Juhani Tamminen kysyi minulta edellisessä blogissaan seuraavaa: Dear Doug, after seeing 3 different hockey cultures (North America, Finland, Switzerland) can you please explain for our fans the differences especially as far as the thinking and analysing of the game is concerned?

Huh, mikä kysymys!

Mielestäni ero on valtava, sillä jokaisessa paikassa lajiin suhtaudutaan täysin eri tavalla. Pohjois-Amerikassa kaikki on scoutattu, ja jokainen kivi käännetään. Kun on kyse miljoonadiileistä, niin kaikki mahdollinen tehdään yllätysten välttämiseksi. Suomessa ei ole resursseja samanlaiseen toimintaan.

Suomessa ja Sveitsissä pelaajakauppoja syntyy enemmän agenttien ansiosta. He myyvät pelaajia puheillaan. Euroopassa on paljon opittavaa taustatutkimuksen suhteen.

Ulkomaalaisena minun on täytynyt kuitenkin sopeutua vallitseviin olosuhteisiin. Sveitsiläinen kiekkokulttuuri eroaa paljon suomalaisesta ja etenkin pohjoisamerikkalaisesta kulttuurista. Paikalliset ovat omalla tavallaan “hemmoteltuja”, ja heillä on hulppea elämäntyyli. Siihen he ovat kasvaneet. Sveitsi ei ole koskaan osallistunut mihinkään sotaan eikä se ole rypenyt talousvaikeuksissa.

Täällä siis tarvitaan erilaista filosofiaa kuin Suomessa. Suomalaisille voi huutaa ja karjua. He vain sulkevat suunsa, ottavat kritiikin vastaan ja tekevät töitä kovempaa.

Kääntäen ajateltuna sveitsiläisillä on paljon opittavaa suomalaisesta ja pohjoisamerikkalaisesta kiekkoilusta. Ensinnäkin heidän on oltava kovempia. Ja puhun nyt puhtaasta kovuudesta, en likaisesta pelistä. Esimerkiksi suomalaiset eivät pelkää ottaa vastaan tai antaa kovia taklauksia, vaikka he eivät ole maailman parhaita pelaajia. Toisekseen Sveitsissä ollaan nopeita ja taitavia, mutta tietynlainen peliymmärrys puuttuu useilta pelaajilta.

Olen oppinut paljon valmentamisesta Euroopassa. Tässä asiassa olisi paljon kehitettävää Pohjois-Amerikassa. He voisivat kurottaa kätensä Eurooppaan saadakseen tuoreita ideoita omaan maailmaansa. NHL:ssä pelataan edelleen paljon old school -kiekkoa, ja old school -valmentajia palkataan penkin päähän kausi toisensa jälkeen.

Toin itsekin samaa henkeä tullessani Zugiin, mutta sopeutuminen oli avainasia. Jos täällä on liian itsepäinen, se kostautuu nopeasti ja sveitsiläiset antavat sitäkin nopeammin kenkää! Toistaiseksi olen välttänyt sen tuomion, sillä olen saanut heidät uskomaan valmennustapaani.

Tahdon esittää Risto Dufvalle kysymyksen. Onko sinulla ollut koskaan kunnianhimoa päästä valmentamaan Pohjois-Amerikkaan? Mitä ajattelet siitä, että vain harvoilla eurooppalaisilla on mahdollisuus päästä sinne valmentamaan? Ivan Hlinka ja Alpo Suhonen ovat onnistuneet siinä, mutta eurooppalaisten pelaajien määrään verrattuna valmentajia on ollut todella vähän.

Doug Shedden