Ennakkosuosikki voitti komeasti. Sauli Niinistön saama 62,6 prosentin ääniosuus antaa hänelle vahvan mandaatin toimikaudelleen. Vaikka vaalien lopputulos vastasi mielipidetiedustelujen tuloksia, vaalit olivat poikkeukselliset.
Vaaleissa murrettiin totuttuja malleja monin tavoin. Ensimmäisen kierroksen tulos yllätti erityisesti ne äänestäjät, joilla on Euroopan integraatiosta ja eurosta kriittisempi kuva kuin hallituksella ja kansan enemmistöllä. Myös äänestäjät, joilla on huoli alueellisten erojen kasvusta Suomessa jäivät ilman omaa ehdokasta. Toiselle kierrokselle ei tällä kertaa noussut naista eikä vasemmistonkaan edustajaa.
Ensimmäisen kierroksen vaalivalvojaisissa juhlittiin riehakkaimmin Pekka Haavistoa. Haavisto-ilmiö lopahti kuitenkin yllättävän nopeasti tammikuun pakkasilla. Toisen kierroksen kaksintaisteluissa Sauli Niinistö oli vahva ja osoitti kuuden vuoden takaista nokkeluuttaan. Haavisto jäi välillä altavastaajaksi, vaikka hänen olisi pitänyt haastaa Niinistöä saadakseen kannastaan epävarmat äänestäjät taakseen.
Neljännes äänestäjistä oli vielä viime viikon gallupeissa epävarmoja. Sen vuoksi me vaalitutkijat olimme varovaisia lopputuloksen etukäteisarvioissa. Mielipidetiedustelujen perusteella olin lähes varma Niinistön voitosta. Otaksuin silti edellisten vaalien valossa, että kukaan ei Suomen kaltaisessa monipuoluejärjestelmässä pysty keräämään lähes kahden kolmasosan ääniosuutta. Niinistön voittomarginaali oli kolme kertaa suurempi kuin aiempaa ennätystä pitänyt Martti Ahtisaari.
Viime hetken kommentoinnissa täytyy lisäksi olla tarkkana, jottei sanomisillaan vaikuta ihmisten äänestyskäyttäytymiseen. Miltä vaikuttaisi asiantuntija, joka jo ennen äänten antamista ilmoittaisi pelin olevan selvä?
Vaalien toisella kierroksella äänestysvilkkaus laski yllättäen roimasti, mikä teki lopputuloksen etukäteisarvioinnin aiempaa vaikeammaksi. Äänestysprosentti oli nyt 68,8 %, kun se ensimmäisellä kierroksella oli 72,8. Kuusi vuotta sitten toisella kierroksella äänestämässä kävi huikeat 77,2 %. Tässäkin murrettiin kolmen edellisen suoran kansanvaalin luomaa mallia. Aiemmin äänestysvilkkaus on ensimmäisen ja toisen kierroksen välillä joko pysynyt samana (1994) tai noussut tasan 3,3 prosenttiyksikköä (2000 ja 2006). Aiemmasta poikkeavaa oli myös se, että vaikka toisen kierroksen ennakkoäänestys oli vilkasta, vaalipäivänä ihmiset jäivät kotiin. Ensimmäistä kertaa Suomen vaalihistoriassa vaalipäivänä annettiin vähemmän ääniä kuin ennakkoon.
Sauli Niinistö aloittaa presidenttinä 1. maaliskuuta. Tuhdista kansansuosiosta huolimatta häntä ohjaavat riisutut muodolliset valtaoikeudet, eikä sooloilulle ole edes ulkopolitiikan saralla sijaa. Suomi kaipaa sovittelevaa ja koko kansaa yhdistävää valtionpäämiestä. Uskon Niinistön pystyvän nousemaan puolueiden ulkopuoliseksi toimijaksi ja julkiseen keskusteluun harkiten osallistuvaksi presidentiksi.
Sekä kansan että presidentin on lisäksi hyvä muistaa, että eduskunnan luottamuksella toimiva hallitus on Suomen politiikan keskeisin vallankäyttäjä. Poliittinen järjestelmämme on parlamentaarinen, ei presidentillinen.
