Kolme varttia

Joskus juttumme herättävät keskustelua jo ennen niiden ilmestymistä televisioon. Toimittaja Mari Haaviston valmistelema “Lähihoitajakoulutusta kirpputoritiloissa” -insertti on tällainen aihe.

Jo viikko sitten työministeriön johtoryhmää ja valtion TE-keskuksia varoitettiin tulevasta tv-ohjelmasta. Virkamiehet alkoivat valmistella kirjallista selvitystä aiheesta ministeri Tarja Cronbergiä (vihr) varten.

Mistä oikein on kyse?

“Täällä oli sänky, joka sekin oli valitettavasti rikki. Sit oli ihan tämmösii poikkilakanoita, vaippoja ja tyhjiä lääkepurkkeja. Ne oli oikeastaan ainoat, mitä meillä oli”.

Näin kertoo muutama vuosi sitten työvoimahallinnon rahoittamaan lähihoitajakoulutukseen osallistunut opiskelija. Käytännön harjoittelu jäi minimiin. Koulutusta pyöritti konsulttiyhtiö Arffman Consulting Oy, joka oli voittanut TE-keskuksen järjestämän tarjouskilpailun.

Ammattiliitto Super on jo pitkään ollut tällaisesta koulutuksesta erittäin huolestunut. Yhtiö itse pitää koulutustaan keskimääräistä laadukkaampana. Työministeriön virkamies, työmarkkinaneuvos Tuija Oivo myöntää tilaongelmat, mutta toisaalta puolustaa konsulttikoulutusta. Oivon mukaan huonoa koulutusta tapahtuu välillä yhtä lailla myös oppilaitoksissa.

Hyvää tai huonoa, ainakin työvoimakoulutuksesta on tullut yhä kalliimpaa. Kun vuoden 2003 oppilaspäivähintaa verrataan ensi vuoden budjettiin, nousua on yli 22 prosenttia. Erilaiset konsultit ja kouluttajat osaavat hinnoitella kurssinsa. Kun valtio maksaa, voi tuotoilla vaikka kasvattaa muhkeita sijoitussalkkuja.

Kun työministeriön johto sai tietää valmisteilla olevasta tv-ohjelmasta, virkamiehet ryhtyivät pohtimaan toimenpiteitä. 45 minuuttia -ohjelman saamien tietojen mukaan ministeriössä on viime päivinä pohdittu, pitäisikö sisäistä tarkastusta kohdistaa koulutuksen laadun valvomiseen.

Sitä sopii miettiä.

Suomen islamilaista puoluetta ei ole puoluerekisterissä, mutta jokaisen lehden palstoilla se on esiintynyt jo pitkään. Viidentuhannen kannattajakortin kerääminen on vasta käynnissä.

Toimittaja Mirja Sipinen oli seuraamassa viikonloppuna ryhmittymän kokousta ja nimien keruuta.

Vanhoillista islamia edustava Suomen islamilainen puolue ry ajaa muun muassa halal-teurastusten, miesten ympärileikkausten ja alkoholittomuuden asiaa. Ylimpänä tavoitteena on teokraattinen Suomi, jossa vallitsisi sharian laki. Rangaistusvalikoimaan kuuluisivat käden katkaiseminen tai jopa kuolemantuomio. Abdullah Tammen johtama joukko ei tosin itsekään pidä teokratian toteutumista todennäköisenä.

Puolueväki koostuu islamiin kääntyneistä suomalaisista. Maahanmuuttajia joukossa ei juuri ole näkynyt. Ohjelmamme haastattelemat maahanmuuttajat suhtautuvat uuteen poliittiseen liikkeeseen nuivan varovaisesti.

Esimerkiksi haastattelemamme suomalais-irakilainen kirjailija sanoo, että poliittinen islam ei lähtökohtaisesti usko demokratiaan. “Siinä ensimmäinen asia, mikä on suomalaista oikeuskäsitystä vastaan”, hän arvioi.

