Kolme varttia

Sain äsken sähköpostia suomalaiselta Meksikossa työskentelevältä mieheltä, joka haluaa kertoa arjesta sikainfluenssaepidemian keskellä.

Perhe ei halua julkisuutta, joten mies esiintyy nimettömänä. Seuraavassa otteita mielenkiintoisesta kirjeestä:

“Saimme tietoa influenssasta melko nopeasti perjantaina sekä oman työpaikkani että paikallisen kansainvälisen järjestön kautta. Jätin jo tuolloin menemättä työpaikalle ja tein töitä etänä - pääsääntöinen suositus on pysyä kotona ja välttää kontakteja. Tuo aiheuttaa melko inhottavan ihmiskontaktin ja kosketuksen pelon tunteen.

Normaali elämämme on mennyt melko sekaisin. Poikamme ei voi käydä puolipäiväkerhossa eikä uimatunneillaan ja leikkiseurakin on vähissä.  Myöskään lastenhoitoapua emme ole pyytäneet, koska ulkoiset kontaktit on pidettävä minimissä.

Tästä johtuen vaimollani ei ole niin hyvin aikaa tehdä täydennysopintojaan ja pojalla alkavat kaatua seinät päälle. Itse olen siis tehnyt töitä kotitoimistolta. Eli olemme eristyksissä.

Kun poistumme kodista, niin pitää hokea itselleen “älä koske kasvoihin, älä koske kasvoihin” ja aina jos on muita henkilöitä lähellä niin hengityssuojain vain naamalle. Suoja on sinänsäkin tärkeä, että se suojaa tuolta omalta kosketukseltakin. Käsidesinfiointiaine on kodin ulkopuolella aina käytössä ja heti kotiin tultua on mentävä käsien pesulle…

Huomattavaa on kyllä, että kasvosuojainten käyttö kaupossa jne. lisääntyy päivä päivältä, kun tietoisuus ja huoli lisääntyvät. Mutta kaikki eivät kuitenkaan maskeja käytä. Emme ole liikkuneet keskustan suunnassa, mutta mm. läheinen moottoritie on kyllä selvästi hiljaisempi.

Suomalaisessa ja kansainvälisessä tuttavapiirissämme tunnelma on rauhallinen ja odottava. Minkäänlaisesta hysteriasta tai paniikista ei voi puhua.

Suurin ongelma monilla on varmasti sama kuin meillä - lasten kanssa kotiarestissa. Kun epidemian / tartuntariskin kestosta ei tiedetä mitään, niin epävarmuus siitä milloin elämä palaa takaisin normaaliksi syö henkisesti sisältäpäin.

Suoraan sanottuna, osa suomalaisesta mediasta antaa tilanteesta paljon synkempää kuvaa kuin se näin paikan päällä tuntuu.

Työnantajani pitää meidät erittäin hyvin tietoisena tilanteen kehittymisestä ja saamme sitä kautta mm. paikallisten viranomaisten ohjeet käännettyinä.

Otteita ohjeista: 

-Keep away of people who show any of the symptoms described above. Wear a facemask whenever close to someone or in an enclosed environment
-Avoid kissing and handshaking
-Do not share food, drinks or MOBILE DEVICES
-Keep windows open, and let sun get into surfaces as much as possible; avoid enclosed environments as much as possible
-Wash or clean your hands frequently, along with surfaces, and personal belongings; avoid as much as possible to touch the inside of your mouth, nose or eyes.
-Avoid crowded places as much as possible
-Avoid eating food from/at restaurants, or any other food source than home/other trustworthy source
-Avoid smoking, or smoke sources
-Eat vitamin A, D and C containing foods, such as citrus fruits, or carrots. If no medical counter-indication, have some vitamin supplement such as Aderogyl 15; one ampule dissolved in water once a week (vitamin A and D), and Redoxon effervescent tablets 1g; one tablet dissolved in water once a day. (Vitamin C)…

Täällä tosiaan on tuo poskisuukko- ja kättelykulttuuri niin voimakas ja muutenkin henkilökohtainen tila erilainen kuin Suomessa. Se asettaa lisähaasteita.

Voimme siis henkilökohtaisesti hyvin emmekä ole kuulleet muillakaan suomalaisilla olevan mitään hätää.”

