Kemiläispoika Waltteri Seretin voitti keskiviikkona Suuren Journalistipalkinnon Helsingin Kalastajatorpalla.

Seurasin palkintojuhlaa ulkolähetysautosta yhdessä muun televisioinnista vastanneen tiimin kanssa. Waltteri ja Ilta-Sanomien työryhmä oli selvä yleisön suosikki, mikä näkyi palkintoa seuranneesta lehtikirjoittelustakin.

Tapaus Titanicissa on monta opettavaista puolta. Se opettaa ihmisiä seuraamaan mediaa kriittisin ja tarkoin silmin, sillä joskus totuus on vain värjättyä valhetta. Tapaus vahvistaa myös sen, että yksikin ihminen voi vaikuttaa. Täytyy vain tietää mitä tekee. Kun näkee epäkohdan, kannattaa ottaa yhteyttä viestimiin.

Waltteri Seretinin Ilta-Sanomille lähettämä vinkkiposti oli myös sisällöltään erinomainen. Waltteri kertoi asiansa jäsennellysti, ymmärrettävästi ja lyhyesti. Hän helpotti toimittajien työtä kertomalla tarkalleen, missä kohdassa Titanic-elokuvaa huijauskuva oli löydettävissä.

Liian usein hyvät vinkit kariutuvat siihen, että asia esitetään sekavasti. Sähköpostit tai puhelut ovat niin pitkiä, että kukaan ei lue tai kuuntele niitä. Vinkkien antajat esiintyvät nimettöminä ilman yhteystietoja, jolloin toimittajat eivät voi palata asiaan selvittämään tietojen todenperäisyyttä.

Parhaimmillaan tutkiva journalisti osoittaa taskulampulla niitä yhteiskunnan pimeitä nurkkia, jotka vallanpitäjät omaa etuaan varjellakseen haluaisivat pitää salassa. Vinkkien antajat antavat paristoja näihin lamppuihin.

Suurin osa myös 45 minuuttia -ohjelman historian parhaista jutuista on syntynyt yleisön antamista ideoista. Teitä katsojia tarvitaan, ottakaa oppia Waltterista!