Olen samaa mieltä M:n kanssa siitä, että todellisia lapsettomuuden syitä olisi hyvä pohtia mediassa syvemmältä. Mikä esimerkiksi on syynä siihen, että sperman laatu heikkenee? Lapsettomuuden syyhän voi olla yhtä hyvin miehessä kuin naisessa. Pohtia voisi myös sitä, miksi nuoret miehet eivät ole halukkaita perustamaan pehettä, mistä jo aiemmin mainittiin. Tai miten ihmiset löytäisivät edes kumppanin, jonka kanssa harkita perheenperustamista. Sekään ei ole niin helppoa. Tiedän sen sekä omasta että monien ystävieni kokemuksesta.

Vielä lopuksi haluaisin kommentoida 45 minuutin juttua. Ymmärrän, että lyhyessä ohjelmapätkässä asiaa ei voi esitellä kovin monelta kantilta – eikä ehkä halutakaan. Kun ohjelmassa kerrottiin lapsettomuushoitojen hinta yhteiskunnalle, olisi ollut mielenkiintoista tietää esimerkiksi alkoholistien tai narkomaanien lapsista yhteiskunnalle koituvat menot. Ihan niin kuin vain vertailun vuoksi.

Ohjelmassa oli valittu tietty yksinkertaistettu linja, jota korostettiin eri tavoin, ja jonka sanoma jää kaikumaan ‘tavallisen kaduntallaajan’ päähän juuri niin kuin oli haluttukin. Eli naiset viivyttävät lastentekoa, joka lopulta aiheuttaa hedelmättömyyshoitojen lisäystä, kuluja yhteiskunnalle, lapsettomuutta ja hoitojen avulla syntyneille lapsille jopa mahdollisia terveysongelmia.

Tosiasiassa tämä on ollut yleinen ajatusmalli jo pitkään ja tällä ohjelmalla näitä käsityksiä yhä vain vahvistetaan.

Itse asiassa aihe on monimutkainen ja asiaan liittyvät niin monet tekijät, ettei ole ihmekään jos naiset hermostuvat kyseisenlaisesta yksinkertaistetusta ja asenteellisesta näkökulmasta.

Mitä jos siis toimittaja uskaltaisi sukeltaa pintaa syvemmälle ja nähdä miten asia todellisuudessa on? Nähdä asian suuremmassa kontektissa ja yhteiskunnan yhteisenä ongelmana? Sellaiselle journalismille olisi yhä enemään tilausta sen sijaan, että tehdään shokeeraavaa -ja sen kautta myös syyttävää- journalismia

Terveisin: Se kolmekymmpinen

On sellaisiakin naisia, jotka todella saattavat jo reilusti alle kolmekymppisinä kärsiä vaihdevuosioireista ja siihen liittyvästä hedelmättömyydestä. Olen samaa mieltä kuin nimimerkki Liina, että kyllä aika moni nainen tietää faktat hedelmällisestä iästä ja siitä, milloin se alkaa laskea. Ja kuten Marjatta kírjoittaa siitä, että yhteiskunta palkitsee enemmän työssäkäymisestä kuin lasten tekemisestä, se ei todellakaan auta naisia aloittamaan lapsen yrittämistä “ajoissa ja nuorena”. Valtiovallan puoleltakin on tullut toiveita syntyvyyden lisäämisestä, miten valtiovalta aikoo edesauttaa sitä omalta osaltaan? Usein jo haluttuun koulutukseen pääseminen kestää muutamia vuosia, sitten valmistuminen ammattiin, ja sitten pitää vielä työelämässä näyttää, että osaa jotain jotta tulee arvostusta ja parempi asema työyhteisössä. Missä välissä tuossa oravanpyörässä ehtii ajatella lapsia? Lopulta yhteiskuntamme on kovin työ- ja koulutuskeskeinen, perhekeskeisyys tuntuu olevan vain yksittäisen perheen asia, ei yhteiskunnan asia.

Nimimerkille Anna: sinäpä viisaasti lausuit! Teepä kyselykierros hoitoja antavilta julkisilta klinikoilta, paljonko heillä on resursseja antaa psykologista tukea sinne tuleville asiakkailleen tai edes ohjata heitä sellaisen avun piiriin. Sama ongelma koskee kyllä käsittääkseni myös yksityisiä klinikoita. Vaikka onneksi enenevässä määrin yritetään hoitaa myös henkistä puoltakin, siitä kiitos niille harvoille lapsettomuuteen keskittyneille terapeuteille! Eikä se ole klinikoiden asia tuomita asiakkaitaan ja osoittaa heille ovea. Mutta edelleen ihmettelen, jos lapseton pari haluaa yrittää lasta hoidoilla ja vaikka vain omillakin sukusoluilla, mitä keinotekoista siinä on? Samat solut tekevät saman työn mutta pienellä avustuksella! Ei kenellekään toiselle ihmiselle voi sanoa, onko toisella oikeutta saada lapsia tai miten niitä aikoo hankkia tai oikeutta olla haluamatta niitä. Kaikille adoptiokaan ei ole oikea vaihtoehto. Tyhjä syli on kuitenkin kipeä asia, eikä sitä sovi “biologian alan” ammattilaisenkaan(?) vähätellä, jos ei itse asian tuskaa tunne.

Jutussa ei sanota, että epämuodostumariski olisi huimasti suurempi. Siinä on kerrottu tämäkin asia aivan oikein. Kannattaa katsoa ohjelma uudestaan.

Ohjelma oli enemmänkin toteava – paatoksellisuus on nyt kyllä katsojan silmässä.

Vaikka se ei välttämättä tunnu reilulta, niin onko siinä muka jotain ihmeellistä?