“Se ei ehkä samassa mittakaavassa ole johtajien tauti, koska johtajiksi valituilla on hirveän hyvä motivaatio”, arvioi Sitran yliasiamies Esko Aho masennusta sairautena.
Aho kuuluu Jorma Ollilan, Leif Fagernäsin, Lauri Ihalaisen ja lukuisten muiden huippupoliitikkojen ja yhteiskunnan vaikuttajien kanssa valtiolliseen Masto-koordinaatioryhmään, jonka tehtävä on vähentää masennusperusteisia työkyvyttömyyseläkkeitä.
Masennus vie eläkkeelle tyypillisesti neljä-viisikymppisen koulutetun naisen. Tapauksia on nelisentuhatta vuodessa, kulut yhteiskunnalle satoja miljoonia euroja.
Yhteiskunnan huipulta kootun koordinaatioryhmän yksi tehtävä on pitää asiaa esillä. Esko Aholta se onnistuu, sillä häneltä on kuultu ennenkin räväköitä näkemyksiä ihmisten vastuusta omasta terveydestään ja elintavoistaan.
Aho patistaakin masentuneita lenkille. Hän korostaa liikunnan merkitystä masennuksen torjuntatyössä.
“Jos pantaisiin rinnakkain nämä mielenterveysongelmaiset ja fyysisesti huonokuntoiset ihmiset, niin löytyy aika paljon yhtäläisyyksiä. Terve sielu terveessä ruumiissa ei ole kuitenkaan ihan kaukaa haettu juttu”, Aho sanoo 45 minuuttia -ohjelman haastattelussa.
Jos meno omalla työpaikalla masentaa, Aho rohkaisee kohti uusia haasteita. Myös pätkätöihin on syytä suhtautua myönteisesti, hän muistuttaa nykymaailman realiteeteista.
Masennukseen sairastuneen näkökulmasta Ahon puheet kuulostavat kovalta tekstiltä.
Jos tehdas lähtee alta, voi tuntua enemmän kuin haasteelliselta ottaa itseään niskasta kiinni. Ideat sopivat lievästi masentuneen mielialan torjuntaan, mutta raskaampi depressio vaatii järeämpiä auttamiskeinoja.
Masennuksen takia jo pitkään työkyvyttömyyseläkkeellä ollut Sirkku Siivonen puhuu ohjelmassa omasta puolestaan.
“Kauhean tärkeää olisi muistaa, että ihminen ei ole kone”, Siivonen muistuttaa.
On huvittavaa nähdä Esko Aho ottamassa kantaa asiaan, kun olettaa sopii ettei hän tiedä masennuksesta eikä sen hoidosta “hölkäsen pöläystä” perusteluna mm. seuraava “googletus”:
Esko Aho syntyi 1954 Vetelissä pohjalaiseen viljelijäperheeseen ja kirjoitti 1973 y l i o p p i l a a k s i Vetelin Yhteislukiosta. “Ensimmäinen varsinainen työpaikka, josta sain palkkaa oli k e s ä t o i m i t t a j a n a Keskipohjanmaa-lehdessä. Opettelin sitä varten kirjoittamaan kymmensormijärjestelmällä kun uskoin, että se on alalla välttämätön avu. Olin toimituksessa kai ainoa joka sen sitten osasi.”…..Ahon hallitus antoi 1992 r a h a n p u u t t e e s s a SITRAlle l o h d u t u k s e n a Nokian osakkeita, joita oli Valtiolle tullut Televan ja Telefennon myynnin maksuna 80-luvulla. Pohjamudissa ryömineiden osakkeiden nousu s a t a k e r t a i- s i i n arvoihin teki SITRAsta r i k k a a n säätiön…Vuoden 2003 lopulla hänet kutsuttiin SITRAn j o h t o o n huhtikuun alusta 2004, mutta harjoittelun hän aloitti j o e n n e n vuodenvaihdetta… .
Ahosta tuli menestyjätyyppi turvallisen lapsuuden ja nuoruuden saattelemana. Siitä hän saa kiittää kotiaan ja perintötekijöitään, joita en tosin kadehdi…hänen perimässään kun on lois-ainesta. Sen voi panna merkille mm. edellisistä googlen lainauksista, jotka antavat selvän kuvan hänen loistaipumuksestaan.
Oikeat työntekijät omaavat mitä erilaisimmat lapsuudentaustat ja perintötekijät. He ovat yleensä Ahoa keskimääräistä tunnollisempia suorittamaan osansa yhteisen hyvän eteen. Aho on oman edun tavoittelija ja siksi väärä henkilö miettimään keinoja masennuksien syiden kokonaisvaltaiseen kartoitukseen saatikka niiden vähentämiseen. Annetaan oikeiden asiantuntijoiden hoitaa tämäkin asia, niin siitä on enemmän hyötyä koko yhteiskunnalle.
Kaikki kunnia Aholle lehtitoimittajana, mutta kukin tehköön sitä työtä minkä parhaiten osaa, iloisin mielin ja vaikka pätkätyönä. Eikös siinä ohjelmassa suunnilleen niin annettu ymmärtää.
kirjoitettu on, mitä muuta pitäisi kirjoittaa ?
Esko Aho tietää pätkätyön olevan onnellisen elämän lähde. Hän on koko ikänsä ollut pätkätöissä. Hän tiennee myös sen, että pätkätyössä, pienipalkkaisessa pätkätyössä, on jatkuva huoli toimeentulosta. Huoli myös siitä, miten käy, kun työ loppuu. Mahdollinen työttömyysturva on pienellä palkalla tehdyn työjakson jälkeen matala – tuleeko sillä toimeen?
Muistanko oikein, että Esko Ahon oli pakko vastaanottaa kansanedustajan palkkaa silloinkin, kun hän asui Harvardissa! Iloiset veronmaksajat, pitkä- ja pätkätyöläiset kustansivat mielenkiintoisen elämän.
Minä olin mielenkiintoisessa työssä, kohtalaisella palkalla, yli 20 vuotta. Ja – pam – tuotantolaitoksen hyvin tuottava toiminta päätettiin lopettaa. Lähes 200 ihmistä pääsi kääntämään vaihtelevaa ja virkistävää, uutta lehteä elämässään. Tämän jälkeen olen saanut tutustua vuokratyöhön ja määräaikaiseen työhön. Uusi työ entisen jälkeen on, ikävä kyllä, ollut tähän saakka edellistä alemmin palkattua. Masentumaan ei ehdi. Jatkuvasti on opeteltava uutta työkulttuuria uudessa yrityksessä, uusia atk-ohjelmia ja tehtäviä. Heti, kun pääsen hiukan sisälle asioihin, saan aloittaa kaiken alusta muualla. Vaihtoehtoisesti saan etsiä uutta paikkaa muutaman viikon tai kuukauden. Toivottavasti uusi työ kuitenkin löytyy. Työvuosia on periaatteessa jäljellä paljon – jaksanko. Vuokratyönantajan työterveyshuoltoon ei kuulu sairaanhoito – vain työhöntulotarkastus puolen vuoden työrupeaman jälkeen. Tarkastus sisältää verenpaineen mittauksen ja keskustelua terveydenhoitajan kanssa.
Muodikasta on kertoa oma motto:
Vuokratyöntekijänä minulla on selvästi pienempi palkka kuin vieressä istuvalla, samaa työtä tekevällä kollegalla, mutta vastaavasti saan maksaa henkilöstöruokalassa vähän korkeamman hinnan päivän annoksesta.
raija paananen kirjoittaa:
23. huhtikuuta 2008 kello 22.38
Hei muuten,
tuli mieleen, että voitaisiinko tavata jossakin muualla kuin kolmosen sivuilla? Minua häiritsee ajatus toimittajasta, joka etsii jutun juurta.
Esimerkiksi näin:
Klikkaat nimeäni, josta pääset kotisivuilleni ja sieltä klikkailet foorumille.
T: Juha / Proffajoo
Mikä ihme on tämä Masto-koordinaatioryhmä ?
Joku uusi “viisastenkerho”. Eikö näitä ole jo liikaa?
Neuvostoliitto lähinnä tulee mieleen näistä “johtavista” kaikentietäjistä.
Motiivi tämänkin propagandan takaa löytyy.
Samat besserwisserit tulee tasaisin väliajoin julkisuuteen neuvomaan, miten muiden tulee elää.
Jos tietäisivät oman tietämättömyytensä, kenties olisivat hiljaa.
Ja häpeäisivät.
Ahon mielipiteet masennuksen hoidosta ovat tyypillinen uusliberalistinen “ota itseäsi niskasta kiinni”-näkemys. Kuvastaa oikein hyvin tämän yhteiskunnan tämänhetkisiä arvoja. Ikään kuin köyhyys, syrjäytyminen, sairaus ym. olisivat seurausta ihmisen omasta kyvyttömyydestä olla osa järjestelmää. Ahon mielipiteet ovat sellaisen henkilön mielipiteitä, joka ei todella tunne eikä tiedä asioita. Tällaisia ihmisiä istuu paljon johtavilla paikoilla, ja juuri he ovat vastuussa monista asioista, jotka ratkaisevat, miten tätä yhteiskuntaa kehitetään. Minusta Ahon olisi parempi keskittyä SITRA:n
Olen itse sairastanut masennusta vuodesta 2003 lähtien. Olen ollut hyvin syvissä vesissä ja saanut myös vakavan masennuksen diagnoosin. Tummista vesistä olen noussut valoon pikku hiljaa hyvän hoidon ansioista.
Olen ollut siitä kummallinen masennuspotilas, että olen ollut työssä koko masennuksen ajan joitain sairaslomapätkiä lukuunottamatta. Ylitunnollisena, työlleni vahvasti omistautuvana olen sitkutellut työssä silloinkin, kun minun olisi ollut viisasta jäädä sairaslomalle. Työssä olen joutunut olemaan myös sen vuoksi, että lasten elatus ja asuntolaina ovat vaatineet jatkamaan ja jatkamaan.
Esimieheni eivät ole valittaneet työni tuloksista vaan on pitänyt minua hyvänä työntekijänä. Mutta masentumista ja siihen liittyvistä hoidoista en ole missään tapauksessa voinut kertoa sen kummemmin työkavereille kuin esimiehellekään, koska olen nähnyt monen vastaavassa tilanteessa olleen työntekijäparan kohtalon, kun masennus on tullut ilmi…
Olen myös noudattanut Sitran ylijohtajan neuvoa ja vaihtanut välillä työpaikkaa ja yrittänyt löytää uudesta työstä ratkaisun, mutta yleensä masennus on aina saanut suuremman otteen siinä vaiheessa, kun olen vaihtanut virkaa ja yrittänyt löytää paikkani uudessa työyhteisössä. Työpaikan vaihdokset ovat heikentäneet myös hoitoa eli terapiaa. Terapia on kovina ja hektisinä työkausina saanut liikaa työnohjauksellisia piirteitä ja itse masennuksen hoito on jäänyt työasioiden varjoon.
Fyysiset oireet ovat kulkeneet käsi kädessä masennuksen kanssa. Siihen ei ole auttanut myös minkäänlaiset Ahon liikuntareseptit ja elämäntapapoppaskonstit. Nimittäin en ole liika lihava ja olen aina harrastanut aktiivisesti liikuntaa. Nimittäin liikunnastakin tuli minulle toinen työ-suorituspakko. Piti yrittää keho koossa, kun psyyke oli hyvää vauhtia romahtamassa. Vasta oma keho-sydän oireet yms. pysäyttivät tämän työnsankarin. Melkein ajoin itseni satanen lasissa seinää päin.
Työskentelen julkisella sektorilla naisvaltaisella alalla. Kunnan säästökuurit, virkojen lakkauttamiset, esimiesten jatkuva vaihtuminen, työn vaativuuden lisääntyminen ym. lisäsivät pahaa oloa ja uupumusta alallamme laajemminkin.
