Helsingin kaupungin virkamiesryhmä palasi viikonvaihteessa Romaniasta. Nelihenkinen ryhmä tutustui maahan, josta on viime aikoina saapunut Helsinkiin keskustan kaduilla näkyviä kerjäläisiä.
Virkamiehet vierailivat romanialaispäättäjien luona, valtion- ja paikallishallinnon edustajat tulivat tutuiksi. He kävivät pikaisesti vilkaisemassa myös pientä Ocolnan kylää, jossa Romanian romanit elävät surkeissa oloissa.
Toimittaja Elisa Tikkanen ja kuvaaja Aki Blomberg seurasivat mukana. Halusimme selvittää, miten Helsinki puuttuu kerjäläisongelmaan ja millä tavalla tällainen tutustumismatkailu kaupunkilaisia hyödyttää.
Raportti hevosvankkureiden ja avotulikeittiöiden maasta tulee 45 minuuttia -ohjelmassa keskiviikkona. Romania tarvitsee vielä monta uutta Nokian tehdasta, ennen kuin maasta poistuvien jonot lyhenevät. Eivätkä romanit ole etusijalla uusia kännykänkokoajia palkattaessa.
- -- -
Australialaisten lampaiden kohtelusta kertonut ruotsalaisdokumenttimme on jälleen jättänyt uusia jälkiä maailmalle. Viikonlopun Hesarin mukaan sikäläisen merinovillan boikotti etenee paitsi Euroopassa, myös Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
Miten EU suhtautuu jatkossa australialaiseen merinovillaan? EU:n tekstiilielin Euratex ottaa asian omalle esityslistalleen huhtikuussa tanskalaisten pyynnöstä.
Viime joulukuussa ohjelmassamme näytetystä EU:n teurashevosten kaltoinkohtelusta suuttuneet suomalaiset taas osoittavat mieltään hevostensa kanssa Helsingissä 30. maaliskuuta.
Hyvä, että eläimistä kannetaan huolta. Toisaalta ihmetyttää, kun samalla monet ihmisiin kohdistuneista vääryyksistä kertomamme jutut ovat menneet katsojilta ilmeisesti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei protesteja, vain hiljaisuutta.
- -- -
45 minuuttia -ohjelma näyttää muutaman viikon ajan hieman erilaiselta, kun siirryn ohjelman vastaavan tuottajan tehtävien lisäksi myös juontamaan lähetyksiä.
Juontaja-toimittajamme Ripsa Koskinen-Papunen on satuttanut polvensa laskettelurinteessä. Leikkauksesta toipuminen vaatii muutaman viikon sairausloman.
Pöllölaakson väki toivoo pikaista paranemista -- myös tämän blogin välityksellä!
Pääsiväthän vähän taas ulkomaille lomailemaan, en usko että on mitään hyötyä käydä paikan päällä, vai kävivätkö kaikkien kerjäläisten luona erikseen sanomassa, että älkää nyt tulko enään suomeen kerjäämään kun teitä ei siellä kaivata, kun meillä on täällä itsellä ihan sama tilanne kohta,minulla nousi suunnaton raivo kun näin heidän istuvan ja katse taivasta kohden anomassa kovalla tryöllä ansaittuja rahoja, ihan höpö höpöä niinkuin kaikki asiat suomessa missä päättäjät soheltaa, yksi hyvä puoli on se että kun heitä ei enää valita uudestaan niin kaikki voivat perustaa parisuhde yrityksen, vaikka tuskin tulee olemaan pitkäaikaisia.
Pakko ihmetellä samaa kuin Jussi: miksi ihmisiin kohdistuvat vääryydet eivät synnytä yhtä vahvoja reaktioita kuin eläinten rääkkäys?
Tai ehkä ihmisongelmien synnyttämä reaktio onkin niin vahva, ettei sitä pysty käsittelemään ja on helpompaa keskittyä vaikka eläimiin?
Jone, naulan kantaan!
Tänään eläinsuojelijat järjestivät mulesing-menetelmän vastaisen mielenosoituksen Helsingin keskustassa.
Sunnuntaina on odotettavissa teuraskuljetusten vastainen marssi.
Ei tällaisia toimenpiteitä ole juuri koskaan näkynyt ihmisiä käsitelleiden ohjelmien jälkeen.
Eläimilläkin oikeus hyvään kohteluun! Ihan sairasta miten jotkut ihmiset kohtelevat eläimiä….Hävettää olla ihminen!
P:S Animalian jäsen ja ylpee siitä!
Jonelle vielä:
Pahoin pelkään, että ihmisongelmien synnyttämä reaktio ei ole vahva, vaan monet ovat voimattomia ja turtia niiden edessä. Kenties eläimen auttaminen on helpompaa, asia tuntuu yksinkertaisemmalta ja mustavalkoisemmalta.
Tuotimme eiliseen lähetykseen mielestäni puhuttelevan raportin kuolemanvakavasta ja tärkeästä aiheesta, venäläistoimittajiin kohdistuvista väkivallanteoista ja murhista itänaapurissamme. En ole saanut aiheesta yhtään sähköpostia tai puhelua.
