Kolme varttia

Ulkopolitiikan tutkija Charly Salonius-Pasternak kommentoi 45 minuuttia -ohjelman käynnistämää KRP-Putin -vyyhtiä Twitterissä osuvasti.

”Can’t help, but I smell Finlandization in Putin secret KRP list ’scandal’. Will an individual police be sacrificed for bilat relations?”

Salonius-Pasternak haistaa skandaalissa suomettumisen löyhkän ja kysyy, uhrataanko yksittäinen poliisimies nyt Suomen ja Venäjän suhteiden takia.

Suurvallan presidentin kirjaaminen pikkuvaltion poliisirekisteriin on erikoinen tempaus, jonka takia poliisin arvostelukykyä on aiheellisesti kummasteltu.

Mietitään kuitenkin hetki itse asiaa.

Keskusrikospoliisi oli kirjannut tähän kohuttuun rekisterimerkintään tiedon siitä, että Putinin moottoripyöräjengiyhteyksistä on haittaa viranomaisyhteistyölle. Venäjä ei poliisimerkinnän mukaan suhtaudu vakavasti järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen työhön.

Venäjän nuiva suhtautuminen yhteistyöhön on totta.

Viranomaiset ovat viime aikoina kaivaneet esimerkiksi venäläisten Suomessa tekemiä hämäriä maakauppoja. Selvitystyön eteneminen tuntuu jatkuvasti pysähtyvän, jos langan päästä alkaa paljastua yhteyksiä varakkaisiin oligarkkeihin tai Kremlin lähipiireihin.

Lähes kolmekymmentä vuotta Kekkosen kuoleman jälkeen meillä on oltava rohkeutta puhua siitä, että itänaapurin rikostorjunnassa on käsijarru päällä.

Rohkeutta puhua tarvittaisiin riippumatta siitä, mitä poliisin rekistereissä lukee.

45 minuuttia paljasti eilen vuosien 2008-2011 Aku Ankka -lehtien painovärien aiheuttaneen painon työntekijöiden sairastumisia. Tänään painoyhtiö Edita Prima lähetti selittelevän tiedotteen, joka korosti painotuotteiden turvallisuutta. 

Edita Priman tiedotteen mukaan ”ohjelmassa väitettiin myös virheellisesti, että Edita Prima olisi salannut painovärien työntekijöille aiheuttamia terveyshaittoja asiakkaalta”.

Editan Priman toimitusjohtaja Heikki Autio puhui itse 45 minuuttia -ohjelman haastattelussa aivan toisin. Ohjelmassa hän myönsi, ettei terveysriskeistä kerrottu lehtien kustantajalle, Sanoma Magazinesille.

 ”Kerroitteko te missään vaiheessa Sanoma Magazinesille näistä uv-värien mahdollisista terveysriskeistä”, toimittaja Ripsa Koskinen-Papunen kysyi ohjelmassa.

”Yrityksen sisäisiä asioita kuten työmenetelmiä tai väriin liittyviä asioita ei ollut syytä erityisemmin kertoa”, vastasi Edita Priman toimitusjohtaja Autio.

Tänään tiedote siis päinvastaisesti väitti, että salailua ei ollut.

Kerroimme tv-ohjelmissamme, että Edita Prima ei kertonut tärkeälle asiakkaalleen Sanoma Magazinesille eikä Vilppulan painotalon ostajalle Painotalo Miktor Oy:n Harri Nymanille sairastuneista työntekijöistä. Molemmat tahot vahvistivat esitetyt väitteet MTV3:n haastatteluissa.

”Tiedettiinkö teillä, että Vilppulan painossa oli kolme painajaa yhdeksästä saanut ammattitaudin uv-väreistä melko pian sen jälkeen, kun niitä alettiin käyttää”, toimittaja kysyi haastattelutilanteessa.

”Ei ollut meillä sellaista tietoa”, vahvisti Sanoma Magazines Finlandin toimitusjohtaja Clarisse Berggårdh.

Vilppulan painon Editalta ostanut yrittäjä kertoi MTV3:lle samaa tarinaa.

