Kolme varttia

Joulun alla kerroimme, miten asbestialan yrityksen johtajalla oli likeiset suhteet työsuojelun tärkeään virkamieheen. Oli yhteistä venettä ja yhteisiä autontuontiprojekteja Saksasta.

Asbestifirma oli myös kestinnyt työsuojeluvirkamiehiä kalliissa helsinkiläisravintolassa, paljasti toimittaja Matts Dumellin tv-raportti.

Jutun seurauksena asbestiyhtiöiden omistajayhtiö Delete Groupissa yksi johtajista on saanut lopputilin, lisäksi asbestialan etujärjestö SAP:ssa on tapahtunut henkilövaihdoksia. Delete puhdistaa tytäryhtiöittensä rämettyneitä toimintatapoja ”hyvän liiketavan periaatteet” -ohjeistuksilla. 

Meitä alkoi kiinnostaa, kuinka paljon rakennusyhtiöt järjestävät vastaavanlaisia kestitystilaisuuksia työsuojeluvalvojille.

Työsuojeluvirkamiehillä on arjen päätöksissä paljon valtaa. Tehdäänkö työtapaturmasta tutkintapyyntö poliisille? Tapaturman uhria saattaa kiinnostaa, jos valvova työsuojeluvirkamies on edellisenä iltana kumonnut konjakkilasillisia yhdessä rakennusliikkeen johtajien kanssa.

Pyysimme joukolta suuria rakennusyhtiöitä eriteltyjä tietoja siitä, millaisiin rakennusyhtiöiden järjestämiin tilaisuuksiin virkamiehet ovat osallistuneet ja millaista ohjelmaa ja tarjoilua ovat siellä nauttineet. Saman pyynnön esitimme viranomaiselle. 

Selvisi, että kestitystä riittää. Muutamaa lukuunottamatta rakennusyhtiöt nimittäin vastasivat ripeästi tietopyyntöömme.

Työsuojelun johto sen sijaan kiemurteli kuin kala koukussa.

Aluehallintovirasto palasi tietopyyntöömme vasta viikon päästä -- vain tuntia ennen määräaikaa. Vastaus oli ympäripyöreä. Emme saaneet pyytämiämme tietoja kestitystilaisuuksista.

Rakennusalasta vastaavan ryhmän esimies kertoi puhelimitse, etteivät he voisi edes omaan käyttöön tarvittaessa selvittää näitä tilaisuuksia. Toistimme pyyntömme, sitä luvattiin tarkastella uudestaan. Lopulta saimme vastaukseksi muutaman hajanaisen päivämäärän, siinä kaikki.  

Työsuojelujohtaja Kaarina Myyri-Partanen puolestaan ilmoitti sähköpostilla, että ei pääse haastatteluun. Kun yritimme soittaa hänelle, virastosta kerrottiin, että johtajaa ei saisi nyt päiväkausiin kiinni. Jätimme soittopyynnön, mutta Myyri-Partanen ei koskaan palannut siihen.

Soitimme myös Myyri-Partasen esimiehelle Anneli Tainalle. Taina kieltäytyi haastattelusta, koska hän ei vastaa organisaatiossa työsuojeluasioista. Taina harmitteli vaikeuksia haastattelun järjestämisessä ja lupasi puhua asiasta vielä Myyri-Partasen kanssa. 

Turhaan. Tarjosimme sähköpostitse Myyri-Partaselle toistuvasti mahdollisuutta haastatteluun. Toimittajamme Salla Vuorikoski selitti, että kymmenen minuutin tv-haastattelun voisi tehdä vaikka ulkona, kun kiireiseksi esittäytynyt johtaja siirtyy paikasta toiseen.

Johtaja kieltäytyi edelleen. Sähköpostin kirjoittamiseen häneltä löytyi aikaa. Siinä hän tyrmäsi kritiikin ja arveli, että tuskin rakennusyhtiöiden järjestämiä iltatilaisuuksia juuri edes on. 

