Ihan en osaa varmaksi sanoa ensi vuoden autojen nopeuksia, mutta ainakin nämä nykyiset WRC:t ovat tähänastisista ralliautoista nopeimpia, joten kaikki haluavat voittaa tämän viimeisen kilpailun.

Olosuhteet ovat varmaan aika huonot. Maanantaina ajoimme vähän testiä, ja aamulla oli kolme senttiä lunta maassa. Hotellissa suihkut eivät toimi ja ikkunoista tuuli niin, että verhot heiluivat. Silti tästä nauttii. Glamouria tästä ei saa tekemälläkään. Mekaanikot vaihtoivat kuralätäkössä vaihdelaatikkoa ja räntää tuli vaakatasossa. Tällaisissa hetkissä tajuaa, että mitä on tekemässä ja miksi tämä vaan on niin hiton makeeta.

Testissä ei ruuvattu autoa enää lainkaan. Vedettiin satakunta kilometriä soraa, että saatiin vähän ajotuntumaa. Mitä tässä nyt enää hieromaan, auto on soralle niin hyvä kuin se vain olla voi.

Katalonian jälkeen ajoin uudella Fiestalla asvalttitestiä, ja auto tuntui tosi hyvältä. Se oli aika ketteränoloinen syheröisellä osuudella. Mielestäni se pelaa sellaisella tiellä paremmin kuin Focus. Testitie vaan oli niin älyttömän nopea. Vaihteidenvälitysten kanssa on vielä tekemistä, huiput eivät nyt oikein riittäneet.

Ennen Walesia meillä Fordilla on vielä pieni juhlatilaisuus, vähän niin kuin jäähyväiset, johon on kutsuttu kaikki Focuksella ajaneet tehdaskuljettajat. Se tulee olemaan hieno hetki. En edes muista kaikkia. Vanhoja mestareita on paljon, Sainz ja Bosse ja muut. Toivottavasti kaikki pääsevät paikalle.

Ja toivottavasti kilpailusta tulee meille hyvä.

Ajatukset ovat jo aika pitkälti ensi kaudessa. Uuden Fiestan testaaminen on alkanut. Ajoin ennen Kataloniaa viisi päivää soralla Ranskassa ja Espanjassa, ja rallin jälkeen jatketaan testaamista asvaltilla. Nyt autossa oli uusi 1,6-litrainen turbo, ja pääsin ajamaan tätä versiota nyt ensimmäistä kertaa. Itse asiassa tämäkään ei ollut vielä se lopullinen moottoriversio, vaan ensi vuonna käytettävä suorasuihkukone tulee sitten Katalonian jälkeisiin testeihin.

Ensimmäiset vedot ja kilometrit olivat todella mielenkiintoisia. Aluksi ajaminen oli kyllä melkoista opettelua, sillä moottori on niin erilainen kuin WRC:ssä. Koneessa on tehoa, mutta ei vääntöä. Tehoa on suurinpiirtein 300 hevosvoimaa, joten siinä mielessä se ei häviä paljon WRC:lle. Mutta vääntöä ei ole, ja konetta pitää laulattaa kovilla kierroksilla. Kierrokset on pidettävä 6000 paikkeilla ja sen yläpuolella, kun WRC:ssä haettiin jo seuraavaa vaihdetta 5000 kierroksen paikkeilla.

Auto tuntui tosi makealta. Rattivaihteita ei ole. Keppiä vedetään eteen ja taakse kuin vanhassa A-ryhmäläisessä. Siksi ohjaamossa on välillä vähän enemmän ohjelmaa. Etenkin hitaissa mutkissa, kun keskilukkoa ei enää ole, autoa pitää oikein kunnolla käskeä. Kaasu pohjassa, kierrokset tapissa ja kepistä vedetään vaihteita pesään. Se oli kieltämättä ihan makea fiilis. Vähän meillä oli sellaisia uuden auton lastentauteja, mutta ei mitään sellaista, mitä ei saataisi korjattua.

Muutama tuttu oli katsomassa testiä, ja kysyin että miltäs auto oikein kuulostaa. Toiset sanoivat, että ääni on sellaista tasaista kirkumista. Toiset taas arvioivat, että pauke oli jonkin verran hiljaisempaa kuin WRC:ssä.