Sain neljä vuotta sitten sinnikkään pyytämisen jälkeen Huoltovarmuuskeskuksesta valokuvia valtion salaisesta lääkevarastosta. Valmistelin tuolloin tv-raporttia Suomen varautumisesta maailmanlaajuisen pandemian uhkaan.

Lintuinfluenssakeskustelun keskellä lääkkeeksi hankitut Tamiflu-kontit odottivat salaisessa varastossa avaamattomina. Nyt konttien olemassaolo on jälleen palannut mieleen.

“Sen teho hoidossa on sillä lailla osittainen, että se hiukan lievittää oireita ja lyhentää taudin kestoa, mutta se ei ole sillä lailla parantava lääke kuin esimerkiksi antibiootit bakteeritulehduksissa”, kertoi sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvos Merja Saarinen 45 minuuttia -ohjelmassa syksyllä 2005.

Sikainfluenssan leviäminen on jälleen nostanut lääkettä valmistavan Rochen osakekurssia, samanlaisen sysäyksen on saanut myös GlaxoSmithKlinen osake. Glaxo valmistaa Tamiflun kilpailijalääkettä, hengityksen kautta otettavaa Relenzaa.

Maailman terveysjärjestön mukaan influenssapandemian uhka on nyt suurempi kuin aiemmin, uhkaluokitusta kohotettiin kolmostasolta nelostasolle ensimmäistä kertaa.

Virus voi jo olla Suomessa, mutta täällä on monta muuta maata vähemmän syytä paniikkiin.

Suomi kuuluu parhaiten kulkutauteja vastaan varustautuneisiin maihin.

Yleinen hygieniataso on korkea. Lintutaudin varalta viranomaisten suunnitelmat ovat pidemmällä kuin vielä muutama vuosi sitten.

Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin materiaalikeskuksessa on ylipäätään kriisien varalta useiden kuukausien varastot kertakäyttöisistä sairaanhoitovälineistä. Kehitysmaissa voidaan vain unelmoida tällaisesta valmiudesta. Jos sikainfluenssa puhkeaa pandemiaksi, köyhän etelän ja rikkaan pohjoisen kuilu näyttää kaiken karuutensa.

Autokatsastus yksityistettiin kilpailun vapauttamisen nimissä. Hinnat ovat nousseet rajusti, eikä kilpailu oikein toimi muualla kuin liikenneministeri Anu Vehviläisen kotikonnuilla Pohjois-Karjalassa. Siellä katsastus irtoaa kolmellakympillä, kun Lapin perukoilla samasta palvelusta saa maksaa yli satasen.

Eikä kyse ole mistään parturireissusta, vaan pakollisesta toiminnasta.

Ministeriössä ongelma on tiedetty pitkään, mutta kouriintuntuvat toimet puuttuvat. Viime vuonna Vehviläinen muuten vielä antoi tästä aiheesta haastattelun, nyt 45 minuuttia sai tyytyä ministeriön virkamieheen.

- - -

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta ei tiedä, mitä tasavallan presidentti tekee. Asia on käynyt ilmi venäläisten maakauppojen yhteydessä.

Halonen on keskustellut Venäjän presidentin kanssa tonttikauppoihin liittyvistä asioista, mutta päivän Hesarissa ulkoasiainvaliokunnan Markku Laukkanen ja Pertti Salolainen sanovat saavansa tietoja tällaisista toimista vain tiedotusvälineistä.

Onneksi media on sentään olemassa, että tieto kulkee valtiojohdossa jollain tavalla.

Venäläiset ostavat maata Suomesta, Suomi haluaisi vastavuoroisuusperiaatteen mukaisesti kansalaisilleen mahdollisuuden hankkia tontteja Venäjältä. Asia on jatkovalmistelussa, kertoi ulkoministeri Alexander Stubb uutisissa.

Onnea yritykselle. Rekkajonojen poistaminenkin on ollut aika pitkään jatkovalmistelussa.

Jatkosodan viimeisenä kesänä tuhannet suomalaisten vangeiksi joutuneet neuvostosotilaat tekivät maatöitä pelloilla yhdessä suomalaisten siviilien kanssa. Sota-aikana maataloustyöt olivat luonnollisesti naisten harteilla, miehet olivat taistelemassa rintamalla.