Vaikuttiko Niinistön menestykseen toisella kierroksella jonkinlainen “antihomojytky”? Ja kuinka paljon.
Se voitaisiin selvittää nopeasti toimitettavalla mielipidekyselyllä. Tosin sen luotettavuus voi jäädä kyseenalaiseksi, koska monet homopresidentin valintaa vastustaneet äänestäjät eivät ehkä kehtaa tunnustaa edes ko. kyselyssä äänestyspäätöksensä motiiveja.
Kyllä vaikutti antihomojytkykin mutta kahdesta pahasta tuli valittua se pienempi paha. Lisäki odotan mielenkiinnolla tulevaa ja sitä miten hyvin toteutuu Arvo Lukkasen plogikirjoituksen “Tuleva presidentti – ”mölymystön” mielipideterrorin panttivanki?” profetia. Onko Saulilla edessään 6 vuoden “koulukiusaus”. Toivottavasti ei sillä täytyyhän jonkun hoitaa tuo, voisiko sanoa, tämän päivän valtaoikeuksilla, marionetin virka. Menestystä kuitenkin Saulille tulevaan tehtävään.
Suomi on sanansa sanonut, pulinat pois! Nyt pitäisi herättää POSITIIVISEN ajattelun trendi koko maahan. Pois mustamaalailut ja eri ehdokkaiden haukkumiset. Uskotaan että uusi presidentti tosiaan asettuu puolueiden ulkopuolelle ja tavallisen kansan puolelle. Jos se ei aina onnistu, niin sanotaan siitä ystävällinen, oikaiseva ja PERUSTELTU mielipiteemme niin kauan ja niin monella suulla että ajatus menee perille. Ei kylvetä vihaa ja ennakkoluuloja vaan yritetään kukin myös ymmärtää muulla tavalla ajattelevia. Sillä panettelu ei yleensä tehoa, vaan synnyttää vain kasvavia ennakkoluuloja – lopulta kääntyy panettelijan vahingoksi.
Näissä vaaleissa suurin osa äänesti Haavistoa vastaan, ei Niinistön puolesta.
Haavisto oli monelle kauhukuva, tunnetuista syistä.
Kokolihaa syövänä, valkoisensa suomalaisena heteromiehenä minäkin tein ratkaisuni, en pidä Salesta, mutta se toinen vaihtoehto olisi ollut vielä pahempi.
Omassa työelämän yhteyksissäni olen saanut samanlaisen
tuloksen , Sauli Niinistöä äänesti moni työtoverini ,
vain siksi että homoa ei haluttu presidentiksi , siihen nähden Pekka Haavisto pärjäsi hyvin .
Moni sanoi avoimesti että kaksi huonoa vaihtoehtoa , joista joutuu valitsemaan , jotkut jättivät sitten väliinkin , kun palkansaajien ehdokasta ei ollut toisella kierroksella.
Itse äänestin Pekkaa , vaan siksi että Niinistö on Kokoomuspuolueen tuote, ja palkansaajan viho viimeinen
ehdokas.Eli inhokki.
Herra Niinistö on ajanut kyllä hyvin pienen, sen varakkaimman, kansanosan etua. Tuskinpa koira karvoistaan pääsee. Kyseessä ei ainakaan tähän astisilla näytöillä ole koko kansan presidentti. Taas kävi niin, että kansa ei ymmärtänyt omaa etuaan ja äänesti itseään vastaan. Tämä ei ole edustuksellisissa demokratioissa mitään uutta ja ongelma on tiedostettu jo antiikin Kreikassa, josta demokratian voidaan katsoa saaneen alkunsa.
Saulillahan on nyt näytön paikka , ei ole realismia uskoa , että Niinistö olisi tehnyt hajurakoa Kokoomukseen muuta kuin
vaalitaktisista syistä , mutta katsotaan , sanoi näkövammainen..
Ehkä Sauli onkin palkansaajien ovela agentti , joka nyt julistautuukin “Työväen Presidentiksi” , ja
EK ja Finanssialan Keskusliitto jääkin nuolemaan näppejään….
Ope kirjoitti :” Kyseessä ei ainakaan tähän astisilla näytöillä ole koko kansan presidentti.”
