Espoossa kehitysvammaisen, autistisen ja epilepsiaa sairastavan Kimi-pojan äiti Kristiina Skog käy loputtomalta tuntuvaa taistelua poikansa hoidosta.
Sopivaa tilapäishoitopaikkaa ei pojalle tunnu löytyvän, vaikka äiti itsekin sairastaa syöpää jo toiseen kertaan. Toimittaja Mirja Sipisen jutussa kerrotaan, miten yhden perheen elämään on kaadettu sairautta ja onnettomuutta enemmän kuin kenellekään soisi.
Tuskaa lisää Espoon kaupungin toiminta.
Haastattelemamme sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Maria Guzenina-Richardson (sd) sysää vastuuta virkamiehille. Guzeninan mukaan virkamiehet ovat kaunistelleet päättäjille tilanteen vakavuutta.
“Kyllä minäkin poliittisena päätöksentekijänä -- tässä alkaa vähän sarvet nouseen tohon otsalle että eihän se näin voi olla”, Guzenina sanoo 45 minuuttia -ohjelman haastattelussa.
Maan toiseksi suurimman kaupungin Espoon sosiaalitoimi on saanut ryöpytystä ennenkin. Toimeentulotuen jakaminen on takkuillut. Vuosi sitten Guzenina selitti lähetyksessämme lautakunnan päätöstä, jossa kaupunki painotti päivähoidon ostopalveluissa hintaa enemmän kuin laatua. Tuolloin sosiaali- ja terveysasioista vastaava poliitikko vetosi siihen, että oli ollut flunssassa juuri ratkaisevassa kokouksessa.
Kaupungin sosiaalitoimen mukaan hoitopaikkoja on riittävästi, mutta kentän ääni on varsin toisenlainen.
“Mä toivon tiukkaa vastinetta kaupungilta, että silmät aukaistaan -- missä täällä eletään. Asiat on ihan hyvin tiedossa siellä, missä rahoista määrätään”, Kristiina Skog tykittää.
- -- -
Lähetyksessämme on myös toinen juttu vammaisuudesta. Toimittaja Tommi Manninen tapasi jyväskyläläisen Karttusen perheen. Kahden aikuisen ja kolmen lapsen perheessä kaikki ovat lyhytkasvuisia. Esikouluikäinen tytär on yksivuotiaan kokoinen ja vanhemmat 7-8 -vuotiaan mittaisia.
Äiti työskentelee päiväkodissa, isä ostolaskujen käsittelijänä. Lapset pysyvät koulussa isokokoisempiensa vauhdissa esimerkiksi niin, että suunnistuksessa otetaan apuun polkupyörä.
Karttuset ovat oiva esimerkki siitä, miten sinnikkydellä ja myönteisellä asenteella pääsee elämässä eteenpäin.
Tuula Karttunen kertoo mielenkiintoisella tavalla siitä, miten lyhytkasvuisuutta on lapsille selitetty. “Kysymykset alkavat tulla siellä neljän-viiden ikäisinä, että miksi me ollaan erilaisia? Miksi me ollaan lyhytkasvuisia? Miksi sä oot synnyttänyt lyhytkasvuisia vauvoja? Niitä on sitten pehmennetty sopivilla vastauksilla. Me ollaan kaikki erilaisia, tänne saa syntyä kuka vaan ja hyväksytään jokainen juuri sellaisena kun on.”
Sattuvasti sanottu.
Pisitipä hiljaiseksi espoolaisen perheen kohtalo. Häpeä Espoon kaupunki! On tainnut inhimillisyys pirstoutua teknohypetyksen imussa avaruuteen. Miten voi olla mahdollista v 2007 Suomessa ja hyvinvoivassa Espoossa, että perhe jätetään täysin yksin?Äiti tarvitsisi poikansa puolesta taisteluun käyttämänsä voimat sairaudestaan toipumiseen. Ja mitä tekee Espoo – sosiaali – ja vammaispuolen ylin johto selittää hymyssä suin, että tilanne on hyvä eikä ongelmaa ole. Sanoma kentältä ja perheiltä on täysin toinen. Tilapäishoitopakoista on huutava pula! Tämän perheen kaltainen kriisitilanne on ainutlaatuinen – tarvittaisiin hyvää tahtoa ja hieman rahaa järjestää yksilöllinen autistiselle Kimille soveltuva tilapäishoitoratkaisu. Kalliimmaksi tulee, kun nykymenolla kaupungin hoivattavana on kohta sekä äiti että poika. Skog ei vaatinut ihmettä eikä liikaa: hoivaa pojalleen ja hieman hengähdystaukoa itselleen. Käsittämätöntä, miten ihmisiä voidaan kohdella näin.
On ilahduttavaa, että joku vanhempi jaksaa vielä tuoda esille perheensä vaikeaa tilapäishoidon puutetta Espoossa. Tilanne on erittäin vaikea ja vakava perheiden kannalta, jotka nääntyvät hoitotaakkansa alla. Espoon vammaispalvelu ja kehitysvammahuolto ovat tienneet tilanteen kauan, mutta siitä huolimatta tieto ei näköjään mene eteenpäin päättäjille. Päättäjille on jopa tiedotettu, että pyynnöistä huolimatta Espoo ei tee palvelusiinnitelmia omaishoidontuen saajille, joilla on vammainen/autistinen lapsi perheessä. Ja jos tekeekin, niin Espoon työntekijät eivät voi laittaa palvelusuunnitelmaan lain mukaisia päviä koska sitä ei pystytä toteuttamaan. Kenen käskyystä? Tässä olisi jo eduskunnan oikeusasiamiehen aika ottaa selvitettäväkseen Espoon tilapäishoidon puute ja mihin toimenpiteisiin Espoo aikoo ryhtyä. Tällä hetkellä luvassa ei ole mi9tään muutoksia eli tilanne ei parane. Heikoissassa asemassa ovat vielä ne perheet, joiden lapsi on erityisen vaikeahoitoinen.