Tyrmätty nyrkkeilijä tarvitsi muutaman päivän toipuakseen kanveesista (ei alkoholin aiheuttamasta), mutta nyt Porvoon pugilisti on valmiina iskemään uuden blogin merkeissä.

Edes Hitchcock ei olisi osannut laatia parempaa draamaa liigan viimeiselle kierrokselle. Kolmella joukkueella oli saumat mestaruuteen ja sitten vielä Jaro iskee maalin Helsingissä. Käsikirjoitus olisi ollut täydellinen, jos meidän pelissä jompikumpi olisi mennyt johtoon. Nyt kävi niin kuin kävi, joten onnittelut Klubille.

Lopputuloksen lisäksi olen aika hemmetin pettynyt siihen, että kun panokset on tällaiset, ei katsomot ole täynnä Helsingissä eikä Turussa. Ilma oli hyvä ja nurmi loistokunnossa. Jos nyt ei yleisö innostu niin koska sitten? Olosuhteetkin ovat kunnossa, on katetut katsomot ja kuppi-istuimet Myllykosken kaltaisilla pikkustadikoillakin. Näen asian niin, että kentälle tarvitaan enemmän persoonia. Viihdepuoli ei ole ratkaisu ongelmaan. Kyllä väki tulee sinne Wayne Brownia, Babatunde Wusua ja kumppaneita katsomaan eikä mitään Kauniita ja rohkeita. Ei sinne siis voida lähteä mitään ridgejä ja brookeja tuomaan tai Frederikiä laulamaan, vaan pelin pitää olla pääosassa. Meillä on Turussa hienot fanit, mutta vieläkin pitää tehdä töitä sen eteen että ihmiset todella kokee seuran omakseen. Että syntyisi sellainen rakkaussuhde niin kuin Ruotsissa. Siihen on vielä matkaa. Maaotteluissa kannattajahomma alkaa olla jo sitä mitä sen pitää olla. Sinivalkoinen kaarre lämmittää mun sydäntä ja herättää positiivisia vibroja.

Kauden huipennus lässähti kyllä vähän siihen, että maaottelutauon jälkeen pelattiin yksi kierros ja homma oli siinä. Ainakin kaksi kierrosta olisi pitänyt olla. Mun mielestä me tarvitaan muutenkin enemmän pelejä jos suomifutista halutaan kehittää. Nyt on kuusi kuukautta pelejä ja kuusi kuukautta taukoa. Jos rehellisiä ollaan, niin liigacup on sellainen talvisarja. Ei se motivoi ketään treenaamaan kun seuraavat oikeat pelit on puolen vuoden päässä. Pelataan sitten vaikka tekonurmella ne ensimmäiset ja viimeiset pelit, vaikka en mikään muovin ystävä olekaan.

Liigan otteluohjelma oli tänä vuonna alusta lähtien sellainen, ettei kukaan tiennyt milloin pelataan ja missä. Toukokuussa oli järkyttävä määrä pelejä pienessä ajassa, kun kentät olivat hirveässä kunnossa, ja sen jälkeen hirveitä taukoja. Pitäisi olla selkeä pelirytmi ja pelipäivä. Jos pelaajat saisivat päättää, niin pelattaisiin aina perjantai-iltaisin. Pääsisivät viikonlopun viettoon.

Viikonlopun alla kohistiin myös siitä JJK:n unkarilaisvahdin saamasta lahjustarjouksesta. Oli tosi suoraselkäistä toimintaa ulkomaalaiselta pelaajalta ilmoittaa asiasta. On kuitenkin sinisilmäistä kuvitella ettei tällaista tapahtuisi Suomessa. Futiksen parissa pyörii niin paljon kaikenlaista agenttia ja häntäheikkiä. Se täytyy sanoa että suomalaispelaajien rehellisyyttä en ole koskaan epäillyt. Naureskelin sille kun jossain kirjoitettiin, että pelaako Inter tosissaan HJK:ta vastaan. Tunnen Job Dragtsman ja Interin jätkät, kun meillä on pukukopit vierekkäin, ja voin sanoa että siellä kyllä jokainen vetää joka ikisen treenin ja pelin täysillä. Pitää vielä sanoa että lyhyen tutustumisajan perusteella arvostan Dragstmaa suuresti.

Viime viikolla pantiin pakettiin MM-karsinnat Suomen osalta. Jos rehellisiä ollaan, niin eihän Saksaa kiinnostanut se viimeinen peli pätkääkään. Ne olivat tainneet ottaa pari “birraa” paluumatkalla ja ajatukset olivat jossain ihan muualla kuin Hampurin nurmella. Ei se silti ota mitään pois meidän esitykseltä. Näissä viimeisissä peleissä oli jo sellaista oikeanlaista meininkiä, joka lupaa hyvää jatkoa ajatellen. Toivonkin että kokeneemmat kaverit kuten Hyypiä ja Jari ottavat jatkossa sellaisen kummisetäroolin ja kasvattavat nuoria oikeille raiteille. Valmentajasta sen verran, että mä olen aina tullut hyvin juttuun skottien ja brittien kanssa. Stuart Baxter vaikuttaa just sellaiselta rehdiltä skottijätkältä, joka tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa ja hyvä niin.

Niin, ja jos olisin ollut Hitchcock, olisin kyllä laatinut vähän toisenlaisen lopun siihen käsikirjoitukseen. Jokainen mut tunteva tietää, miten se Hollywood-tarina olisi päättynyt…