Kohtaus vuodelta 1975:

- Stouk, Stouk!

- Jallu, mikä ihmeen Stouk? Eihän Englannissa ole kuin yksi futisjengi ja se on Kiikanin Liverpuuli.

- Pasi kuule, Liverpuuli on ihan mätä. Stoukissa pelataan aitoa brittifutista.

Joulukuu, 2011:

Istun lauantai-iltana Mikon ja Samin kanssa teheranilaisen taksikuskin kyydissä matkalla Stoke Hanleyn keskustaan. Kaupungista huolimatta tämä mies ei ole Stoke Cityn fani, vaan hän on aitoja iranilaisseura Persepolin miehiä.

Ruokapaikkaa hakiessamme kävi selville, että Hanleyn keskustan ei voi iltahämärässä sanoa vetävän vertoja ihan Rooman tai Firenzen arkkitehtuureille. Etsimme paikkaa mihin mennä katsomaan Espanjan liigan El Clasicoa, mutta ainoan löytämämme baarin sisällä meno oli laseineen ja shotteineen sitä luokkaa, että emme nähneet kuin rippeitä ottelun toisesta puoliajasta. Siinä kaupungissa oli tärkeintä espanjalaisklassikon sijasta se, että shotit kulkivat ja meno maistui.

Britannia Stadium, päivää myöhemmin:

Lennossa oleva Tottenham Hotspurs on tulossa vierailulle. Seison stadionin takana Sir Stanley Matthewsin patsaan vierellä. Kotijoukkue tarvitsee tänään peliinsä tämän uskomattoman futaajan harhautustavaramerkkiä säilyttääkseen edes minimaaliset mahdollisuudet haastaa Spurs.

Brittiläisessä mittakaavassa pikkuseuran kotistadionilla on todella lämminhenkinen vastaanotto ja tunnelma. Eihän se toisaalta ole ihme, sillä “Pottershan” on ruukuntekijöiden jälkeläisten joukkue. Ja heidän esi-isänsä tekivät työtä käsillään ja suuren suurella sydämellä.

Eminem

Jengit tunnelissa, vain minuutteja kick-offiin:

Katsomossa odottavat ihmiset alkavat lähes hengittää samaan tahtiin, kun Eminemin Lose Myself -biisin aggressiivinen rytmi marssittaa jengit kentälle. Tunnelma on käsin kosketeltavan sähköinen ja odottava. Harvemmin, jos koskaan, olen kokenut yhtä voimakasta fiilistä sisääntulomarssin aikana ja nyt ymmärrän, että vaikka Britannia Stadiumin kolme kulmaa on auki ja se vetää vain 28 000 ihmistä, miksi tunnelma on Englannin tiivein ja kovaäänisin.

Stoke tuli Eminemin pumpun tahdittamana valtavalla aggressiolla peliin ja pusersi isompansa heti omalle kenttäpuoliskolleen. Spurs oli aivan unessa ja lirissä, kun kookkaampi ja jätkämäisempi kotijoukkue painoi herhiläisinä päälle.

Stokella on riveissään aivan uskomattomia sivurajalinkoja. He ovat saaneet yleensä kotiotteluissa pikku apua pallopojilta, kun nämä ovat heittäneet pelaajille pyyhkeen millä voi putsata pallon ennen heittoa. Se on lentänyt ihan yhtä luontevasti kuin joltain Scandic-hotellin työntekijältä valkoinen pyyhe, millä asiakas saa putsata naamansa.

Mutta nyt tapahtuikin jotain todella erikoista. Mä näin kun heittämään tulleella Ryan Shottonilla oli paidan alla saman värinen pyyhe, jolla se pyyhki pallon ennen heittämistä. Ehkä näihin pallopoikien avustuksiin on tullut joku sääntömuutos, sillä tuo oli aivan uskomatonta. Mutta pienempi seura käyttää kaikki keinot, että saa kampitettua isompaansa.

Kaiken kaikkiaan Stoke halusi näyttää heti alusta, että “te tulette tänne meidän ruukuntekijöiden kaupunkiin, ettekä vie täältä ruukun ruukkua”.

Spursin sympaattinen manageri Harry Redknapp teki toiselle puoliajalle tarpeelliset muutokset, minkä jälkeen Stoke painettiin armotta kohti omaa rankkarialuetta. Kotijoukkueella oli kuitenkin hurjan taistelun lisäksi kaikki taivaanmerkit kohdallaan ja se vei ottelun. Siellä oli joku joulun suojelusenkeli Britannia-stadionin kulmalla pilvenreunalla heidän puolellaan miettien, että “näille pojille annetaan kyllä tänään jonkinlainen palkinto tuosta huimasta taistelusta”.

Stoken manageri Tony Pulis veti ottelun jälkeen roolin, jonka näki kauas hänen silmäkulmista, kun hän sanoi, että “I never speak about the referees”. Ja kuinka hyvin muistankaan parin viikon takaisen suoran haastattelun, jossa hän mietiskeli, että “kun nuo tuomaripäätökset olisi vähän enemmän meidän puolella nin saataisiin enemmän pisteitä”. Kovin on lyhyt brittimanagerin muisti.

Kävelemme pois Gordon Banksin nimikkokatua pitkin, Britannia Stadium on hiljentynyt. Ainoastaan vierestä menevältä A50:ltä kuuluu tasainen humina. Ruukuntekijät ovat palanneet koteihinsa.

Jallu, my good old fellow, nyt hiffasin, miksi Stoke City oli valintasi…

Jengihän on kuin sinä!!!

Pidä kliffat synttärit. Muistathan ikuisen sloganimme “hauskaa voi pitää ilman ******, mutta sehän on vain teeskentelyä”.

Onnea! Olen hengessä mukana!

T: Pasi

(31.12.1961 syntyi hentoinen poikavauva, pikkaisen yli 6kg)