Kymmenen uutiset päättyi kauniisiin kuviin auringonlaskusta. Kuvien jälkeen ankkurillamme oli kostuneet silmät. Se oli ensimmäinen hetki pitkän päivän aikana, kun järkyttävä uutinen “näkyi” tunteiden tasolla uutislähetyksessämme. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, me toimittajat olemme hyvällä tavalla konemaisia, ammattimaisia, kun jokin järkyttävä asia tapahtuu ja siitä pitää uutisoida yleisölle. Totuus ei ole se, että olisimme kyynisen välinpitämättömiä — emme kiireessä yksinkertaisesti ehdi ajatella asian todellista traagisuutta. Hyvä niin, sillä asioiden raportointi voisi muuttua ylivoimaiseksi, jos tunteille antaisi vallan. Kun Estonia oli uponnut ja olin raportoinut koko päivän Tallinnasta tapahtuneesta, olin illalla rättiväsynyt. Juodessani yhtä oluttuoppia keskiyöllä hotellin baarissa, lueskelin saamaani uhrilistaa. … Lue loppuun →

Minä autoiluun kriittisesti suhtautuva kaupunkilainen aloitin tämän Autottoman päivän ajamalla autoa. Selitys: Olin vuokrannut auton viikonlopuksi ja nyt maanantaiaamuna se piti palauttaa autovuokraamoon. Kodistani autovuokraamoon on kävelymatkaa noin kilometri, autolla puolitoista. Käsittämätöntä oli, että tuohon matkaan meni aikaa 20 minuuttia. Ryhdyin oikein ihmettelemään, miksi kukaan haluaa istua autossaan aamuruuhkassa tuollaisia aikoja. Kello oli muuten jo 9.30, mikä ei edes ole pahin ruuhka-aika — ymmärtääkseni. Kun sitten ryhdyin oikein pontevasti miettimään, ihmettelin melkeinpä ääneen, miksi kaikki muiden kuntien autoilijat tulevat kotikaupunkini kaduille saastuttamaan. Miksi he eivät aja juna-asemille ja metroasemille ja jatka sieltä julkisilla välineillä työpaikoilleen. Säästäisivät aikaakin. Miksi keskustelu tietulleista … Lue loppuun →

Nyt se Vanhasen junakammo selvisi. Hänen hengenheimolaisensa paljastavat tänään HeSarin Nyt-liitteessä, että juna toisi Nurmijärvelle “rikollisuutta ja huumeita”. Helsingin ulkopuolisille ihmisille täytyy referoida hieman tarkemmin: Nyt-liitteen Nurmijärvi-jutussa kunnanjohtaja Kimmo Behm sanoo näin: “Onhan muutakin julkista liikennettä kuin juna. Sitä paitsi juna tuo rikollisuutta ja huumeita”. Tähän jatkaa kunnan nuorisopäällikkö Merja Winha-Järvinen näin: “Kyllä! Se on se helppo liikkuvuus.” Ja tottahan se on: Juna tuo tullessaan kaikenlaisia kummallisia ihmisiä, rikollisiakin. Yksityisautoissa sen sijaan ajaa kunnon kansalaisia. Amerikoissa muistan, kuinka rikollisia pelkäävät perheenemännät ostivat mieluusti sellaisia isoja tila-autoja, joita siellä kutsutaan SUV:ksi. Sellaisen ratissa kun istuu, niin tuntuu turvalliselta, näkeehän sieltä vähän … Lue loppuun →

Helsingissä Finlandia-talo on tänään ollut varsin suojeltu rakennus. Mellakka-aitojen tuntumassa on päivystänyt sekä poliiseja että vartijoita. Ja minkä takia? Sen takia, että talossa on tänä iltana pidetty suurta juhlaa, jossa on juhlittu Stop töhryille -kampanjan pääsemistä kymmenen vuoden kunnioitettuun ikään. Talon ulkopuolella on ollut satapäin nuoria, jotka ovat puolustaneet oikeuttaan graffitien maalaamiseen. Näiden kahden ryhmän — Stop töhryille -setien ja graffitien maalaamisen vapautta kannattavien nuorien — vastakkainasettelu on jo vanhempaa perua. Varmuuden vuoksi Helsingin nuorisoasiainkeskuksen edustajia ei kutsuttu Stop töhryille — juhlaan. Myöskään kaupungin nuorisolautakunnan jäseniä ei juhlille päästetty eikä kutsuttu. Myöskään toimittajia ei kutsuttu. Juhli siinä sitten. Melkoista salaseuratoimintaa. Onkohan niillä huput … Lue loppuun →