Mikä oli ESKO AHO ja muut arvon “HUPPUJOHTAJAT” selviytymiseni resepti!!! Hyvä psykiatri ja psykoterapeutti sekä läheiset ihmiset ja ennen kaikkea pitkä laadukas terapia, jonka jouduin aluksi rahoittamaan omilla ja lainatuilla rahoilla, kun vasta kolmannella hakukerralla pääsin Kelan tukemaan psykoterapiaan. Akateemisena ihmisenä yritin myös itse opiskella sairaudestani niin paljon kuin jaksoin.
Kuuntelen hartaudella ja tarkkaan erityisesti Juha Siltalan analyysia työelämän nykymenosta ja olen iloinen siitä, että joku uskaltaa puhua työelämän muutoksesta ja huononnuksesta. Minulla on 27 vuoden työkokemus työstä ja voin vahvistaa sen, että työelämä on kehittynyt koko ajan huonompaan suuntaan.
Olen uhrannut parhaimmat vuodet työlle ja monta vuotta masennukselle. Psykoterapian avulla olen saanut uuden elämän ja mahdollisuuden. Terapia ja ammattiauttajat eivät kuitenkaan voi muuttaa työelämää.
Huippujohtajien pitäisi asettua koulunpenkille ja kuunteluoppilaaksi. Työntekijöiden nujertajista ei ole masennuksen nujertajiksi. Siihen tarvitaan ihmisiä, jotka ymmärtävät ihmisiä ja kykenevät näkemään myös oman haavaisutensa. Masennus voi mielestäni olla myös terve reaktio epäterveeseen ympäristöön.
Suosittelen huippujohtajille Tampereen työväenteatterin Patukkaoopperaa!
Hienoa on huomata, että taide kykenee komeaan yhteiskuntakritiikkiin.
Menneet vuodet-tulevan johtoryhmän suositelleessa liikuntaa ja pätkätöitä.
Masennus katkaisi aikoinaan kaiken-kykenemättömyys työhön,mielekkäiden ihmissuhteiden puute(pelko kohdata),uni-ongelmat ja taukoamaton lääke-kokeilu.
Oravanpyörää lähes mahdoton kuvailla.Riittääkö “pidin patterista kiinni saadakseni lämpöä ja kokeakseni pölyn realiteettina”.
Mielenterveys-kuntoutujat ovat häpeällisin osa Suomea.Saadakseen hoitoa,heidän täytyy joutua akuuttiin tilanteeseen jossain taajamassa,jossa ollaan hoitoon luokitus maksimoitu.
Jossain tapauksessa heitä ohjataan avo-hoitoon itse-tuhoyrityksen jälkeen.
Itse kuulun harvinaiseen top-teniin,johon pääsin lukuisien sähkö-hoitojen jälkeen.
Nyt vuosien jälkeen voin olla ryhmässä,jossa “liikunta” ja “pätkätyöt”ovat vaihtoehto.
Antakaa tilaa myös pimeälle väli-vaiheelle,joka ei hyödytä päättäjiä!
Huipulla on tilaa puhua vaiheesta,johon pahimmassa tapauksessa kuluu vuosia.
Terve melkein kaima E.A eli Asko Eho!
Helppohan se on terveiden hyväosaisten (=ylipalkattujen tyhjäntoimittajien) huudella sieltä omasta pilttuustaan sairaiden ja huono-osaisten puolelle.
Minä ainakin pitäisin TURPANI KIINNI jos olisin ollut vähintään pari kautta Arkadianmäellä “PÄTKÄTÖISSÄ”, ja olisin tienannut täyden kansanedustajien eläkkeen pulkkaani lopuksi ikääni. Sitä häpeäisin Sinun sijassani. Omaa kohtaloani en häpeä, olen eläkkeellä masennuksen vuoksi, en lopullisesti, mutta ainakin nyt tällä hetkellä ja toivottavasti lopullisesti, vaikka te koitattekin sitä kaikin tavoin estää.
Mene sinä rauhassa lenkille ja lausu omia mielipiteitäsi, on hyvä huomata että olet vieraantunut todellisesta elämästä vielä enemmän kuin poliittisen urasi aikana, toivottavasti Sitra lahjoitetaan Ruotsiin, ongelmajätteenä ilman korvausta, hyvä ettei vastaanottaja vaadi jätekorvausta. Lahjoituksen tuloksena älykkyysosamäärä nousisi molemminpuolin Pohjanlahtea.
Suomessa on HYVÄosaisia mm. : j.koroma, s.riski, j.ollila, l.fagernäs, Asko Eho, m.lilius…jne…jne…. Heidän AINOA tavoitteensa ja päämääränsä on oman palkkansa tai pääomatulonsa kasvattaminen.
Keinolla millä hyvänsä, näin se vaan on. Siinä sivussa lässytetään kansantalouden piikkiin. Heidän kamunsa ovat hoitaneet niin ettei omaisuudesta mene enää veroa. KEPUlit ja sopulit näin järjesti.
s.riskit sun muut ihmettelevät sairauslomien perusteita? Syytä onkin, tätä nykyä. Viimeaikoina on tullut tavaksi, että vääriin osoitteisiin tekstareita lähetelleet saavat sairauslomaa, kun selviää että vastaanottaja on ollut epäluotettava. Ja tämäkin huvi meidän kaikkien verorahoilla, luontoisetuna josta asianomainen ei voi millään kieltäytyä. Esko Aho: sinun EDELLINEN työnantajasi hyväksyi tälläisen sairausloman, siis se on “hyväksyttävä taso” sairauslomalle, koska “Suomen valtio” työnantajana osoittaa suuntaviivat maassa, eikös niin ? Lipponenhan eilen totesi että Eduskunnan menettelyt ovat olleet kohdallaan ja puheet pröystäilystä on “paskapuhetta”. Ettekös Te (sinä ja Paavo) olleet työkavereita keskenänne?
JOS melkein kaimani A.E eli Esko Aho olisi MIES, niin hän ryhtyisi oikeisiin töihin kavereidensa koroma,lilius,riski,ollila jne jne… selvittäisi millä työpaikat pidetään Suomessa ja millä niissä TYÖTÄtekevät saadaan JAKSAMAAN työpaikoissaan. Mutta ei… loput luemme mediasta. Käy sääliksi Lauri Ihalaista, joka on ainoa vastaaja “syytettyjen penkillä” tässä työryhmässä.
Lopuksi toiveeni palstanpitäjälle Maikkarille: kerätkää nämä älyn jättiläiset (koroma,ollila,riski,aho,fagernäs, jne. jne) yhteen ryhmään ja menkää kameraryhmän kanssa tapaamaan oikeasti sairaita ihmisiä, jotka ovat uupuneet ja väsyneet työnsä kanssa ja jopa tehneet niin TYÖNANTAJAN EDUKSI ja tahdosta. Heitä on Suomessa paljon, väittäisin että on jopa valinnanvaraa minne mennä. Voisi olla mieltä avartavaa poiketa psykiatrisessa sairaalassa vuonna 2008.
Veikkaanpa, ettei herroilta “löydy aikaa” tälläiseen. Lässytykseen kyllä löytyy, ja siitähän heille (me kaikki) maksetaan… asiakas maksaa laskun… myös sairauseläkkeellä oleva, näin se vaan menee.
Kauanko kommenttini vielä on arvioitavana?
.
-Voi se toki olla niinkin että virkamiesten, poliisin ja oikeuslaitoksen tehtävä lain-ja laillisuuden vartijana on muuttunut EU- perustamisarvoja myötäileväksi..
-josko virkamiesten, poliisin ja tuomioistuinten tehtävä Suomessa olisikin (paikallinen lainsäädäntö unohtaen ) suojella ja mitätöidä glopaalin suurpääoman edustajien ja eliitin rikokset erheiksi , rikkeiksi ja sairaskohtauksiksi tai suoraan EU-tuomioistuimen päätettäviksi..
- Josko Suomen viranomaiset olisikin ohjeistettu näin: EU-arvot toteutuvat kunnolla vain jos ylikansallinen yritys tai eliittiin edustaja, voi kohdella täkäläistä farmaria,työläistä tai yrittäjää samalla tavoin täällä kuin Romaniassa,Kiinassa tai Myanmarissa..em. ohjeistus selittäisi monet väärämielisiksi koetut farmareihin,yrittäjiin ja työläisiin kohdennetut virkamies päätökset ja toimet.
Onneksi em.alamaisryhmien keskinäisiä kähinöitä käsitellään tasa-arvoisemmin..
-Vaikka mahdollisia poliittisia toisinajattelijoita ja työnsä ääreen uupuneita ei oitis tapeta tai vangita poliisin toimesta, olisiko aika miettiä miksi miljoonasta psyykenlääkkeitä syövästä suomalaisesta 400 000:lle syötetään päivittäislääkityksenä sellaisia murhamielialoja synnyttäviä kalliita masennus- tai mielialalääkkeitä jotka vaimentavat (eli mitätöivät )työssä syntyneen “traumaattisen stressin” aiheuttaman tuskan vain pitkäaikaislääkinnän ajaksi..
kun em. kalliita lääkkeitä syövät potilaat joutuvat peruspäivärahalle,on heidän valittava ostaakko lääkkeensä vai ruokaa.. (vain paljon erilaisia lääkkeitä syövät köyhät saavat lääkkeensä ilmaiseksi).
elinikäiseksi tarkoitetun lääkinnän lopettamisen väistämätön seuraus on ylireagointi (murhamielialoineen) tilanteissa,
jotka muistuttavat “traumaattisen stressin” syntytilanteista..
Näinollen on hemmetinmoinen vääryys, etteivät lääkärit kerro murhamielialoista ja ylireagoinneista, vaan sanovat vain ettei lääke aiheuta riippuvuutta..
-näiden elinikäiseksi tarkoitettujen lääkkeiden tähden terveyskeskuksissa, sossuissa ja Kelan toimistoissa on nykyisin vartijat..
-vuodenvaihteessa ilmoitettiin ettei
lääkinnän lopettaminen enää kelpaa tuomioita lieventäväksi asiaksi oikeuslaitoksessamme..
-vankisairaaloissamme on 30% vähemmän henkilökuntaa potilasmääriin nähden kuin muissa sairaaloissa vaikka potilasaines on moniongelmaisempaa kuin muualla..
-Jos maan tapa on lääkitä kaikki köyhät työpaikkakiusatut ja kaltoinkohdellut murhamielialoja aiheuttavin masennus-ja mielialalääkkein,haluttomiksi ja voimattomiksi paneutua ja muistella “traumaattisen stressin, aikajaksoa”.
-olisiko jo aika myöntää työpaikkakiusaamisrikoksien salassa pysymisen olevan yksi lääkärikunnan tehtävistä. -näin ajatellen väärin kohdellun ihmisen lääkitseminen raivohulluksi olisi poliittista lääkintää..
.
henk.koht.tarinani:
mä uuvuin ja vammauduin työpaikkakiusaamisen seurauksena. en tajunnut silloin missä mennään, yritin täyttää pomojen käskyt hyvin..
-Mun stoorista saisi faktoihin nojaavan tragikoomisen näytelmän helposti..
- ammattiliitto PAm hyväksyy työnantajan (ilman vaaleja) nimeämän miehen pääluottamusmieheksi ja työturvallisuusvaltuutetuksi.
Kun nämä em. työnantajan luottomiehet yhdessä pomojen kanssa anoivat vuosittain erikoisluvan teettää 200-300 h. lisäylityötunteja minulle ja pomo (siirsi tuonnemmaksi) eli laiminlöi työkoneeni tärisemättömäksi korjaamista vuosia,(pikkuviat toki korjattiin).vammauduin fyysisestikkin..
Pomo sanoi vanhan kiiturini pääsevän remonttiin kun taloon ostetaan uusi kone vanhan tilalle..Pomo liimasi Karanteenissa tekstillä varustetun tarran kiiturini kylkeen ettei vakikorjaaja vahingossa sitä korjaisi.