Olisimme halunneet tietää, miten viininmaistajaiset, jääkiekko ja saunaillat liittyvät työsuojelun kehittämiseen ja valvontaan? Miksi kestitys kohdistuu juuri rakennusalan työsuojeluvalvojien pieneen joukkoon?

Jos moni virkamies ei korruptioleimojen pelossa uskalla ottaa edes työpaikkalounasta vastaan, kuinka jotkut valvojat voivat ryypätä valvottavien yritysten edustajien kanssa?

Jos työsuojeluviranomaisia ei hävettäisi vastata, he olisivat antaneet tv-haastattelun.

Marraskuussa kerroimme Hanna Takalan 45 minuuttia -raportissa, miten kehnosti valtio kohtelee haavoittuneita rauhanturvaajia.

Kun korvauksista päätetään, pykälät eivät tee mitään eroa sen välillä, onko sotilas loukkaantunut varuskunnan kuntosalilla vai haavoittunut afgaanikapinallisten iskussa.

Tämän oli tylyimmin kokenut haastateltavamme ylivääpeli Pekka Jylhä. Hän haavoittui vakavasti ajettuaan Afganistanissa miinaan noin vuosi sitten. Osa miehen vammoista tulkittiin kuitenkin sellaisiksi, että niiden hoitoa ei korvattu. Vammojen epäiltiin syntyneen muuten. Siksi osa hoitojen korvauksista evättiin.

Jylhä halusi puhua 45 minuuttia -ohjelmassa, koska halusi, että tulevaisuudessa kukaan ei joutuisi hänen laillaan taistelemaan korvauksistaan ja pettymään systeemin edessä.

Jylhällä oli haastattelussa voimakkaita kipuja. Hän joutui välillä pyytämään toimittajalta ja kuvaajalta haastattelun keskeyttämistä tuskien takia. Televisioruudusta jokainen tajusi, ettei miestä olisi otettu kriisinhallintatehtäviin sellaisessa kunnossa.

Korvauksista päättävät eivät koskaan tapaa rauhanturvaajaa. Kun yhden kohtalo näytettiin televisiossa, alkoi tapahtua. Aihe puhutti eduskuntaa myöten ja alkoi vakavasti nakertaa puolustusministeri Stefan Wallinin uskottavuutta.

Emme tiedä, mitä kaikkea kulissien takana on tapahtunut. Pekka Jylhä sai kuitenkin viime viikolla tietää, että hänen asiansa on Valtiokonttorissa käsitelty uudelleen. Kaikki hoidot korvataan.

Mitä muiden veteraanien kohdalla on tapahtunut, siitä ei ole vielä tietoa. Oikeudenmukaista olisi panna heidänkin asiansa yhtä lailla kuntoon.

Ennen sitä poikiamme ei voi turvallisin mielin lähettää maailman kriiseihin.

Vuoden viimeinen 45 minuuttia -lähetys on parhaillaan syntymässä. Mari Kiviniemen asemaa käsittelevä raportti valmistui juuri. Pohdimme deskillä äsken sitä, millä tavalla aiheistamme mainitaan Seitsemän Uutisissa. Kaikki tv-jutut alkavat vähitellen olla valmiita, studiojoukkue jää töihin suoraan lähetykseen.

Keskiviikkoillan kiire ja kuviot ovat tulleet tutuiksi. Olen nyt toiminut lähes tasan kuusi vuotta 45 minuuttia -ohjelman tuottajana. Minun elämässäni tämän joukkueen johtaminen on ollut hienoa aikaa lukuisine uutisvoittoineen!

Välillä neuvotellaan lahjakkaiden ja voimakastahtoisten toimittajien kanssa siitä, kenelle lähetysminuutit ja -sekunnit kuuluvat, kun jokainen haluaisi ne omaan aiheeseensa.