Moni liberaali muslimi kavahtaa puhetta shariasta politiikan jatkeena. On mielenkiintoista nähdä, millaisen elinkaaren uusi puolue Suomessa saa.

Suomi on koko viikon puhunut hoitajien joukkoirtisanoutumisen uhasta. Tehyn johdon liikkeitä on seurattu herkeämättä. Kuten usein ennenkin, hyökkääjä on kiinnostanut mediaa puolustajaa enemmän.

Me päätimme seurata myös kuntatyönantajan paineentäyteistä viikkoa, sillä Kuntatalo on tämän taistelun toinen hermokeskus ja KT:n joukkueessa on poikkeuksellisen kiinnostava kapteeni.

Työmarkkinajohtaja Markku Jalonen (kok) on Tehylle pahin mahdollinen vastustaja. Hän tuntee ay-liikkeen taktiikan ja toimintatavat tarkkaan. Jalonen on nimittäin vaihtanut puolta.

Hän työskenteli edellisen hoitajalakon jälkeen useita vuosia Tehyn asiamiehenä.

Toimittajamme Marja Juonala kysyi Jaloselta, minkä näkemyksen vaihtaminen on ollut vaikeinta. Jalonen ei lähtenyt yksilöimään mitään asiaa. Häntä ei muutenkaan juuri huvittaisi puhua koko teemasta.

Hypyt työntekijä- ja työnantajajärjestöjen välillä kertovat suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoisuudesta ja luokkarajojen hiipumisesta. Ne kertovat myös aatteellisuuden väistymisestä ja teknokraattisen asiantuntija-ajattelun noususta.

Puolen vaihtamisessa on silti jotain erikoista.

Espoolainen Kristiina Skog esiintyi 45 minuuttia -ohjelmassa pari viikkoa sitten. Syöpää sairastava nelikymppinen nainen kantoi huolta kehitysvammaisesta autistipojastaan, jolle ei ollut tarjolla kunnollista tilapäishoitopaikkaa.

Vaikeasti vammaista perheenjäsentä hoitavien omaisten lakisääteiset vapaapäivät eivät muutenkaan toteudu Espoossa, kertoo tuore Länsiväylä-lehti.

Laki turvaa kolme vapaapäivää kuukaudessa, mutta niiden saamiseksi on tapeltava hallinto-oikeudessa. Prosessi voi viedä parikin vuotta aikaa.

Asian puolesta on Espoon vammaisneuvoston mukaan kamppailtu jo vuosia ilman tulosta.

Espoo on kaupunki, jossa asuvat Suomen suurituloisimmat ihmiset. Espoolla on varaa lainata valtiolle 82 miljoonaa euroa Kehä I:n parantamista varten. Hankkeeseen käytetään muun muassa peruspalvelujen kehittämisrahaston varoja. Valtio ei maksa lainasta korkoa.

Vaikeavammaisten omaisten auttamiseen euroja ei tunnu löytyvän. Kristiina Skogin Kimi-pojan tilanne on yhtä huono kuin pari viikkoa sitten.

- - -

Vantaalainen Vilho Lappalainen, 78, sai äkkilähdön vanhainkodista jouduttuaan sairaalaan. 45 minuuttia kertoi viime viikolla, miten Lappalaisen tavarat tuotiin jätesäkissä sairaalaan ja huone desinfioitiin muiden käyttöön. Koti meni lyhyen sairaalareissun takia eikä paluupäivästä ollut mitään tietoa.

Kerroimme järjestelmästä, jossa täydet vanhainkodit pakottavat vanhuksia asumaan turhaan sairaalassa.

Viime keskiviikon ohjelman jälkeen alkoi tapahtua. Viime torstaina omaiset saivat tiedon, että Vilho Lappalainen pääsee takaisin Myyrinkotiin jo maanantaina. Myyrinkodin piti olla täynnä. Miten tämä on mahdollista? Kysyin asiasta Vantaan kaupungin vs. palvelupäälliköltä Armi Laalolta.

