Hallituksen esitys uudeksi vaalilaiksi hyväksyttiin eduskunnan viimeisessä täysistunnossa 15.3. äänin 132-50. Poissa oli 14 edustajaa ja RKP:n Christina Gestrin äänesti tyhjää. Vaikka hallitusrintama tässä toisessa käsittelyssä oli lähes yhtenäinen, lakiesityksen taakse ei ole pystytty kokoamaan laajaa poliittista yhteisymmärrystä, eikä kansalta ole toistaiseksi kysytty yhtään mitään. Veikkaan, että edes kaikki lain puolesta äänestäneet kansanedustajat eivät ymmärrä uuden vaalilain koukeroita ja seurauksia. Perustuslakivaliokunnan kuultavana olleiden asiantuntijoiden enemmistö piti lakiesitystä monilta osin huonona kompromissina. Lain lopullinen kohtalo on 17. huhtikuuta valittavan uuden eduskunnan käsissä, eli vaaleissa kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa. Vaalilaki tuskin nousee vaalien ykkösteemaksi, mutta siitä on syytä puhua. Mistä oikein on kysymys?
Nykymuotoinen vaalijärjestelmämme kaipaa jonkin sortin remonttia. Suurin ongelma liittyy nk. piilevän äänikynnyksen vaihteluun vaalipiirien välillä. Erot piilevän äänikynnyksen suhteen johtuvat vaalipiirien kokoeroista. Ne ovat sekä pitkään jatkuneen muuttoliikkeen että kuntien vaalipiirivaihdosten tulosta. Toisissa vaalipiireissä väkiluku on pienentynyt ja toisissa kasvanut. Käytännössä ongelmat liittyvät Manner-Suomen pienimpiin vaalipiireihin eli Etelä-Savoon, Pohjois-Karjalaan, Lappiin, Satakuntaan, Pohjois-Savoon ja Keski-Suomeen. Näissä edustajapaikat keskittyvät vaalimatematiikan vuoksi suurille puolueille. Tämän estämiseksi puolueiden välillä vaalipiireissä solmitut vaaliliitot ovat lisäksi sotkeneet paikkajakoa. Äänestäjän ”kuluttajansuoja” eli se, että annettu ääni todella menee oikealle puolueelle, on huono vaaliliittojen vaivaamissa vaalipiireissä. Jotain on tehtävä, ja vaaliliittojen kieltäminen on uuden lain paras yksityiskohta.
Suomessa ei ole tällä hetkellä laissa määrättyä äänikynnystä. Nyt hallitus esittää kolmea prosenttia valtakunnan tasolla. Puolue, joka jää kynnyksen alle, ei pääsisi eduskuntaan lainkaan. Kynnyksen ylittäneiden kesken uuden vaalilain tavoitteena on täydellinen suhteellisuus. Sen takaa koko maan käyttö vaalialueena. Näin äänikynnyksen ylittäneet puolueet saavat paikkoja eduskuntaan täsmälleen siinä suhteessa kuin ne ovat saaneet ääniä. Tähän asti kaikki kuulostaa selvältä ja suhteellisuusperiaatekin reilulta. Samalla äänikynnys kuitenkin muodostaa turvallisen suojamuurin eduskunnassa jo istuville puolueille. Uudet mahdolliset yrittäjät pidetään eduskunnan ulkopuolella.
Lakiesityksen ongelma on koko maan vaalialueen ja vanhojen vaalipiirien yhteensovittaminen. Ehdokasasettelu ja äänestäminen tapahtuisi edelleen vaalipiireissä. Lainvalmistelun ohjenuorana on siis ollut sekä suhteellisuus että alueellinen edustavuus. Uuden lain laskentapa on paljon monimutkaisempi kuin nykyisen. Suomessa käytössä olevan d’Hondtin järjestelmän laskutoimitus on niin helppo, että jokainen peruskoulumatematiikan hallitseva voi tarvittaessa laskea ehdokkaiden vertausluvut ja tarkistaa vaalituloksen. Uusi laki käyttää valtakunnan tasolla edelleen d’Hondtin järjestelmän vertauslukuja, mutta vaalipiiritasolla mukailtua Hare-Niemeyerin mallia. Laskentapa on monimutkainen ja hankalasti hahmotettavissa. Vaalituloksen tarkka valmistuminen viimeisten paikkojen osalta voi viivästyä.