Fiestassa istutaan paljon taaempana kuin Focuksessa. Penkistä tuulilasiin on pidempi matka. Ajoasennon etsimiseen meni aluksi jonkin verran aikaa. Kun istutaan takana, niin rapaisella kelillä etusivuikkunoista ei näe kyllä kurkkia yhtään. Siitäkin kyllä selvitään penkin asentoa muuttamalla.

Uusi Fiesta tuo ihan älyttömästi motivaatiota. Koska se on lyhyempi, mutta toisaalta taas leveämpi kuin Focus, niin kaikki jousituksen muutokset vaikuttavat aivan eri tavalla kuin ennen. On todella paljon kokeiltavaa ja testattavaa. Testeissäkin piti parina iltana mekaanikkoja vielä vähän yllyttää, että koitetaan vielä yhtä setuppia ja vedetään pari vetoa. Hauskaa puuhaa.

Nyt on hyvä tsemppi päällä. Toivottavasti se heijastuu myös Kataloniaan.

Ajoimme neljä päivää asvalttitestiä Ranskassa. Ajoimme ihan samalla alueella missä rallikin tulee kulkemaan, ja tiestö vaikutti oikein positiiviselta. Hyvin samantapaista kuin Monte Carlon rallissa.

Koitimme Saksan rallissa vähän uusia juttuja iskunvaimennuksessa, mutta nyt ajetun testin perusteella päätimme vähän palata vanhaan. Katsotaan nyt mitä saadaan sitten aikaan. Ainakin tuli nyt höylättyä asvalttia alle. Ranskassa testattiin osin myös siksi, että se on uusi ralli, ja nyt tiedämme sitten tulevia vuosia varten, että ovatko testitiet oikeanlaisia kisateihin verrattuna. Voi olla, että Kataloniaa ja Walesia varten ei ehkä enää ajeta ainakaan mitään suurempaa testiä.

Kyllähän Ranskan kisa on tietysti pedattu Sebastien Loebille. Nyt hän voi varmistaa mestaruuden kotikisassaan. Japanissa hän oli aika vaisu. Hän ei ole koskaan pitänyt urissa ajamisesta, ja Japanissa sitä spooria riitti. Ennenkin mm. Sardiniassa ja Walesissa, missä on ollut spooria, niin hän on ollut vähän heikoilla jäillä. Lisäksi hän sanoi minulle, että lauantaina hänen autostaan hajosi etulukko, eikä heillä ollut toista samanlaista laittaa tilalle. Se oli kai aika vaikea ajettava.

Hänen lopettamispäätöksensä yllätti, ja lähinnä siksi, että hän lopettaakin vasta ensi vuoden jälkeen. Olin vähän kuullut huhua ja ymmärtänyt, että hän lopettaisi jo tämän kauden jälkeen, mutta ilmeisesti tiimi sai hänet ylipuhuttua vielä yhteen kauteen. Hän olisi varmasti halunnut poistua mestarina viimeisen WRC-kauden jälkeen, mutta siellä kai ajatellaan, että Ogier tarvitsee rinnalleen Loebin vielä yhdeksi vuodeksi.

Itse en ole ajatellut lopettamista. Päinvastoin, motivaatio on aivan huipussaan. Minulla on vielä paljon voitettavaa. Tämä kausi on ollut vaikea eikä tuloksia ole tullut. Jotenkin ne kaikki ongelmat ovat vain kasaantuneet, ja on ollut tekniikkamurheita. Kyllä tiimi vakuuttaa, ja tiedän sen itsekin, että ei me millään vanhoilla osilla ajeta, vaan ihan uusilla palikoilla aina mennään. Nyt on vaan ollut vähän huonoa tuuria. Kaikista näistä pettymyksistä tulee kuitenkin valtava nälkä.

Japanissakin oli pirun hyvä fiilis, kun vauhti riitti ja oli taas mukana voittotaistelussa. Suorituksena se oli ihan hyvä, tulos vain ei ollut sellainen kuin piti. Ei näille tekniikkajutuille mitään voi.

Uuden Fiestan kanssa tehdään koko ajan töitä. Ranskan kisan jälkeen alkaa sen testaaminen oikein todenteolla, ja kalenteri on aika täynnä Katalonian ralliin asti.