“Asia on ollut koko ajan hoidossa ja on edetty suunnitelmien mukaan. Ei muuta kommentoitavaa”, Laalo sanoi puhelimessa.

Sairastuminen voi tarkoittaa oman kodin menettämistä.

45 minuuttia kertoo tänään vantaalaisen Vilho Lappalaisen tarinan. Lappalaisen koti oli Myyrinkoti -nimisessä vanhainkodissa, kunnes hän joutui sairaalaan. Pian Lappalaisen omaisuus löytyi mustasta jätesäkistä sairaalasängyn vierestä. Huone vanhainkodissa oli otettu pois ja desinfioitu seuraavaa asukasta varten.

Lappalainen on koko ajan maksanut suurimman osan tuloistaan vanhainkotipaikan kulujen kattamiseksi. Asiakas ei omista hoitokotipaikkaansa, sanovat kunnat.

Nyt toipuvan Lappalaisen omaisia harmittaa, kun isä joutuu jäämään sairaalaan. Vanhainkotiin on nimittäin jono Katriinan sairaalasta - ja Katriinaan jono erikoissairaanhoidosta. Ei ihme, että sairaalassa asuu sinne kuulumattomia ihmisiä.

Kaupungin vanhus- ja vammaispalvelujen johtaja Matti Lyytikäinen sanoi toimittaja Hanna Ruokankaalle, että jokainen organisaatio katsoo asiaa omasta näkökulmastaan.

“Halutaan saada asiat sujumaan ja joudutaan tekemään nopeita ratkaisuja”, Lyytikäinen totesi.

Kuka kuuntelisi ihmistä organisaation sijasta?

Työtaisteluasiasta sairaanhoitajat antavat lausuntoja. Muissa tilanteissa heidän työtään on jo vuosien ajan ollut harmittavan vaikeaa kuvata.

Parhaillaan toimittaja Hanna Ruokangas tekee 45 minuuttia -ohjelmaan juttua vanhainkodin asukkaan kohtelusta suuren kaupungin organisaatiossa.

Kun omainen talutti vanhusta sairaalan pihalla, äkäiset hoitajat penäsivät kuvauslupaa. “Onko teillä ylilääkärin lupa.” Totta kai oli - sisällä kuvaamiseen. Julkisella piha-alueella saa kuvata ilman lupiakin.

Ylilääkärit auttavat mediaa ja antavat auliisti kuvauslupia. Henkilökunnan mielestä saa kuvata vain seiniä ja lattioita. Puolitoista vuotta sitten Laakson sairaalasta löytyi kaksi hoitajaa, joiden työtä sai kuvata. Vähän aikaa sitten Katriinan sairaalassa Vantaalla hoitajat sulkeutuivat oven taakse, kun kuvausryhmä tuli paikalle.

Monissa tapauksissa ylihoitajat tai osastonhoitajat ovat pedanneet sänkyjä, kun hoitajat eivät ole suostuneet kuviin. Mikä kamerassa on niin pelottavaa? Avoimessa yhteiskunnassa oman asiansa saa parhaiten esille, kun ei pelkää tiedotusvälineitä.

Kun Riihimäen vankilasta taannoin tehtiin ohjelmaa, viidestätoista vangista vain kaksi kieltäytyi näkymästä kuvissa. Jos vangit käyttäytyvät näin avoimesti, ei hoitajillakaan ole mitään syytä piiloutua.

Arvokasta työtä pitää voida myös kuvata.

- - -

Tehyläisten sanomisia punnitaan nyt kirjevaa´alla. Päivän Hesarista luettu “kannattaa pysyä terveenä” -lausunto kuuluu uhmaosastoon, jolla tuskin kerätään kansalaisten sympatiapisteitä. Kansalaisten tuki on tarpeen, kun kiista pitkittyy.