Hallituksen esitystä vastaava suhteellisuus voitaisiin toteuttaa helposti pienimpiä vaalipiirejä yhdistelemällä . Samalla Uusimaa olisi jaettavissa kahteen vaalipiiriin. Tarvittaessa voisi d’Hondtin mallin kokonaislukujakajat korvata Sainte-Laguën parittomilla jakajilla, mutta tämä menee blogitekstissä liian monimutkaiseksi. Rehellisyyden nimissä on sitä paitsi todettava, että Suomen nykyinenkin vaalijärjestelmä on kansainvälisessä vertailussa erittäin suhteellinen.
Suomen nykymuotoinen vaalijärjestelmä on toiminut ilman muutoksia 50 vuotta (1950-luvulla nimittäin siirryttiin lopullisesti yhden ehdokkaan äänestämiseen aiemmin käytössä olleen kolmen ehdokkaan listan sijasta). Uuden lain soisi pystyvän samaan. On tärkeää, että edustuksellisen demokratian tärkein vallanjakomekanismi on paitsi reilu, myös läpinäkyvä ja helposti hahmotettavissa. Uusi vaalilaki ei sitä ole.
Hallituksen esitys tulisi hylätä ja aloittaa vaalijärjestelmän uudistaminen kokonaan puhtaalta pöydältä asiantuntijavoimin. Lisäksi vaalilain uudistaminen olisi alistettava kansanäänestykseen. Suomessa uudistustyötä johtivat puoluesihteerit(!), Kanadassa British Columbian osavaltiossa vaalilain uudistamista pohjusti pitkä valmistelutyö tavallisten kansalaisten muodostamassa kansalaisparlamentissa. Se kuuli asiantuntijoita ja antoi suosituksensa, josta kansa äänesti suoraan. Näin toimii oikea demokratia.
Mielenkiintoista. Kanadan malli kuulostaa ihan superhyvältä. Suomessa ei ikinä sellaiseen päästä. Meidän oloissa valtion virkamiehet+asiantuntijat olisi hyvä yhdistelmä johtamaan näinkin tärkeän lainmuutoksen valmistelua. Ei se ehkä olisi kovin demokraattinen yhdistelmä, mutta joka tapauksessa (puolue)ettomampi vaihtoehto. Puoluesihteerit! Nauraisin, jos ei itkettäis.
Minttu, puhuin nimenomaan vaalijärjestelmän uudistuksen valmistelutyöstä asiantuntijavoimin. Mahdollisen lakimuutoksen pitäisi tietenkin tapahtua demokraattisesti. Juuri siksi British Columbian malli on mielenkiintoinen. Kansalaisparlamentti kuuli asiantuntijoita, punnitsi vaihtoehtoja ja antoi sitten oman suosituksensa, josta järjestettiin kansanäänestys. Puolueet pohtivat vaalijärjestelmää vain omalta kantiltaan: ”voitammeko vai häviämmekö?”. Kansa pystyy faktat saadessaan näkemään asian kokonaisvaltaisemmin. Tämäntyyppinen demokratian kehitystyö on Suomessa vielä lapsenkengissä.
Uutta vaalilakia haukutaan yleensä sillä, että se on vaikeatajuinen. Tosiasiassa melko harva kansalainen ymmärtää(tai muistaa koulusta) nykyäänkään miten äänet lasketaan, asialla ei ole merkitystä koska kansalaisia ei yksinkertaisesti kiinnosta yhtälöt. Tilanne ei siis muutu siltä osin juuri yhtään. Sen sijaan tulos tulee vastaamaan huomattavasti tarkemmin puolueiden kannatuslukuja, parannus on huima.
Uudistuksessa on toki kolme häviäjää:
1)pienpuolueet joilta suljetaan ovi
2)isoimmat puolueet jotka menettävät paikkoja
3)RKP joka tippuisi eduskunnasta 20 vuoden sisällä
Touko-eno, listassasi on aika monta häviäjää! Tottakai suhteellisuus sinänsä on hyvä tavoite, mutta olen sitä mieltä, että sen saavuttamiseen on paljon yksinkertaisempia tapoja kuin hallituksen esittämä hankala malli. Eikä vaalipiirijakoa tarkistamalla edes tarvitse säätää erillistä äänikynnystä. Näin alueellisesti vahvat puolueet voisivat edelleen päästä eduskuntaan.