Itselläni on nyt kaksi keskeytystä peräkkäin. Piti oikein miettiä että koska viimeksi olen keskeyttänyt kaksi kertaa peräkkäin. Kun ajoin muutaman kisan 2005 yksityis-Fordilla, niin silloin viimeksi.

Tilastotappioiden kiintiö taisi tulla täyteen. Aiemmin olikin mennyt monta vuotta ilman näitä juttuja. Tämä oli tällainen vuosi. En sitten tiedä, onko vaan ollut yritystä vähän liikaa. Ei tässä taidot ole mihinkään kadonneet. Eiköhän me seuraavaksi saada aikaa jo jotain muutakin. Lähdetään siitä, että Japanissa ja Walesissa voitetaan.

Nyt täytyy myös sanoa, että ensimmäisen ajatukset ovat jo ensi kaudessa. Sanoin Saksan kisan jälkeen, että eiköhän pojat ryhdytä miettimään jo ensi vuotta ja uutta Fiestaa. Mestaruuteen ei ole enää mahdollisuuksia, ja tiimimestaruuskin näyttää aika hankalalta. En ole pisteitä paljon katsellut. Vielä ei luovuteta tietenkään, mutta meidän pitäisi pystyä voittamaan jatkossa asvaltillakin, jotta tiimimestaruus olisi vielä mahdollinen.

Kimi veti Saksassa erikoiskokeen pohjat, ja sitä vähän odotinkin. Se kaupunkipätkä oli leveä, ja siinä pystyi hakemaan linjaa. Lisäksi se oli lyhyt, joten Kimi varmasti oppi sen jopa aika hyvin ulkoa. Luulen, että Ranskassa ja Kataloniassa Kimin vauhti nousee. Saksa on kyllä asvalttikisoista vaikein, koska tiet ovat niin älyttömän kapeita.

Seuraavaksi lähdetään Japaniin. Ennen sitä on hetki aikaa levähtää. Tässä välissä ei ole yhtään testiä eikä mitään muutakaan PR-hommaa. Aika harvinainen juttu sekin. Japaniin mennään jo muutama päivä aikaisemmin, jos vaikka tottuisi siihen aikaeroon. Uusi-Seelanti ja Australiakaan eivät ole niin pahoja sen suhteen kuin Japani, vaikka niissä aikaeroa on vielä enemmän. Jotenkin tämä kuusi tuntia on ollut minulle aina paha. Herään aina kolmelta yöllä.

Loppuvuodesta alamme vihdoin ja viimein testaamaan Fiestaa, ja sitä rallia riittääkin sitten koko loppuvuodeksi. Sitä odotetaan silti jo innolla. Tämän kauden osalta fiilikset ovat vähän mitä sattuu, niin pidetään huoli, että Fiesta on heti vuoden alussa voittokunnossa..

Olen erittäin iloinen, että Ford ja Jari-Matti voittivat, ja että itse pääsin alussa hyvään johtoon. En ehtinyt siitä johtopaikasta kauaa nauttia, mutta sekin vähä tuntui pirun hyvältä. Oma vauhti ja Jari-Matin voitto todisti, että olemme edelleen kilpailukykyisiä ja että olemme saaneet autoon lisää vauhtia. Ranskalaiset eivät päässeet juhlimaan Jyväskylässä, eikä voitto karannut Suomesta minnekään. Se oli tärkeä juttu.

Jari-Matin voitosta jäi oikeasti hyvä fiilis. Tulimme maailman nopeimpaan ralliin, ja pystyimme johtamaan ja voittamaan. Olemme siis tehneet asioita oikein. Se antaa iloa jatkoon.

Jyväskylässä kävi sitten niin, että olin lopun viikonlopun edustustehtävissä sekä katsojan roolissa. Se olikin ensimmäinen kerta Jyväskylässä kymmeneen vuoteen. Ja toivottavasti myös viimeinen ainakin seuraavaan kymmeneen vuoteen. Olin poikien kanssa katsomassa penkalla rallia Leustun maalissa ja Surkeella.