Helsingin toinen päälehti, Hufvudstadsbladet saa huomenna uuden päätoimittajan, joka on äidinkieleltään suomenkielinen. Väistyvä päätoimittaja Max Arhippainen kyselee tänään lehdessään olletikin päätoimittajavalintaan liittyen, kuka oikeastaan on suomenruotsalainen ja kenelle suomenruotsalaista kulttuuria tehdään. Se on hyvä kysymys, sillä siihen ei ole helppoa vastausta. Ei etenkään täällä Helsingissä, jossa valtaosa väestörekisteriin ruotsinkielisiksi merkityistä on täysin kaksikielisiä. Kieli ei ole ainoa identiteetin määrääjä Viimeisessä pääkirjoituksessaan Arhippainen sanoo, että yhä useammmalle suomenruotsalaiselle kieli on vain yksi identiteetin määrittelijä. Asuinpaikka, ammatti tai arvostukset voivat olla yhtä tärkeitä identiteetin määrittelijöitä kuin kieli - joka yhä useamman suomenruotsalaiseksi itsensä määrittelevän kotioloissa onkin kaksi kieltä. Arhippaisen pitkän päättelyketjun tulos on … Lue loppuun →

Helsingin kouluissa jaetaan vuosittain 5000 ilmaista kondomia oppilaille. Nyt kaupungin sosiaalilautakunta haluaisi, että lukioihin ja vastaavan ikäisten oppilaitoksiin asennettaisiin automaatit, joista saisi halutessaan ilmaisia kondomeja. Arvioiden mukaan tällä tavoin jaettujen kondomien määrä moninkertaistaisi tuon tähänastisen viiden tuhannen kappaleen määrän. Ilmaisen kondomijakelun taustalla on klamydiatapausten määrän kasvu. Ajatus on, että ilmaisien kondomien avulla kasvuun lähteneet sukupuolitaudit saataisiin aisoihin. Olen aina epäillyt kaikkea ilmaista — tai siis maksutonta. Kun kondomeja saisi koulun vessasta ilmaiseksi, ahneimmat tyhjentäisivät automaatit ihan vain tyhjentämisen ilosta. Saattaisi niistä osa toki mennä tarpeeseenkin. Parempi olisi jakaa esimerkiksi kuukausittain “annos” jokaiselle oppilaalle — vähän samaan tyyliin kuin aikoinaan jokainen … Lue loppuun →

Kun katsoin eilisiltana televisiosta kahta surkean pientä mielenosoitusta eduskunnan rappusilla, pohdiskelin että oliko noista mielenilmauksista järjestäjille sittenkin enemmän haittaa kuin hyötyä. Toki järjestäjät hyötyivät sillä tavalla, että saivat julkisuutta, mutta eikö osanottajien pieni määrä toisaalta osoittanut, että mielenosoittajien ajamat asiat eivät ihmisiä juuri kiinnosta. Molemmat mielenilmaukset olivat mielestäni kylläkin sinänsä ihan järkeviä. Toisessa osoitettiin mieltä ilmastotavoitteiden puolesta ja toisessa sairaanhoitajat olivat närkästyneitä ehdotuksesta, jonka mukaan heidän henkilötietojaan olisi netissä julkisesti kaikkien ihmeteltävänä. Eilen satoi — ehkä se oli syynä laimeaan osanottoon. Vai vaikuttiko taustalla suomalaisten nihkeä suhtautuminen mielenosoituksiin. Eihän suomalaiset kerro edes puoluekantaansa, miksi he lähtisivät kertomaan mielipiteitään julkisesti. Viime … Lue loppuun →

Kuten olen täällä blogissani monet kerrat kertonut, me helsinkiläiset (ja muut suurien kaupunkien asukkaat) kustannamme sen, että maaseudullakin voi edelleen asua ja toimia. Ilman pääkaupunkiseudun suuria verokertymiä ja täältä köyhille alueille siirrettyjä rahoja moni kunta olisi jo pistänyt lapun luukulle. Tämä poliitikkojen tietämä tosiasia jää yleensä pimentoon ja julkisuudessa puhutaankin usein helsinkiläisten (tai kaupunkilaisten) ahneudesta ja päälle päätteeksi mollataan koko kaupunkilainen elämänmuoto vääränä. Aluepolitiikka johtaa elintason laskuun Aina silloin tällöin media yllättää kirkkaalla ajattelulla — nyt sen tekee Kanava-lehti, jossa Teknillisen korkeakoulun tuotantotekniikan professori Esko Niemi sanoo, että koko Suomen asuttaminen on kallista ja kyseenalaista (Kanava 7/2008 — syyskuu). Provosoivan … Lue loppuun →