-minä ja työkaverit luuli karanteenissa tarran olevan mulle puhumiskielto..
eka ja tokakin uusi kone ostettiin ja ne meni pojille, sitten minä (melkein) sain uuden koneen..
-pojat koekäyttivät uutta kiituria muutaman päivän, jättivät koneen alueelleni eli käyttööni. ikävä kyllä, unohtivat kertoa että uusi kone oli jo rikkoutunut nykiviä syöksyjä tekeväksi vaaralliseksi vehkeeksi. -putosin sen kyydistä..
-työtapaturman seurauksena joutui vasurin ranteessa hermo pinteeseen .. vasen lapa,olkapää ja kyynerpää olivat jo kipeytyneet vanhan työkoneen korjaamattomuuden vuoksi, työpaikkalääkärin mielestä viat paranisi jos vaihtaisin työnantajaa..
-valitettuani ylipitkistä työpäivistä pomo ja luottamusmies pisti mut rangaistukseksi kirjaamaan jokaisen rekan tulo-ja lähtöajat, muka selvittääkseen miten työaikojani voisi inhimillistää.(kaikkien muiden luovuttajien rekat tuli hakemaan lastinsa ennen klo 20:00 mun alueen autot tuli miten sattui klo 16:00-23:00)
-kun työuupumus oli todettu ja diagnosoitu pomot lisäsi työmääriäni parilla paikkakunnalla..
-lopulta pakotin pomot, luottamusmiehet työterveydenhoitajan ja työsuojeluvaltuutetut kokoukseen ja työkaverit työpaikkakokoukseen koska en jaksanut enää tehdä ylipitkiä työpäiviä..kipu esti yöunet.
kun
luottamusmies kirjoitti kokouksesta muistion joka ei vastannut kokouksen kulkua eli sisältöjä, kirjoitin samasta kokouksesta oman version ja allekirjoitutin sen neljällä kokoukessa mukana olleella, näytin työterveydenhoitajalle uhaten viedä asiani ammattiliittoon ellei kokouspöytäkirjoja uusita. .Työpaikkalääkäri tuli hätiin. hän kirjoitti mut sairaslomalle valehdellen diagnoosiksi väsymyksen ja uupumuksen vaikka diagnoosinumero oli harhaluuloinen hullu..
-kesti tovin ennenkuin älysin ettei lääkärintodistuksen diagnoosi nro ole se miksi lääkäri sen sanoi..kotipaikkani kannelmäen kela kieltäytyi kertomasta mitä sairautta diagnoosinro tarkoitti.diagnoosin kertominen on lääkärin ja potilaan välinen asia.
-tositiedon sain soittamalla toiseen Kelaan.-itse en sitä älynnyt..
-senhän arvaa etten harhaluuloiseksi hulluksi diagnosoituna ammattiliitosta asiallista kohtelua ammattiliitto PAM:ista saanut..
työpaikkalääkäri kertoi ettei väärästä diagnoosista voi valittaa mihinkään, hän kehotti salaamaan diagnoosin seuraavalta työnantajalta. asia muka unohtuisi jos en kerro sitä kellekkään..
-työpaikkalääkäri lupasi muuttaa diagnoosinsa jos suostuisin käymään kuusi kertaa hänen “ystävä”psykiatrinsa luona.. suostuin. työpaikkalääkäri tilasi ajan ja perui sen. tilasin itse uuden ajan ja kävin tutustumassa mieheen. kuuden kuulustelukerran jälkeen “ystäväpsykiatrin” diagnoosiksi tuli masennus ja suositus kevyempiin töihin.
olin masennuksen vuoksi sairaslomalla ja työpaikkalääkäri päästi mut työssäuupuneiden kuntoutukseen..
-en uupumukseltani käsittänyt ylipitkien päivien, työkoneen korjaamattomuuden,pätkittyjen lomien,- tai sen, etten moneen vuoteen saanut pekkasvapaita viikonloppujen yhteyteen kuten jokainen työkaveriani. (varastossa oli yli 80 duunaria) olevan työpaikkakiusaamista..
-nyt tiedän että Suomen rikoslait,työaika- ja työsuojelulait ei suojele mua. mun suureen ylikansalliseen konserniin kuuluva työnantaja on Suomen lakien ja AY-ideologian yläpuolella. työnantajallani on kai oikeus itse nimetä luottomiehensä Pam:in luottamusmiehiksi ja ilman vaaleja nimettiin työsuojeluvaltuutettukkin pomojen tueksi ja avuksi alistamaan, nujertamaan ja mitätöimään em. lait..
-palattuani työhön työpaikkalääkäri ja pomot sanoivat etten kevyempiä töitä tule saamaan..Sanoin isolle pomolle etten lähde talosta ennenkuin kipeä käteni on tutkittu ja hoidettu.Onneksi pomo käski mennä yksityislääkäriin.(olin unohtanut sellaisiakin olevan). yksityislääkäri löysi kulumat, hermopinnevamman ja osteoproosin..
- jätin rikosilmoituksen työpaikkakiusaamisesta ja kerroin työpaikkalääkärille aloittavani käynnit malminkartanon terveyskeskuksessa psykiatrisen terveydenhoitajan luona purkamassa vihan tunteitani..
-istuessani ilmoittamanani ajankohtana psyk.terveydenhoitajan vast.otto huoneessa, huoneeseen tuli työpaikkalääkärin tilaamana ambulanssin henkilökunta pakkohoitoonviemiskäsky mukanaan..
-minut vietiin tahtonivastaisesti hoitoon Aurooran psykiatriseen sairaalaan. sairaalan johtaja kirjoitti lääkärintodistuksen aiheettomasta pakkohoidosta joten työnantajani joutui maksamaan sairaalareissun ja ambulanssimatkan..-elämysmatkasta aiheettomaan pakkohoitoon jäi pysyvä siepatuksi joutumisen pelko..
-alistuin, kahdenvuoden sairasloman jälkeen työnantajani oli oikeutettu irtisanomaan minut..
-vaikka psykiatrien lausunnot eivät tue työpaikkalääkärin lausuntoja, en saanut asiaani ammattiliitto PAMin asianajajan apua.
- Vaikka työsuojelutarkastaja velvoitti työnantajani korjaamaan työkoneeni tärisemättömäksi, hänen mielestään ei ollut tapahtunut rikosta.
-työsuojelutarkastaja selitti minulle aikanaan: koska työpaikkalääkärini on diagnosoinut minut harhaluuloiseksi hulluksi voivat kaikki esittämäni lääkärintodistukset ym todisteet olla väärennöksiä,eikä hänellä ole poliisin valtuuksia tutkia asiaa tai todisteiden aitoutta..
-Työsuojelutarkastaja ilmoitti tikkurilan poliisille ettei ole syytä epäillä rikosta.kenties työsuojelutarkastaja tarkoitti ettei ole syytä epäillä työsuojelurikosta , (työkoneen korjaamattomuus on rike)mutta hän kirjoitti kuitenkin poliisille, ettei ole syytä epäillä rikosta..
-tikkurilan poliisi otti oikeuden uskoa työsuojelutarkastajan tehneen toimivallan ylityksen tutkimalla työpaikkakiusaamisia ja työsyrjintää koskevan rikostutkinnan heidän puolestaan ja jätti tutkimatta työpaikkakiusaamista rikoksena..
- olen menettänyt perustuslain, rikoslain työaikalakien ja poliisin suojan,toistaitoisen työpaikkalääkärin rikoksen salaamistarkoituksessa kirjoittamien perättömien lääkärinlausutojen tähden..
-Voi se toki olla niinkin että virkamiesten, poliisin ja oikeuslaitoksen tehtävät ovat muuttuneet.Ehkäpä lain-ja laillisuuden vartijoiden kuuluu “unohtaa” sellaiset lait jotka ovat ristiriidassa EU-perustamissyiden arvojen eli suurpääoman edun kanssa silloin, kun alamaisen ja ylikansallisen suuryrityksen edut ovat ristiriidassa keskenään…
-lähes kaikki Suomen poliittiset puolueet Kokoomuksesta Kommunisteihin sitoutuneet edistämään EU- perustamissyiden arvoja..
-monta puoluetta yhden aatteen ajajana on toki tehokkaampi kuin yksi iso puolue johon kuuluisi lähes kaikki kokoomuksesta kommareihin,,oppositiokin jäisi oudon pieneksi..
näin erillisinä EU-puolueina voivat höpistä puheita hylkäämiään vanhoja arvoja hokien ihan vaan miellyttääkseen kansaa. Päätökset ne kuitenkin tekee EU-perustamissyiden arvoja edistäen.
esim. Vihreät hyväksyvät ydinvoiman ja palaavat vastustuslinjalle sitten kun se ei enää ole suurpääoman edunmukainen vaihtoehto.
-erisortin kommarit, SDP ja keskustapuolue palannevat vanhoihin arvoihinsa sitten joskus, jos ne vanhat arvot eivät enää ole ristiriidassa suurpääoman edun kanssa..siihen asti höpisevät vanhoja juttujaan kunnes kansan ikärakenteen tervehdyttämisprosessi kehitysmaiden terveelle tasolle sekä samanaikainen Suomen kanalaisvarallisuuden uusjako on suoritettu.Kansan sivistystaso mukautetaan paremmin glopaalin suurpääoman tarpeita vastaamaan, viemällä pätevät opettajat maksullisiin yksityiskouluihin töihin.
.
No voi hyvänen aika, onpa työryhmässä masennuksen asiantuntijoita ja potentiaalisia masennukseen sairastuvia tosi monta: (kopsattu STM:n sivuilta)
MASTO- hankkeella vähennetään yhteisvoimin masennuksesta johtuvaa työkyvyttömyyttä
Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut hankkeen vähentämään masennuksesta johtuvaa työkyvyttömyyttä. Hankkeessa paneudutaan työhyvinvoinnin ja mielenterveyden tukemiseen, masennuksen ehkäisemiseen, masennuksen hoidon tehostamiseen sekä kuntoutuksen ja hyvien sairauspoissaolokäytäntöjen kehittämiseen. Hankkeen tarkoituksena on tukea työssä jatkamista ja työhön paluuta masennuksen yhteydessä sekä vähentää masennusperusteista työkyvyttömyyttä.
Suuri osa sairauden ja työkyvyttömyyden pitkittymisestä ja varhaisesta eläkkeelle jäämisestä olisi vältettävissä varhaisella puuttumisella, hyvillä hoitokäytännöillä ja toimivalla kuntoutuksella.
Korkean tason koordinaatioryhmä
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä on kutsunut MASTO- hankkeelle korkean tason koordinaatioryhmän, jonka puheenjohtajana hän toimii. Hallituksesta koordinaatioryhmässä ovat peruspalveluministeri Paula Risikko, työministeri Tarja Cronberg ja kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin.
Muita jäseniä ovat yliasiamies Esko Aho, Sitra, toimitusjohtaja Leif Fagernäs, Elinkeinoelämän Keskusliitto, puheenjohtaja Michael Hornborg, MTK, pääjohtaja Jorma Huuhtanen, Kansaneläkelaitos, puheenjohtaja Lauri Ihalainen, SAK, työmarkkinajohtaja Markku Jalonen, Kunnallinen työmarkkinalaitos, toimitusjohtaja Jussi Järventaus, Suomen Yrittäjät, työmarkkinajohtaja Teuvo Metsäpelto, Valtion työmarkkinalaitos, puheenjohtaja Mikko Mäenpää, STTK, hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila, EVA, arkkipiispa Jukka Paarma, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, toimitusjohtaja Risto Parjanne, Suomen Kuntaliitto, pääjohtaja Pekka Puska, Kansanterveyslaitos, toimitusjohtaja Jukka Rantala, Eläketurvakeskus, toiminnanjohtaja Marita Ruohonen, Suomen Mielenterveysseura, puheenjohtaja Pekka Sauri, Mielenterveyden Keskusliitto, toimitusjohtaja Esa Swanljung, TELA, pääjohtaja Vappu Taipale, Stakes, pääjohtaja Harri Vainio, Työterveyslaitos, puheenjohtaja Matti Viljanen, AKAVA, sopimusjohtaja Risto Voipio, Kirkon työmarkkinalaitos. Sosiaali- ja terveysministeriöstä koordinaatioryhmässä ovat valtiosihteeri Terttu Savolainen, kansliapäällikkö Kari Välimäki ja ylijohtaja Tarmo Pukkila.