Vaikka kausi on jo loppupuolella, niin jatkossakin pyrimme vielä kehittämään Focusta. Emme ole missään nimessä haudanneet sitä vielä. Jyväskylä osoitti, että testaamalla pystymme tekemään autosta vieläkin paremman. Ensi viikolla lähdemme Saksaan, ja ajamme siellä asvalttitestiä. Testi on tärkeä, sillä asvaltilla olemme jonkin verran perässä, ja kolme asvalttirallia on vielä jäljellä. Saksaan lähdetään sillä asenteella, että podiumilla tavataan. Jyväskylästä jäi sellainen polte päälle, että kun pääsi tykittämään pitkästä aikaa kärjessä, niin sitä pitää saada lisää.

Focuksen rinnalla testaamme ja kehitämme myös uutta Fiestaa. Meidän oli tarkoitus ajaa autolla testi Suomessakin ennen Jyväskylää, mutta se peruuntui. En ole vielä itse päässyt ajamaan uutta autoa, jossa on se 1,6-litrainen turbokone, mutta Matthew on ajanut sillä paljon. Uusi moottorikonstruktio on suoraruiskuineen aika haastava ja monimutkainen, ja parhaillaan testattava kone ei ole vielä lopullinen versio. Koska itse pääsen ajamaan uutta autoa, sitä en ihan tarkkaan vielä tiedä. Itse keskityn tällä hetkellä vielä enemmän Focukseen.

Tänä viikonloppuna olen Helsingissä sompailemassa. Motorsport Weekend on uusi tapahtuma, ja siitä tulee varmasti huippujuttu, kun eri lajien huippunimet kilpailevat toisiaan vastaan erilaisilla moottorivehkeillä. Vähän niin kuin Mestareiden kisassakin. Olemme valinneet järjestäjän sekä kartanlukijani Jarmo Lehtisen kanssa sinne tähtien joukkoon myös kaksi nuorta suomalaislupausta, Janne Korhosen ja Aleksi Tuukkasen, ja nyt he pääsevät näyttämään osaamistaan. Lisäksi yleisöllä on mahdollisuus päästä kyytiini radalle. Kartanlukijoiden kisaa odotan mielenkiinnolla. Siitä tulee kova juttu. Helsingin viikonlopun jälkeen lähdenkin sitten Saksaan testaamaan, ja odottamaan seuraavaa jo seuraavaa rallia.

Olemme kieltämättä olleet Fordilla muutamissa viimeisimmissä ralleissa vähän perässä Citroëneja. Jari-Matti kyllä voitti hienosti Uudessa-Seelannissa, mutta vauhdin puolesta jäimme sielläkin vähän. Siellä ja Portugalissa ei vaan ehditty Citroënin vauhtiin, vaikka mitä tehtiin. Aikaa raakaa heidän vauhti on ollut.

Bulgarian asvalttiralli olikin sitten jo tosi paha pettymys. Heti Jyväskylän jälkeen pitää jatkaa töitä kilpailukyvyn löytämiseksi nimenomaan asvaltilla. Kolme asvalttikisaa on vielä edessä, ja meidän on keksittävä jotain. Paiskitaan töitä lisää ja jo rallin aikanakin löysimme muutamia pikkujuttuja. Ei tässä maata vielä ole myyty. Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni. Kyllä tästä noustaan.

Viimeisen viikon olemme tehneet kuitenkin töitä vain Jyväskylää varten. Ajoin kaksi pitkää testipäivää, ja Jari-Matti myös. Työmaata riitti. Ne testipäivät olivat yhdet urani pisimmistä ja kiireisimmistä. Testasimme ja kokeilimme kaikenlaista, ja menimme välillä jopa ihan ääripäästä toiseen. Välillä auto oli ihan hirveä, ja välillä aika hyväkin. Uusia osia autoon ei saa enää tänä vuonna rakentaa ja kehittää, mutta olemassa olevia osia voi kehittää niitä säätämällä. Teimme testeissä paljon töitä jousituksen ja iskunvaimennuksen kanssa. Jyväskylä on onneksi sellainen ralli, että vähän voi paikata hanskallakin.

