Tasan 90 vuotta sitten eli 16. toukokuuta 1918 Helsingissä pidettiin ennennäkemättömän suuret juhlat sisällissodan päättymisen muistoksi.

Päätähti juhlissa oli kenraali Mannerheim, joka halusi korostaa juuri suomalaisten (valkoisten) menestystä tässä sodassa. Tosiasiassahan Suomi oli tuolloin melkeinpä saksalainen protektoraatti -- maassa oli 10 000 saksalaissotilasta ja Helsingin valtauksen järjestänyt kenraali von der Goltz oli kaupungin todellinen isäntä.

Mannerheimin juhlista tuli koko päivän kestänyt pömpöösin isänmaallinen juhlatilaisuus. Ideana oli, että juhlat ovat ainakin suuremmat kuin saksalaisten kuukautta aiemmin Helsingin valtauksen kunniaksi järjestämät juhlat.

Niinpä juhlallisuuksiin kuului marssi kaupunkiin, pääjuhlatilaisuus lukuisine puheineen Senaatintorilla, ylipäällikön ja senaatin tapaaminen, juhlajumalanpalvelus, paraati Espnaladilla ja lopuksi vielä juhlapäivälliset silloin uudessa asemarakennuksessa. Juhlallisuuksien yksityiskohtainen kuvaus on luettavissa Laura Kolben ja Samu Nyströmin juuri julkaistusta kirjasta ”Helsinki 1918″ (Minerva).

Mannerheim ylenkatsoi saksalaisia

Mannerheimin ongelmana oli, että hän oli ns. länsimielinen kun taas koko Suomen eliitti oli saksalaismielistä. Vaikka suhteet saksalaisiin olivat korrektit, Mannerheim teki selväksi, että ei pidä saksalaisten halusta määräillä maan asioista. Saksalaissuuntaus oli kuitenkin niin voimakas, että Mannerheim jätti ylipäällikön tehtävät neljä päivän kuluttua paraatijuhlien pitämisestä. Muodollinen kiista koski armeijan järjestämistä, josta saksalaiset ja Mannerheim olivat erimielisiä.

Nykypäivänä on vaikea ymmärtää, kuinka saksalaisten dominoima Helsinki ja koko Suomi itse asiassa olivat vuonna 1918. Saksalaisten edustaja Suomessa, kenraali von der Goltz asui keskeisellä paikalla Helsingissä, aluksi Kämpissä, sitten Kesärannassa. Kuten Kolbe ja Nyström kirjassaan kertovat, saksalaisilla oli mahtiasema Helsingissä. Helsingin kaupunki vastasi saksalaisten sotilashenkilöiden majoittamisesta ja toimitti veden saksalaisille sotalaivoille. Kaupunki osoitti sotilaille kansliatiloja, upseerikasinoita, talleja ja asuintiloja.

Saksan luhistuminen vapautti Suomen

Helsingin ja Suomen onneksi Saksan keisarikunta luhistui ja saksalaiset joutuivat poistumaan maasta vuoden 1918 loppupuolella. Samalla Suomen silloiset johtajat joutuivat luopumaan kuningashaaveista. Suomeenhan kuninkaaksi oli jo lupautunut Saksan keisarin lanko, josta piti tulla Suomen kuningas asuinpaikkanaan Kaisaniemessä sijaitseva kasvitieteellisen puutarhan rakennus. Suomi pääsikin harjoittamaan itsenäisyyttään oikeastaan vasta kuningashaaveiden kuoltua ja saksalaisten poistuttua.

Saksalaiset järjestivät viimeisen paraatin lähtiessään maasta 12. marraskuuta. Helsinki 1918 -kirjassa kerrotaan, että Helsingissä kajahti ehkäpä viimeistä kertaa koko Euroopassa eläköön-huuto Saksan keisarille, kolme päivää hänen erottamisensa jälkeen.

PS: Entäs ne punaiset… Helsingissä voitonparaatin aikoihin punaisia oli saatu jo noin 8000 helsinkiläisiin vankileireihin Suomenlinnaan ja Santahaminaan. Kuvaavaa kohtelulle oli, että Helsingissä sodan aikana kunniaosoituksin Mäntymäelle haudatut punaiset kaivettiin keväällä ylös haudoistaan, koska viranomaisten mukaan aluetta ei ollut suunniteltu kirkkolain mukaiseksi hautausmaaksi. Ylöskaivamisen aikoihin punaisia ammuttiin määrittelemättömiin joukkohautoihin muun muassa Santahaminassa.