Helsingin suurpommituksista on tässä kuussa kulunut 65 vuotta. Miksi tuota tapahtumaa pitäisi vielä muistella? Eipä sitä juuri muistellakaan kuin asiainharrastajien parissa, mutta minusta nuo merkittävät pommitukset on hyvä pitää mielessä, jotta vastaava ei toistuisi. Neuvostoliiton kolmessa Helsinkiin kohdistuneessa helmikuisessa suurpommituksessa vuonna 1944 kuoli vain noin 150 ihmistä - lähes kaikki olivat kuitenkin siviilejä. Pommituslennoilla oli pommeja noin 15 000, joista Helsingin kaupungin alueelle putosi vain noin viisi prosenttia — yhteensä 799 pommia. 109 taloa raunioitui ja 370 vaurioitui. Helsingin pelasti suuremmilta tuhoilta varsin tehokkaan ilmatorjunnan niin sanottu sulkutuli, jossa tavoitteena ei ollut viholliskoneiden alasampuminen vaan pelottelu. Tämä onnistui melko hyvin ja … Lue loppuun →

Minun lapsuudessani snagareita oli todella paljon eri puolilla Helsinkiä. Ne olivat pikkupojille aivan erinomaisia paikkoja, sillä snagarikioskien alta löytyi aina markkoja. Humalaiset olivat niitä yöllä sinne hävittäneet. Sitten tulivat hampurilaispaikat, jotka jossain vaiheessa uhkasivat lopettaa koko snagarikulttuurin. Helsingissä oli Carrollsin ja Mäkkärin lisäksi jonkun aikaa jopa Burger King ja Wimpys-nimisiä burgeriloita. Minäkin surin opiskeluaikoina, kun mieliherkkuani porilaista ei enää löytynytkään yhtä helposti kuin aiemmin. Nykyisiä suosikkipaikkojani ovat Etu-Töölön Jaskan Grilli, Töölöntorin grillikioski ja Erottajan snagari — näistä kahta jälkimmäistä operoivat muuten vietnamilaiset. Erottajalta saa kasvishampurilaisia, joissa on aivan oma hieno makunsa. Maailmalla kulkiessani en ole löytänyt suomalaistyyppisiä snagareita, joista saa sataa … Lue loppuun →

Tänä vuonna mutta erityisesti ensi vuonna Suomessa juhlitaan parinsadan vuoden takaista Suomen sotaa, jonka lopputuloksena Suomi liitettiin Haminan rauhassa Ruotsista Venäjään. Vaikka Suomi ja Helsinki ovat vuosisatojen varrella kokeneet monia historiallisia mullistuksia, Helsingin katujen ja aukioiden nimeämisessä nämä tapahtumat eivät juuri näy. Meillä ei ole Itsenäisyyden katua tai Vapauden aukiota eikä Talvisodan katua, vaikka monessa muussa maassa tällaiset nimet olisivat itsestäänselvyyksiä. Esimerkiksi Washingtonin keskustan kaksi pääkatua ovat Itsenäisyys ja Perustuslaki. Poikkeuksellisesti Suomen ja Venäjän ikuiselle liitolle on Helsingissä kuitenkin olemassa katu: Unioninkatu. Nimi on nykypäivän asukkaalle sen verran epäselvä, että nimeä ei ole vaihdettu suhdanteista huolimatta. Helsingin uudelleenrakentamiskomitean puheenjohtaja J. A. … Lue loppuun →

Kokoomuslainen kaupunginvaltuutettu Pauli Leppä-aho on tuonut spurgut näkyvästi keskuuteemme. Suur-Helsingin ulkopuolella asuville kerrottakoon, että tämä Leppä-aho on Helsingin kaupungin pelastuslautakunnan puheenjohtaja — hänen mielestään pientalojen palotarkastukset ovat turhia, sillä mahdolliset palot ovat hänen mukaansa yleensä spurgujen aiheuttamia. Hän viittasi Espoossa tapahtuneeseen spurgujen asuttamaan taloon, jonka palossa kuoli viisi ihmistä. Leppä-ahon kommentointi ja muut riidat paikallisen kokoomusryhmän sisällä ovat nyt HeSarin mukaan menneet niin pitkälle, että Leppä-aho eroaa kokoomuksesta. Leppä-aho pahoittelee käyttämäänsä varomatonta kieltä, mutta sanoo lehtihaastattelussa vielä, että hänen oma isänsä oli spurgu (ja sotaveteraani). ETYK-kesänä spurgut vietiin piiloon Nyt kun tätä spurgu-saagaa on saanut seurata jo usemmankin lehtiartikkelin verran, … Lue loppuun →

