Äitini kuoli tammikuussa 84-vuotiaana. Dementian haurastuttamat aivot saivat epileptisen kohtauksen, kaksi viikkoa kooman kaltaista nukkumista ja sitten letkut irti. Kun kävin tolkuissaan olevan äitini luona viimeisen kerran ennen kohtalokasta kohtausta, hänen viimeiset sanansa minulle olivat: ”Kävelen vaikka itse hautaan.” Taustalla oli pitkäaikainen, vuosia kestänyt toive kuolla, jota vauhditti vaikea masennus ja muistamattomuus. Vaikka kuolinhetki on helppo määritellä, äitini alkoi kuolla jo kymmenen vuotta aiemmin. Hän katosi kirkkaudesta yhä sakeampaan sumuun, muistaen yhä vähemmän. Lopulta hän ei aina muistanut enää minuakaan, poikaansa, ainoaa läheistään. Kymmenen vuotta sitten kirjoittamissaan päiväkirjoissa hän kirjoitti pelkokohtauksista, kun yhtäkkiä ei tiedä missä on, vaikka on aivan … Lue loppuun →

Eräs ministeri kertoi ihmetelleensä kuntakierroksillaan ihmisten outoa suhtautumista kuntaliitoksiin. Monissa kunnissa kun kerrotaan, että liitoksista ei voi tulla mitään, koska naapurikunnassa on niin suuret kulttuurierot omaan kuntaan verrattuna. -Luulevatko ihmiset, että naapurikunnassa asuu jotain talebaneja, ministeri puuskahti. Ehkä suomalaiset ovat todellakin niin omaan napaan tuijottavaa porukkaa, että jopa naapurikunnan ihmiset nähdään jonain talebanien kaltaisina kaukaisina kummajaisina. Tällä asenteella ei olekaan mikään ihme, että kaikki erilaisuus koetaan Suomessa uhkana. Mutta täytyy myöntää, että jopa täällä suvaitsevaisessa ja kaiken hyväksyvässä Stadissakin katsotaan eri kaupunginosien asukkaita siihen tyyliin, että ”kulttuurierojen” takia joidenkin on vaikea muuttaa esimerkiksi Itä-Helsinkiin. Itähelsinkiläiset puolestaan vakuuttavat, että eivät kaikki … Lue loppuun →

Anu Juvosen tuore romaani Lähiöoksennus kertoo helsinkiläisestä Kannelmäen lähiöstä — eikä kovin sympaattisesti. Kannelmäki kuvataan lähiönä, jossa perheet eroavat, lapset juopottelevat säännöllisesti ja isät ovat joko kadonneet, juoppoja tai lapsiinsekaantujia. Kirja on ennenkaikkea tragikoomisen hauska kuvaus nuorista tytöistä, jotka haaveilevat pojista ja yrittävät etsiä erilaisia päänsekoituskeinoja, jotta poikia olisi helpompi lähestyä. Samalla päähenkilö haaveilee tulevaisuudesta, joka olisi Kannelmäen ulkopuolella. Kirjassa arvotetaan inhorealistisesti kaupunginosia. Kannelmäki on luuserien paikka, josta kaikki vähänkin järkevät ihmiset kaikkoavat. Päähenkilö Katjan isä on näin jo tehnyt hakeutumalla naisystävänsä asuntoon Töölöön. Isän tavoite on kuitenkin päästä vieläkin korkeammalle elämässä, sillä hän yrittää päästä Eiraan saakka. Kun tytöt … Lue loppuun →