Hankkeen pääsihteeriksi nimetään, psykiatrian dosentti Teija Honkonen Työterveyslaitokselta. Hankkeessa laaditaan toimintaohjelma, johon osapuolet sitoutuvat yhteisesti ja ryhtyvät toteuttamaan sitä omilla tahoillaan.
Parhaillaan on meneillään useita valtakunnallisia ohjelmia ja hankkeita, jotka voivat osaltaan vaikuttaa siihen, että masennusperusteinen työkyvyttömyys vähenee. MASTO-hanke toimii tiiviissä yhteistyössä näiden kehittämishankkeiden kanssa.
***
Että tämmöisiä asiantuntijoita. Pääsyvaatimuksena ei varmaankaan ole ollut itse sairastettu masennus… Yleensäkin tällaisissa työryhmissä tarjotaan pätkätöitä sellaisille, jotka eivät niitä edes tarvitse lisäansioita saadakseen.
Masto-hankkeen koordinaatio- ja työryhmille
Jos oikeasti haluatte vähentää työperäistä masennusta ja siitä aiheutuvia kustannuksia sekä auttaa kansalaisia, kysykää ihmisiltä suoraan, mistä kenkä puristaa. Työelämässä on nyt pahasti jotain vialla, eikä se lenkkeilemällä korjaannu.
Mahdolliset kyselytutkimukset ja tilastot tulisi laatia siten, että myös vaikeita asioita tarkastellaan. Sain taannoin työpaikalleni jonkun projektin teettämän kyselyn, jossa ei oikeasti kysytty yhtään mitään.
Työelämässä on tällä hetkellä paljon tilastoimattomia asioita. Näitä ovat merkittävissä määrin mm. ylityöt ja loma-aikoina tehdyt työt, joita on pakko tehdä liian pienellä porukalla, että asiat saadaan hoidettua. Työajan seurantaan niitä ei voi merkitä. Pomot hyssyttelevät asiaa: ylityöt eivät saa paljastua palkanlaskentaan, henkilöstöosastolle, kulunvalvontaan… Niinpä ihmiset tekevät paljon ilmaista työtä ja joutuvat aina joustamaan työpaikan vaatimusten edessä omista ja perheen asioistaan tinkien.
Kaikkein eniten minua surettavat ylitöitä tekevien ihmisten lapset. Pelkään, että uusia jokeloita on tiedossa tätä menoa. On ikävää, kun julkisessa keskustelussa syyllistetään lasten syrjäytymisestä ‘uraputkessa olevia vanhempia’ joille työ on muka kaikki kaikessa. Valitettavasti hurja ja ylimitoitettu tahti työelämässä jättää ihmiset ota tai jätä -tilanteeseen.
Aivan väärät henkilöt ovat arvoimassa ihmisten masennusta ja keinoja sen ehkäisemiseen.
Juuri ne pätkätyöt aiheuttavat masennusta, koska pienituloisella elämä on silloin koko ajan pelkkää epävarmuudessa elämistä ja pennin venyttämistä. Eikä se ulkoilukaan mikään ennaltaehkäisevä tai parantava keino ole, sillä juuri ne pienituloiset joutuvat työmatkansa joko kävelemään tai pyöräilemään, koska ei ole rahaa siihen ajokortiin eikä autoon. Työmatkojen lisäksi “ulkoilevat” vielä pakosta kaikki muutkin matkansa, esim. kaupassa käynnit ja muut asioinnit.
Paras lääke olisi masennuksen estämiseen ainakin pienituloisten kohdalla se, että niitä olemattomia palkkoja nostettaisiin ja työnantajat lopettaisivat sen pätkätöiden teettämisen.
Jos nämä huippujohtajat laitettaisiin elämään noin 30 €:n päiväpalkalla – verot, ilman autoa ja muita mukavuuksia, vaikka vuodenkin ajaksi, niin eiköhän niitäkin kavereita alkaisi kummasti masentamaan kun talsisivat kesät talvet 3 – 4 kilometriä työpaikalleen. Päälle päätteeksi kun tämä työ olisi vielä esim. likaista ja raskasta siivoustyötä.
Masennusta ja toivottomuutta aiheuttavat nämä meidän epäpätevät johtajat kuten Esko Aho. Kyllä hän on tosi pahasti todellisuudesta vieraantunut, kun vertaa omia pätkätöitään normaalikansalaisen pätkätöihin – eiköhän ole ihan eri asia rääpiä leipäänsä kokoon pienellä ja epävarmalla palkalla kuin kuulua hyväveliverkostoon koko ikänsä!
Valtion tuottavuusohjelma on selvin osoitus päättäjien epäpätevyydestä;
heillä ei ole mitään käsitystä käytännön töiden hoitumisesta erilaisilla työpaikoilla, ja tuottavuus tarkoittaa pelkkää henkilöstön vähentämistä.
Tehdään ne samat työt, jotka ihan oikeasti on jo ennestäänkin tehty vähillä resursseilla, nyt vielä vähemmällä porukalla. Meillä se näkyy nyt niin, että mm. minä yritän tehdä kahden ihmisen työt, usein sairaana (kun olen ainoa tämän alan asiantuntija virastossa) ja olen joutunut vähentämään asiakaspalvelua. Rahat säästyy, mutta entä palvelut ja niiden laatu? Välillä todellakin haluan päästä pois töistä tavalla tai toisella
- taidan masentua ja jäädä eläkkeelle. Ai niin, eihän niitä eläkkeitä tavalliset ihmiset saakaan…
Esko meni Harvardiin kesken neljän vuoden pätkätyön. Sai silti palkan vaikka hommaa hoitikin toinen. Paha luottamustehtävästä lipeäminen ja rahastaminen. Kukapa toinen pätkätyöläinen voisi tehdä samanlaisen kuprun. Politiikan pellet tekevät mitä huvittaa ja kansa vain vikisee. Lenkille ja kuntosalille on kiva mennä, kun ei tarvitse miettiä toimeentuloa. Mistä rahat lenkkitossuihin ja mitä jättäisi ostamatta, jotta saisi uimahallilipun.
Ahon lausuma”mä olen tehnyt melkein koko työurani pätkätöitä” ei vielä osoita,että hän on oikea henkilö arvioimaan työuupumuksen syitä.Mutta jos hän olisi sanonut,että”kaiken työkiireen aiheuttaman uupumuksen lähde on osakeomistajien voiton tavoittelun ahneus.Tämä jatkuva voiton tavoittelu heijastuu kaikkiin ammattikuntiin,ja koskettaa niin ammattijohtajia kuin muitakin työntekijöitä”,olisi henkilö paikallaan.
Me tiedetään nämä syyt,mutta hitaasti voimistunut kilpailu hyvinvoinnista on kasvattanut meidän jokaisen mieleen omanedun tavoittelun.Kuilu alaspäin on niin syvä,ettei sinne kukaan halua.Työtöntä kun kukaan ei halua kaveriksi.
Aho syyttää huonoa työilmapiiriä,tai työn vaativuutta(jota ensin ei pitänyt syynä)masentumiseen.No,nämä seikat astuvat työssä esiin,kun kiire on jatkuvaa.
Työmäärä lisääntyy ja vaatimus kasvaa,kun ei palkata lisää työntekijöitä.Jaetaan painetta levittämällä eri työtehtäviä kaikkien kesken.Enää et ole oman ammattisi työntekijä.
Jos oikeasti haluttais puida tätä ongelmaa,muodostettais eri ammattiryhmistä vastaavanlainen ryhmä.Tämä ryhmä tutkisi omalta näkökannalta ongelmaa ja luovuttaisi sen eteenpäin-vaikka näille sankareille.
Ahon on tyhmää heittää,että pitäis mennä työhön kuin työhön.Ei yleensä löydy paikkaa,jos et ole ollut alalla(tai koulutusta)Pieniin yrityksiin voi päästä,mutta siitäkään ei hyvä seuraa.Yleensä vain koeaika tai työn jälki on mitä on.
Ja käsittääkseni pätkätyön tekeminen sotkee työttömän elintasoa,jopa alentavasti?Kaikki se paperisota kun jää työttömäksi,ja siitä välillä työhön!-se ei myöskään kannusta.Se masentaa.
Aho yrittää täyttää suojatyöpaikkansa työnkuvaa.Kunhan vain nimi ei jäisi muistiin jälkipolville herättämään hymyä.
Olipa käsittämättömän ala-arvoinen veto Aholta pätkätöistä, että jätä vaan ikävä työpaikkasi ja mene pätkittyyn työsuhteeseen katsomaan, onko ruoho vihreämpää aidan takana. Aholle ja muillekin masto-ryhmäläisille tiedoksi, että ensisijaisesti ihmiset ovat töissä rahan takia ja vakipaikan vaihtaminen pätkittyyn ei ole ratkaisu. Pisteeksi i:n pääle Aho vielä mainitsi itsekin olleen pätkätöissä koko uransa ajan. Siis haloo, on hieman eri asia olla kansanedusjatjanaja ja ministerinä kuin esim. puheliasiakaspalvelussa määräaikaisena. Pustattaa ajatellakin, jos tästä herrasta olisi tullut meille presidentti.
Ovatko he itse kokeneet masennuksen?
Kaikkein parhaiten masennusta voivat ehkäistä mielestäni he jotka ovat itse kokeneet ja toipuneet siitä.
Työ on vain yksi syy masennukseen. Tai oikeastaan jollain tavalla työstä tai työttömyydestä masennus kyllä usein johtuu.
Ne joilla on töitä joutuvat tekemään sitä niskalimassa ja jos puhutaan tavallisesta duunarista niin myös samalla palkalla kuin ennen. Heillä on myös koko ajan pelko siitä, että työ voi loppua milloin vain. Jopa hyvillä työllistävillä aloilla ja hyvin pärjäävissä yrityksissä. Myös ilman työntekijän omaa syytä.
Itse olen nyt ollut noin 3 kuukautta työttömänä enkä enää jaksa tätä. Koulutukseni huomioon ottaen minulla pitäisi olla töitä. Samoin miehelläni pitäisi olla töitä. Hänellä on sentään reilun kymmenen vuoden kokemus omalta alaltaan, vaikka nuoria vielä olemmekin.
Taloutemme heittelehtii koko ajan, mitään varmaa ei ole. Epävarmuus tulevasta on suuri.
kolme vuotta jaksoin kouluni päätyttyä olla hanttihommissa. Aivan eri alalla kuin kolutus edellyttäisi. Se oli yöllä tapahtuvaa pätkä työtä. Se sai minut romahtamaan, rikkoi sosiaalisen elämän. Tein sitä vain siksi, että taloutemme pysyisi kasassa. Koko sen ajankin etsin itselle työtä, mutta huonolla tuloksella.
Nyt minusta jo alkaa tuntua, että koulutukseni on jo liian vanha. Töihin olisi kiva päästä ja pian ennen kuin kone hajoaa kokonaan. Vielä uskon voivani toipua ja ryhtyä elämään normaalia elämää, mutta en ilman kunnon työtä.
Kun eivät kaikki noita työpaikkoja suhteilla saa.
koko tämän ajan, mitä valmistumisestai on tähän päivään kulunut, olemme joutuneet miettimään mitä uskallamme ostaa (myös ruuan suhteen) ja mitä laskuja nyt maksaisimme.
