Landbo on hyvin ”sipoolainen” tai peräti amerikkalainen asuinalue uudessa Helsingin Östersundomin peruspiirissä. Landbo on nimittäin omakotitaloalue, jossa ei ole minkäänlaisia palveluja. Alueen kadut ovat yksityisiä ja jopa puistot ovat yksityisessä omistuksessa. Ennen Helsinkiin liittämistä sinne ei tullut edes busseja.
Landbo on ehkä järkyttävin esimerkki huonosta kaupunkirakentamisesta.
Östersundomin tai ns. liitosalueen suunnittelijat yrittävät nyt välttää Landbon virheratkaisut. Tosin alueen asukkaat eivät oikein ymmärrä, että liitosalueesta ollaan tekemässä ihan oikeaa kaupunkia katuineen ja kerrostaloineen. Kun asukkaat ovat kommentoineet yleiskaavaa, yleisin ajatus on ollut, että alueelle ei saisi rakentaa liikaa ja luontoa pitäisi säilyttää mahdollisimman paljon.
Ehkä alueen asukkailla on kuvitelma jostakin Landbon tapaisesta ”idyllistä”, metsäisestä omakotitalokaupungista ilman palveluja. Aluetta ollaan kuitenkin kaavoittamassa noin 70 000 ihmisen asuinalueeksi, joten on itsestään selvää, että pelkillä pientaloilla ei tulevia metroasemien seutuja voi täyttää. Ja palvelujakin pitäisi olla, mieluusti muutakin kuin pieniä ruokakauppoja.
Helsinki laajenee nyt oikeastaan ensimmäistä kertaa aidolle maaseudulle. Östersundomin pellot ovat jopa 500 vuotta vanhoja ja nyt niiden on valitettavasti väistyttävä. Östersundom-projektin vetäjä Matti Visanti kierrätti toimittajaryhmää alueella torstaina -- hän sanoo, että jos Östersundomiin ei rakennettaisi kaupunkimaisia asumuksia, sitten rakentaminen lisääntyisi Mäntsälän ja Nurmijärven takamailla. Sitähän ei kukaan (ekologinen) kaupunkilainen halua, eikö niin.
———-
PS: Maikkarin uutisten kulttuurisivustolla on avattu kirjoihin keskittynyt sivusto: mtv3.fi/kirjat. Tässä linkkejä kirja-arvosteluihini:
Niilo Koljonen: Suomalainen vankileiriraportti
Jaakko Hämeen-Anttila: Tuhannen ja yhden yön erotiikkaa
Kari Hotakainen: Jumalan sana
Tuomas Nevanlinna ja Jukka Relander: Uskon sanat
Onhan se hyvä, että Helsinki pääsee kasvamaan jotenkin järkevästi. Tosin en nyt niin paljon Helsingin kehitystä seuraa, kun en enää asu siellä.
Täältä Landbosta katsoen asiat näyttävät kovin erilaiselta kuin kirjoittaja ”Kaupunkilaisen” käsitys. Mikähän tuo tieto yksityiset puistot ja tiet oikein on peräisin ja millä tavalla se vaikuttaa täällä elämiseen?
Täällä kohta 10 vuotta asuneena emme ole vielä törmänneet yksityiseen puistoon tai vastaavaan jonne ei voisi mennä. Jokaisella toki on oma tontti, niinkuin kaikilla omakotialueilla on tapana. Metsää (Sipoonkorpi) tässä on ympärillä niin paljon, että tila ei lopu heti kesken.
Talot on täällä voitu rakentaa erinäköiseksi kuin naapurin talo. Se tekee alueesta omaleimaisen ja asukkaat viihtyvät alueella erinomaisesti. Alueen asukkailla on myös varsin tiiviit yhteydet keskenään ja yhteistä toimintaa.
Tuosta ymmärryksen puutteestakin suunnitelmien suhteen voi olla varsin eri mieltä. Kaikilla on täällä harvinaisen hyvin tiedossa miksi Helsinki alueen halusi itselleen, ei näitä lähialueen maita Helsinki peltoviljelyyn hankkinut.