Kuntauudistus on sitten edennyt Helsingin seudulle. Tai ainakin on ryhdytty selvittämään, mikä kolmesta sekavasta vaihtoehdosta voisi olla paras tapa hoitaa Helsingin seudun asioita. Ehdotuksia voi nimittää vaikkapa himmelihötöksi — sen verran sekavilta ne kuulostavat. Kuntia ei siis olla yhdistämässä. Mitään suur-Helsinkiä ei ole tulossa. Espoo ja Vantaa jatkavat entisellään. Korkeintaan joku pääkaupunkiseudun pikkukunta voi kadota tai eri kuntien osia voidaan ehkä selvitysten jälkeen liittää toisiinsa. Tämä kaikki on näpertelyä. Eräänlaisena kompromissina ehdotetaan metropolihallintoa. Siis perinteisen kunnan päälle vielä yhtä hallintohimmeliä, jossa sitten eri suuntiin vetävien kuntien edustajat ajattelevat eri tavalla. Toive kuitenkin on, että tämä johtaisi jonkinlaiseen yhteiseen näkemykseen. Esimeriksi … Lue loppuun →

Teemalla alkaa tänään puolalainen draamasarja maamiesten ja -naisten elämästä Britanniassa. Helsingin Sanomien mukaan Puolan telehallintovirasto yritti estää sarjan myyntiä ulkomaille, koska sarja esittää puolalaiset kovin epäedullisessa valossa. Sarjassa kun puolalaiset riitelevät, myyvät huumeita ja ovat uskottomia. Tämä episodi muistattaa minua virolaisista ja heidän televisio-ohjelmistaan. Kun joskus 90-luvulla Viron valtiollinen tv-yhtiö ETV näytti pitkän dokumentin köyhien ja viinaan menevien perheiden lapsista, halusimme näyttää tämä hyvin tehdyn sosiaalipornoreportaasin myös Maikkarin uutisohjelmissa. Kuvissa poliisi ja sosiaalityöntekijät kävivät kuvottavan näköisissä asunnoissa, joissa rapajuopot eivät edes yrittäneet hoitaa pieniä lapsiaan. Käännyin tuolloin ETV:n kansainvälisen ohjelmamyyntiosaston puoleen — tämän osaston nimenomaisena tehtävänä oli myydä ETV:n ohjelmia … Lue loppuun →

Helsingin seudulle odotetaan seuraavan 40 vuoden aikana noin 600 000 uutta asukasta. Se tarkoittaa nykyisen Helsingin väkiluvun verran lisää asukkaita pääkaupunkiseudulle. Itse Helsinkiin olisi tulossa 300 000 asukasta. Tänään aloitetaankin Helsingin uuden yleiskaavan valmistelu, jotta kaikki etelään pakkautuvat uudet asukkaat saisivat täältä asunnon. Päätöksiä yleiskaavasta on tarkoitus tehdä 2016. Tällä hetkellä suunnitteilla ja rakenteilla oleville asuinalueille mahtuu noin 120 000 asukasta. Nyt siis rakennetaan edellisen, vuoden 2002 yleiskaavan määrittelemille alueille eli muun muassa Jätkäsaareen, Kalasatamaan ja Kruunuvuorenrantaan, pian Pasilaan ja myöhemmin Sipoon suunnalle. Usein sanotaan, että Helsingissä on tonttipula. Sehän ei pidä ollenkaan paikkaansa. Esimerkiksi Töölönlahdelle on vasta nyt ryhdytty … Lue loppuun →

Menepä kysymään poliitikoilta, onko Helsinki rikas vai köyhä ja saat tasan kahdenlaisia vastauksia. Oikeistossa korostetaan velkaantumista ja siten tiukkaa taloudenpitoa, vasemmistossa puolestaan korostetaan liikelaitosten (lähinnä siis Helsingin Energian) huimia tuloutuksia, jotka voitaisiin käyttää peruspalvelujen parantamiseen. Liikkeenjohdon neuvonantaja Bo-Erik Ekström on viime aikoina esiintynyt useissa lehtiartikkeleissa (Kauppalehti, Suomen Kuvalehti, HBL) ja vakuuttanut, että fyffeä kyllä löytyy, kun lukuja lasketaan normikäytännöstä poikkeavalla tavalla. Lyhyesti sanottuna: Kun tytäryhtiöiden ja liikelaitosten rahat lasketaan mukaan, Helsinginkin kassassa on miljardi euroa — siis ylimääräistä rahaa. Kun tähän päälle lasketaan kaupungin velaton omaisuus, rahaa löytyy miljardin päälle vielä yhdeksän miljardia euroa. Lisäksi kunnallisveroa kerättiin viime vuonna yli … Lue loppuun →