Pätkätöillä ei pysty suunnittelemaan tulevaisuutta. Ei ostaa asuntoa ym. Hyvä jos jostain saa edes vuokrakämpän.
Poikaystäväni päättipistää yrityksen pystyy, jotta saisi itsensä työllistettyä koko aikaisesti, mutta ei se ole yhtään parantanut elämäämme. Asiakkaat, kun maksavat laskunsa miten sattuu, vaikka olisivat rikkaitakin.
Nyt tilannne on jo niin paha, että asunto lähtee alta ja mistäänhän me ei apua saada. Joten elämän laatu laskee edelleen ja siinä samassa myös mieliala ja halu jatkaa tätä elämää.
Kansanedustajat ja muut hyvä tuloiset vain nostavat palkkojaan, mutta miten me vähempi tuloiset voimme elää edes normaalia elämää. Sitten on hyvä, jos sama verran nousisivat kaikki tuet ja muut tulot. Sehän jo kuitenkin nähdään, että menot kasvavat kuitenkin, vaikka kuinka yrittää vähentää.
Nytkin puhutaan maksujen nostamisesta mm. terveyskeskusmaksut. Itse en ole nykyäänkään käyttänyt noita “palveluja” sillä ne olvat jo nyt liikaa meidän taloudelle.
Jos oikeasti kukaan ei tee tälle mitään, niin kuka kohta enää jaksaa tehdä töitä. Eivät ne jotka eivät sitä omasta tahdostaan huolimatta saa, eivätkä ne jotka joutuvat raatamaan toitenkin työt.
Ihan hyvä kun liikkeelle komennetaan, se auttaa monissa asioissa.
MUTTA =
on monia ihmisiä jäänyt jopa nuorena eläkkeelle, ettei ole voimia nousta sieltä notkosta. Ei ole tukiverkostoja, läheisiä ym. nämä ovat 1990 luvun laman seurauksien jäänteitä.
Voimia tarvitaan siihenkin, että jaksaa hoitaa itsensä. Järkyttävää että nuorillakin on itsemurhayrityksiä, päihdeongelmaa, syihin, miksi näitä on , pitäisi nyt erikoisesti pureutua.
Ennaltaehkäisevä päihde- ja mielenterveystyö tulisi olla numero yksi
ja se tulisi aloittaa lapsista ja perheistä. Perheet voivat monissa tilanteissa huonosti, lapset päivähoidossa, vanhemmat töissä, koska asunnot ja opintovelat painavat päälle. Ei ole aikaa olla yhdessä.
Tommi Hellstenin uusin kirja Uhanalainen ihminen, valottaa hyvin tämän ajan menoa, lukekaa.
Olen vuosia ollut sosiaali-ja terveydenhuollon työssä, nyt olen eläkkeellä. Mietin usein, miten sairaaksi maailmamme on kaikin puolin mennyt. vapauden nimissä vastuu lähimmäisistä poistunut.
kaikki vaan eivät jaksa tällaista elämää.
Tommy: “uupumus, kyynisyys ovat aikamme ihmisen arkikokemuksia. Ne osoittavat, ettei henkinen ja taloudellinen hyvinvointi kulje käsi kädessä. Taloudellista kasvua tavoitellessamme olemme kadottaneet ihmisyytemme kannalta oleellista. Heikkous on voittajien valtakunnassa kirosana.”
Muserra luottamus, yhteisöllisyys, usko ja toivo.
Sysää yhteiskunnan marginaaliin, osattomuuteen.
Luo illuusio pelastusrenkaasta.
Pyydä hyppäämään!
Se on noi herrat jotka kuvittelevat olevansa hyväntekijöitä kun pystyy mukamas antamaan jotain yhteiskunnassa jaksamisen hyväksi.
Oikeasti ovat syypäinä tähän sotkuun ja kauniilla sanoilla koittavat parantaa huonoa omaatuntoaan, se on tämänpäivän henki että kaikki jaksaminen ja elämisen arvoinen on imettävä ihmisistä ja muutettava rahaksi, valtion velanlyhentäminenkin on tärkeämpää kuin yhteiskunnasta huolenpito.
Jos tässä ollaan yhtä isoa suurta perhettä, niin perheen “aikuiset” ovat jättäneet lapsensa oman onnensa nojaan.
Kerrronpa oman tarinani olen 57 vuotias sairaslomalla emännän työstä 6vuotta kaularangan välilevyn pullistuman takia leikattu laitettu titan levy ie auttanut koviin kipuihin,alaselässä sama tilanne,sitten todettiin nivelreumansekä pehmutkudosreuma ja silmässä iriitti reumasta johtuva .Nyt vielä munasarjasyöpä joka leikattiin joulukuussa tällä hetkellä sytostaattihoidot menossa,määrättiin myös verenpainelääkitys.Olen 5 vuotta hakenut työkyvyttömyyseläkettä ILMARISESTA KAKSI KERTAA HYLKYPÄÄTÖS, NYT VAKUUTUSOIKEUDESSA TOISTA VUOTTA ,PSYKIATRILTA VIELÄ LAUSUNTO PITKÄAIKAINEN VAIKEA MASENNUS.Jotenkin vain tuntuu että meidät isot ikäluokat pannaan sivuun luonnollisella poistumalla,joko itsemurhilla tai jollain muulla.Päättäjät on kyllä nyt tosi hakoteillä me tämä ikäluokka olemme tehneet pienestä pitäen töitä,haemme apua viimeisenä vaihtoehtona.
Työelämään ainoa tie oli alussa minulle pätkätyöt. Koulut kesken jääneenä oli hyvin vaikea saada töitä edes väliaikaisesti, ja kun niitä kerran alkoi vuokratyöläisen muodossa saamaan, ei ollut vara kieltäytyä yhdestäkään kutsusta. Kiireapulaisena kolmessa eri paikassa ja iltatyöt siihen päälle, ettei vaan rahat lopu ja tarvitse vinkua rahaa vanhemmilta tai soskun luukulta. Työtä oli kyllä, ja työkokemustakin siinä tuli, vaan kun tuntipalkka on 6,60 miinus verot niin ei sillä hurrata. Töitä oli välillä, ja välillä ei, ja penniä piti venyttää aina niin pitkälle kun vaan pystyi, koska seuraavasta kutsusta ei tiennyt. Työhakemuksia laitoin joka paikkaan mihin vain älysin, ja soittelin työnantajille, tuloksetta. Lupasivat soittaa takaisin…
Armeijan jälkeen olin reilun vuoden määräaikaisessa työsuhteessa. Työilmapiiri oli aivan kauhea, ja edellinen määräaikaisena otettu pompotti ja kiusasi työpaikalla jatkuvasti, sekä keksi omasta päästään ongelmia joita olin aiheuttanut. Johtajan lellikista oli turha kannella, vain työkaverit ymmärsivät, johtajat vähättelivät ja naureskelivat. Hirveä työtahti, tuntilistoilla aina parhaimpien joukossa ja kaikkiin ylitöihin osallistuminen ei taannut työpaikkaa koulun alkamiseen asti, vaan työt loppuivat. Tämä kiusaaja luonnollisesti sai pitää paikkansa, ja viimeisenä työpäivänäni ehdin kuulla miten hän vannoi “ettei kukaan määräaikainen eikä nuorempi enää hänen paikkaansa uhmaa, hän jyrää kaikki tieltään”. Sääliksi käy entisiä työkavereita, heistä näkyy kauas vuosien pakkotahtinen raataminen, lyhyillä varoitusajoilla saadut vuorotyöt ja yksitoikkoinen työ. Niin, ja nyt saivat vielä pitää sen kiusaajan, onhan se sentään niin hyvä työntekijäkin.
Tällä hetkellä ei ole mitään mielenkiintoa osallistua työkkärin kursseja kummempiin. Onneksi koulu edessä, ja uusi ammatti. Esko Ahon puhe sai näkemään punaista pahemman kerran. Pätkätöiden epävarmuus heiluttaa elämänrytmiä, harrastuksia, mielenrauhaa, mielenkiintoa, aikaa perheeltä, aikaa itseltä… Yritä siinä sitten vielä helvetti käydä lenkillä kun on kellon ympäri töissä pyöritty, ja bussilla ajettu tuntikausia… Hyvä Esko.
Työtä on enemmän kuin ehtii aina tekemään, sijaisia ei oteta, kuin harvoin ja lomille ei ollenkaan. Kun asiaa kysytään ylemmältä johdolta, ei niissä vastauksissa ole päätä, ei häntää. Ovat liian kauas joutuneet tästä kiireisestä arjesta. Lähimmät esimiehet ovat hukkua työhönsä ja tajuavat kyllä meidän työntekijöiden kiireet ja työtaakan, ainakin osittain. Pätkätyöläisiä on mukana tässä hullunmyllyssä ja ei täältä voi paljon alempiin hommiinkaan pääse, kun matalapalkkaisia jo ollaan. Työterveyshuolto on aikalailla jännittävä asia, ikinä et tiedä lähdetkö sieltä itkien nöyryytettynä vai nauraen epäuskoisena. Mutta ei kai sitä muuta kunnan työntekijä voi kuvitella saavansa. Lomat vakituisilla ovat ihan mukavan pitkät, vaikkakin se tietenkin aiheuttaa kiirettä töissä oleville, kun niitä sijaisia ei ole….
Masto-työryhmään Lauri Ihalaiselle ehdotus.
Sinä, joka olet ainut kunnon työmies siinä ryhmässä, niin voisitko selvityttää tuon itsemurhien osuuden, kun tuli tuossa Sinikan puheenvuorossa esille. Tässä maassa tehdään tietääkseni noin tuhat itsemurhaa vuodessa. Olis hyvä tietää, että mikä on työttömien tai työttömäksi jääneiden osuus tästä porukasta ja mikä on ollut kehitys viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana? Onko tehtaan lakkauttamisella tai Kiinaan siirrolla yms- rationalisoinnilla nopeutettu tuota “luonnollista poistumaa”? Nykyäänhän julkinen sektorikin matkii pörssiyhtiöiden henkilöstöpolitiikkaa.
Olen nähnyt muutaman toivottoman tapauksen ja luulen tietäväni mitä kysyn.
Esko Ahon oma palkka on sitä luokkaa, että määräaikaisen työn jälkeen voi hyvinkin jäädä hetkeksi katselemaan uutta työtä, ottamaan sen uutta haastetta varten tarvitun hengähdys- ja latautumistauon. Joukostamme löytyy paljon ihmisiä, joiden tulot hädin tuskin riittävät peittoamaan pakolliset elinkustannukset edes tyydyttävän tason ylläpitämiseksi. Jos mitään ei koskaan pysty jättämään tilille odottamaan niitä mahdollisesti vielä huonompia aikoja, niin on aika mahdotonta jättäytyä työpaikasta pois, vaikka kuinka kaipaisi vaihtelua elämäänsä.
Lisäksi haluaisin korostaa sitä, että masennus on myös ns. hyväosaisen ja -kuntoisen sairaus. Useimmiten sairastumisen syitä on useita, ja ne saattavat ajoittua hyvinkin pitkälle ajanjaksolle. Kun tähän lisätään vielä yksi suurempi vastoinkäyminen esim. työpaikan menettäminen, niin ei siinä paljon lenkkeilyt auta.