Tuossa kirjoittuksessa olevista tiedoista ei oikein mikään taida pitää paikkansa tai tiedot ovat värittyneet tarkoituksellisesti kummalliseen suuntaan. Kaikki eivät halua asua pienessä betonikopissa keskustassa, leikittää lapsiaan kerrostalojen välin asfalttipihalla ja ulkoiluttaa koiriaan naapurin porttikongissa.
Kaikki tänne muutttaneet ovat toki tienneet mitä alueella on tarjolla ja sen mukaan valintansa tehneet. Olemme viihtyneet alueella erinoamisesti juuri sen luonnonläheisyyden ja yhteisöllisyyden vuoksi.
Voin aivan hyvin kuvitella miten Matti Visanti on johdatellut toimittajaporukkaa kuin Mooses kansaansa Luvattuun maahan.
Meille, tämän Luvatun maan nykyisille asukkaille ei todellakaan ole annettu pienintäkään mahdollisuutta kuvitella minkäänmoista idylliä näihin maisemiin.
Yleiskaavaluonnoksen perusteella olemme sensijaan saaneet hyvän kuvan tulevasta tehorakentamisesta.
Meille suotiin toki armollisesti mahdollisuus kommentoida luonnosta.
Lakikin edellyttää asukkaiden kuulemista.
Meille kerrottiin, että mielipiteemme on otettu tarpeellisessa määrin huomioon.
Siis mappi Ö:hön menivät.
Muistiko Matti Visanti kertoa teille toimittajille, etteivät pelkästään asukkaat protestoineet, vaan myös ympäristö- ja luontojärjestöt ottivat hyvin kriittisesti kantaa suunnitelmiin?
Metsähallitus ja Uudenmaan ely-keskuskaan eivät yhtään tykänneet moisista tehokkuuksista ja alueelle ahdettavista väenpaljouksista.
Näitä suunnitelmia viedään uljaasti eteenpäin esteistä ja rajoituksista piittaamatta.
Viis Naturoista sun muista turhanaikaisista luontojutuista!
Vedetään hienoja kanaaleja Naturan halki!
Rantabulevardit ovat suoranainen välttämättömyys!
Hiiteen kestävän kehityksen periaatteet!
Helsinki laajenee ja kutsuu sitä kaupunkirakenteen eheyttämiseksi!
Siis minkä ihmeen kaupunkirakenteen?
Östersundomista tulee satelliittilähiö.
Östersundomista tulee myös Hesan henkilöautovetoisin kaupunginosa. Väistämättä.
Suunnittelualue on laaja ja ”sovitun” metrolinjan asemat harvassa.
Kuka käyttää metroa jos asemalle on yli kilometri matkaa?
Kutsut Landbota ”järkyttävimmäksi esimerkiksi huonosta kaupunkirakentamisesta”.
Landbota ei ole rakennettu Helsingin kaupunginosaksi !
Täällä , kuten muuallakin maaseudulla kaikki kadut ovat yksityisiä lukuunottamatta maanteitä.
Mitä ihmeellistä siinä on?
Sanot, että Östersundomin 500 vuotiaiden peltojen on aika väistyä.
Huomauttaisin, että nämä östersundomilaiset pellot mainitaan kylläkin asiakirjoissa jo 1300-luvulla.
Hesaa ei silloin ollut edes olemassa.
Tätä maisemaa voi siis kutsua kulttuurimaisemaksi.
Hyvällä syyllä myös topeliaaniseksi, sillä Topelius vietti täällä vanhuuden päivänsä.
Kultturimaisemaa pitää kunnioittaa, eikä laskea pelkkiä tehokkaita kerrosneliöitä.
Visanti perustelee Östersundomin tehorakentamista sillä, että jos ei tänne tule kaupunkimaisia asuntoja, niin kansa muuttaa Mäntsälän ja Nurmijärven takamaille.
Voi Pyhä Jysäys!
Kansa joka haluaa asua maalla, muuttaa maalle vaikka kuinka rakennettaisiin kerrostaloja Östersundomiin!