Toisinaan tapellaan kritiikin kohteeksi joutuneiden vallankäyttäjien tai heidän lakimiesarmeijansa kanssa. Välillä suunnilleen itketään ilosta, kun joku iso myönteinen asia loksahtaa yhteiskunnassa paikoilleen meidän ohjelmamme ansiosta.

Tänään tuli julkiseksi tieto, että siirryn maaliskuun alussa MTV3:n ajankohtaisohjelmista vastaavaksi toimituspäälliköksi. 45 minuuttia -ohjelma kuuluu edelleen yhtenä ohjelmana vastuulleni, mutta käytännön viikoittaista ja päivittäistä työtä alkaa pyörittää pian haettava uusi tuottaja.

Koetamme jatkossakin palvella teitä katsojia niin hyvin kuin mahdollista. Jos olet uutishankinnan ja tv-työn rautainen ammattilainen, hae meille tuottajaksi! Tätä asiaa alamme uutistoimituksen johdossa pohtia heti vuoden 2012 alussa.

Olo on nyt samanaikaisesti haikea ja iloinen. Sormieni läpi on mennyt 1200 juttua kaikkialta maailmasta, kymmenien eri toimittajien ja kuvaajien kanssa yhdessä toteutettuna. Tuo jakso kulkee tällä hetkellä silmien edessä vilistävänä filminauhana.

Kolme varttia -blogin kautta lähetän nyt kiitokset ja hyvän joulun toivotukset kaikille niille, jotka ovat antaneet meille uutisaiheita ja kannustavaa palautetta!

VR on maksamassa satojentuhansien eurojen - jopa yli puoleen miljoonaan euroon kohoavan -- palkkasumman tieliikenneyhtiö Transpointin venäläiskuljettajille.

VR ja Auto- ja kuljetusalan ammattiliitto AKT ovat allekirjoittamassa asiasta sopimuksen lähipäivinä.

Maksettavaa kertyi, kun palkkoja oli sopimusten vastaisesti jätetty maksamatta. Kuskeja oli VR:n tytäryhtiössä käytetty halpatyövoimana.

Tarina lähti liikkeelle aika tarkkaan vuosi sitten saamastani yhteydenotosta, joka kertoi valtionyhtiön hääräävän harmaan talouden konsteilla. Asiaa tutkittuamme saimme kiistattoman näytön asiasta palkkakuitteja myöten.

Toimittaja Elisa Tikkasen viime talvena julkaistu skuuppi sai Transpointin nöyrtymään. Siltä ainakin aluksi näytti. Transpoint Internationalin johto selitti ohjelmallemme, miten koko sotku oli perustunut heidän tietämättömyyteensä. Homma luvattiin hoitaa kuntoon.

Selitys tietämättömyydestä taisi olla puuta heinää, sillä palkanmaksun puutteet jatkuivat kesällä.

Kun tilanteen karmeus syksyllä valkeni VR:n ylimmälle johdolle, toimitusjohtaja Mikael Aro puhalsi pelin poikki ja antoi potkut logistiikkajohtaja Erik Söderholmille ja Transpoint Internationalin toimitusjohtaja Kari Voutilaiselle.

Sovun hieronta sai vauhtia. Pian auton ratissa ahkeroineet venäläistä tulevat saamaan puuttuvat rahansa. Heitä on seitsemisenkymmentä. Vain muutaman euron tuntipalkalla töitä paiskineille miehille on tulossa valtava joululahjapotti.

Viime vuosina paljon parjattu VR osoitti tällä korjausliikkeellä, että jättiläisyhtiö pystyy korjaamaan toimintaansa. 

Oletteko muuten huomanneet, että junatkin ovat viime aikoina olleet paremmin aikataulussa.

Invalidiliiton puhelimet ovat pirisseet sen jälkeen, kun 45 minuuttia viime viikolla paljasti Invalidiliiton Asumispalvelut Oy:n tiloissa asuvien vammaisten karuja kokemuksia ja liiton omistaman yhtiön tavan pumpata rahaa kunnilta.

