Kesälomat on takana ja viikonloppuna se alkaa. Valioliiga siis. Minut on tunnettu enemmän saksalaisen futiksen puolestapuhujana, joten nyt ajattelin kertoa omasta suhteestani englantilaiseen jalkapalloon.

1970-luvun alussa oli mustavalko-tv, Aulis Virtanen ja yksi peli lauantaisin kakkoselta. Nuorena poikana lauantaipäivät kuluivat siinä, että BBC viritettiin kuulumaan Telefunken-koneesta omassa huoneessa, ovi pantiin kiinni ja liikenne pysähtyi Itä-Pakilassa. Seurasin tuloksia ja sarjataulukkoa, mutta erityisesti oman joukkueeni pärjäämistä. Se oma joukkue oli Liverpool ja on sitä aina oleva. Kun jotakin joukkuetta alkaa syystä tai toisesta fanittaa, niin kyllä sitä tulee seurattua pappaikään asti, ehkä välillä vähemmän intensiivisesti mutta kuitenkin. Omalla kohdallani tämä ihastuminen tapahtui FA Cupin loppuottelussa Liverpool-Newcastle vuonna 1974. Siellä oli pelaaja number 7, Kevin Keegan, jonka pelityyliin ja habitukseen tykästyin kovasti. Siitä se lähti.

Elämä kuitenkin kuljettaa ihmisiä. Mäkelänrinteen koulussa luin kolmantena kielenä saksaa. Opettajana oli kokenut ja tyylikäs daami nimeltä Auli Siitonen. En koskaan unohda sitä, kun Auli kerran herätti minut sieltä ikkunan äärestä nukkumasta, treeneistä väsyneenä: ”Pasi, eines Tages brauchst du deine Deutschkentnisse”. Vastasin siihen englanniksi, että ”Dear Mrs. Siitonen, I’m never going to need German language in my career. I’ll go to England.” Niin siinä vain kävi, että muutamaa vuotta myöhemmin löysin itseni Münchenistä! Totta kai itse Saksassa pelatessani olin enemmän kiinni Bundesliigassa ja saksalaisessa jalkapallossa, ja Kevin Keegankin siirtyi sittemmin HSV:hen, mutta Liverpool on ollut aina lähellä sydäntä. Olenkin koko ajan seurannut Englannin liigaa, en tosin enää Telefunkenista.

Nuoruuden rakkauden lisäksi brittifutiksessa on monia asioita, joista pidän. Olen aina tykännyt englantilaisista stadioneista, mahtavista perinteistä ja kaikesta siitä, mitä kuuluu englantilaiseen jalkapalloarkeen. Nuorena poikana 1970-luvun puolivälissä kävin haistelemassa tunnelmaa Lontoossa. Pääsin harjoittelemaan jo 15-vuotiaana West Hamin ykkösjoukkueen kanssa. Vietin siellä kaksi kuukauden jaksoa, ja vapaapäivinä kiersin White Hart Lanet, Highburyt ynnä muut. Tällaiselle kääpiöpygmille oli uskomaton kokemus päästä treenaamaan Trevor Brookingin, Billy Bondsin, Frank Lampard seniorin ja muiden legendaaristen pelaajien kanssa! Haluan korostaa, että kyse ei kuitenkaan ollut mistään trialista. Tarinat ovat värittyneet vuosien varrella. En ollut siellä koeajalla hakemassa sopimusta vaan pelkästään haistelemassa ammattilaisjoukkueen tuulia. Siitä luonnollisesti itselleni syntyi läheinen suhde myös West Ham Unitediin.

Maailma on kuitenkin pieni. Ollessani FC Jokerien valmentajana 1999 meille arvottiin Intertoto-cupissa vastaan West Ham. Kun pojat lämmittelivät Upton Parkilla, nojasin mainostauluihin ja muistelin, kuinka sitä kenttää juostiin West Hamin poikien kanssa ympäri joskus 1975-76. Vieraissa pelattiin oikein hyvä peli. Hävittiin Paul Kitsonin maalilla 0-1, kun Aki Hyryläinen -raukka ei osannut pysyä jaloillaan vaan veti järjettömän liukutaklauksen West Hamin fanien syliin. Sieltä annettiin keskitys, josta Kitson pani pallon sisään. Kotona stadikalla johdettiin peliä pitkään 1-0 Tero Koskelan maalilla, ennen kuin Frank Lampard tasoitti pelin vaparista. Koskela taisi lentää uloskin sitä ennen. Pidettiin kuitenkin West Hamia ihan hyvässä sillassa silloin. Joukkue oli tainnut sijoittua edellisellä kaudella Valioliigassa kuudenneksi.

Anfield Roadilla pääsin käymään ensimmäistä kertaa vasta viimeviikkoisella Englannin-kiertueellamme Keken kanssa. Liverpool-fanina se oli minulle melkein kuin neitsyyden menetys viisikymppisenä, vaikka en naispuolinen olekaan! Sitä hetkeä olin odottanut 49 vuotta, vähän liioiteltuna. Uskon, että Roy Hodgsonin johdolla Liverpool pelaa paremman kauden kuin viimeksi. Ennen kaikkea toivon, että mestaruus ei olisi vain kahden kauppa. Toivottavasti Pool, Spurs, City, Arsenal ja ehkä vielä joku muukin pystyy panemaan kampoihin Chelsealle ja ManU:lle. Se olisi kaikkien etu.