Matti Visannin suunnitteluporukka mainostaa kaiken aikaa alueen vihreyttä . Hm…
Koko ”Vihreä Östersundom” on pelkkä kupla.
Idea on myyty päättäjille vihreässä, ekologisessa käärepaperissa! Väärällä etiketillä varustettuna.
Todellisuus on toisenlainen.
Tekeillä on tökeryydessään ja ahneudessaan ainutlaatuisen huono kaava.
Kaava joka rikkoo lähes kaikkia hyvän kaavoituksen periaatteita.
Kenenkään itseään kunnioittavan kaavoittajan ei uskoisi kehtaavan tunnustaa tuollaista tekelettä omakseen.
Jos kaava hyväksytään, ja suunnitelmat toteutuvat, huomataan, ettei mitään vihreyttä olekaan jäljellä.
Pelkkää tylsää betonikaupunkia.
Kas, kun metro ja pientaloalueet eivät todellakaan sovi samaan konseptiin.
Olisit toimittajana voinut myös itse tutustua aiheeseen.
Nyt uskoit Hesan vähintäänkin puolueellista mainospuhetta.
Matti Visanti on saanut tehtäväkseen muuttaa Östersundom kaupungiksi.
Tekee varmasti parhaansa, kunnon virkamies kun on.
Ei kateeksi käy.
Visannilla (ja Kaupunginsuunnitteluvirastolla) on monta pulmaa ratkaistavana:
Metron hinta ja kannattavuus.
Metron rahoitus.
Vantaa pitäisi saada satsaamaan idän suuntaan. Pakkoliitos?
Alueen maanomistussuhteet epäedulliset.
Hesa omistaa vain kolmanneksen maapohjasta. Pitäisi omistaa kaksi kolmannesta.
Valtaosa maapohjasta yksityistä.
(Paikallisena voin kertoa, että tonttien hinnat ovat tosi messeviä.)
Vanhat jääräpäät, jotka eivät suostu myymään. Pakkolunastuksia?
Nykyinen rakennuskanta. Kaavassa ei ole tilaa vanhalle.
Rantabulevardit? Maa on yksityistä tai Naturaa.
Edellä mainitut vain esimerkkeinä ratkaisemattomista ongelmista.
Me paikalliset alkuasukkaat saamme siis varautua vuosikausia kestävään epätietoisuuteen tulevaisuudestamme.
Pahimmassa tapauksessa vuosikymmenten mittaiseen pysähtyneeseen olotilaan.
Alueella voimassa olevaa rakennuskieltoa kun voidaan jatkaa viiden vuoden välein.
Tosi demokraattista.
Leena Liipola.
Östersundom
Yksi vanhoista jääräpäisistä.
Nimimerkki ”Landbolainen” kommentoi, etteivät kaikki halua asua betonikopissa, leikittää lapsiaan asfalttipihoilla ja ulkoiluttaa koiria naapurin porttikongissa. Huh huh! Kovin on kaponen käsitys keskusta-asumisesta.
Asun mukavassa kaupunginosassa lähellä keskustaa. Tilaa meidän ”betonikopissa” on ihan riittävästi viisihenkiselle perheellemme. Lapset viihtyvät puistomaisilla pihoilla, joissa leikkii paljon muitakin lapsia. Koiraa en todellakaan ulkoiluta naapurin porttikongissa vaan esimerkiksi merenrannan vieressä olevissa puistoissa. Meidän kaupunginosa on hyvin yhteisöllinen: koiranomistajat tuntevat toisensa ja lähikoulussa kaikki tietävät ketkä lapsista ovat kenenkin sisaruksia ja tuntevat heidän vanhempansa.
Olen niin kurkkuani myöten täynnä sitä, että meitä keskustan tuntumassa asuvia lapsiperheitä mollataan julkisuudessa jatkuvasti. Voi olla vaikea uskoa, mutta me todella viihdymme hyvien kulkuyhteyksien, kulttuuripalveluiden ja oman näköisen yhteisöllisyytemme parissa!