Uusia vinkkejä on tullut. Toimittaja Tuula Malin jatkaa nyt Invalidiliiton raha-asioiden kaivamista.

Työ onkin alkanut poikkeuksellisen vauhdikkaasti. Kun kuvausryhmämme  tänään meni tekemään talousjohtajan haastattelua liiton tiloihin, toimittaja kuvattiin valokuviin heti kättelyssä. Lisäksi liitto halusi nauhoittaa haastattelutilanteen myös itse. Toimittajille tällaiset tilanteet kertovat aina luottamuspulasta. Liitto on nyt varpaillaan.

Kun kuvausryhmä poistui paikalta, parkkialueella mieshenkilö kuvasi MTV3:n ryhmän autoa eri suunnista. Kun toimittajamme kysyi, miksi kuvia otetaan, parkkipaikkakuvaaja lähti pinkomaan karkuun. Toimittaja säntäsi perään.

Parkkipaikkakuvaaja pakeni Invalidiliiton talon läpi ja ruokalan läpi. Toimittaja sinnitteli kintereillä yrittäen yhä kysyä, mistä kuvauksessa oli kyse.

Ulko-oven lähellä mies kääntyi ympäri, pui nyrkkiä ja jatkoi matkaa ulos. Siellä hän pomppasi kaiteen yli Mannerheimintielle ja juoksi pohjoista kohti.

Samaan aikaan poliisikin oli tullut hämmästelemään Invalidiliiton edustalle unohtunutta kuvausryhmämme kameralaukkua. Pian toki selvisi, että kassissa oli vain kamerakalustoa -- ei mitään huolestuttavaa.

Toimittajamme ei koskaan saanut salaperäistä kuvaajaa kiinni. Vasta jälkeenpäin Invalidiliiton johdossa myönnettiin, että kyseessä oli liiton työntekijä.

Invalidiliitossa kuulemma kuvataan jatkuvasti väärille pysäköintipaikoille jätettyjä autoja. Kuvausautomme oli tosin pysäköity oikein.

Invalidiliitto pahoitteli välikohtausta, mutta säntäily pitkin Helsingin katuja kertoo omaa kieltään. Kansalaisjärjestön keskustoimistossa tunteet käyvät kuumina.

Ylihuomisessa 45 minuuttia -lähetyksessä kerromme, miksi tärkeän vammaisjärjestön varainkäyttöä on syytä tutkia tarkemmin.

Tänään Helsingin käräjäoikeudessa alkaneet pitkät Nova Group -käräjät vievät ajatukset kuuden vuoden päähän. Alkutalvesta 2005 olin samaan aikaan väsyksissä ja innostunut, tyypillinen tilanne tutkivalle toimittajalle työlään jutun jälkeen.

Sain tuohon mielenmaisemaan yhteydenoton, joka ei ensi kuulemalta tuntunut niin kiinnostavalta. Vinkkaaja oli katsonut 45 minuuttia -ohjelmaa. Tekemäni juttu tuhansille ihmisille valehtelemiseen perustuneesta syöpäkeräysbisneksestä ei yhteydenottajan mielestä ollut mitään siihen tarinaan verrattuna, joka hänellä olisi kerrottavanaan.

Sain kuulla Arto Merisalosta, liikemiehestä, joka hääri Nova Group -nimisessä kiinteistöalan yhtiössä. “Jos haluat selvittää Merisalon koko rikostaustan, joudut asioimaan lukemattomien suomalaisten oikeussalien arkistoissa.”

Kenties olin liian väsynyt tai vielä edellisen jutun lumoissa, mutta aihe hautautui muihin kiireisiin. Ideoita ja vinkkejä kun tulee koko ajan. Myöhemmin ulosottomiesten kanssa keskustellessani Nova-aihe nousi jälleen esille.