”Missään tapauksessa vastuullisena yrittäjänä en olisi ostanut Vilppulan painon liiketoimintaa, jos olisin tiennyt, että henkilökunta on allergisoitunut tuotantoa tehdessään ja entinen tuotannonjohtaja oli huolissaan lopputuotteen terveysriskeistä”, sanoi yrittäjä Harri Nyman.

”Vilppulan painotalon ostajalla oli tiedossaan kaikki yksikön liiketoimintaan olennaisesti liittyvät asiat. Ostajalta ei tietenkään salattu mitään tietoa”, sanoi Edita Prima Oy:n toimitusjohtaja Heikki Autio päivän tiedotteessaan.

Valtionyhtiöt ovat ennenkin kompastelleet erilaisissa skandaaleissa, mutta koskaan aikaisemmin aiheuttajana ei ole ollut Aku Ankka.

Liikemies sai vankeutta huijattuaan jättisummia valheellisella lasten turvaliivikampanjalla. Rahat vedettiin omiin liiveihin. Yksi kavalsi pankista, toinen petti liikekumppaniaan, kolmas puhdisti yhtiön ja jätti velkojat nuolemaan näppejään.

Tuleeko mieleenne pitkä lista tunnettuja petosmiehiä? Ei tule.

Tiedotusvälineissä ei yleensä koskaan kerrota tällaisten rikosten tekijöiden nimiä eikä näytetä kuvia. Media noudattaa yleensä periaatetta, jonka mukaan vasta kahden vuoden ehdoton tuomio tuo nimen tapetille.

Mikään ei tosin pakottaisi viestimiä vetämään konemaisesti pilkulleen tällaista linjaa. Lauman mukana on kuitenkin helppo kulkea. Oikeusvaltiossa ihmiselle pitää antaa uusi mahdollisuus, sanotaan.

Petosmiesten joukossa on parantumattomia yksilöitä. Ehdollisten ja sakkojen jälkeen sama meno jatkuu. Uusikaan ehdollinen tuomio ei tuo nimeä julkisuuteen. Uusien pahaa aavistamattomien liikekumppanien tilit tyhjennetään ja kansalaiset menettävät varojaan.

Kukaan ei osaa varoa.

Osaisivatko poliitikot välttää kaltevalla pinnalla kulkevia liikemiehiä, jos aikaisemmista vedätyksistä tuomitut tunnettaisiin hieman nykytilannetta paremmin?

Nova-vyyhdessä raskaista rikoksista tänään tuomittu Arto Merisalo on ollut tuttu nimi jo aikaisemmista uutisista. Samaa sotkua pyörittäneen Pauli Hakalan nimeä ei ennen tätä päivää ollut kerrottu juuri missään tiedotusvälineessä.

MTV3 paljastimme nelisen vuotta sitten ensimmäisenä sen, että Nova-yhtiöissä työskenteli useita talousrikoksista aiemmin tuomittuja johtajia. Kerroimme Nova-johtaja Pauli Hakalan istuneen aiemmin jopa vankilassa.

Nova Group puolustautui sillä, että rikoksista tuomittujen johtajien prosentuaalinen osuus kaikista johtajista ei ollut suuri. Toinen perustelu oli se, että johtajille haluttiin antaa uusi mahdollisuus.

Suomalainen media ainakin antaa uuden mahdollisuuden. Vahva nimensuoja antaa mahdollisuuden uusiin petoksiin.

Suomalainen pörssiyhtiö PKC päätti maksaa omistajilleen osinkoja yli 12 miljoonaa euroa. Ajoneuvojen johdinsarjoja valmistavan firman keulamies Harri Suutari kuittasi vähän aikaa sitten yhtiöstä miljoonatilin.

Kempeleläisen yhtiön omistajat vaurastuvat rutiköyhien meksikolaisten kustannuksella, kertoi 45 minuuttia viikko sitten toimittajiemme Hanna Takalan ja Janne Hopsun raporteissa.