Ihmettelen, millä tavalla tällainen suuripalkkainen johtajaryhmä pystyy motivoimaan tavallisen ihmisen elämää? Missään yhteiskunnassa ei ole mahdollisuuksia tarjota kaikille halukkaille, motivoituneillekaan työntekijöille haasteellista, mielenkiintoista, hyvinpalkattua työtä, erityisesti jos jonkin ihmisryhmän olemassaoloa hyvitetään moninkertaisin ansioin. Eivät kai johtajatkaan korvaamattomia ole? Kaikenlaiset työt vaativat tekijänsä, mutta arvostus tulee pitkälti juuri palkan myötä. Terve sielu tarvitsee toki terveen ruumiin, mutta myös ihmisarvon. Jokainen tarvitsee hyväksynnän olemassaololleen, tarpeellisuuden tunteen, syyn elää. Työ on yksi osa suuresta kokonaisuudesta, mutta painoarvoltaan aika merkittävä identiteettitekijä. Mieli murtuu, jos nämä asiat eivät ole kohdallaan. Yksilön syyllistäminen ei korjaa yhteiskunnan vinoumaa. Vahva perusta voidaan luoda palkkaeroja supistamalla ja nykyisten pienipalkkaisten töiden arvostusta lisäämällä ja palkkoja kohottamalla. Jos rahat riittävät muuhunkin kuin työssä käymiseen, voi alkaa nauttia elämästä, eikä tarvitse masentua!
Vakavassa masennuksessa tunnusomaista on nimenomaan se, että arkisetkin rutiinit ovat liian raskaita suorittaa. “Niskasta kiinni” -tekniikka ei auta. Eri asia toki väliaikaiset masennuksen tunteet ja lievemmät tilat.
Yhteiskuntamme ongelmana on narsistiset luonnehäiriöiset ihmiset. Tämmöinen henkilö työpaikalla ja vielä esimiesasemassa saa paljon pahaa oloa aikaiseksi. Jostain kumman syystä yhteiskunnassamme kukaan ei uskalla puuttua tähän asiaan vaan asioita hyssytellään ja nämä oikeasti “henkisesti sairaat” pelaavat näitä omia pelejään käyttäen henkistä väkivaltaa ja näissä peleissä nämä tunnolliset ja kiltit, hyvin työnsä tekevät ihmiset ajanmittaan uupuvat ja masentuvat.
Näyttää Ahokin olevan niin masentunut että pätkätöihin joutaa ja pitempää lenkkiä heittämään. Siitähän saisi joku työtön oivan paikan eikä tarvitse opetella kun pitämään suun tuulella auki silleen että ääntä tulee eikä väliä minkälaista. Ei pätkä vuosi tekisi huonoa toisillekaan poliitikoille.
Vai liikuntaa pitäs harjoittaa! Pikku hankaluus, ku molemmissa polvissa nivelrikko ja pahat kuluma-ongelmat… Pahimmillaan hyvä että paskalle pääsee… Tosi hyviä kommentteja ollu, se vaan että lukeeko Esko ja ne joiden pitäisi nämä lukea…
Olen aina mennyt siihen työhön,mihin olen päässyt.Maalarin koulutus,mutta aloina on ollut kalusteasennus,kalustemyyjä,rakennussekamies,kuorma-a kuljettaja,ravintolanjärjestysmiehenä,-baarimikko,-keittiötyöntekijä,-vastaava,
pizzaleipuri,grilliyrittäjä,sisäremonttimies,erityisavustaja,piha-ja puutarhatyöntekijä. Listaan voisi vielä lisätä muutaman
hanttityön.Ed.mainittujen töiden väliin mahtuu työttömyysjaksoja,osaa töistä olen suorittanut päällekkäin.
AINA kun on tullut työttömyys eteen,niin olen pelännyt ja masentunut.Minulla kun on jotain kokemusta,muttei koulutusta.
Työssäkäynti ja varsinkin aloitus uudessa ammatissa on ollut innostavaa sekä hauskaa.
Näistä aloista on vain kalusteasennustyö,(johon minulla on n.10v kokemus)jossa olin ammattilainen.
Asennusten ulkoistus ja voimakkaasti narsistinen uusi työnantaja pakotti minut lopettamaan ne työt kahdeksan vuotta sitten.
Sitten taas pätkää,ja jatkuvaa pelkoa.
Vaikka uuden työn aloittaminen sekä opettelu on mielenkiintoista, ja olen tuomani innovaation osalta saanut monesti kiitosta,ei työ ole ehtinyt tuoda
turvallisuuden tunnetta.Päinvastoin.Juuri kun on päässyt työn sisälle,se loppuu.Ja masentaa taas.
Olen 44v,ja ehtinyt ihmetellä sieluni vahvuutta-kuinka se voi kestää suurimman ilon ja synkimmän surun väliä.Mutta kaikki ei ole yhtä vahvoja.
Kyllä ihmisen henkiselle terveydelle on tärkeintä työnteossa,että se on pitkäaikainen,turvallisuuden tuovaa.
Verrataan nyt vaikka pitkäaikaista,turvallista sekä rehellistä parisuhdetta ja henkisesti tyhjää,kulissielämää elävää sinkkua,joka hyppää suhteesta toiseen.Sinkulla on aikansa hauskaa,mutta vanhemmiten hänestä tulee kärttyisä valehtelija joka ei osaa enää asettua mihinkään.Pitkän linjan suhde on oppinut käsittelemään kaikki parin asiat,ja he on onnellisia.
Ihminen,joka ei ole elänyt köyhyyden rajoilla,tietämättömänä ansiota tuovasta työhön pääsystä ja näiden aiheuttamien pelkotilojen kourissa,ei ole oikea henkilö vähättelemään pätkätöiden tuomista haitoista tekijälle.
Mutta: Annetaan hänelle anteeksi,silla hän EI TODELLAKAAN tiedä mistä puhuu.
Heh, heh… Esko Aho muka tehnyt elämänsä pätkätöitä. Esko sedällä on vaan ollut onni, että pätkätöistä maksetaan ainakin 5000-10000 euroa kuukaudessa palkkaa. Jos Eskokin olisi ollut sairaanhoitajan, siivoojan tai kaupan kassan pätkätöissä, niin ei paljon hymyilyttäisi.
Oikeastan haastatelluista pomoista vain Ihalainen lausui jotain konkerreettista ja järkevää. Hän esitti, että työuupumusta ja masennusta aletaan ennalta ehkäisemään järjestämällä kiireisiin työtehtäviin ajanjaksoja, jolloin työntekijä tekisi kevyempiä työjaksoja. Hyvä ajatus, kunhan saataisiin vaan toteutettua. En usko, että tätä saadaan toteutettua Suomalaisessa kvaraataali yhteiskunnassa.
Jo useampi eri taho on esittänyt, että masentuneiden ihmisten on hyvä käydä osa-aikatyössä. Minkälainen työnantaja ottaisi meikäläisen töihin, kun on päiviä, ettei kunnolla pääse sängystä ylös. Tulisi “rokulipäiviä” ja jäisi työt muiden tehtäväksi.
Voi mitä turhanvalittajia täälläkin on.
Ahon hyvä neuvo on ihan paikkansapitävä, mutta kun tiedämme että suurimmalla osalla masentuneista on huono ja vääristynyt minäkuva, usein ylipainoa ja laiskuutta, silkkaa välinpitämättömyyttä pitää huolta itsestään, niin ei ole ihme että itketään Ahon “huonoja” neuvoja.
Mutta mikäs siinä on maata kotona “masentuneena”, lipitellä kaljaa ja popsia turhia lääkkeitä, uhrin asemassa on kiva olla, kun ei itse tarvitse ottaa vastuuta omasta elämästään..
ennen vanhaan ihmiset tekivät kovaa fyysistä työtä, liikkuivat ja söivät terveellisesti. Oliko silloin masentuneita pitäjät pullollaan, no eipä ollut.
T: “Vaikeista masennusjaksoista itse ulos tsempannut, liikunnan ja ruokavalion avulla.”
Depressio on mielentila johon tarvitaan, kuten muidenkin ongelmien selvittämiseen, omaa tahtoa. Jos depressio on vakava, lääkkeet ovat avustavassa asemassa, mutta nekään eivät tehoa, jos itsellä ei ole tahtoa. Aho on siinä oikeassa, että lievässä ja keskivaikeassa masennuksessa oma tahto ja “niskasta kiinni ottaminen” auttavat merkittävästi paranemisprosessia. Kuitenkin myös vakavassa masennuksessa täytyy ihmisen haluta parempaa ja suostua hoitoon, sekä myöntää ongelmansa. Masennusten laadun välillä on oikeastaan merkittävänä erona vain paranemisen nopeus. Kukaan ei voi kieltää omaa vastuutaan omasta epäautenttisesta olotilastaan, mutta pitää muistaa, että jokaisella on masennusvaiheita elämässään ja niihin täytyy aina puuttua. Vakavassa masennuksessa todella oma tahto on usein kateissa ja hoidon alullepanoon tarvitaan jonkun toisen apua, ja myöhemmässä vaiheessa oma halu edesauttaa hyvinvointiaan palaa.
Joka ainoan kerran, kun tämä poliittinen zombie avaa julkisesti suunsa, sieltä putkahtaa sammakko. Suojatyöpaikkoja on monenlaisia.
Ymmärrän kyllä Ahon oman masennuksen totaalisen mahalaskun ja Sitraan hautaamisen jälkeen, mutta asia pitäisi käsitellä ja elää läpi, ei käyttää primitiivisiä puoustusmekanismeja.
Esko Aho ei näköjään tiedä mitä masennus tarkoittaa.Hänen teeseillään voisi mennä psykiatriaselle osastoille ja kertoa potilaille että tehkää vain pätkätöitä niin te paranette.Tässä meille suuri kansanparantaja.Mielisairaalat tyhjentyvät kun Aho tulee vierailulle!
Itse masennusta kärsineenä ja vaimon ex-masennusta seuranneena voin todeta ettei pillereiden popsiminenkaan autuaaksi tekevä asia ole. Vaikean masennuksen lääkityksen ymmärrän toki oireiden lieventämiseksi. Usein kuitenkin toipuminen lähtee eteenpäin työn kuormittavuuden vähentämisestä ja/tai liikunnan tai ulkoilun lisäämisestä ja/tai painon pudotuksesta ja/tai sosiaalisen kanssakäymisen lisäämisestä. Varmasti yhden näistä tai monen muunkin tekijän muuttaminen omassa elämässään auttaa masennuksesta pikku hiljaa pois.
Itse en mitenkään kuulu Ahon kannattajiin, mutta Ahon parjaaminen ihan kelvollisista kommenteista on jotenkin vaan niin pilkunviilaamista ja oman pahan olon purkamista. Jos yksiselitteinen ratkaisu masennuksen poistamiseksi tai vähentämiseksi olisi keksitty, niin keinohan olisi varmaan jo käytössä.
Lopettakaa siis valitus ja ottakaa jostain positiivisesta asiasta elämässänne kiinni ja antakaa itsenne kokea myös hyvää oloa.
Lähtökohtaisesti on järkevää ajatella että fyysisellä ja henkisellä terveydellä on yhteys. Eli tietyllä tavoin ymmärrän Ahon ajattelun lähtökohdan.
Kaikkea masentuneisuutta ei ole syytä hoitaa lääkkeillä tai sairaslomilla. Joskus auttaa “luonnollisemmatkin” toimenpiteet kuten painon pudotus, ulkoilu tai alkoholin käytön vähentäminen.
Täysin toinen asia on sitten se että masentuminen voi joissain tapauksissa edetä sairaudeksikin ja sitä pitää silloin hoitaa sen mukaisesti.
Aho ei puhunut masennuksen hoidosta liikunnan avulla vaan sen ehkäisemisestä.
“Aho näki muun muassa yhdeksi syyksi masennustapausten rajuun nousuun ihmisten fyysisen kunnon rapautumisen. Aho uskookin, että liikunnalla on masennusta ennalta ehkäisevä vaikutus.”
Aho nosti esille riittävän aikaisen työpaikan tai -tehtävän vaihtamisen – todennäköisesti tarkoitti sitä, että jos yleensä on työpaikka ja on yleensä mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa
Määräaikainen työ, “pätkätyö” on aina parempi kuin pelkkä työttömyys.
