Minun lapsuudessani snagareita oli todella paljon eri puolilla Helsinkiä. Ne olivat pikkupojille aivan erinomaisia paikkoja, sillä snagarikioskien alta löytyi aina markkoja. Humalaiset olivat niitä yöllä sinne hävittäneet.
Sitten tulivat hampurilaispaikat, jotka jossain vaiheessa uhkasivat lopettaa koko snagarikulttuurin. Helsingissä oli Carrollsin ja Mäkkärin lisäksi jonkun aikaa jopa Burger King ja Wimpys-nimisiä burgeriloita. Minäkin surin opiskeluaikoina, kun mieliherkkuani porilaista ei enää löytynytkään yhtä helposti kuin aiemmin.
Nykyisiä suosikkipaikkojani ovat Etu-Töölön Jaskan Grilli, Töölöntorin grillikioski ja Erottajan snagari -- näistä kahta jälkimmäistä operoivat muuten vietnamilaiset. Erottajalta saa kasvishampurilaisia, joissa on aivan oma hieno makunsa.
Maailmalla kulkiessani en ole löytänyt suomalaistyyppisiä snagareita, joista saa sataa eri sorttia tuotteita. Tunnemme kaikki New Yorkin sinänsä ihan hyvät hodarit ja delipaikat tai saksalaisten makkarapaikat, mutta suomalaisen nakkikioskin veroista syömäpaikkaa en ole löytänyt.
Voi tietenkin kysyä, ovatko nyt vaikkapa helsinkiläisten snagarien tuotteet menneet jo niin kummallisiksi, että ei niitä missään muualla maailmalla syötäisikään.
Kun lihapiirakkaan tungetaan nakkeja ja makkaroita kananmunalla, kinkkusiivuilla ja juustolla ryyditettynä ja koko komeus sotketaan sinappi-ketsuppi-valkosipulimajoneesimönjään, on lopputulos jo ihan näin suomalaisestakin näkövinkkelistä vähintäänkin omituinen. Maku on kuitenkin taivaallinen -- varsinkin, jos on juonut jo muutaman oluen ja mahassa on juuri tuon mönjäkkeen mentävä aukko.
Snagarikulttuurissa kunnioitettavaa on myös tasa-arvoisuus. Jonoissa seisoo nimittäin melkein koko Suomen kansa presidentistä lähtien. Vai pääsiköhän Halonen jonon ohi -- Renny Harlin ei ainakaan päässyt vaikka lupasi tarinan mukaan koko jonolle ilmaiset burgerit.
LUE New York Timesin arvio Jaskan Grillistä (18.11.2007)
Tämä juttu oli kirjoitettu taiteiden yö -hengessä. Nakkikioskien tuotteet ovat nimittäin todellista arjen taidetta.
Muistelen itse 70-luvulta seuraavaa:
Hesarin ja Manskun kulmassa, ennenkuin Hesari oikaistiin suoraan Runskiin oli ns. ”Homon” lasikaappi. Asuin silloin Mansku 62, eli vastapäätä. Siellä oli sellainen pitkänomainen valkoinen leipä, jossa lauantaita, sinappipikkelsiä, litkut ja jopa pekonisiivu. Joidenkin mielestä stadin parasta. Sitä hakivat mm. taximiehet ja poliisit (tietyistä syistä).
Homovihaajat olivat kopin kimpussa kapakkasulkemisen jälkeen. Toisaalta snagarilta kysyttiin melkein jokaiselta seuraa.
Yksi korkeassa asemassa oleva Helsingin poliisin ylikomissaari laittoi sinne iltaisin vartion itsensä virkapuvussa ja lähti pitäjän kanssa jatkoille.
Ateneumin vieressä oli snagari, josta sai silloin ”akateemisen”. Se oli lihis, jossa paljon pekonia ja paistettu muna. Kerran olin jonossa Ilkaa C: B:n perässä ja Mauri A. M. takana inisi ilmaista, kun on julkkis.
Muutin Krunikkaan ja siellä Terviksen ja Pohjoisrannan kulmassa oli Maukan paikka. Siellä oli kokolihaa viipale kahden ruisleivän välissä. Sitten kaikkien sotkujen ja väkivallan jälkeen pormestari Ilaskivi (aik. Raimo Hämäläinen) puuttui paikkaan ja sille tuli loppu 1976.
Hollannissa, ainakin nykyisessä kotikaupungissani Delftissä löytyy ainakin kaksi nakkikioskia, joiden pitäjät ovat myöskin vietnamilaisia. Siellä ei myydä suomalaisille tuttuja lihiksiä, mutta valikoima on silti aika laaja. Pääasiassa nämä pikaruokakiskat myyvät ranskalaisia ainakin kahdeksalla eri soossivaihtoehdolla, joitain hollantilaisia herkkuja kuten frikandelleja (makkara) ja kroketteja (pötkyläisiä todella herkullisia juttuja, joissa on sisällä jotain lihakeiton makuista), lihapasteijoita jne. Lisäksi niistä saa jonkin verran aasialaisia herkkuja, kuten loempioita (kääryleitä) ja sellaisia perusjuttuja. Toisin sanoen snagarikulttuuri löytyy myös muista maista, tai no ainakin Hollannista, mutta vain paikallisilla ja uuspaikallisilla tuotteilla. Lisäksi pitää mainita, että molemmat näistä grillikärryistä on parkattu Mäkkärin läheisyyteen ja ovat olleet siellä jo pitkään. Jonot kärryille on päivisin poikkeuksetta, joten hyvin taitavat menestyä.