Mutta Sauli Niinistöllä oli kumminkin kiistattomia poliittisia saavutuksia ja näyttöä tuloksia tuottavasta johtajuudesta. Pekka Haavistolla ei sympaattisesta olemuksestaan huolimatta ollut kumpiakaan.
Ope :”Taas kävi niin, että kansa ei ymmärtänyt omaa etuaan ja äänesti itseään vastaan.”
Kansa maksaa viulut veroina, ja siksi on aivan paikallaan, että kansa myös valitsee päättäjät. Minusta se ajattelutapa, että kansa jotenkin äänestäisi väärin, on kummallinen. Kansan vaaleissa ilmaisema tahto on fakta, johon on vain alistuttava. Siitä ei voi valittaa mihinkään.
Niinistö kuitenkin jakoi Helsingin kahtia ,
katsotaan miten tämä kokokansan presidentti-
toive toteutuu käytännössä , jatkaako esim .
Maikkari Niinistö-hypeä samalla nuotillaan…?
Niinstö ei ole mikään koko kansan presidentti.
Ei henkisesti eikä proaentuaalisesti.
Blogisti vouhottaa “suuresta mandaatista”, mutta tarkoitushakuisesti unohtaa, että
Niinistö voitto% on vain ÄÄNESTÄNEISTÄ, ei kaikista äänestyskelpoisista.
Nyt vain hehkuttamaan kuinka Jenni sitä ja Jenni tätä, mitä tekee Lennu-koira ja muuta tosi tärkeää, mikä pitää rahvaan kaukana oikeista asioista.
En aja kenenkään asiaa, vaan kerroin tosiasioita ja Niinistön mahdollisuuksia. Loppujen lopuksi on poliittisesti aika samantekevää, kuka Suomessa on presidenttinä. Eduskuntavaalit ratkaisevat vallankäytön.
Karultahan se kuulostaa, mutta sivistymättömällä kansalla on tapana tulla ohjailluksi. Hitler oli Saksassa super-suosittu, eikä moni vanhus Venäjällä vieläkään usko, että Stalin olisi voinut tehdä mitään pahaa. Ruotsissa on parlamenttivaaleissa käytössä suljettu listavaali, joka hieman tasoittaa median ohjaileman kansan äänestysoikkuja. Ei ole sitten pelkästään BB-talon porukka riksdagenilla äänestämässä kansakunnan tulevaisuudelle elintärkeistä asioista.
Voin allekirjoittaa saman..
Eli samaa mieltä.
Enpä tiedä onko koko kansan presidentti. Moni nuori vaan on sanonut, että ensimäistä kertaa elämässä, ei oikein huvittais asua Suomessa.
Aika ala-arvoista kommentointia. Mikä Niinistöstä tekee muka pahemman kuin Haavistosta tai toisin päin? Miten te saatte Haavistosta sitten koko kansan Presidentin, jos Niinistö ei ole sitä? Tai, jos väitätte Niinistön ajavan tiettyjen etuja niin, eikö Haavisto muka ajaisi esim. vihreitä arvoja kaikessa?
Minusta ainakin kuullostaa ihmeellisestä se, jos ihminen äänestää ensiksi esim. SDP seuraavalla kerralla Keskustaa sitten Perussuomalaisia ja vielä lopuksi Vasemmistoliittoa. Ei voi ymmärtää näitä tuuliviirejä, jotka vaihtavat koko ajan. Tietenkin tietyissä osissa ikäryhmiä on osia, jotka juoksevat “muoti-ilmiöiden” perässä. Sitä en ymmärrä, että ihmiset heittävät kaikenlaista kuraa ilman faktoja muista ja sitten ylistetään omaa ehdokasta. Itsekin ennen vaaleja aina hieman vinoilen niille, joita en äänestäisi, mutta mitä sitä enää vaalien jälkeen valittamaan, tulokset tuli.
Niinistö on talouselämän eliitin oma ehdokas ,
Nalle Wahlroos-osaston, tämä se tekee hänestä
epäsuositun palkansaajien keskuudessa, on hyvä että valtaoikeuksia ei enää ole juurikaan jäljellä ,
vahinko on pienempi….