Tein virheen — tilasin hetken mielijohteesta pullovettä hienossa helsinkiläisessä ravintolassa lounasaikaan. Sain eteeni niin sanottua laatuvettä hienossa pullossa ja hinta oli sen mukainen. Annos maksoi kuusi euroa. Vaikka kuinka neste olisi ollut niin sanottua laatuvettä niin hinta oli silti suuri. Eikä se laatuvesi sen kummoisemmalta maistunut. Olen seurannut hieman huvittuneena laatuvesien voittokulkua. Näistä hienoihin pulloihin säilötyistä vesistä puhutaan aivan kuin niissä olisi suuriakin makueroja viinien tyyliin. Vesihän voi olla käytännössä puhdasta (ja siten “hyvää”) tai epäpuhdasta (jolloin siinä on jokin outo sivumaku). Suomessa saa hanasta puhdasta vettä — ihan tutkimuksin on todistettu, että suomalainen hanavesi on yleensä parempaa kuin eri … Lue loppuun →

Kävin Kiasmassa ja petyin. Kovasti mainostettu Julian Schnabel suurine ja melko yksinkertaisine töineen vielä menetteli, vaikka en näitä maalauksia katselemalla tuntenutkaan saavani mitään kunnollisia elämyksiä (elämys on mielestäni hyvän taiteen tunnusmerkki). Menin katsomaan juuri Schnabelin töitä, mutta juoksin sitten Kiasman muutkin kerrokset läpi. “Erikoinen” — ymmärtäkää miten haluatte, kun en itsekään ymmärrä — oli “Kuvan jälkeen”-niminen näyttely, jonka tarkoitus on ilmeisesti haastaa katsoja pohdiskelemaan taiteen olemusta. Taiteilija vain ehdottelee jotain Tajusin tämänkin vasta, kun luin seinältä selitetekstiä: “Taiteilijan tekemä kuva on ehdotus katsojalle. Myöhemmin teoksen edessä on katsoja hahmottamassa näkemäänsä. Myös katsojan havainnossa yhdistyy kaksi kuvaa: teoksen ehdotus kuvaksi, joka yhdistyy katsojan … Lue loppuun →

Ilkka Kanerva ei sitten “turvallisuussyistä” kantanutkaan ristiä Mikaelin kirkossa Turussa, vaikka ristinkanto oli vielä perjantaina sovittu juttu. Kirkossa olleet “turvallissuusmiehet” tekivät muuten aika selväksi myös MTV3:n kuvaajalle, että emme ole kovinkaan tervetulleita tällaista sessiota kuvaamaan. Ei pahalla, jokainen taaplaa tyylillään. Minusta on kuitenkin hienoa, että tähän kulttuuriimme liittyvää uskonnollisuutta tuodaan pääsiäisenä esille selvästi enemmän kuin minään muuna uskonnollisena pyhänä. Ortodoksinen yön jumalanpalvelus on ollut selviö Suomenkin televisiossa jo vuosikymmeniä — kateelliset luterilaiset ovat sitten myöhemmin keksineet omia cruciksiaan ja tuomasmessujaan, jotta mystiikkaan kalleellaan olevat ihmiset saisivat elämyksiä. Turun Tuomasmesssu on osa tällaista luterilaisuuteen sopimatonta kopiointia. Älkää ymmärtäkö minua väärin — en usko … Lue loppuun →

Kaikilla meillä Helsingissä asuvilla on varmasti lukuisia muistoja siitä, kuinka ihmiset olettavat olevansa ihan eri kaupunginosassa kuin ovatkaan. Myös me toimittajat harrastamme tätä väärinpaikantamista usein joko vahingossa tai tahallaan. Onhan paljon hienompaa asua Eirassa tai Kaivopuistossa kuin vaikkapa Ullanlinnassa tai peräti halvassa Punavuoressa. Usein käy niin, ettei koko isoa Ullanlinnaa edes ole olemassa, kun naapurikaupunginosat ovat vallanneet sen. Punavuorikin nousee arvoonsa, jos asutaan sen pohjoisrajoilla. Vaikka kaupunginosan pohjoisraja kulkee pääasiassa Uudenmaankadun keskellä, monet rajan pohjoispuolella olettavat asuvansa tai olevansa vielä Punavuoressa. Onko Keski-Töölö olemassa Syyllisiä kaupunginosien rajojen hämärtymiseen ovat pääasiassa kiinteistövälittäjät. Heille esimerkiksi Taka-Töölö on jotenkin vieroksuttava alue. Taka-Töölön rajahan … Lue loppuun →