Jyväskylään liittyy monenlaisia muistoja. Minulta on niitä tässä viime päivinä kysytty monta kertaa. Tietysti tuo viime vuoden voitto on ihan omaa luokkaansa. Toinen sellainen ehdottoman hieno muisto on ensimmäinen Jyväskylä. Vuonna 2002 ajoin etuvetoisella Renaultilla, ja se oli jotain uskomatonta. Niin monta vuotta oli käynyt katsomassa rallia, ja unelmoinut rallin ajamisesta, ja sitten olin itse siellä viivalla mukana. Se oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun ajoin suuren yleisön edessä.

Ihan en ole varma, mutta ensimmäisen kerran olin katsomassa Jyväskylää 1985 tai 1986. Jotain hämäriä muistikuvia on B-ryhmän autoista, kun ne tulivat Laajavuoren pätkää alas Killerille. Isän kanssa olimme katsomassa monet vuodet ennen kuin itse sai ajokortin. Vaikka asuimme lähellä, niin välillä nukuimme autossa jossain erikoiskokeen varressa.

Ari Vatasen suoritukset ovat jääneet hyvin mieleen. A-ryhmän aikaan hän ajoi mustalla takavetoisella Cosworthilla ja hieman myöhemmin BMW M3:lla. Bemari oli valkoinen, ja autossa oli Milk-mainokset, ja se ristittiin heti maitoautoksi. Se Bemari meni kyllä puuhun. Olimme siinä ihan lähellä katsomassa.

Ennen Jyväskylän testejä ehdin vähän lomaillakin kotona. Poikien kanssa olimme Kannonkoskella mummolassa ja läträttiin järvessä. Oli hauska seurata, kun vanhempi poika opetteli uimaan. Kauhea yritys ja räpiköinti.

Lisäksi ehdin tässä rallien välissä vähän seurata ralliuutisiakin. Kuulin, että Loeb laittoi Ogieria ensi vuodeksi Fordin ykköskuskiksi. Näitä juttuja aina riittää. Itse tiedän kuitenkin tilanteeni, ja minulla ja Jari-Matillakin on ensi vuodeksi sopimus olemassa. Nythän Citroën ehti jo ilmoittaa, että Ogier jatkaa heillä.

Täytän lauantaina 30 vuotta. Olisihan se aika hienoa voittaa samalla Jyväskylän 60-vuotisjuhlaralli. Voitte uskoa, että haluan sen voiton. Siinä olisi hyvät juhlat ainekset. Hirveällä yrityksellä lähden liikenteeseen.

WRC-autot hyvästellään MM-sarjasta tämän kauden päätteeksi, eikä niihin saa enää kehittää FIA:n luokituksia vaativia uusia osia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että niitä ei voisi edelleen parantaa. Sekä Ford että Citroën ovat testanneet autojaan ja yrittäneet tehdä niistä nopeampia. Citroën on nyt keksinyt jotain tosi toimivaa, koska viime kisojen kaltainen dominointi ei tule tyhjästä. Itse epäilen, että ranskalaistalli on kehittänyt jousitustaan. Sitä on helpoin parantaa ilman, että tarvitsee luokitella uusia osia.

Fordilla ei tietenkään seurata tilannetta tumput suorina päätä roikuttaen. Tallipäällikkö Malcolm Wilson on käynyt tilannetta rakentavasti läpi tiimin kanssa ja teemme kaikkemme, että löydämme selityksen puutteelliseen vauhtiimme. Se tarkoittaa auton totaalista testaamista sen kaikilta osa-alueilta. Myös kuskien ajaminen analysoidaan autossa olevan datan avulla. Vaikeuksista huolimatta henki tallissa on hyvä, ketään ei syytellä ongelmista. Nyrkkeilytermein olemme tällä hetkellä köysissä, mutta eriä on vielä runsaasti jäljellä.

Fordin vaikeudet ihmetyttivät Sebastien Loebiäkin. Mestari tuli kisan aikana kyselemään, että mikä mättää. Eipä siihen voinut muuta vastata kuin olkiaan kohauttaa, kun ei itsekään syytä tiedä. Tuskinpa Loeb silti kauheasti meidän ongelmia pohtii, kun hän joutuu nykyisin taistelemaan tosissaan kaimaansa vastaan. Sebastien Ogierin suoritus Portugalissa oli komea. Nuorukainen ajoi kaksi päivää auramiehenä, eikä Loeb silti saanut häntä kiinni. Se on hatunnoston arvoinen suoritus.