Tää blogi on tosi hyödyllinen, ku aina oppii jotain uutta!
Pienpuolueet ovat usein melkolailla yhden asian puolueita, heidän sorsimista voi kompensoida lisäämällä neuvoa antavia kansanäänestyksiä, jotka olisi kunta,euro,pressa ja eduskuntavaaleihin yhdistettynä, joko samalla tai eri lapulla.
No tietenkään mitään neuvoa antavia kansanäänestyksiä ei tule, koska puolueita naurattaa kovasti ajatus siitä, että he luovuttaisivat vapaaehtoisesti valtaansa.
Suhtaudun Touko-enoa luottavaisemmin suoran kansalaisosallistumisen laajentamisen tulevaisuuteen. Kansalaisten valmiudet poliittiseen päätöksentekoon ovat Suomessa hyvät ja heikosti äänestävät nuoretkin sukupolvet ovat kiinnostuneet politiikan asiakysymyksistä. Ennemmin tai myöhemmin puolueiden on ryhdyttävä uudistamaan edustuksellista järjestelmää siten, että kansa voi osallistua päätöksentekoon suoraan. Nimenomaan vaalijärjestelmän uudistus olisi sellainen vallanjakoon liittyvä keskeinen kysymys, johon kansan soisi saavan osallistua British Columbian mallin mukaisesti. Suomen poliittinen kulttuuri uudistuu tässä suhteessa hitaasti, mutta varmasti. Kansalaisia osallistava demokratia on myös edustuksellisen järjestelmän etu.
Päivitysilmoitus: Perässähiihtäjä - Blogit - HS.fi
Ihmeellistä, miten Grönlund voi olla sitä mieltä, että nykyinen vaalisysteemi on hyvä, vaikka se täysin perusteettomasti suosii suuria puolueita. Mielestäni se on räikeä epäkohta, että esim. Keskusta viime vaaleissa sai kannatuksensa (23,1%) mukaisen 46 edustajan sijaan 51 edustajaa. Viisi täysin perusteetonta kansanedustajaa!! Ja sama koskee kaikkia kolmea suurta puoluetta. Kun otetaan lisäksi huomioon puoluetuen saaminen edustajamäärien perusteella, niin ei kyseessä ole mikään pieni juttu, vaan todella törkeä suurten puolueiden suosiminen pienempien puolueiden kustannuksella. Tässä ei kohdella äänestäjiä samalla tavalla, vaan sorretaan pienempiä puolueita äänestäneitä. Yleisesti ottaen ihmettelen tätä asennetta, että meillä on jo muihin nähden ihan hyvä vaalijärjestelmä, mitä sitä parantamaan. Kun äänikynnyksestä kysyin esim. ex-puoluesihteeri Korhoselta, että miksi he yrittävät saada siitä niin korkean, niin perusteluna oli vain, että ei se ole muihin maihin nähden mitenkään erikoisen korkea. Mikä perustelu tuo on olevinaan?! Mikä ihme siinä on, ettei voida tehdä niin oikeudenmukaista ja toimivaa kuin mahdollista?? Vastaushan on selvä; kolmen suuren puolueen itsekkyys ja ahneus vallalla sekä rahalle.
Toisekseen on sanottava, ettei tästä täydellisesti suhteellisesta vaalitavasta olisi mikään pakko tehdä monimutkaista. Itse pystyin parissa viikossa kehittelemään systeemin, joka EI ole sen monimutkaisempi kuin nykyinen ja toteuttaa suhteellisuuden ja alueellisuuden vaatimukset. Sitäpaitsi eivät ihmiset tosiaankaan tunnu tietävän miten nykyinenkään paikkajakosysteemi toimii. Eikä se heitä kyllä kiinnostakaan, joten ”monimutkaisuus” ei kyllä ole ongelma. Varsinkin, kun monimutkaisuus ehdotetussa systeemissäkin on lähinnä väittäjän korvien välissä, sillä laskennan ymmärtämiseen ei tietääkseni tarvitse osata kuin kerto- ja jakolasku.