Joukkoirtisanoutuminen on uutta työmarkkinasodassa. Velvoite suojelutyöhön on kirjattu lakiin, joka suojaa suomalaisten henkeä ja terveyttä. Kun lakon sijasta sanoudutaan irti, suojelutyövelvoitetta ei ole. Ammattijärjestön aseen järeys perustuu hengen ja terveyden turvaamisvelvoitteen kiertämiseen.

Ennen rahat tai henki -tyyli on liitetty lähinnä pankkiryöstöihin.

Joukkoirtisanoutuminen onkin kuin Yhdysvaltain ydinase. Uhkaamisen toivotaan riittävän. Kukaan ei todellisuudessa halua painaa nappia.

Jos peli onnistuu, tulevaisuudessa voidaan odottaa ahtaajien, palomiesten, lennonjohtajien tai lastentarhanopettajien joukkoirtisanoutumisia.

Nyt tai ei koskaan, ajattelee Tehy. Niin paljon media on tätä asiaa rummuttanut. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Rasoul Pourakin tarinaa on hämmästelty viime päivinä. Nyt keittiömestari antoi ensimmäisen tv-haastattelunsa. Hän tahtoi antaa sen kaikista mahdollisista vaihtoehdoista nimenomaan meille.

Vartija hakkasi Pourakin poliisivankilassa. Tapahtumia todisti tallentava valvontakamera. Helsingin Pasilassa sellainen on, mutta esimerkiksi Töölön säilössä ei ole. Jokaisella poliisipiirillä on omat käytäntönsä. Suomessa ei ole selvitetty tallentavien valvontakameroiden yleisyyttä.

Putkat vailla tallentavaa kameraa mahdollistavat piiloon jäävät pahoinpitelyt. Tallentumatta jäävät myös yleiset tilanteet, joissa riehuva asiakas satuttaa poliisia tai vartijaa. Pourakin tapaus osoittaa, että yhtenäisempi kameravalvonta olisi tärkeää sekä putkaan joutuneiden että poliisien oikeusturvan kannalta.

- - -

Samalla kun kameravalvonnan lisäämisestä olisi useita hyötyjä, on tekniikka joutunut myös vastatuuleen. Esimerkiksi Kuhmoon, Sotkamoon ja Suomussalmelle on ostettu reaaliaikaiset putkakamerat, joita ei kuitenkaan enää käytetä. Ne törröttävät seinässä tyhjän panttina.

Vielä jokin aika sitten Kajaanin poliisit pystyivät valvomaan kameroilla kaukana olevia putka-asiakkaita. Etävalvonnan lisäksi putkissa kävi toki myös miespartioita, pelkkien kameroiden varassa ei oltu.

Sitten eduskunnan perustuslakivaliokunta otti kannan etävalvontaa vastaan. Ratkaisu tarkoitti sitä, että esimerkiksi Kuhmossa kiinni otettu häirikkö kuljetetaan putkaan kymmenien kilometrien päähän Kajaaniin. Kuskauksen aikana kyseinen poliisipartio ei voi tehdä muuta.

Sotkamossa on lattiaturvamatto, jolle juopuneet vielä jokin aika sitten pantiin. Matto otti dataa sydämenlyönneistä ja hengityksestä, hätätilanteissa hälytys piippasi vartijan kännykässä. Kun parlamentaarikot käänsivät etävalvonnalle selkänsä, poliisit eivät ole enää voineet käyttää lattiaturvamattoa. Systeemi on käyttämättömänä kiinni lattiassa.

Syrjäseutujen poliisit eivät juuri ole tälle Arkadianmäen linjaukselle hurranneet.

Espoossa kehitysvammaisen, autistisen ja epilepsiaa sairastavan Kimi-pojan äiti Kristiina Skog käy loputtomalta tuntuvaa taistelua poikansa hoidosta.

Sopivaa tilapäishoitopaikkaa ei pojalle tunnu löytyvän, vaikka äiti itsekin sairastaa syöpää jo toiseen kertaan. Toimittaja Mirja Sipisen jutussa kerrotaan, miten yhden perheen elämään on kaadettu sairautta ja onnettomuutta enemmän kuin kenellekään soisi.

