Tämä jouluaika on niin ihmeellistä -- asiat näkee ikään kuin kirkkaammin. Otetaan nyt esimerkiksi tuo joulupukki. Huijaamme lapset uskomaan satuolentoon, kun se meistä aikuisista on niin kivaa. Lapset odottavat pukkia kirkkain silmin, kunnes sitten seitsemän- tai kahdeksanvuotiaina huijauksen paljastuttua pettyvät.

Emme näe tässä mitään väärää, tietenkään, sillä useinhan koko elämämme perustuu erilaisiin huijauksiin. Joulupukki on lapsille vain eräänlainen esinäytös niistä kaikista huijauksista, joita elämämme aikana joudumme ja pääsemme kokemaan. Pahinta tai parasta kaikessa tietenkin on, että iloisesti ja vastaansanomattomasti yleensä haluamme tulla huijatuiksi.

WinCapitasta Madoffiin -- huijausta koko rahan edestä

Kun MTV:n uutisten valpas toimittaja Salla Vuorikoski raportoi ensimmäisenä WinCapita-huijauksesta, minäkin jouduin vastailemaan toimitukseen soittavien wincapitalaisten ärsyyntyneisiin puheluihin -- he kun olivat sitä mieltä, että toimittaja on erehtynyt ja kyseessä on oikeasti mainio rahantekokone. Vielä kun WinCapitan nettisivut olivat olleet suljettuina pitkään, uskollisimmat ”sijoittajat” uskoivat edelleen sivujen avautumiseen. Jos tulee huijatuksi, ei sitä halua itselleen tunnustaa -- tietenkään.

”Älykkäät ihmiset” naureskelivat wincapitalaisten tyhmyydelle. Jos joku näyttää liian hyvältä, se yleensä myös on sitä, sanottiin. Sitten tulee tämä herra, joka on kusettanut tuhansia ”oikeita” sijoittajia vuosikymmeniä, tämä Bernard Madoff. Siinä ovat ihan oikeat pankitkin menneet vipuun Nordeasta lähtien. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon mammonaa on kadonnut. Mies itse puhui 50 miljardista dollarista.

Parasta vain uskoa -- muutoin voi käydä huonosti

Mennäänpä ajassa hieman taaksepäin ja toiseen aikakauteen. Kävin kuukausi sitten Istanbulissa ja törmäsin siellä sulttaanin palatsissa Mooseksen sauvaan. Mooseksen sauvaksi väitetty esine lienee päätynyt palatsiin sen takia, että nämä Ottomaani-sulttaanit hallitsivat aikoinaan nykyistä Palestiinaa.

Siellä se sauva oli vitriinissä ja vieressä teksti, jonka mukaan esine oli todellakin Mooseksen sauva noin 16. vuosisadalta ennen ajanlaskumme alkua. Hyvin oli puukeppi säilynyt. Historiaa hieman huonommin muistaville kerrottakoon, että Mooses legendan mukaan johdatti Israelin kansan Egyptistä Palestiinaan ja sauvallaan sai muun muassa Punaiseen mereen vedettömän kulkureitin kansalleen -- perässä tulevat viholliset jäivät sitten vesimassojen alle. Tehokas sauva siis.

Tällaisia reliikkejä ja niihen liittyviä tarinoita maailma on täynnä. Onhan meillä Helsingissäkin ollut Henrik-piispan kyynärluu näytteillä katolisessa kirkossa Kaivopuistossa. Henrik oli siis legendan mukaan piispa, joka jäi ns. ensimmäisen ristiretken jälkeen Suomeen. Ongelmia totuuden kanssa aiheuttaa se, että nykytutkimuksen valossa ilmeisesti mitään Henrikiä ei ole ollut ristiretkestä puhumattakaan. Kristinuskokin näyttää olevan alun perin itäistä tuontitavaraa -- siitä kertovat muun muassa sanat risti, pappi, pakana ja synti, jotka ovat kieleemme tulleet idästä.

Mooseksen sauvankin taustatarina joutuu outoon valoon, kun nykytutkimus ei oikein löydä edes Egyptissä olleita israelilaisia -- jos heitä ei ole ollut, miten heidät on voitu johdattaa niin sanottuun luvattuun maahan? Mistä koko sauva on sitten tullut? Paitsi tietenkin nerokkaan puusepän pajasta -- jossa ymmärrettiin, että jalostamalla tavallinen puukeppi Mooseksen sauvaksi saadaan hieman enemmän nappulaa.

Rahanahneus ja kuolemanpelko helpottavat huijatuksi tulemista

Huijaustahan nämä kaikki ovat, mutta silti ihmiset uskovat. Miksi ihmeessä? Kyllä se taitaa olla niin, että ahneus ja pelko panevat meidät uskomaan ihan mitä tahansa. Rahanahneus johtaa sokeuteen, jonka jälkeen sitä juostaan kaikkein uskomattomimpienkin lupausten perässä.

Sitten on tämä pelko -- pääasiassa kuolemanpelko, jota ihminen yrittää lievittää koko elämänsä ajan kaikenmaailman uskomuksilla tuonpuoleisesta. Jollain tasolla sitä ymmärtää, että ihminen yrittää epätoivoisesti etsiä merkitystä elämäänsä ja kun ei sitä löydä, niin lähtee kaikkien huijausten perään. Kuulkaas, minä sanon teille, että ei elämän tarkoitus ole minkään löytäminen vaan pelkkä etsiminen. Jos jotain löytää, niin siihen se kehitys yleensä pysähtyy. Mutta jos etsii loppuun saakka, ei kuolemaakaan tarvitse pelätä.

Hyvää joulunaikaa kaikille. Lahjaksi kullekin suosittelen ylilääkäri Hannu Lauerman kirjaa ”Huijaus -- rohkaisuja, johdattelua, psykoterroria” -- kustantajana lääkäriseura Duodecim. Jos olet kiinnostunut huijauksen eri muodoista, kirjasta löytyy mielenkiintoista pohdittavaa erilaisten uskomushoitojen, lavahypnoosin, grafologian ja kulttien ystäville sekä kaikille niille, jotka mielellään tulevat huijatuiksi. (Huono puoli kirjassa on sen avoin vihamielisyys toimittajia ja yhteiskuntatieteitä kohtaan.)

Niin, pukki se tulee meillekin.