Loeb oli Portugalissa tavallista äreämmän oloinen, eikä mieheltä juuri hymyä kisan jälkeen irronnut. Loeb ei ole tottunut siihen, että tallikaveri on nopeampi, ja kerää kaiken huomion. Tilanne paljastui hyvin huolloissa. Loebin tultua huoltoon ihmiset kerääntyivät tuttuun tapaan hänen ympärilleen, mutta kun Ogier hetkeä myöhemmin ajoi autonsa pilttuuseen, poistui sama väki nuoren tähden ympärille. Loeb jäi sijoilleen yksinään kahvia hörppimään. Mahtoi mestarilla olla oudon yksinäinen olo.

Citroënin dominointi ja muuttunut sisäinen tilanne saattaa vielä kääntyä eduksemme. Uskon, että löydämme syyn puuttuvaan vauhtiimme ja pystymme jälleen haastamaan Citroënin. Siinä tilanteessa Loeb ei varmasti sulata haastetta saman tallin kuskilta ja paine tallimääräyksiin kasvaa. Veikkaanpa vaan, että voiton makuun päässyt Ogier ei siihen ihan helpolla enää taivu. Lampunhenki on nyt ulkona, eikä sitä enää helpolla saa takaisin sisään.

Citroënille ei synny painetta, ellemme me sitä heille kehitä. Teemme nyt rajusti töitä sen eteen, että niin kävisi. Aika näyttää miten onnistumme. Yritys kuitenkin jatkuu loppuun asti ja tarvittaessa kaadutaan saappaat jalassa.

Auto toimii hyvin, vaikka ehkä siitäkin olisi vielä löydettävissä jotain parannettavaa. Syy heikkoihin tuloksiin löytyy kuitenkin ratin ja penkin välistä. Siitä inhimillisestä komponentista.

Jordanian ulosajon jälkeen olen hakenut vimmatusti voittoa, koska sitä mestaruustaistelu Sebastien Loebiä vastaan vaatii. Olen startannut kisoihin koko ajan voitto mielessä ja jalka suorana. Yritystä on ollut ja riskejä on otettu, mutta silti vauhti ei ole riittänyt. Pohdittuani asiaa olen tullut siihen tulokseen, että juuri siksi tulosta ei ole tullut.

Olen yksinkertaisesti yrittänyt liikaa, taistellut liikaa, ajatellut voittoa liikaa. Liikaa, liikaa, liikaa.

Vauhti on seurausta hyvästä autosta, synnynnäisestä lahjakkuudesta, kokemuksesta ja harkinnasta. Minulla on hyvä auto, kokemusta ja harkintaa. Liiallinen yrittäminen on kuitenkin tukahduttanut luonnollisen ajorytmini. Ajamisesta on puuttunut rentous ja nautittavuus. Olen ollut kuin aikamies pikkupojan leikeissä: touhuaminen on ollut kovaa, mutta suoritus väkinäistä. On aika päästää innostunut pikkupoika takaisin laatikolle.

Ralliautolla ajaminen on minulle suuri nautinto. Sen tuottamaa iloa on vaikea selittää ulkopuoliselle. Tiukassa kilpailutilanteessa nautinnon pitää ylittää paineen tuottama stressi, tai muuten suoritus muuttuu väkinäiseksi yrittämiseksi, ja se näkyy väistämättä tuloksissa. Tämä pääsi minulta hetkeksi unohtumaan.

Paineettomuus tekee kummia kuskin suorituksille. Katsokaapa vaikka Jari-Matti Latvalan ajoa. Uudesta-Seelannista irtosi komea voitto ja muutenkin Jari-Matin kausi on sujunut hyvin. Aiempi todella nopea, mutta epävarma nuorukainen on kadonnut, ja tilalle on tullut harkitseva, kypsä ja edelleen nopea huippuammattilainen.