Tasan 90 vuotta sitten Helsingissä käytiin kovia taisteluja saksalaisten ja kaupungissa valtaa pitäneiden punaisten välillä. Saksalaiset valtasivat Helsingin ylivoimallaan muutamassa päivässä. Osasyynä punaisten melko nopeaan tappioon oli saksalaisten tekemä sopimus venäläisten kanssa — sen mukaan Suomenlinnassa olevat venäläiset eivät avusta punaisia. Sunnuntaina Helsingin valtauksesta on kulunut tasan 90 vuotta.  Kirjoitin valtauksen yksityiskohdista jo viime syksynä -  lue juttu täältä. Helsingin valtauksessa ehkä yllättävintä on se, että valkoiset ryhtyivät puolustamaan kaupunkiaan vasta siinä vaiheessa, kun saksalaiset olivat jo niskan päällä. Valkoiset olivat eräänlaisia rintamakarkureita. Valkoisia kuoli Helsingin takaisinvaltauksessa “vain” 20, kun saksalaisia kuoli kymmenekertainen määrä. Punaisia kuoli noin 300. Kunnian valkoiset ottivat voitosta kuitenkin nopeasti. Kuten tämänpäiväinen … Lue loppuun →

Sisällissodan alkamisesta on 90 vuotta. Yhä edelleen me täällä toimituksessakin pohdimme, mitä nimitystä tuosta sodasta pitäisi käyttää. Sisällissota lienee selvin ja neutraalein termi — se ei niin sanotusti loukkaa ketään. Ehkä lähellä sisällissotaa on kansalaissota, mutta siinä on tietty kekkoslainen sävy. Sen sijaan “vuoden 1918 tapahtumat” on samanlainen eufemismi kuin sodassa taistelussa kuollutta tarkoittava “kaatunut”. Entäpä vapaussota? Minun mielestäni tuota termiä voi käyttää, jos sillä tarkoitetaan tapahtumaa, jossa Mannerhein alkoi Vaasasta käsin riisua venäläistä sotaväkeä aseista. Siinähän vieraan vallan sotavoimien edustajat tehtiin vaarattomaksi — siis vapaussota. Mutta jos käyttää koko sisällissodasta vapaussota-termiä, katsoo sotaa kapeasta näkövinkkelistä. Entäpä vallankumous. Sekin on … Lue loppuun →

Eihän Helsingissä toki asuntopulaa ole. Asuntoja on kaikille, kunhan asuu vain riittävän pienessä kopissa. Helsinki on täynnä koppiasuntoja. Rakennusliikkeet ovat näreissään, kun kaupunki vaatii rakentamaan riittävän isokokoisia perheasuntoja. Vaatimus on, että asunnot ovat keskimäärin 75 neliön kokoisia. Siis yhtä sadan neliön perheasuntoa kohden voi rakentaa 50 neliön asunnon. Rakentajien mukaan isot asunnot jäävät myymättä liian kalliina. Kalliitahan asunnot ovat kun markkinat eivät toimi. Nyt huippusuhdanteen aikana asuntojen rakentamista jarrutellaan, kun rakennusliikkeet pelkäävät hintojen laskevan tarjonnan lisääntyessä. Lopputulos on, että joudumme asumaan ahtaasti. Nyt helsinkiläisillä on keskimäärin 34 neliötä henkeä kohti. Käytännössä lapsiperheillä on selvästi tätä vähemmän tilaa ja vastaavasti eläkeläisillä … Lue loppuun →