Kapteenin loki: Tähtipäivä 1780.4

{{{(>.<)}}} (o.o) \(^o^)/

Apua!

Olen jumittunut komeroon täynnä tekohaarniskaa. Sellaista, jonka kanssa aloittaa roolipelissä, ja jonka sitten myy heti kun löytää parempaa. Jos teillä on tuttuja Las Vegasissa, kertokaa heille, että olen lukittuna komeroon Monteciton kellarissa ja tarvitsen pikaista apua.

Miten päädyin tänne? No, löysimme itkevän prinsessan, joka sanoi olevansa pulassa. Halusin auttaa häntä, mutta tiesin, että meidän pitää keskittyä tehtäväämme.

Olemme olleet harhateillä aivan liian pitkään, mutta Ando halusi kuulla hänen tarinansa.

Tyttö selitti, että hän oli tapellut poikaystävänsä kanssa. Jopa minun hyvin rajallinen parisuhdekokemukseni kertoo, että toisten ihmisten suhdeongelmiin ei kannata sekaantua. Siitä menettäisi pisteitä Tokimekissä.

Luotin häneen, ja nyt olen jumissa komerossa, ja Ando on vaarassa.

Ando on hyvä ystävä, mutta olemme joskus eri mieltä asioista. Eniten olemme eri mieltä naisista. Minä uskon todelliseen rakkauteen. Todellisen sankarin pitäisi rakastaa vain yhtä naista kerrallaan. Ando tuntuu ajattelevan, että meri on täynnä kaloja, ja että määrä korvaa laadun. Rakkaus on tärkeää, ja sankari taistelee rakkauden puolesta. Tässä tapauksessa kyseessä oli ihastus eikä aito rakkaus. Olen huolissani Andosta. Hän on uskollinen ystävä, mutta aina kun annan hänen johtaa meitä, näytämme joutuvan hankaluuksiin ja kauemmaksi tehtävästämme.
Välittääkö hän edes tehtävästämme vai onko hän enemmän kiinnostunut sankarina olemisen kunniasta? Ehkä Las Vegas vain tuo hänen huonoimmat puolensa esiin.
Olen vain huolissani, että hänelle tapahtuu jotain pahaa tai että häntä houkutellaan pimeälle puolelle. Hirveää, jos hänelle käy kuin Ben-sedälle. En tiedä, mitä tehdä.

Toivon todella, että Ando on kunnossa. Nyt minun pitää päästä pois täältä, jotta voin pelastaa hänet.

Charlien puolesta,
Hiro

P.S. Huokaus, taas kolme askelta taaksepäin. Saanko minä ikinä miekkaani takaisin? Tämä alkaa olla jo naurettavaa.