Edellisessä blogissa Kari Jalonen halusi tietää Doug Sheddenin kannan siihen, kuinka pohjois-amerikkalaiset joukkueet valmistautuvat MM-kisoihin eri tavalla kuin esimerkiksi Suomi ja kuinka joukkueet ovat suorituneet turnauksen alun otteluissaan.

MM-kisoissa Suomi käy hyvänä esimerkkinä joukkueesta, jossa pelaajilla on vahvat roolinsa. Valmentaja Jukka Jalonen on tehnyt koko vuoden valmisteluja ja pelaajavalintoja. Hän rakentaa joukkueensa miten hän haluaa. Jalonen voi kutsua joukkueeseen Mika Pyörälän, Leo Komarov ja Antti Pihlströmin kaltaisia roolipelaajia.

Pohjois-amerikkalaisella joukkueella ei ole tätä mahdollisuutta. Esimerkiksi Kanadan joukkue on rakennettu omien joukkueidensa parhaista pelaajista. He eivät välttämättä ole roolipelaajia. Lisäksi pelaajavalinnat tapahtuvat hyvin nopeasti. Jopa valmentaja Brent Sutter vapautui Calgarystä samana päivänä, kun hänet palkattiin Kanadan joukkueeseen -- ja sen jälkeen täytyisi saada joukkue kokoon.
Kuten vanha sanonta kuuluu: joukkue voi näyttää paperilla hyvältä, mutta otteluita ei voiteta paperilla. Työ täytyy tehdä jäällä. Pelin saaminen toimimaan voi viedä aikaa. Pelaajien on tutustuttava toisiinsa.

Itse haluaisin pelaajieni käyvän ulkona ja nauttivan hieman Helsingistä. Ei minua haittaisi se, jos pelaajat käyvät parilla oluella ja tutustuvat toisiinsa. Se on osa sitä, kuinka joukkue kasvaa. En tosin tahtoisi heidän olevan ulkona neljään-viiteen aamulla, jos seuraavana päivänä on ottelu.

Jos pari kaveria käy oluella, ketä se kiinnostaa? Mielestäni otsikot paisuvat liikaa. He ovat juuri pelanneet 82 ottelun rankan runkosarjan ja heidät on nyt pyydetty 10 000 kilometrin päähän pelaamaan maansa puolesta. Sen on pakko olla nautinnollinen kokemus. Eivät he voi olla hotellihuoneessa vuorokauden ympäri. Heidät pitää päästä ulos tuulettumaan. Tosipaikan tullen he ovat aina valmiita.

Kanadalaisilta haluaisin myös nähdä enemmän tunnetta pelissä. Kun joukkue pelasi Ranskaa vastaan ja voitti 7-2, pelaajat olivat vähän kuin häpeissään tehdessään maaleja -- kunnon tuuletuksia ei näkynyt. Tunteet tulevat varmasti esille, kun turnaus etenee.

Kanada ja USA ovat molemmat hyviä ja voittavia joukkueita. Ne eivät välttämättä ole olleet turnauksen parhaat joukkueet. Heidän pelinsä varmasti paranee turnauksen edetessä, kun he pääsevät pelaamaan enemmän joukkueina.

Seuraavaksi heittäisin blogipallon Risto Dufvalle. Haluaisin tietää, mikä joukkue on yllättänyt sinut, ja mikä maista mielestäsi pelaa eri systeemillä kuin muut?

Doug Shedden