“Miten on mahdollista, että maan johtavat ulosottovelalliset pyörittävät tällaista isoa kiinteistöalan firmaa”, minulta kysyttiin. Journalistina sitä usein ihmettelee, miten kaikki on mahdollista. Kuten se, että virkamiesten, joiden pitäisi ulosottovelallisia valvoa, kysyvät minulta tällaista.

Kävin läpi Nova-miesten nimilistaa. Virkamiehet olivat oikeassa, jotain epäilyttävää tässä oli. Muillakin johtajilla kuin Merisalolla oli ulosottotaustaa. Olin siirtynyt toimittajasta koko ohjelmasta vastaavaksi tuottajaksi. Piti varmaan käynnistää jotain nopeammin selviteltävää, sillä hetkellä kovemmalta tuntuvaa uutista. Ajattelin varmaan, että onko tuo nyt niin ihmeellistä -- kiinteistöfirmoissa on kai kaikenkarvaista väkeä. Nova-jutun tekeminen lykkääntyi.

Keväällä 2008 kansanedustaja Timo Kalli kertoi A-studiossa, ettei vaalirahalainsäädännön noudattaminen kiinnosta. Sanat Merisalo ja Nova pullahtivat jälleen esiin. Tämä vähintäänkin hämärä porukka liittyy vaalirahoitukseen!

Vanha aihe alkoi välkkyä mielessä. Kaivoin pari päivää käräjä- ja hovioikeuksien arkistoja. Selvisi, että neljä Nova-johtajaa oli tuomittu vakavista talousrikoksista aiemmissa liiketoimissaan. Selvitin, että petosmiesten pyörittämällä yhtiöllä oli parasta aikaa puoli miljoonaa euroa veroja maksamatta. Paljastusuutinen oli siinä.

Ennen uutislähetystä Arto Merisalo ilmestyi MTV3:n uutisrakennuksen pihaan. Hänellä oli kädessään kuitti juuri maksetusta verovelasta. Kun Nova Group oli kuullut minun tietävän veroveloista, yhtiö oli kaivanut jostain puoli miljoonaa euroa ja siirtänyt sen hetkeä aikaisemmin valtion tilille. Merisalo sanoi pihamaalla, että “tämä oli kallis opetus”. Tämä näytettiin tv-uutisissa.

Silloinen pääministeri Matti Vanhanen viestitti avustajiensa kautta toimitukseemme tuona päivänä, ettei vaalirahan alkuperä tai rahoittajien tausta häntä kiinnostanut.

Valtiovarainministeriöstä sain kiitospuhelun. “Ne rahat olisivat ilman tuota juttua jääneet tulematta”, kuului arvio.

Verovelkoja kertyi vain lisää. Novan tapa oli jakaa rahaa poliitikoille, mutta jättää maksamatta verottajalle tai alihankkijoilleen. Syksyllä 2008 Nova luhistui lopullisesti.

Tänään näitä Novan sotkuja on alettu puida Helsingin käräjäoikeudessa. Syyttäjä vaatii Merisalolle, Tapani Yli-Saunamäelle ja Pauli Hakalalle ehdotonta vankeutta, neljälle muulle syytetylle ehdollista. Oikeudessa tehdään samalla ruumiinavaus maan tavalle, koko likaisen vaalirahoituksen aikakaudelle.

Oikeudessa selviää varmasti monta yksityiskohtaa, mutta kaikkea emme koskaan saa selville.

Olisiko historia voinut mennä toisin, jos aihe ei olisi hukkunut lukemattomien aiheiden joukkoon ja olisin kaivanut Nova Groupin liikemiesten rikostaustat esille jo vuonna 2005 tai 2006? Olisiko vaalirahoituskonetta Kehittyvien maakuntien Suomi -yhdistyksineen koskaan syntynyt? Olisivatko poliitikot ottaneet tältä joukolta rahaa ennen vuoden 2007 vaaleja?