Tiedän, että kompurointini on herättänyt faneissa ja mediassa paljon spekulaatioita. Se on ymmärrettävää ja varmaan perusteltuakin. Itse en ota asiasta paineita. Viime aikoina homma ei ole toiminut, mutta ei se ole minulle maailmanloppu. Korjaan ongelmat, ja jos en siihen pysty, niin sitten en pysty. Elämä jatkuu ja yritetään myöhemmin uudestaan.

Portugaliin lähden ajamaan erikoiskoe kerrallaan huippuaikaa. Mutka kerrallaan, yhteen pätkään keskittyen edetään ja lopussa katsotaan mihin vauhti riitti. En ole mitään luovuttanut, päinvastoin. Mestaruus on edelleen tavoitteeni, en vain enää ajattele sitä koko ajan. Etenen nyt askel kerrallaan, jokaisesta hetkestä nauttien.

Minun, Jarmo Lehtisen ja parin muun kaverin kotimatka alkoi ensin pikkubussilla Istanbulista Bulgariaan. Ylitimme rajan jalan, koska se oli nopein tapa. Rajalta saimme tutuilta kyydin Sofiaan, josta lensimme Prahaan. Tshekistä jatkoimme edelleen ilmojen teitä Riikaan. Latviasta vuokrasimme tila-auton, ajoimme Tallinnaan ja seilasimme Suomenlahden yli Helsinkiin. Suomeen pääsimme tiistai-iltana kello 23.

Reissu vei pari vuorokautta, mutta näinä aikoina sitä voi pitää nopeana. Tallipäällikköni Malcolm Wilson pääsee kotiinsa Englantiin vasta huomenna, ja toisilla matka saattaa jatkua vielä kauemmin. Yhdet tutut ostivat Sofiasta Audin. Paperisota kesti seitsemän tuntia, mutta ajomatka vain kolmasosan siitä. Autosta kun hajosi kiertokanki 130 kilometrin ajon jälkeen. Nyt kaverukset taitavat edelleen olla Sofiassa.

Tulivuorenpurkaus saattaa vielä sotkea rallin MM-sarjaakin, sillä esimerkiksi Fordin kakkostiimin, Stobartin, autot ovat edelleen matkalla kohti Englantia. Ne pitäisi rakentaa uusiksi seuraava kisaa varten ja saada ajoissa lentorahtiin. Jos oikein huonosti käy, saattaa seuraava kisa peruuntuakin. Se olisi minun kannaltani tosi huono homma. Sebastien Loeb kasvatti jälleen Turkissa MM-johtoaan, eikä minulla todellakaan ole varaa jättää kisoja ajamatta.

Huonontuneesta MM-tilanteesta huolimatta olen Turkin kisaan ihan tyytyväinen, sillä ajo sujui hyvin ja taistelu oli tiukkaa. Painoimme tasapäin kaksi päivää ja sunnuntaisen hyökkäykseni pilasi oikeastaan sää. Kahden avaus-pätkän peruuntuminen jätti minulle kovin vähän ek-kilometrejä eron kiinni kuromiseen, enkä voinut tehdä muuta kuin ajaa isolla riskillä. Se johti renkaan rikkoutumiseen ja voittohaaveiden kariutumiseen.

Nykyisessä tilanteessa podium-paikkaan saa kyllä olla tyytyväinen. Kilpailu on koventunut huomattavasti ja se on ainoastaan hyvä asia. Petter Solberg, Jari-Matti Latvala, Dani Sordo ja Sebastien Ogier taistelevat kaikki nykyisin tasapäin minun ja Loebin kanssa. Toki täytyy muistaa, että Sordo ja Ogier eivät saa voittaa Loebiä, ja ehkä sama koskee Jari-Mattia minun osaltani, mutta silti kilpailu on kovaa ja se nostaa myös riskiä. Enää ei voi viime vuosien tapaan körötellä kakkosena maaliin.

Turkissa ajettiin kilpaa, ei taktikoitu. Näin sen pitäisikin mennä. Kuskithan toimittivat Kansainväliselle Autoliitolle Jordanian kisan jälkeen sääntömuutosehdotuksen, joka lopettaisi turhan kikkailun. Arvatkaa mikä on ollut FIA:n vastaus. Aivan oikein -- hiljaisuus.