Kolmen prosentin äänikynnys on epäoikeudenmukainen ja siitä voidaan syyttää Keskustaa ja Kokoomusta, sillä ne ovat sitä vaatineet. Pienemmät puolueet olisivat halunneet 1,5-2% äänikynnyksen.
En ole väittänyt, että nykyinen vaalijärjestelmä hyvä. Päinvastoin, sanoin sen olevan remontin tarpeessa. Mielestäni uusi laki on kuitenkin vaikeaselkoinen ja siksi huono kompromissi. Mikäli vaalijärjestelmän tavoitteena pidetään mahdollisimman tarkkaa suhteellisuutta (tästä ei meillä asiantuntijoilla ole olemassa mitään yksiselittäistä kantaa, se on poliittiinen valinta), voidaan tulokseen tosiaan päästä yksinkertaisemmin kuin nyt hyväksytty lakipaketti esittää.
On totta, ettet sano suoraan nykyisen vaalijärjestelmän olevan hyvä. Mutta korostat uuden epäkohtia ja vähättelet vanhan sekä annat ymmärtää uuden systeemin olevan oleellisesti monimutkaisempi äänestäjän ymmärtämisen kannalta, mitä se ei minun nähdäkseni ole. Siinä olen toki samaa mieltä kanssasi, että esitys on huono kompromissi. Ja siitä kritisoinkin ankarasti erityisesti kolmea suurta, joiden syytä se lähinnä on.
Mutta koen itse paikkajaon epäoikeudenmukaisuuden niin merkittäväksi vaikutukseksi politiikkaan, että tämäkin uudistus on parempi kuin jääminen vanhaan. Vai miten itse ajattelet, kuinka suuri merkitys sillä on, että vanhalla systeemillä kaksi suurinta on saanut kokoon eduskunnan enemmistön, vaikka kannatus ei olekaan ollut edes lähellä 50%? Minun nähdäkseni vanha systeemi on erittäin olennaisesti kaventanut pienempien puolueiden vaikutusvaltaa mm. tästä syystä.
Mikael, taidan kirjoittaa vaalijärjestelmien eroista ihan uuden postauksen kunhan ehdin. Kaikenkaikkiaan on selvää, että puolueet miettivät vaalilakia myös omalta kantiltaan.
Pieni kritiikkini ei tarkoita, etteikö tämäkin olisi hyvä kirjoitus. Itse vain olen erittäin vahvasti kansan antamien äänien tasapuolisuuden kannattaja.
Se näin idealistin näkökulmasta onkin kaikkein valitettavinta, että puolueet katsovat omaa etuansa. Eikö edes joskus voisi korjata epäkohdan, vaikka se ei olisikaan oman edun mukaista. Lienee kyllä liikaa vaadittu, siksi syvällä itsekkyys taitaa ihmisessä asustaa.
Kiitos. Puolueettomin tapa pohjustaa vaalijärjestelmän uudistusta olisi esittämäni kansalaisparlamentti, joka käyttäisi asiantuntijoita apunaan.
Mielestäni tuo vaalijärjestelmän uudistus on oikean suuntainen, mutta jäi hieman puolitiehen.
Mielestäni voitaisiin puolueille arpoa pysyvät vaalinumerot, siten että arvottaisiin puolueelle kirjain B-Z ja puolue saisi itse valita ehdokasnumerot vaalipiireittäin. Sama numero oli siten voimassa vaalikaudesta toiseen ja ehdokas voisi käyttää sitä aina halutessaan.
Puolue voisi myös uuden vaalijärjestelmän myötä käyttää esim. numeroa ”B1″ joka olisi ehdokkaaton numero ja sitä käytettäisiin noiden tasauspaikkojen laskentaan. Näin esim. uusi pienpuolue ei tarvitsisi joka vaalipiirissä ehdokkaita, kun olisi mahdollisuus äänestää pelkkää puoluetta.
Hei. Ehdotus, jossa äänestäjä halutessaan voisi äänestää pelkkää puoluetta on minunkin mielestäni hyvä. Esitin itse asiassa samankaltaista mallia Perustuslakivaliokunnalle antamassani lausunnossa marraskuussa 2010.