Meksikossa yhtiön työntekijät puurtavat muutaman euron palkoilla. Jotta palkat eivät jatkossakaan pääsisi nousemaan, tehtaalla on käytössä niin sanottu suojelusopimus. Tehtaalle on ostettu niin sanottu ammattiliitto, jonka jäsenmaksut maksaa yritys. Järjestelyllä on haluttu estää toisen ammattiliiton tulo tehtaalle.

Tämän kanssa voi elää, kuittasi PKC:n Suutari.

Teollisuusliittojen puheenjohtajat Riku Aalto, Antti Rinne ja Pertti Porokari ovat sanoneet pitävänsä järjestelyä lähes rikollisena. Vaikka se täyttäisi Meksikon lainsäädännön vaatimukset, se on verrattavissa suojelurahan maksamiseen mafialle, liittojohtajat ovat arvostelleet.

Nyt PKC:n suurin omistaja eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen on jyrähtänyt. Se haluaa PKC:ltä selvityksen siitä, poljetaanko Meksikossa työntekijöiden perusoikeuksia.

Ilmarisella on puolijulkisena tahona vastuu toimistaan suuren yleisön edessä. Sen on varjeltava omaa mainettaan.

Tavalliset sijoittajat eivät ole olleet yhteydessä PKC:n johtoon. Heille toisten selkänahasta kiskottu tili kelpaa.

Kun työ siirtyy Euroopasta halpamaihin, meidän kannattaa välillä katsoa peiliin ja miettiä, millaisen maailman oikein haluamme lapsillemme jättää.

Joulun alla kerroimme, miten asbestialan yrityksen johtajalla oli likeiset suhteet työsuojelun tärkeään virkamieheen. Oli yhteistä venettä ja yhteisiä autontuontiprojekteja Saksasta.

Asbestifirma oli myös kestinnyt työsuojeluvirkamiehiä kalliissa helsinkiläisravintolassa, paljasti toimittaja Matts Dumellin tv-raportti.

Jutun seurauksena asbestiyhtiöiden omistajayhtiö Delete Groupissa yksi johtajista on saanut lopputilin, lisäksi asbestialan etujärjestö SAP:ssa on tapahtunut henkilövaihdoksia. Delete puhdistaa tytäryhtiöittensä rämettyneitä toimintatapoja ”hyvän liiketavan periaatteet” -ohjeistuksilla. 

Meitä alkoi kiinnostaa, kuinka paljon rakennusyhtiöt järjestävät vastaavanlaisia kestitystilaisuuksia työsuojeluvalvojille.

Työsuojeluvirkamiehillä on arjen päätöksissä paljon valtaa. Tehdäänkö työtapaturmasta tutkintapyyntö poliisille? Tapaturman uhria saattaa kiinnostaa, jos valvova työsuojeluvirkamies on edellisenä iltana kumonnut konjakkilasillisia yhdessä rakennusliikkeen johtajien kanssa.

Pyysimme joukolta suuria rakennusyhtiöitä eriteltyjä tietoja siitä, millaisiin rakennusyhtiöiden järjestämiin tilaisuuksiin virkamiehet ovat osallistuneet ja millaista ohjelmaa ja tarjoilua ovat siellä nauttineet. Saman pyynnön esitimme viranomaiselle. 

Selvisi, että kestitystä riittää. Muutamaa lukuunottamatta rakennusyhtiöt nimittäin vastasivat ripeästi tietopyyntöömme.

Työsuojelun johto sen sijaan kiemurteli kuin kala koukussa.

Aluehallintovirasto palasi tietopyyntöömme vasta viikon päästä -- vain tuntia ennen määräaikaa. Vastaus oli ympäripyöreä. Emme saaneet pyytämiämme tietoja kestitystilaisuuksista.

Rakennusalasta vastaavan ryhmän esimies kertoi puhelimitse, etteivät he voisi edes omaan käyttöön tarvittaessa selvittää näitä tilaisuuksia. Toistimme pyyntömme, sitä luvattiin tarkastella uudestaan. Lopulta saimme vastaukseksi muutaman hajanaisen päivämäärän, siinä kaikki.  