Kun kerroimme taannoin Viipurin kurjissa oloissa elävistä kulkukoirista, suomalaisilta tulvi palautetta. Nytkin postissani on vetoomuksia, joissa 45 minuuttia -ohjelman toivotaan paljastavan espanjalaisiin kulkukoiriin kohdistuvia vääryyksiä.
Voin kirjoittaa vain omasta puolestani, mutta koen, että tähän nyt täytyy jotain vastata, kun itsekin näistä hevoskuljetuksista pillastuin. Näkisin muutamia pointteja, joiden takia eläinsuojeluongelmiin voidaan reagoida kiivaammin kuin meidän ihmisten kohtaamiin vääryksiin.
Ensinnäkin se perinteinen syy: Eläin koetaan viattomaksi. Ne eivät aiheuta ihmiselle tieten tahtoen pahaa eivätkä kiihdytä ilmastonmuutosta toiminnallaan. Toiseksi eläin on puolustuskyvyttömämpi kuin ihminen ja se on myös täysin ihmisen armoille. Eläin ei voi sanoin kertoa, milloin, mihin ja mikä sitä koskee, vaan ihmisen on se ymmärrettävä. Samoin ihmisen on eläintä viisaampaana olentona osattava ottaa vastuu teoistaan ja käytöksestään – on toimittava siten, että luontokappale, joka ei ymmärrä ihmisen toiminnan motiiveja, ei joutuisi kärsimään.
Karkeasti sanoen eläin ei itse kerjää itselleen ongelmia tai valitse kohtaloaan, kun taas ihmisellä on usein mahdollisuus valita oma tiensä.
Yhtenä teoriana voisi ehkä ajatella, että meidät ihmiset turrutetaan väkivalta-, sota-, kidutus, raiskaus-, murha-, jne. -uutisilla. Kun seuraa uutisia, näkee varmaan lähes poikkeuksetta juttuja rikoksista, joissa ihminen on ollut ihmiselle paha. Veikkaan, että jos tilanne olisi toisinpäin, eläinsuojelurikkomukset päivittäin lehtien sivuilla ja ihmisiin kohdistuneet satunnaisesti, voisi kansa siirtyä reagoimaan voimakkaasti niihin ihmisuutisiin.
Kyse on tunteesta – oma sydämeni särkyy usein tuntuvammin eläimen kuin ihmisen puolesta enkä kykene asiaa muuttamaan. Siltikään tämä ei tarkoita, ettenkö kokisi myötätuntoa ihmisuhreja kohtaan. Pahimmalta tuntuvat aina lapsiin ja vanhuksiin kohdistuneet vääryydet. Ehkä heissä on jotain samaa kuin eläimissä – puolustuskyvyttömyyttä, viattomuutta, ymmärtämättömyyttä.
Venäläistoimittajista kertova juttu oli kyllä todella pysäyttävä ja pelottavakin. Tuntuu riipaisevalta, että aivan naapurissa pelaa jokin aivan muu kuin demokratia ja sananvapaus. Silti ongelmakohta kärjistyy mielestäni tässä uutisessa enemmän juuri tuohon konkreettisen ihmisoikeuden, sananvapauden, puuttumiseen kuin murhatun toimittajan kärsimykseen/kokemaan vääryyteen. Jos tätä nyt esimerkkinä jotenkin yrittäisi käyttää, niin toimittajat ovat yksittäisiä kärsijöitä, kun taas vaikkapa hevosia rahdataan sadoittain pitkin maanteitä tälläkin hetkellä. Sananvapauden puuttuminen aiheuttaa varmasti myös vääryyttä, mutta silti se ei suoranaisesti laita ihmistä näkemään nälkää, ryömimään kylkiluut murtuneina maassa eteenpäin toisen potkiessa tai läkähtymään kuoliaaksi ahtaisiin oloihin 40 asteen kuumuudessa.
Asia, mikä itseäni häiritsee kovastikin, on ihmisten tapa sulkea silmänsä kauheuksilta oli sitten kyse ihmisistä tai eläimistä. Oikeammin tuo suorastaan raivostuttaa, piittaamattomuus tuskaa nähdessä on todella julmaa. Eletään vain siinä omassa pienessä kuplassa ja ajatellaan, ettei millekään kuitenkaan mitään voi ja niin kauan hymyilyttää, kun oma takamus on turvassa. Missä on yhteisvastuu ja välittäminen lähimmäisestä?
Tulipa taas kirjoiteltua. Todettakoot, että en millään muotoa väheksy ihmisten ongelmia tai nosta eläimen kärsimystä korkeammalle jalustajalle kuin ihmisen – enkä kyllä oikein päinvastoinkaan. Näillä kärsimyksillä on jollain tapaa niin erilaiset luonteet, että niitä on vaikeaa rinnastaa tai asettaa järjestykseen.