Helsingin kaupungin rakennuksia hallinnoiva kaupungin tilakeskus haluaa myydä omistuksessaan olevia arvorakennuksia. Listalla on kaikille kaupunkilaisille tuttuja, historiallisia ravintolarakennuksia kuten Kaivohuone, Kaisaniemi ja Klippan (eli Luodon-saarella sijaitseva Saaristo-ravintolan rakennus). Espalla sijaitseva Kappeli on päätetty jättää kaupungin omistukseen. Suunnitelmat myytäväksi aiotuista rakennuksista on jo pitkällä ja huomenna torstaina kaupungin kiinteistölautakunnan pitäisi sanoa sanansa hankkeeseen. (LISÄYS: Kiinteistölautakunta hyväksyi suunnitelman torstaina, joten tilakeskus ryhtyy myymään tässä blogissa mainittuja rakennuksia.) Huviloita kaupan Jos aie hyväksytään sellaisenaan, myytäväksi tulee jollain aikataululla myös monia vanhoja puuhuviloita. Tunnetuimpia huviloita lienevät Talin kartanoon kuuluva pehtoorin talo, Vuosaaressa sijaitsevat Kuhlefeltin ja Wahlbergin huvilat, Arabiassa sijaitseva villa Arabeski ja Meilahdessa kahvilana … Lue loppuun →

Espoossa ollaan innovatiivisia. Kaupunki aikoo sulkea turvakotitoiminnan ja sijoittaa turvakodeissa olleet perheväkivallan uhrit — aikuiset ja lapset — avohoitoon. Jos nyt joku kuitenkin vastaisuudessakin tarvitsisi perinteistä turvakotia, aikoo Espoo lähettää tällaiset ihmiset Helsinkiin tai Vantaalle. Asiasta kertoo tämän aamun Hufvudstadsbladet. Jos nyt jotain positiivista yrittää tästä sanoa, niin ainakin espoolaisia päättäjiä voi sanoa rohkeiksi. Harva kunta lähtisi rajun perhesurma- ja lastenhuoltokeskustelujen jälkeen sulkemaan turvakotejaan. HBL:n haastatteleman Espoon perheyksikön johtajan Marjatta Karhuvaaran mukaan Espoossa ollaan nyt luomassa kokonaan uutta mallia perheväkivallan uhreille. Tarkoitus on kuulemma hyödyntää uhrin omia verkostoja (suomeksi: siirtää ongelma uhrin sukulaisille). Espoossa perustetaan myös perheväkivaltaryhmä, jonka tarkoitus olisi … Lue loppuun →

Ajoin aamulla uuden Baanan läpi fillarilla. Kaukaisesta Ruoholahdesta pääsi entisessä junaratakuilussa Musiikkitalolle muutamassa minuutissa. Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden reitti oli selvästi erotettu toisistaan. Tuli ihan fiilis, että tämähän on fillaroijien moottoritie. Upea kokemus keskellä kaupunkia. Edellisen kerran ajelin Baanan reittiä 15 vuotta sitten. Tuolloin höyryjuna ajoi Helsingin rautatieasemalta Ullanlinnaan. Hieno kokemus tuokin mutta valitettavasti ainutkertainen. Juuri ihmisen kokokoisia kokemuksia Helsinki kaipaa. Se että tavalliset kaupunkilaiset pääsevät ajamaan pyörällä nopeasti — autoja pelkäämättä — keskustaan, on juuri tällainen ihmisen kokoinen kokemus. Vastaavanlainen uudistus on tapahtumassa Laaksossa, jossa tehdään kevyen liikenteen siltaa Nordenskiöldinkadun yli. Tällöin Helsingin Jätkäsaaresta pääsee keskuspuiston kautta kaukaiselle maaseudulle siten, … Lue loppuun →