Luin viime viikolla ilmaisjakelulehti Helsingin Uutisista mielenkiintoisen professori Mari Vaattovaaran haastattelun, jossa hän varoittelee, ettei täällä Helsingissä ole oikein ymmärretty, kuinka rajusti maahanmuuttajat tulevat muuttamaan Helsinkiä tulevina vuosina. Tännehän on arvioiden mukaan tulossa satatuhatta ulkomaalaista 15 vuoden aikana. Juuttuminen paikalleen tietää ongelmia Vaattovaara kertoo sen yleisesti tiedetyn tosiasian, että maahanmuuttajat haluavat mieluusti asua ainakin aluksi lähellä toisiaan eli samoissa lähiöissä. Vaattovaaran mukaan ongelmia syntyy, jos noin viiden vuoden kuluttua ei tapahtu kehitystä eli että maahanmuuttajan asumisura ei lähde etenemän. Ongelmia ei yleensä ole, jos maahanmuuttajalla on töitä ja siten rahaa. Tuolloin asumisura etenee siinä missä kantaväestöönkin kuuluvan asuminen. Oleellista siis … Lue loppuun →

Löysin yllättäen nimeni Hesarin Nyt-liitteestä. Lehden suuressa punk-katsauksessa kerrottiin minun tutkineen omakustannelehtiä — olin laskeskellut, että Suomessa ilmestyi vuosina 1977-1988 570 eri zineä, yhteensä 1600 numeroa. Tämä pitää paikkansa. Olin koonnut vuonna 1990 julkaistun graduni liitteeseen tiedot silloin ilmestyneistä omakustannelehdistä, joista suuri osa oli punklehtiä. Näitä lehtiä kutsuttiin myös pienlehdiksi tai zineiksi.   Kirjoitustaidottomien lehtiä Omakustanteisten punklehtien taustalla oli punkin ideologia: jos kerran soitto- ja laulutaidottomat voivat soittaa omaa musiikkia (punkia), niin miksi ihmiset, joilla ei ole kirjoituskonetta eikä juuri kirjoitustaitoakaan eivät voisi tehdä lehteä. Mitäpä ajattelette esimerkiksi näistä ajatuksista 80-luvun alkupuolelta: “Itsensähuijaajia löytyy niin uskovaisista, poliitikoista kuin terroristeista. Joihinkin asioihin … Lue loppuun →

Elinkeinoelämän keskusliiton hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin vastustaa tietulleja, sillä hänen mukaansa liikenneongelmat Helsingissä ovat vähäisiä. Herlinin elinkeinopäivillä helmikuussa esille tuomasta näkemyksestä kertoo tuore Prima-lehti. Tietullien sijasta Herlin vaatii lisää parkkitaloja: “Helsinkiin on rakennettava riittävästi pysäköintitilaa lähivuosien tarpeisiin.” Herlinin mukaan mahdollisia liikenneongelmia voidaan vähentää kehäradan ja länsimetron rakentamisella sekä kehäteiden parannuksilla. Herlin on Suomen ykköskapitalisteja, joten hän ei yllätä. Mitä muuta tämänkaltaiselta konservatiivivaikuttajalta voisi Suomessa odottaa? Uusia avauksia? Ei tietenkään. Samaan aikaan toisaalla… Yhdysvaltain eräs ykköskapitalisti, New Yorkin pormestari, miljonääri Michael Bloomberg kertoo Economist-lehden vuosijulkaisussa In The World 2008, että New Yorkin kaupungin ruuhkamaksujen toteutuminen riippuu enää osavaltion päättäjien tahdosta — kaupunki on … Lue loppuun →

Arvostelin blogissani viime kesänä toimittajien tapaa kirjoittaa iloisia juttuja niistä “onnellisista” helsinkiläisistä, jotka muuttavat jonnekin tunnin ajomatkan päähän asumaan. Jutuissahan kuvataan usein kritiikittömästi kaukialaan muuttavia ihmisiä, joita pidentyneet työmatkat eivät haittaa, kun pöpelikössä rahat riittävät isompaan asuntoon. Tosin kun aika menee autossa istumiseen, ei siitä isommasta asunnosta juuri pääse nauttimaan. Lapsetkaan eivät pääse harrastuksiin ja rahat tuhlaantuvat kahden auton bensoihin. Nyt näyttää toimituksissakin ääni muuttuneen, sillä näiden onnitarinoiden rinnalle on tullut hieman totuudellisempiakin juttuja. Tammikuisessa Anna-lehdessä Päivi Storgård kertoi helpottuneena muuttaneensa Sipoon metsistä takaisin Helsingin Töölöön. “Olin itse duunissa kaupungissa, ja lapsista yksi kävi Kallion lukiota, toisen kitaratunnit ovat keskustassa … Lue loppuun →