Jarmo Kekäläinen kysyi edellisenä blogistina Hannu Aravirralta, millaisena tämä näkee toimivan balanssin joukkueessa nuoruuden innon ja kokemuksen vankan rintaäänen välillä.
Minulla on ollut aina sellainen ajatus, että hyvä joukkue koostuu tasavahvasti kolmesta ryhmästä. Ensinnäkin ovat nämä kokeneet, jotka ovat voittaneet ja hävinneet sekä tietävät, miten erilaisissa tilanteissa on toimittu. Miten siis huonoista paikoista on päästy yli ja miten hyvissä paikoissa on eletty tyylikkäästi eteenpäin. Heillä on perspektiiviä ja he pystyvät viestittämään valmennuksellekin asioita omien motivaatioidensa ulkopuolelta. Joukkueen menestyminen on heille jo selkeästi ykkösasia eikä taustalla ole mitään egoistista.
Toinen on dynaaminen keskiryhmä, jolla on selkeästi pyrkimystä ammattilaiseksi NHL:ään tai muualle ulkomaille. He ovat ehkä jo käyneet tutustumassa A-maajoukkueeseen ja ura on menossa vielä selkeästi eteenpäin. Tämä on tietynlainen dynamo joukkueessa ja osasto saisi olla suhteellisen tukeva. Joskus sellainen on minunkin aikanani puuttunut kokonaan SM-liigajoukkueista, ja tällaisia pelaajia on ehkä kaikista vaikein löytää. Kokeneita ja nuoria löytää kyllä, mutta 21–26-vuotiaiden löytäminen on myös erittäin tärkeää joukkueelle. Sitten on vielä nuorten kavereiden ryhmä, joille jo pääsy edustukseen on ollut hieno juttu ja he ovat intoa täynnä, kun saavat tulla joka päivä harjoituksiin. Nämä ryhmät kombinoivat ja tukevat toisiaan hyvin.
Joskus nuori pelaaja sopii henkisesti ja fyysisesti hyvin yhteen vanhempien kavereiden kanssa ja se on silloin erinomainen juttu. Pelaaja saa oppia ja virikkeitä vanhoilta, jotka tukevat nuorta oikealla tavalla. Toisaalta joskus voi olla niin kuin meillä nyt parivaljakko Raahesta: Miikka Salomäki ja Joonas Donskoi. He ovat pelanneet A-nuorissa yhdessä ja meilläkin, koska heillä on hyviä yhteisiä kokemuksia ja koen, että he ovat myös jo riittävän vahvoja keskenään. Silloin mukaan ei tarvitse hakea isähahmoa.
Nuorten tuominen kesken kauden joukkueeseen lähtee siitä, että kesäharjoitusrinki on aina isompi kuin pelaava kokoonpano. Ringissä on viisi kuusi kentällistä, ja nuoret pääsevät hikoilemaan kokeneempien pelaajien kanssa ja sillä tavalla henkisesti sisään joukkueeseen. Mekin aloitimme viime vuonna European Trophyn 16–17 hyökkääjällä ja 10–11 puolustajalla. Emme lähteneet ehdoin tahdoin hakemaan finaaliturnauspaikkaa edellisvuoden karvaista kokemuksista oppineina. Emme päässeet lopputurnaukseen, mutta pelasimme hyviä kansainvälisiä pelejä ja saimme nuoret pelaajat luottamaan siihen, että he pystyvät pelaamaan aikuisten tasolla. Sen jälkeen on ollut helppoa laittaa pelaajille viesti syyskuun alussa, että ole valmis silloin, kun tarve vaatii ja harjoittele hyvin. Kun paikka tulee, on vain korkeintaan yksi päivä aikaa valmistautua. Luottamuksen osoittaminen nuorille on sellainen siemen, joka kulkee pelaajalla mukana. He uskovat, että pystyvät pelaamaan. Sen jälkeen kauden aikana harjoitellaan neljällä tai viidellä kentällä ja kierrätetään 1-2 pelaajaa, vaikka pelit sujuisivatkin. Pelaajia ei voi kuitenkaan heitellä edestakaisin miten sattuu, vaan pitäisi yrittää löytää jonkinlaista kotia aina pariksi kolmeksi viikoksi kerrallaan.
Kävin katsomassa lähes poikkeuksetta kaikki Kiekko-Laserin kotipelit silloin, kun he olivat vielä mukana Mestiksessä, ja juttelin heidän valmentajansa Mikko Mannerin kanssa. Sama juttu Kärppien A-junnujen kanssa. Sanon pelaajille, että tulen katsomaan ja pelkästään sinua. Annan myös palautteen pelaajalle pelin jälkeen. Jos haluat reservipelaajien kehittyvän, niin he tarvitsevat palautetta ja yhteydenpitoa, ettei heitä heitetä kuin jotakin seinäruusua ja kysytä, että “mikä sinun nimesi olikaan” ja “pelaat huomenna meillä”. Niin se ei voi mennä. Jos haluat jonkun pelaajan menevän eteenpäin, pitää myös tehdä töitä hänen kanssaan ja antaa palautetta enemmän kuin jollekin kokeneemmalle pelaajalle, joka tietää tasan tarkkaan, missä menee ja miten toimii.
Seuraavaksi kysyisin Kari Jaloselta, miten Venäjällä pelaajien urheilullisuus, ammattimaisuus ja itsenäisyys poikkeavat SM-liigasta. Entä joukkueen ikärakenne?
Hannu Aravirta
