”Huh, huh!” Sunnuntai klo 18. Estádio da Luz. Aurinko porottaa täysillä. Uin hiessä.

26 000 katsojaa -- vaikka ottelulla sarjataulukon kannalta ei ole mitään merkitystä: Benfica-Beira Mar. Katsomossa on tosi paljon perheitä pienine lapsineen, edessäni kolme sukupolvea: isoisä, isä ja lapsenlapsi. Nuoria rakastavaisia, aikuisia naisia ystävättärineen ja mummoja…

”Mikä nurmi! WOW!” 12 kastelulaitetta ponnahtaa täsmällisellä tarkkuudella nurmen uumenista kuin Baixan kadut markiisi Pombalin suunnittelemina antaen ottelumatolle sen viimeisen kasteen. Mestarillista!

Kohta näen aktuellin mestarin Benfican livenä, jengin joka viime vuoden euroliigassa esitti ehkä kaikkein viihdyttävintä jalkapalloa. Jorge Jesus
säästää näköjään tänään paljon pelanneita. Ensimmäisellä puoliajalla on laiska tempo, jopa pikkaisen ylimielistä peliä. Vierasjoukkueen olisi pitänyt tintata laadukkaammalla viimeistelyllä pari maalia. Cesar oli maalissa varma, mutta keskikenttä ja puolustus sekoilevat. Pablo Aimar yrittää, Martins on aktiivisin.

Kunnes: 45 minuuttia, vapari. Pablo Aimar laittaa pallon verkkoon. Kattila räjähtää! Jengi pongahtaa pystyyn tuulettamaan. Myös vieressä istunut mummo herähtyy ja osoittaa suosiota. Mutta sitten tuomari hylkää maalin. Mummon kasvot jähmettyy, epäusko nousee ja sitä seuraa järkytys, joka muuttuu pian vihaksi ja kuohahdukseksi käsimerkkeineen. Lähellä istunut raskaana oleva nainen puhisee raivosta niin, että luulen synnytyksen käynnistyvän tässä ja nyt. Dumari viheltää pelin poikki.

Toisella puoliajalla Benfica kääntää pelin rutiinilla kotiin. Vakiopelaajista Cardozo ja Maxi Pereira tulevat sisään. Lopputulos hikisesti 2-1.

Iltamyöhään Lissabonin punakattoisten talojen yläpuolella rauhoituttuani pelistä ja miettiessäni ymmärsin, että Portugalin futiksessa eletään historiallisia hetkiä. Koskaan ei tämän maan kolme joukkuetta ole ollut samaan aikaan eurosarjoissa neljän parhaan joukossa. Toisin kun maan talous joka keikkuu, on suurseuroilla talous tasapainossa. Benfica on tästä oiva esimerkki. He löytävät talentteja, pääasiassa Etelä-Amerikasta, hiovat ja kehittävät heidät hyvällä valmennuksella huippuunsa ja myyvät heidät rahaseuroille voitolla. Näillä rahoilla pystytään tekemään uusia hankintoja. Viimeisinä esimerkkeinä Benficasta lähteneet Di Maria, Ramirez ja David Luiz ovat tuoneet isoja rahoja seuralle. FC Porton, joka tänä vuonna on ollut ylivoimainen, vastaavat kohta-lähtijät ovat Falcao ja Hulk.

Portugalin jalkapallon ja Benfican menestys euroliigassa varsinkin näinä aikoina tuo iloa ja toivoa ihmisten arkeen. Eipä siis ihme, että juuri Benfica on maailman suurin seura ja sillä on eniten kannattajia.

Lissabonin taakse jättäessäni tuli mieleeni: eurofinaalihan pelataan Dublinissa. Toinen finalisteista on vuoren varmasti portugalilainen jengi. Jos tuohon näytelmään ilmestyisi vielä kreikkalainen dumari, niin minun ja Innasen Mikon olisi ehkä turha yrittää houkutella Soinin Timppaa mukaan sille reissulle!

Hyvää pääsiäistä kaikille!