Katsoin ohjelman. Itse aikanaan yritin hakeutua kuntoutukseen, kun yt neuvottelut alkoivat pyöriä ensimmäisen kerran 12 vuotta sitten. Siihen aikaan naisia kohtasi suuri työttömyys, kun pankit saneerasi. Tämän jälkeen on alkanut jatkuva alasajo kauparakenteissa. Olen käynyt 3 yt neuvottelut läpi, mies sairastanut aivoverenvuodon ja korjaavaleikkaus tehty 4 vuotta myöhemmin. Asiakkaani yritti tehdä kaksi kertaa itsemurhaa. Yritin kuunella, mutta itse alain pikku hiljaa vuosien myötä masentua. Työpaikalla ei uskaltanut käydä lääkärissä. Ympäriltä pikkuhiljaa tippui ihmisiä työttömäksi. Jäljelle jääville aina lisääntyi työt.
Alkoi tulemaan liukuva työaika, toisinsanoen omalla ajalla tuli käydä lääkärissä. Jos sairastui, työkaverit soittivat toisilleen, millä päällä on pomo. Pelkäsimme jatkuvasti tarpeellisiakin poissaoloja.
Olen ollut työelämässä 35 vuotta. Muutos on ollut kuormittavampi viimeiset vuodet. Rakennemuutos on kuormittavaa, kun ei osaa tietää tulevaisuudesta.
Sanoin itseni irti 2007.
Sain uuden työpaikan. Kokemukseni mukaan minun olisi pitänyt suuri määrä asiakkaita hoitaa niinkuin edeltäjä.
En saanut neuvoja ja opastusta. Ainostaan katso mallia miten on aikaisemmin tehty. Verottajan ja viranomaiset eivät katso hyvällä silmällä virheellisesti ja viityksellä tehtyä työtä. Hain sairaslomaa. Unilääkkeet ja rauhoittaviatuli. Kolmen kuukauden koeajan jälkeen minut sanottiin irti.
Nyt olen työttömänä yli viisikymppinen
Masennus voi monresti johtua myös siitä että sairauksien hoitoon ei oteta riitävän nopeaa vastetta työterveysasemalla tai terveyskekusessa.
Monesti nissä saa käydä samoista vaivoita valitamasa useammankerran ennen mkuin mitään toimintaa ja tutkimusta tehdään..
Sensijaan jos heti lähetetäosiin saman tienjatkiotutkimuksiin ja hoidetaisiinvaiva kuntoon monesti se menisi ilman tai pienellä sairaslomalla,.
Mutta kun tutkimiksia ja toimenpiteitä kaikin kosntein viivytetään tuleekin sitten useampi sairas loma ja vielä toimenpiteetkin aikanaan vaikeampina,.,..
Eli ei saisi sairaalan tai terveys aseman ruuhksan veroten siirtää toimenpiteitä van hanklia heti lisää henkilöäkuntaa siten etä joka asuia hoidetaan heti..
Itse esim. olen monta kertaa jonotanut leikaukseen niistä tulee pitkä sairasloma yhteen laskien ..
Ja samoin sähky ja muita lääkeitä on kulunut valtavia määriä ..
Joten jos leikkaus olisi tehty heti kun sen tarpeelisuus todetiin olisi ainakin yli 2 vuotta tullut vähemän sairaslomaa ja tuhansien eudojen lääkeet jäänyt syömättä kun leikkausta ei olisi tarvinut odotaa..
Siksi pitääkin joka lääkärille antaa ohje että jos itse ei heti pysty autamaan lähete heti eteenpäin tutkimuksin tai leikaukseen tai hoitoon , ja vastaanottava laitos sitten huolehtikoon siitä että tilaa joka tulijalle heti myös löytyy..
Kyllä ei nykymaailmaa voi verrata entiseen. Veikkaanpa vain että masentuneita oli, mutta ken sen uskalsi sanoa. Söivät terveellisesti kyllä ja ei. Itse en kaljaa lipittele. Eikä täällä käsittääkseni kukaan ruikuta vaan ainakin itse ajattelen, että Esko Ahon kommentit antavat mielikuvan siitä ettei muita keinoja tarvita. Hän ei kyennyt olemaan empaattinen masentuneita kohtaan. Esko Aho taitaa olla toimintatyyppi. Me kaikki ei sitä olla, eli ei samaa kaavaa voi noudattaa kaikkiin ihmisiin.
“mutta kun tiedämme että suurimmalla osalla masentuneista on huono ja vääristynyt minäkuva, usein ylipainoa ja laiskuutta, silkkaa välinpitämättömyyttä pitää huolta itsestään, niin ei ole ihme että itketään Ahon “huonoja” neuvoja.”
No niin tämähän on totta että minäkuva on vääristynyt. Mistä se sitten johtuu onkin moninmutkaisempi asia. Ei liieemmin tuollainen haukkuminen auta. Itse en pidä itseäni laiskana enkä ole ylipainoinen. Masennusta sairastanut lapsesta saakka. Kommenttisi kuulostaa jopa vihamieliseltä.
“Vaikeista masennusjaksoista itse ulos tsempannut, liikunnan ja ruokavalion avulla.”
Vau olet joko poikkeuksellisen vahva ihminen, tai sitten et ole ollut todella masentunut. Eli kaikki masennus oli sitten lievempääkin on vakavaa, mutta jos ajatellaan sitä mikä on todella vakavasti masentunut on ihan eri asia.
“Jos yksiselitteinen ratkaisu masennuksen poistamiseksi tai vähentämiseksi olisi keksitty, niin keinohan olisi varmaan jo käytössä. Lopettakaa siis valitus ja ottakaa jostain positiivisesta asiasta elämässänne kiinni ja antakaa itsenne kokea myös hyvää oloa.”
Sinä sen sanoit, eli ei se ole niin yksioikoista.
Aholla mennyt vähän puurot ja vellit sekaisin. Masennus ei ole seurausta huonosta fyysisestä kunnosta, vaan huono fyysinen kunto useamminkin seurausta masennuksesta. Enkä nyt ehkä suosittelisi pätkätöitä varsinkaan masennukseen jo sairastuneelle, se jatkuva uuden työpaikan etsiminen on yllättävänkin stressaavaa, ehkä ei terveille ihmisille aina, mutta masennus tekee siitä melkein mahdotonta.
—lainaus
rj kirjoittaa:
25. huhtikuuta 2008 kello 14.01
Aho ei puhunut masennuksen hoidosta liikunnan avulla vaan sen ehkäisemisestä.
*snip*
Aho nosti esille riittävän aikaisen työpaikan tai -tehtävän vaihtamisen – todennäköisesti tarkoitti sitä, että jos yleensä on työpaikka ja on yleensä mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa
Määräaikainen työ, “pätkätyö” on aina parempi kuin pelkkä työttömyys.
—- lainaus
Liikunta voi jossain määrin sitä masennusta ehkäistä, mutta aika heikolla hapella ollaan, jos siihen pitäisi luottaa. Nimittäin itse sairastuin tyylikkäästi masennukseen siitä huolimatta, että urheiltua tuli pari kolme kertaa viikossa ihan kevyesti. Ei sillä, ei se liikunta pahitteeksi ole, sitä en kiellä. Terveet ihmiset jotka ette ole sairastuneet masennukseen, liikkukaa! Ei se teitä pelasta, mutta pysyttepähän ainakin fyysisesti kunnossa.
— lainaus
# Viivi kirjoittaa:
25. huhtikuuta 2008 kello 11.44
Voi mitä turhanvalittajia täälläkin on.
Ahon hyvä neuvo on ihan paikkansapitävä, mutta kun tiedämme että suurimmalla osalla masentuneista on huono ja vääristynyt minäkuva, usein ylipainoa ja laiskuutta, silkkaa välinpitämättömyyttä pitää huolta itsestään, niin ei ole ihme että itketään Ahon “huonoja” neuvoja.
Mutta mikäs siinä on maata kotona “masentuneena”, lipitellä kaljaa ja popsia turhia lääkkeitä, uhrin asemassa on kiva olla, kun ei itse tarvitse ottaa vastuuta omasta elämästään..
ennen vanhaan ihmiset tekivät kovaa fyysistä työtä, liikkuivat ja söivät terveellisesti. Oliko silloin masentuneita pitäjät pullollaan, no eipä ollut.
T: “Vaikeista masennusjaksoista itse ulos tsempannut, liikunnan ja ruokavalion avulla.”
—- lainaus
Hei sinä Viivi, alakulosta toipunut.
Minä taas tunnen erittäinkin monia ihmisiä, joiden ruumiinrakenne on ihan normaali, ei ylipainoa tai laiskuutta. Useimmat vielä kuntoilevatkin, ihan vain jottei tarvitse kaiken muun lisäksi sitä omaa kroppaansa kirota. Heidänkö pitäisi mielestäsi lisätä liikunnan määrää? Minullakaan ei ole mitään ongelmia oman ruumiini kanssa, en nyt mikään lihaskimppu ole, mutta ylipainostakaan ei todellakaan ole tietoa, en edes kaljamahaa ole itselleni saanut. En edes kaljaan turvaudu, vaan ihan työelämässä olen, ei se masennusta millään muotoa poista, mutta tottahan se on, jos vain pystyy työelämässä olemaan, niin se auttaa tilannetta pahenemasta. Turha vain odottaa, että todellisesta masennuksesta kärsivät ihmiset pystyvät työelämässä olemaan pahimpina kausinaankin, ja koska eivät pysty on työn saanti jatkossa hankalampaa koska työhistoriassa on katkos. Laiskuudestahan se työnantajan mielestä aina johtuu.
Nykyelämä vs. entisajat. Todellakin, ihmiset tekivät kovaa fyysistä työtä, eikä masentuneita ollut joka nurkalla. Aikaisemmin vain se fyysinen työ oli jotain, mitä piti tehdä, josta sai jotain hyötyä, ei se pelkkää huviliikuntaa ollut. Nykyään vaan vastaavalle fyysiselle työlle ei ole niin paljoa kysyntää, eikä tarvetta, joten asiat ja maailma muuttuu. Voisinhan minäkin pihallani tehdä vaikka kuinka ja paljon fyysistä työtä, ongelmaksi muodostuu vain se, ettei se minua elätä.
Mutta, paras tapa vähentää masentuneiden määrää Suomesta, on tarjota jokaisesta masennuksesta kärsivälle ihmiselle hirttoköysi, tai pistooli + yksi ammus. Se kait MASTO:llakin on tavoitteena, ainakin kommenttien perusteella.
Esko Aho ei selkeästi tiedä masennuksesta ja burn out:sta yhtikäs mitään. Itse sairastuin siihen vuonna 2001 keväällä. Sairastumisen johdosta vähensin koulunkäyntiäni jne jne. Fyysiset asiat eivät voineet mitenkään olla syy masennukseeni. Ennen masennusta olin normaalipainoinen ja erittäin hyvässä kunnossa.
Esko Aho on aikaisemminkin puhunut jotakin latinaa tai ties mitä kun on käsitelty ihmisten terveyttä jne jne ja joka ikinen kerta on saanut hävetä hänen puheitaan.
Näillä herroilla ei varmaankaan ole käsitystä tai omakohtaista kokemusta masennuksesta, (tuska ei jalosta)Jos mieliala pysyy hyvänä silloinhan elämä sujuu.
Ei minullakaan ole kokemusta heidän työstään, miten hyvää tai huonoa se on.
Olen ollut liikunnallinen ihminen kaiken ikäni harrastanut eril lajeja : kuntosalia, jumppaa, tansseja, kävelyä jne.
Siitä huolimatta masennus iski 2003 alussa, varmaankin osaksi vuorotyön ja väsymisen henk. kohtaisten surujen seurauksena. Hulluinta on ettei itse kyseenalaista omaa jaksamistaan ei kuuntele mitä keholla ja mielellä on sanottavaa. Yrittää vain epätoivoisesti pärjätä. Sairauden kieltäminen on kuin alkoholismissa viimeiseen asti.Kaadutaan “saappaat jalassa”
Hoitotyö tuntuu tosiaan jäävän naisten hoteille suuremmaksi osaksi, eikä palkkakehitys ole samaa kuin huippujohtajilla, ihmisiä kuitenkin hoidetaan niin herroja kuin narreja.