Tuskaa lisää Espoon kaupungin toiminta.

Haastattelemamme sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Maria Guzenina-Richardson (sd) sysää vastuuta virkamiehille. Guzeninan mukaan virkamiehet ovat kaunistelleet päättäjille tilanteen vakavuutta.

“Kyllä minäkin poliittisena päätöksentekijänä - tässä alkaa vähän sarvet nouseen tohon otsalle että eihän se näin voi olla”, Guzenina sanoo 45 minuuttia -ohjelman haastattelussa.

Maan toiseksi suurimman kaupungin Espoon sosiaalitoimi on saanut ryöpytystä ennenkin. Toimeentulotuen jakaminen on takkuillut. Vuosi sitten Guzenina selitti lähetyksessämme lautakunnan päätöstä, jossa kaupunki painotti päivähoidon ostopalveluissa hintaa enemmän kuin laatua. Tuolloin sosiaali- ja terveysasioista vastaava poliitikko vetosi siihen, että oli ollut flunssassa juuri ratkaisevassa kokouksessa.

Kaupungin sosiaalitoimen mukaan hoitopaikkoja on riittävästi, mutta kentän ääni on varsin toisenlainen.

“Mä toivon tiukkaa vastinetta kaupungilta, että silmät aukaistaan - missä täällä eletään. Asiat on ihan hyvin tiedossa siellä, missä rahoista määrätään”, Kristiina Skog tykittää.

- - -

Lähetyksessämme on myös toinen juttu vammaisuudesta. Toimittaja Tommi Manninen tapasi jyväskyläläisen Karttusen perheen. Kahden aikuisen ja kolmen lapsen perheessä kaikki ovat lyhytkasvuisia. Esikouluikäinen tytär on yksivuotiaan kokoinen ja vanhemmat 7-8 -vuotiaan mittaisia.

Äiti työskentelee päiväkodissa, isä ostolaskujen käsittelijänä. Lapset pysyvät koulussa isokokoisempiensa vauhdissa esimerkiksi niin, että suunnistuksessa otetaan apuun polkupyörä.

Karttuset ovat oiva esimerkki siitä, miten sinnikkydellä ja myönteisellä asenteella pääsee elämässä eteenpäin.

Tuula Karttunen kertoo mielenkiintoisella tavalla siitä, miten lyhytkasvuisuutta on lapsille selitetty. “Kysymykset alkavat tulla siellä neljän-viiden ikäisinä, että miksi me ollaan erilaisia? Miksi me ollaan lyhytkasvuisia? Miksi sä oot synnyttänyt lyhytkasvuisia vauvoja? Niitä on sitten pehmennetty sopivilla vastauksilla. Me ollaan kaikki erilaisia, tänne saa syntyä kuka vaan ja hyväksytään jokainen juuri sellaisena kun on.”

Sattuvasti sanottu.

Sisäministeriön poliisiosasto katsoo, että thaihierontapaikkoihin liittyvän rikollisuuden paljastamiseksi tulee käynnistää poikkihallinnollinen operaato.

Asia nousi esille hetki sitten sisäministeriön tiedotustilaisuudessa.

Poliisin selvitysten mukaan thaihierontapaikkojen toimintaan mahdollisesti liittyvät keskeisimmät rikosnimikkeet ovat paritus, veropetos, kirjanpitorikos, ihmiskauppa, laiton maahantulo sekä näiden rikosnimikkeiden törkeät tekomuodot.

Sisäministeriö ei salannut thaimuistiota, vaan julkaisi sen omilla verkkosivuillaan. Muistiosta salattiin vain poliisin työtavoista kertonut osuus siitä, miten selvitys tehtiin. Tiedot perustuvat viranomaisten viime viikkoina nopeasti kokoamaan selvitykseen.

