Tämä alkaa olla jo tapana Helsingin Sanomissa -- nimittäin tämä television mollaaminen.

Heikki Hellman pohdiskelee lehden tv-sivuilla, mitä kodinkonetta ilman ei voisi tulla toimeen. Päätyy sitten arvioon, että kyllä liesi, pesukone ja jopa astianpesukone ovat tärkeitä, mutta televisiosta voisi luopua.

Niin, siellä lasitalossa televisio nähdään kodinkoneena, toistan: kodinkoneena.

Mikäs se lehti sitten on? Paperituote? Mistä paperituotteesta voisin luopua? Noo, kyllä näistä sanomalehdistä voisi luopua, kun netistä löytyy kaikki tieto muutenkin. Talouspaperikin on ehkä turha tuote. Mutta ilman vessapaperia ja kirjoja en voisi elää enkä ilman kahvinsuodatinpaperia.

Pari viikkoa sitten samaisen HeSarin tv-sivulla kolumnisti pohdiskeli viisaana kuinka televisiossa pyörii ympäristöasioihin keskittyneitä ohjelmia. Päätti sitten pohdintansa, että kyllä paras ympäristöteko on sulkea koko televisio.

Ja vielä pari viikkoa aiemmin ihan professori suositteli elämistä ilman televisiota.

Kyllähän maailmaan ajatuksia mahtuu, ei siinä mitään, mutta mikä haloo siitä tulisi, jos me täällä televisiossa suosittelisimme lehtien luvun lopettamista. Lehdethän ovat epäekologisia ja niissä on sitä paitsi vanhoja uutisia. Mainoksiakaan ei kukaan lue, mutta silti mainostajat on saatu höynäytettyä ilmoittelemaan lehdissä… jaa, joku voisi loukkaantua tällaisesta puheesta.