Kevättalvella 1945 syntyi lapsia, joiden isät olivat venäläisiä sotavankeja ja äidit suomalaisia.

Sotavankeja tutkineen Renvall-instituutin Dmitri Frolovin mukaan sota-aikana syntyi arviolta kahdesta kolmeensataan tällaista lasta.

Aiheesta on vaiettu, sillä tuohon aikaan vihollissotilaan kanssa hankittu lapsi oli suuri häpeä. Suomessa olleiden saksalaissotilaiden aviottomat lapset ovat myöhemmin purkaneet elämäntarinoitaan myös julkisuudessa, mutta venäläisten sotavankien lapsista ei ole puhuttu.

Monilta sotavankien lapsilta salattiin oman isän henkilöllisyys. He saivat itse tietää totuuden isistään vasta aikuisina, vaikka asia oli ollut kylällä julkinen salaisuus.

45 minuuttia antaa keskiviikkoiltana puheenvuoron sotavankien lapsille. Toimittaja Juha Muurisen haastattelema Ulla Salomaa haluaa kertoa kokemuksistaan, jotta voisi olla avuksi muille vastaavassa tilanteessa eläneille.

Herättelimme 45 minuuttia -ohjelmassa keskusteluja pikkulasten terveyttä ja kehitystä vaurioittavista jättiryhmistä muutama viikko sitten. Mammuttimaisissa ryhmissä jo pelkkä jatkuva melu rasittaa sekä lapsia että työntekijöitä.

Meteliä ongelmasta pitivät niin psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen, lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kuin Lastentarhanopettajaliiton Soile Oleanderkin.

Sain aiheen esille nostamisesta suuret kiitokset päiväkodeissa työskenteleviltä hoitajilta ja lastentarhanopettajilta. Heistä oli hienoa, että joku uskaltaa puhkaista kuplan suomalaisen päivähoidon ympäriltä. He kun eivät uskalla kertoa vanhemmille totuutta, todenpuhumisesta joutuu vaikeuksiin.

Puhe laadukkaasta varhaiskasvatuksesta on useilla paikkakunnilla vaatteettoman keisarin touhua.

Tällä viikolla palaamme aiheeseen.

Pikkulasten puolesta ei ole syntynyt samanlaista kansanliikettä kuin teurashevosten rääkkäyksestä kertoneen inserttimme jälkeen. Viranomaiset eivät ole lähteneet liikkeelle samaan tapaan kuin esimerkiksi poliisit joidenkin huijauksista kertoneiden reportaasiemme jälkeen.

Päiväkodeista vastaavalla ministerillä ei edes ollut aikaa toimittajallemme. Lopulta reportterimme Raija Kantomaa tavoitti peruspalveluministeri Paula Risikon journalisteille tarkoitetusta aamukahvitilaisuudesta.

Ei tarharyhmien pienentämiseen tule mitään lisärahaa. Entä ylisuurten ryhmien estäminen määräyksillä?

“On erilaisia näkemyksiä - tuleeko valtionhallinnon rajata ryhmäkoot - siitä on todella erilaisia näkemyksiä”, sanoi Risikko, kun kahvitilaisuuteen saapuneelle toimittajallemme kuitenkin jotain piti vastatakin.

Nyt on lama, rahaa ei ole. Siinä on viestiä tarhalasten vanhemmille. Sietämätön melu jatkukoon.

“Tässä on erilaiset suhdannevaihtelut koettu ja koskaan ei ole löytynyt rahoitusta pienten lasten palveluihin”, sanoo Lastentarhanopettajaliitto.

Ammattijärjestö saa valittaa yksin, sillä vanhempia ei barrikadeille nouseminen kiinnosta. Mitäpä tuosta, siellä tarhassahan ne lapset niin vaivattomasti hoituvat.

“Pahimmat tilanteet ovat sen kaltaisia, että uusi vasta tullut lapsi itkee ja aikuinen seisoo vieressä eikä korviaan lotkauta”, kertoo päiväkotien laatua tutkinut Marjatta Kalliala keskiviikon 45 minuuttia -ohjelmassa.

Katsokaa isät, äidit ja päättäjät peiliin. Te rakastatte hevosia enemmän kuin lapsianne.