Andrea Pirlo menee ampumaan pilkkua, joka on pantava sisään tai Englanti on todennäköisesti vienyt rankkarikisan. Meilläkin porukka kysyi, että mitä se tekee, kun hän chippaa pallon Joe Hartin yli. Olisin valmentajana kysynyt, että mamma mia, oletko sä ihan hullu?!
Rankkareita voi ampua millä tavalla tahansa, mutta tuo osoittaa jo todella paljon siitä miehestä. Mikä hermokovuus pitää olla johtopelaajana tuossa paikassa! En tiedä ajatteliko hän edes, että jos Hart jää seisomaan ja ottaa kopin, niin Italian kisat ovat siinä. Kuulin haastattelussa, että hän näki Hartin hyppäävän jo siihen nurkkaan. Käsittämätöntä, että tossa tilanteessa tekee sekunnin sadasosassa tuollaisen ratkaisun.
Tuo oli minulle yksittäinen muisto huikeasta illasta. Englanti-Italia oli järkyttävän makea peli. Toki tasoltaan paljon parempiakin pelejä on nähty näissä kisoissa. Tässä oli sellaisia aspekteja, jotka pitivät ainakin meidät kotona naulittuina sohvaan, kuin magneetteina television edessä. Kerrankin Italia haki maalia ja yritti hyökätä. Englanti puolusti sydämellä ja kolmen leijonan spiritillä ja oli 70 minuutista eteenpäin kuin pystyyn lyöty nyrkkeilijä. Heillä ei ollut enää mitään paukkuja jäljellä ja kaikki näkivät, että he yrittävät tsempata vain päästäkseen rankkareille. Joku tyttäristäni kysyi, että ”Isä, millaisia englantilaiset ovat ampumaan rankkareita?”. Sanoin, että normaalisti englantilaiset ovat vähän heikkoja siinä. Tytär kysyi, että miksi ne sitten pelaavat noin. Totesin, etteivät ne jaksa enää! Se oli kuin tekninen tyrmäys. Englantilaiset olivat jo astumassa voittajan tantereelle rankkareissa ja se kääntyi kuitenkin. Ja se kääntyi juuri tähän Pirlon suoritukseen.
Myös valmentajien käytös oli kalkkiviivoille asti upeaa. Roy Hodgson on täydellinen herrasmies ja Cesare Prandellikin vaikuttaa siltä. He olivat myös pelin tasolla eivätkä provosoineet. Ihailen suuresti Hodgsonia, mutta ihmettelen vain, että miten englantilaiset pelaajat sammahtivat. Aina on kuitenkin ollut se tunne, että he jaksavat painaa loppuun asti, mutta nyt ei kyllä niin käynyt.
Saksa on ollut totta kai vahva. Emme saa kuitenkaan unohtaa, että heillä oli näistä kahdeksasta joukkueesta heikoin vastassa eli Kreikka. Nyt tulee selkeä tasonnosto Saksalle, koska Italia on aika usein ollut epämiellyttävä vastustaja heille. Aika harvojen papereissa Italia oli mukana, mutta minun papereissani se oli yksi kolmesta suosikista. Uskon siihen, että joukkue jolla on paljon vastoinkäymisiä ennen kisoja ja jonka pakkaa yritetään sekoittaa, voi saada suuria aikaan yhdessä turnauksessa, jos sillä on tekniikkaa, taktillista kykyä ja pelaajat ovat jonkinlaisessa kunnossa. Italia tekee sitä juuri nyt.
Espanjan kohdalla odotukset olivat aivan valtavat. Kaikki odottivat, että he pitävät palloa 75 prosenttia ajasta ja syötöt menevät klak-klak-klak kuin aikoinaan Petrov, Harlamov ja Makarov venäläisessä jääkiekossa. Sitten joku juoksee pallon tyhjään maaliin ja taululla on 6-0. Se on mahdotonta, koska vastustajat ovat jo oppineet pelaamaan Espanjaa vastaan. Heidän on mahdotonta keksiä jalkapalloa enää uudelleen, mutta he yrittävät nyt hioa pieniä juttuja. Pelaavatko he Torresilla vai ilman hyökkääjää Fabregasilla? Mihin he yrittävät lyödä ylivoimat kentällä? Täytyy sanoa, että Ranskaa vastaan pelattu ensimmäinen maali oli fantastinen. Ranska yritti muuttaa pelaajapolitiikkaa ja tukkia Espanjan vahvan vasemman laidan. Mitä tapahtui? Sieltä Espanja teki ensimmäisen maalin. Kyllä se valmentajana harmittaa, koska Blanc näki sen vaaran, mutta Ranskan muutamat avainpelaajat nukkuivat tilanteessa.
Ennen kuin pallon saa pois noin taitavalta joukkueelta, joudut panemaan todella paljon joukkue-energiaa siihen. Yksi asia on nimittäin varmaa: espanjalaiset eivät lahjoita palloa. Voit saada heiltä pääsiäislahjaksi tapas-lautasen ja joululahjaksi sukkia, mutta he eivät anna lahjaksi palloa.
Kun Portugalikin oli aktiivisempi osapuoli Tshekkiä vastaan, kaikki välieriin menneet olivat hyökkäyspelissään selvästi vastustajiaan monipuolisempia joukkueita. Monet sokaistuivat Portugalin ensimmäisestä Saksa-tappiosta, mutta minä en. He näyttivät jo ekassa pelissä Lissabonin kotkan kyntensä, mutta heillä oli huonoa onnea. Se on hyvä ja monipuolinen joukkue. Näyttää myös, että henki joukkueessa on vahva. Cristiano Ronaldo ei onnistunut kahdessa ensimmäisessä pelissä, mutta edelleen häntä kannetaan ja nyt Cristiano maksaa sitä takaisin omilla fantastisilla suorituksillaan.
Välierissä on noin kymmenen Real Madridin pelaajaa. Kaverit pelaavat kavereita vastaan, mikä tarkoittaa sitä, että pienet asiat ratkaisevat. Kaikki tietävät Özilin kikat. Ramos tietää, mitä Ronaldo tekee. Coentrao tietää, mitä Arbeloa tekee. Ainoa ero on, että heillä on nyt eriväriset paidat ja he edustavat synnyinmaitaan. Mitään salaisuuksia tai kikkoja ei enää ole.