Selvityksessä on vähän mitään yllättävää. Tutustutaanpa muistioon hieman tarkemmin, sitaatti sitaatilta.

“Varsin selvästi tuli ilmi se, että ainakin vahvojen vihjeiden tasolla thaihierontapaikoissa tarjotaan myös seksipalveluja yleisesti.”

Tämän tiedon olisi saanut vaikkapa lukemalla Hesaria tai katsomalla 45 minuuttia -ohjelmaa. Palveluja ei muuten tarjota millään “vahvojen vihjeiden tasolla”, vaan ihan todellisuudessa.

“Tarkastuksissa on saatu viitteitä siitä, että ainakin joidenkin thaihierontapaikkojen taustalla on henkilöitä, jotka vastaavat toiminnasta usealla kuin yhdellä paikkakunnalla.”

45 minuuttia haastatteli jo pari viikkoa sitten thainaista, jonka nimi tai yritys pystyttiin yhdistämään thaihierontaliiketoimintaan neljällä paikkakunnalla.

“Voidaan esittää kysymys, ovatko thaihierontapaikkojen ilmoitukset verottajalle oikeansisältöisiä, onko niiden kirjanpito asiallisella tasolla vai jätetäänkö osa tuloista merkitsemättä kirjanpitoon ja annetaanko vääriä tietoja verotuksen toimittamiseksi.”

Herätys, poliisit ja verottaja. Jotain kertoo kai sekin, että toimittajallemme tarjotut seksipalvelut olivat täysin kuitittomia. Jätetäänkö osa tuloista merkitsemättä kirjanpitoon? Mitä yleisen elämänkokemuksen perusteella luulisitte?

“Selvityksen mukaan thaihierontapaikkojen ilmoitetut liikevaihdot jäävät kuitenkin taloudellisesti varsin vaatimattomiksi.”

Ainakin silloin, jos käteisellä tienattuja setelirahoja ei lasketa liikevaihtoon mukaan. Esimerkiksi Helsingin kymmenet thaipaikat tahkoavat vuositasolla yhteensä jopa satojentuhansien eurojen vuokratuotot liikehuoneistojen omistajille.

Poliisi tutkii parasta aikaa muutamilla paikkakunnilla thaipaikkoihin liittyviä rikoksia, mutta paikkakuntia ei haluta kertoa julki. Se tiedotustilaisuudessa tuotiin esille, että Helsingissä ei juuri nyt ole käynnissä esitutkintaa. Sellainen käynnistetään, jos uutta tietoa ilmenee.

Totuuden selvittäminen naisia puhuttamalla on todella vaikeaa. Sen myöntää sisäministeriönkin selvitys.

“Puhutteluja arvioitaessa tulee huomioida, että Thaimaassa kansalaiset luottavat viranomaisia enemmän epävirallisiin verkostoihin, jonka vuoksi poliisille ei todennäköisesti kerrota totuutta. Edelleen thaimaalaiseen kulttuuriin kuuluu, ettei omista ongelmista puhuta ulkopuolisille.”

Kiinnostavin osa selvityksessä on lähtöisin sosiaali- ja terveysministeriöstä. Tekstin mukaan Tanskassa thaihierontapaikoissa väkivalta on tavallista. Ihmiskauppiaat tuovat naisia Thaimaasta Tanskaan. Perillä naiset pakotetaan paikallisen miehen kanssa naimisiin tai prostituoiduksi hieromalaitoksiin. Suomen hierontapaikoista sisäministeriö ei tässä pikaselvityksessä järjestäytynyttä rikollisuutta löytänyt, eikä ministeriö haluakaan tämän rikostrendin rantautuvan Tanskasta Suomeen.

45 minuuttia käsitteli ohjelmassaan pari viikkoa sitten thaihieromojen liiketilojen omistajia. Löysimme yksityishenkilöiden ja pikkufirmojen seasta myös Helsingin Energian ja Saton. Sato irtisanoi vuokralaisensa ohjelman jälkeen, Helsingin kaupungin energiayhtiö miettii vielä.