FIA päätti itse omassa äänestyksessään ennen Turkkia estää temppuilun, jossa liian aikaisin lähtöpaikalle tullut kuski toimisi tallikaverilleen aura-autona. Se oli hyvä päätös kaikkien muiden paitsi liiton lakimiesten mielestä. Puheenjohtaja Jean Todtkin sai taipua, kun pukumiehet totesivat päätöksen laittomaksi. Komeaa toimintaa.

En pohdi FIA:n toimintaa, Islannin tulivuoria, Citroenin Sebastien-tuplaa tai maailmanrauhaa. Luotan edelleen itseeni, autooni ja kartturiini, enkä murehdi turhia. Viime kausi osoitti, että kaikki mahdollista niin kauan, kun kisoja on vielä ajamatta. Ja niitähän vielä riittää -- oli ilmassa tuhkaa tai ei.

Mikko Hirvonen
21.04. 2010

Sebastian Ogierin kisa ja hyvinkin mahdollinen palkintopallisijoitus uhrattiin Sebastien Loebin hyväksi, kun nuorukainen laitettiin keinotekoisesti auraamaan tietä mestarille. Ford vastasi vetoon kikkailemalla minut auraamaan tietä Jari-Matti Latvalalle. Vika ei ole Loebin, eikä oikeastaan edes Citroen-tallin, vaan typerien sääntöjen.

Tilanteen järjettömyyttä kuvastaa hyvin se, että Loeb myönsi kilpailun aikaisessa haastattelussa, että hänellä ei ollut enää täyttä käsitystä siitä mitä kisassa tapahtuu. Eipä ollut meillä muillakaan, eikä taatusti katsojillakaan. Jordanian sotkusta voi tehdä vain yhden johtopäätöksen: jo riittää!

Keskustelimme Loebin, Latvalan, Dani Sordon ja Petter Solbergin kanssa useaan otteeseen kisaviikonlopun aikana siitä, mitä voisimme tehdä. Yhteinen näkemys muodostui nopeasti, päätimme kirjata ne ylös ja toimittaa ehdotuksen FIAlle. Me haluamme muuttaa MM-rallin ajojärjestystä koskevia sääntöjä. Ehdotuksemme perusperiaatteena malli, jossa kuskin kannattaa aina pyrkiä olemaan nopein.

Esitämme, että jokaisen päivän nopein kuski saisi valita lähtöpaikkansa seuraavalle päivälle. Toiseksi nopein valitsisi seuraavaksi, sitten kolmas, ja niin edelleen. Näin voitaisiin toimia 10 tai 15 nopeimman kuskin osalta. Lisäksi shakedownissa kaikki kuski ajaisivat MM-tilanteen mukaisessa järjestyksessä minuutin intervallilla eräänlaisen aika-ajon. Shakedownin nopein saisi valita avauspäivän lähtöpaikkansa. Näin myös testi-ek:n mielenkiintoarvo nousisi selvästi.

Toiveemme on, että uudet säännöt olisivat käytössä jo ensi viikon Turkin MM-rallissa. Se lienee ylioptimististinen haave. Paine kuskien parissa on kuitenkin nyt niin suuri, että FIA:n on huomioitava ehdotus kunnolla ja muutettava nykysysteemiä. Näin ei voida enää jatkaa.

Nykysäännöt eivät olleet Jordanian rallin ainoa typeryys. Lauantain ulosajoni oli turha, täysin käsittämätön, eikä sille löydy mitään järkevää selitystä. Paikka oli helppo, eikä oikaisulla saavuttanut minkäänlaista etua. Keskittyminenkään ei ollut kateissa. Harvoin vastaavaan olen sortunut, joten kaipa se sitten oli tilastomoka. Silti, blogin teemaa mukaillen totean tyhmistä virheistäkin: jo riittää!

Minun täytyy nyt kaivaa ajamiseeni kunnon äijä-meininki. Jalkaa vain suoraksi ja isolla riskillä liikkeelle. Jos menee pihalle, niin sitten menee. Onpahan ainakin pistetty kaikki likoon.

Nykypistesysteemillä MM-taistelua ei ole menetetty, mutta mestaruuden saavuttaminen muuttui kieltämättä vaikeaksi.

Tapoihini ei kuulu murehtia menneitä, enkä taatusti luovuta taistelua nytkään.