En tiedä. Tämäkin on toimittajalle kallis opetus, lienee parasta tutkia näitä nykyiset juttuvinkit tarkkaan.

VR-konserni julkaisi viime perjantaina myöhään iltapäivällä lyhyen ja tylsästi otsikoidun tiedotteen “VR Transpointin johdossa vaihdoksia”.

Tiedotteessa todettiin, että “VR-konserni ja sen logistiikkadivisioonan VR Transpointin johtaja Erik Söderholm ovat sopineet Söderholmin työsuhteen päättämisestä… Myös kansainvälistä kuorma-autoliikennettä hoitavan Transpoint Internationalin toimitusjohtaja Kari Voutilaisen työsuhde VR-konsernissa päättyy.”

Mitään selitystä ei annettu. Osapuolet olivat sopineet, että suut pysyvät kiinni. Jotkut nettikeskustelijat kuvittelivatkin, että tapaus liittyy jotenkin VR:n tämän syksyn liikennöintisotkuihin.

Todellisuudessa kuivan otsikon taakse oli kätketty uutispommi, jota VR ei haluaisi julkisuuteen.

Junalippujen maksajilla on kuitenkin oikeus tietää, mitä valtion omistamassa yhtiössä tapahtuu.

Potkujen taustalla on viime helmikuussa esitetty 45 minuuttia -ohjelma. Toimittaja Elisa Tikkasen raportti paljasti, miten Transpoint International oli häikäilemättä käyttänyt hyväkseen venäläistä halpatyövoimaa.

Yhtiö oli maksanut kuljettajien Venäjän-keikoista sopimusten vastaisesti -- auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT:n laskelmien mukaan vain parin kolmen euron tuntipalkkoja.

Ohjelmassa Transpointin Kari Voutilainen puolusteli toimintatapaa eikä pitänyt sitä harmaana taloutena.

“Tällä hetkellä me toimimme yleisillä markkinaehdoilla, samoin kun kaikki muutkin kilpailijat”, Voutilainen selitteli ohjelmassa.

Jo ohjelmanteon aikana VR kuitenkin myönsi virheensä ja lupasi korjata sen.

“Meillä on selvitystyö käynnissä ja tulemme tekemään kaikki Suomen lakien ja työehtosopimuksen mukaisesti”, Voutilainen lupasi.

Taustalla oli VR-konsernin tuolloinen hallituksen jäsen, nykyinen työministeri ja pitkäaikainen ay-johtaja Lauri Ihalainen, joka oli jyrähtänyt asiasta VR:n johdolle. Ihalainen oli tosin tiennyt problematiikasta jo kuukausia aiemmin, mutta ongelmanratkaisuun tuli vauhtia vasta 45 minuuttia -ohjelman yhteydenoton jälkeen.

Ihalaisen puheista ja VR:n lupauksista huolimatta asioita ei silti pantu kuntoon.

AKT:n mukaan työehtosopimusta ei noudatettu kesällä tai syksylläkään. Transpoint International ei ollut kovin innokas kaivamaan esiin orjasopimuksilla töitä paiskineita venäläisiä ja maksamaan puuttuvia rahoja takautuvasti kaikille.

Viikko sitten tiistaina AKT kävi neuvottelemassa VR-konsernin hallituksen uuden jäsenen, kansanedustajaksi siirtyneen Ihalaisen tilalle tulleen Metalliliiton puheenjohtajan Riku Aallon kanssa.

Tapahtumat alkoivat vyöryä eteenpäin nopeasti. Kolmen päivän kuluttua perjantaina Transpointin Kari Voutilainen ja hänen esimiehensä Erik Söderholm saivat lähteä VR-konsernista.

Ay-piireissä moni kysyykin nyt, miksi asioita ei saatu kuntoon Ihalaisen aikana.