Sairaslomaa tuli ja palasin takaisin työhön 2003 kesällä. Olin n. puoli vuotta työssäni ja jäin vuorotteluvapaalle, koska nukkuminen oli tosi huonoa ja tein vakituista yövuoroa.Pyysin päästä muuhun työhön mutta sitä ei ollut mahdollisuus järjestää, jäin vuorotteluvapaalle v 2004 ja yritin hankkia muuta ammattia, vaan vanhemmat ihmiset ei ole kovin suuressa suosiossa kun vielä kaikenlaista remppaa jo on olemassa haki työtä tai koulutusta.
Urakin oli hakusessa ja kun olotilat seurasi vaikkei ollut työssäkään niin tutkittava on mikä mättää. Olo oli kuitenkin huomattavasti parempi kuin vuorotyössä ollessa.
Todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö joka tietääkseni on aika pitkälle geeniperimää, mutta valvominen, stressi herkistää hypomanialle, joten ei kovin hyvä valinta vuorotyö ollut.Sairaudella ei ollut silloin diagnoosia.Lisäksi tuli oppimisvaikeudet joten nämä jo olivat melkoinen häiriö hoitamattomana ja veivät energiaani.
Päälle 30v työssä oltiin. Eikä eläke vieläkään tullut mieleen, tosin on ollut rima aika korkealla, vaadin itseltäni paljon ja menestystä tuli aika vähän.
Jotenkin ylikorostunut velvollisuuden tunto ja riittämättömyys, liian suuret
vaatimukset resursseihin nähden. Pettymyksiä monella alueella, ihmissuhde, työ,raha.
Kun voimat lopahtaa , kun menee mustaan aukkoon missä ei valoa ole näkyvissä ja mun tapauksessa valo vasta paha onkin , kevät laukaisee melkein aina jonkun asteisen manian ja sitten sitä viedään…jos se jatkuiskin saisi todella aikaiseksi, hyvää ja huonoa korkealento vain päättyy rysähdykseen eli 100 lasissa sementtiin siis depressioon.
Se on syvältä, silloin on toimintakyky nolla ja muut toiminnot nollan alapuolella, kärsimys, itsesyytökset, häpeä, ehkä taloudellinen romahdus, shoppailu on kivaa vaikkei rahaa olisikaan.
Eikä ihmiset näe eikä ymmärrä mistä on kysymys. On eriasteisia häiriötä, lievempi hypomaanisuus, kun taas mania joka melkein poikkeuksetta johtaa sairaalaan kun ihmisen reaaliteetit pettää.
Itse en ole viela säiraalaan joutunut siis mielisairaalaan. Tämä sairaus on siitäkin outo että lääkitys on aika kimurantti et löytyy sopiva, lääkkeet on onneksi kehittyneet muutakin on kuin litium. Eikä edes moni halua luopua manian tuomasta euforiasta, aivot tuottavat “huumeen” nousuhumalan kaltaisen olotilan (johtuen ilmeisesti aivojen välittäjäaineista, dopamiini nonadrenaliini) mikäs sen autuaampaa kunnes serotoniinit lopahtaa ja alkaa itkuinen itsetuhoinen vaihe.Maanikoista 20% tappa itsensä 50 % yrittää itsemurhaa depressiovaiheessaan tai sen jälkeen.Ahdistus ja näköalattomuus on suuri. Yleensä tämä piilotetaan maailmalta silloin maataan kotona peiton alla eikä kutsu lenkkipolut eikä muukaan elämä, venäläinen ruletti alkaa. Lääkkeet tuovat tunteen kuin et olisi oma itsesi, osa persoonastasi häviää.Hopeiset, kimaltavat pilvenreunat häviää harmaus tulee tilalle. Timantti lakkaa sädehtimästä. Koko elämän on oman päänsä kanssa seikkaillut, ei voi tietää mitä muiden päässä on.
Melkoisia näyttelijän suorituksia nähdään välillä, naamiodaan sairaat kasvot terveydellä, kunnes naamiot tipahtaa.
Toivoisi kuitenkin tämän eriarvoisuuden pienenevän, ei ihan huvikseen ihmiset kotona makaile, tää sairaus ei saa paljon sympatiaa, kuten ei muutkaan psyyken sairaukset. Kyllä kailotetaan erilaisuudesta ja sen hyväksynnästä, mutta ei kovin erilainen saa olla ja jos on, ei kovin läheistä tuttavuutta tehdä.Sitten kai alkaa muodostua kuin jenkeissä sairaiden rikkaiden, köyhien, asumisalueita.Eristetään sellaiset autiolle saarelle jotka uhkaavat muiden hyvinvointia. Tuovat pahaa mieltä.
sellaisille joilla menee hyvin ei empatiaa riitä sellaiselle joka EI PYSTY, KYKENE, samaan tai vähän parempaan.Tuttua itsellekin tuo ajattelu ennen sairautta.
Kyllä on hyvä että täällä on korkea teknologia, (netti, kännykät) tiede erinomaisia tutkijoita jotka löytävät, uusia hoitoja eril sairauksiin jne moni asia on hyvin tässä maassa, vaan inhimillisyys, yhteisöllisyys on katoava luonnonvara.
On oltava lahjakkaita ihmisiä jotka vie maata eteenpäin, jotka jaksavat tehdä sen eteen työtä , en todella halua että kaikki olisi minunlaisiani
koheltajia.Minulle on annettu mahdollisuuksia, vaan voimavarat ei ole riittäneet niiden toteutukseen. Olen nytkin koulutuksessa (tällä hetkellä sairauslomalla) ja toivon sairausjakson jälkeen että pystyn jatkamaan sitä.
Terveys on kallis asia, olkaa siitä kiitollisia ja vaalikaa sitä.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia, ei kuolla= lainaus bibolaarien taimi keskustelupalstalta
Esko Ahon kommentti liikunnan ja hyvän kunnon masennusta ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta on täyttä totta -kun asiaa katsotaan laajemmassa mittakaavassa ja yleisellä tasolla. Yksittäisiä tapauksia on aina, kuten tilastoissa yleensä. Liikunta ja hyvä fyysinen kunto nopeuttavat myös masennuksesta toipumista, ja liikunta toimii kuntoutuksena toipumisen tietyssä vaiheessa. Varsinaisessa masennusvaiheessa ihminen harvoin jaksaa liikkua tai ajatella kuntoaan, eikä se ole tarpeenkaan. Mutta heti, kun voimat lisääntyvät kannattaa lähteä liikkeelle -oman kunnon mukaan. Jos ihmisellä on hyvä fyysinen pohjakunto sairastuessaan, hänellä voi myös olla vähemmän pahoja fyysisiä oireita, ja näin toipuminen on nopeampaa, kun ei tarvitse hoitaa hankalia fyysisiä sairauksia (verenpaine, tukielinten sairaudet, ruuansulatuksen ja sydämen toimintaan liittyvät sairaudet).
Oma kokemus seitsemän vuoden takaa:
Sairastuin masennukseen. Laukaisijana oli resursseilleni liian vaativa työ, erittäin epäselvä työnkuva ja huono työilmapiiri alistavan ja haukkuvan (narsistisen)johtajan alaisena. Olin itsekin johtotehtävissä. Itselläni oli koko ikäni urheilleena hyvä peruskunto. Sairastumishetkellä kunto ei järin loistava ollut (toki reilusti keskimääräistä parempi), koska olin tehnyt vain töitä! Masennukseni oli vakava, myöhemmin keskivaikea. Palasin kuitenkin töihin viiden sairaslomaviikon jälkeen. Olin päässyt taas liikkumaan ja onnekseni sain tilaisuuden liikkua itselleni riittävän kovalla fyysisellä tasolla (itse maksamallani kurssilla). Olen myöhemminkin ollut sairauslomalla masennuksen takia, ja jokaisella kerralla kuntoilu sopivalla tasolla on edesauttanut töihin palaamista ja parantumista.
Kun sairastuin masennukseen, palasin työhöni omasta aloitteesta “alempiin” tehtäviin ja vähensin työaikaa. Samalla hain uutta työpaikkaa, jonka sitten sainkin. Eli antauduin myös pätkätöiden valtaan. Itselleni oli äärimmäisen tärkeää päästä pois ahdistavasta työpakasta, ja se oli myös tie uuden ammatillisen itsetunnon rakentumiseen.
Olen mielestäni ollut onnekas, kun olen selvinnyt vähillä fyysisillä koettelemuksilla. Luin sairastuttuani mm. Neil Hardwicin kirjan hänen omasta sairastumisestaan, ja monesti mietin että miten olisin selvinnyt, jos fyysiset sairaudet olisivat minua vielä koetelleet.
Esko Aho ei siis ihan palturia puhu, mutta meillä jokaisella on niin erilaiset kokemukset. Hänhän ei tarjonnut liikuntaa masennuksen ensisijaiseen hoitoon, vaan ennaltaehkäisyyn.
Uusisuomi uutisoi yhdysvaltalaistutkimuksesta, jolla voitiin osoittaa aktivoivalla terapialla olevan paras hoitovaste vaikeassa masennuksessa.
Artikkeli on otsikoitu Aholaisittain osuvasti:
“Masennus voitetaan toimimalla, ei ajattelemalla”
Viivi. jonka kokemukset tukevat US:n artikkelin otsaketta.
Eiköhän Masto-ryhmään pitäisi saada tavallisia masennuksen läpi käyneitä suomalaisia, niin edes johtohenkilöt voisivat edes yrittää ymmärtää minkälaisesta asiasta/sairaudesta on kyse.
Masennukseen perustuvien työkyvyttömyyseläkkeiden eläkemeno oli 324,4 miljoonaa euroa vuonna 2006.
(lähde STM.)
Edellinen on yksi niistä huolenaiheista miksi stm. katsoo aiheelliseksi nostaa työssä jaksamisen ja työhön palaamisen olevan yhteiskunnan edun mukaista.
Lukuja ymmärtävät kaikki.niin Hyssälät kuin Ahot ym. Masto-työryhmän jäsenet , rasitteena näyttää taas olevan oma asema joka on turvattu yhteiskunnassa.
Yhteiskunnalliset ongelmat ja varsinkin niihin johtaneiden syiden tunnistamisen lähtökohdaksi suosittelisin ottamaan yksilön tai suositeltavampaa olisi otta yhteiskunnan pienin yksikkö tarkasteluun.
Yhteiskunnan pienin yksikkö on kaksi ihmistä joista yleisesti jo voidaan käyttää nimitystä perhe.
Jos masennusta,syitä sen syntyyn ja samanaikaisesti perhettä sekä siinä tapahtuvia muutoksia tutkitaan ja verrataan voidaan päästä lähemmäs oikeampaa diagnoosia kuin pelkkien lukujen antamaa hälytysmerkkiä siitä ettei kaikki ole kohdallaan,jolloin lääkityskin voisi koskea muitakin kuin masennuksesta ja syrjäytymisestä kärsiviä.
Ehkä silloin hoitomuotona voisi käyttää liikuntaa joka suorittettaisiin kaikkien asiaan liittyvien osapuolten keskuudessa jonkunlaisena joukkue-/tiimi terapiana.
Mutta masennukseen se ei toimi pelkkänä apteekin käsikauppalääkkeenä kuten” over-the-counter drug”-työryhmän edustaja Aho esittää.
Masennuksen hoidossa on myös huomioitava kulttuurilliset erot.
Pelkkä “jenkkitutkimuksen” siirto sellaisenaan “hoitomuodoksi” Suomeen saattaa saada aikaan pahaa jälkeä.