Myös sisäministeriön selvitys sanoo muutaman sanan omistajien vastuusta.

“Eräänä keskeisenä niin rikoksen tunnusmerkistötekijänä kuin näytönarvioinninkin osalta olevana tekijänä on se, minkälainen tietoisuus thaihierontapaikkojen omistajilla/haltijoilla on seksipalvelujen myynnistä ja edelleen se, saavatko he jonkinlaista osinkoa.”

Ainakin omistajat saavat tuhdin vuokratuoton kuitittomasta seksin myynnistä. Kysyin tiedotustilaisuudessa sisäministeri Anne Holmlundilta (kok), mikä hänen mielestään on vuokranantajan vastuu.

Moraalinen vastuu on jokaisen omassa harkinnassa, kuului Holmlundin vastaus.

Sairaanhoitopiirit ovat lähteneet hyökkäykseen eilistä 45 minuuttia -ohjelmaa vastaan Suomen tietotoimiston kautta.

STT:n muutama tunti sitten välittämässä uutisessa sairaanhoitopiirit kiistävät, että potilasturvallisuus olisi vaarantunut yliopistollisissa sairaaloissa keskeneräisten potilasasiakirjajärjestelmien vuoksi.

Viiden yliopistollisen sairaanhoitopiirin johtajat ja johtajaylilääkärit vakuuttavat yksimielisesti, että mitään uhkaa ei uusien järjestelmien vuoksi ole.

Sairaanhoitopiirien johtajat ja johtajaylilääkärit eivät ilmeisesti ole lainkaan lukeneet Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta saamiaan kirjeitä.

Terveydenhuollon turvallisuudesta huolta kantava Teo on lähettänyt sairaanhoitopiireille kirjeen, jossa se toivoo, että potilasasiakirjaohjelmiin kehitettäisiin lääkehoidon turvallisuutta tukevia ratkaisuja.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle on tullut kosolti yhteydenottoja, joissa on tuotu esille huoli sähköisten potilasasiakirjaohjelmien lääkehoito-osioihin ja niiden käyttöön liittyvistä turvallisuusriskeistä.

Moni ohjelmia käyttävä lääkäri pelkää sekä potilaiden että oman oikeusturvansa puolesta. Jos jotain sattuu, vastuun kantaa lääkäri. Ei surkean tietokoneohjelman hankkinut sairaanhoitopiirin johto.

Seuraava ote on suoraan Teon verkkosivulta.

“Sähköiset potilasasiakirjaohjelmat ovat osittain keskeneräisiä. Potilasasiakirjaohjelmissa ei voida hyödyntää kertaalleen tallennettua tietoa muihin käyttötarkoituksiin ja tietoa joudutaan kirjaamaan uudelleen eri osioihin, mikä lisää virhemahdollisuuksia. Lisäksi lääkehoidon osioista on vaikea saada selvää, mitä lääkkeitä potilas käyttää.”

Pari vuotta sitten HUS ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri salasivat tietohallintoasiantuntijoiden laatimat, tietokonevaaroista kertoneet muistiot.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Turkka Tunturi sanoi raporttien salaamisesta lähetyksessämme näin.
“Emmehän me levittele ympäriinsä kaikkia papereita,mitä meidän organisaatiossa ilmestyy tai tehdään. Jos me teetetään sisäistä selvitystä joidenkin asioiden suhteen, niin eihän se ole tarkoitettukaan, että niitä julkisuuteen levitetään”.

Torstaina STT:n jutussa saman sairaanhoitopiirin johtaja Aki Lindén kiisti raporttien salailun.

Tarjoan ilmaisen viestintäneuvon. On helpompaa antaa johdonmukaisia lausuntoja, jos puhuu aina totta.

Mitään uhkaa ei ole, sanovat viiden sairaanhoitopiirien johtajat ja johtajaylilääkärit STT:lle.

Älkää selitelkö, vaan katsokaa peiliin.