniikissa ihmiset lähtevät muihin kaupunkeihin kotiseuduilleen.
Ainakin vielä tänään minä ja perheeni viomme hyvin ja toivon että näin jatkuu tulevaisuudessakin.
Petri