Työsuojelujohtaja Kaarina Myyri-Partanen puolestaan ilmoitti sähköpostilla, että ei pääse haastatteluun. Kun yritimme soittaa hänelle, virastosta kerrottiin, että johtajaa ei saisi nyt päiväkausiin kiinni. Jätimme soittopyynnön, mutta Myyri-Partanen ei koskaan palannut siihen.

Soitimme myös Myyri-Partasen esimiehelle Anneli Tainalle. Taina kieltäytyi haastattelusta, koska hän ei vastaa organisaatiossa työsuojeluasioista. Taina harmitteli vaikeuksia haastattelun järjestämisessä ja lupasi puhua asiasta vielä Myyri-Partasen kanssa. 

Turhaan. Tarjosimme sähköpostitse Myyri-Partaselle toistuvasti mahdollisuutta haastatteluun. Toimittajamme Salla Vuorikoski selitti, että kymmenen minuutin tv-haastattelun voisi tehdä vaikka ulkona, kun kiireiseksi esittäytynyt johtaja siirtyy paikasta toiseen.

Johtaja kieltäytyi edelleen. Sähköpostin kirjoittamiseen häneltä löytyi aikaa. Siinä hän tyrmäsi kritiikin ja arveli, että tuskin rakennusyhtiöiden järjestämiä iltatilaisuuksia juuri edes on. 

Olisimme halunneet tietää, miten viininmaistajaiset, jääkiekko ja saunaillat liittyvät työsuojelun kehittämiseen ja valvontaan? Miksi kestitys kohdistuu juuri rakennusalan työsuojeluvalvojien pieneen joukkoon?

Jos moni virkamies ei korruptioleimojen pelossa uskalla ottaa edes työpaikkalounasta vastaan, kuinka jotkut valvojat voivat ryypätä valvottavien yritysten edustajien kanssa?

Jos työsuojeluviranomaisia ei hävettäisi vastata, he olisivat antaneet tv-haastattelun.

Marraskuussa kerroimme Hanna Takalan 45 minuuttia -raportissa, miten kehnosti valtio kohtelee haavoittuneita rauhanturvaajia.

Kun korvauksista päätetään, pykälät eivät tee mitään eroa sen välillä, onko sotilas loukkaantunut varuskunnan kuntosalilla vai haavoittunut afgaanikapinallisten iskussa.

Tämän oli tylyimmin kokenut haastateltavamme ylivääpeli Pekka Jylhä. Hän haavoittui vakavasti ajettuaan Afganistanissa miinaan noin vuosi sitten. Osa miehen vammoista tulkittiin kuitenkin sellaisiksi, että niiden hoitoa ei korvattu. Vammojen epäiltiin syntyneen muuten. Siksi osa hoitojen korvauksista evättiin.

Jylhä halusi puhua 45 minuuttia -ohjelmassa, koska halusi, että tulevaisuudessa kukaan ei joutuisi hänen laillaan taistelemaan korvauksistaan ja pettymään systeemin edessä.

Jylhällä oli haastattelussa voimakkaita kipuja. Hän joutui välillä pyytämään toimittajalta ja kuvaajalta haastattelun keskeyttämistä tuskien takia. Televisioruudusta jokainen tajusi, ettei miestä olisi otettu kriisinhallintatehtäviin sellaisessa kunnossa.

Korvauksista päättävät eivät koskaan tapaa rauhanturvaajaa. Kun yhden kohtalo näytettiin televisiossa, alkoi tapahtua. Aihe puhutti eduskuntaa myöten ja alkoi vakavasti nakertaa puolustusministeri Stefan Wallinin uskottavuutta.

Emme tiedä, mitä kaikkea kulissien takana on tapahtunut. Pekka Jylhä sai kuitenkin viime viikolla tietää, että hänen asiansa on Valtiokonttorissa käsitelty uudelleen. Kaikki hoidot korvataan.

Mitä muiden veteraanien kohdalla on tapahtunut, siitä ei ole vielä tietoa. Oikeudenmukaista olisi panna heidänkin asiansa yhtä lailla kuntoon.

Ennen sitä poikiamme ei voi turvallisin mielin lähettää maailman kriiseihin.