Kapteenin loki: Tähtipäivä 1773.0

_|¯|o

Minä epäonnistuin.

Charlie ei ollut Marleni, hän oli minun Gwen Stacyni.

Matkustinkin päivän sijaan puoli vuotta menneisyyteen.

Yritin vakuuttaa Charlielle, että se paha mies, se mörkö, oli tulossa tappamaan hänet, mutta hän ei halunnut uskoa.

Miten hän olisi voinutkaan? Sehän on tolkutonta. Uskoa siihen, että joku pystyy teleporttaamaan. Joskus en itsekään usko sitä.

En hallitse voimiani täydellisesti, ja nyt ne alkavat hiipua. Mitä minä olen tehnyt? Kesti monta kuukautta päästä takaisin ja jouduin matkustamaan bussilla.
Kaksi päivää myöhässä.

En kadu sitä. Charlien kanssa viettämäni viikot olivat mahtavia. Keskustelimme maailmasta, legendoista ja sarjakuvista. Saimme aina hymyn toistemme kasvoille.
Hän opetti minulle hurjan paljon.

Charlie Andrews oli ihana ihminen. Kunpa olisin voinut pelastaa hänet. Kunpa olisi ollut hänen sankarinsa. Kunpa olisin kertonut hänelle, että rakastan häntä. Ehkä jonain päivänä tulevaisuudessa löydän utopiani menneisyydestä.

Olin tyhmä kun uskoin, että voin päättää kuka saa elää ja kuka kuolla. Se ei ole meidän valintamme.

Hän kuitenkin opetti minua pysymään vahvana. Hyväksymään kohtaloni ja olemaan sankari. Hän ei saanut kuolla turhaan. Minun täytyy pelastaa maailma.

Charlien takia.

Levätköön hän rauhassa.

Hän pysyy ikuisesti kauniina muistona.

Suurten voimien myötä tulee suuri vastuu, Hiro

P.S. Mitä kyvyilleni oikein tapahtuu…?