Heroes: Hiron blogi

Kapteenin loki: Tähtipäivä 1784.0

{{{(>.<)}}} (o.o) \(^o^)/

Kuka minä olen?
Olen aikamatkustaja ja teleporttaaja. Olen nähnyt tulevaisuuden, joka minun pitää estää. Minulla on tehtävä. Pelastaa maailma. Pelastaa ystäväni.

Miltei kaksi kuukautta sitten istuin tietokoneen edessä avotoimistossa haluten elämältä enemmän. Unelmoin seikkailujen täyttämästä elämästä. Halusin lentää kuin Teräsmies, parantua kuin Wolverine, olla vahva kuin Hulk. Kuka olisi uskonut, että unelmani toteutuisivat? Kuka olisi uskonut, että maailman kohtalo on minun käsissäni?

Ei ole tallennuspaikkaa, ei alusta aloittamista. Teoilla on seurauksensa, ja päätöksiä on tehtävä. En pystynyt tappamaan Sylaria, ja ystäväni on vaikeuksissa. Nyt myös koko maailma.

Toimistosta New Yorkiin ensimmäistä kertaa elämässäni, takaisin Japaniin pelastamaan punarusettinen tyttö, Nissan Versaan, Montecito Casinoon, kuppilaan, jossa tapasin ensi kertaa Nathanin, hämyiseen pokeripeliin, auto-onnettomuuspaikalle, Burnt Toast Dineriin, puoli vuotta menneisyyteen, tapaamaan herra Isaacia, museoon, kidnapatuksi, satamaan isän ja siskon kanssa, kasinon keittiöön, Lindermanin taidevarastoon, viisi vuotta tulevaisuuteen, Sylarin luokse, Jittetsu Armsiin.

Kaikki on johtanut tähän hetkeen.
Kiitos koulutuksestasi, isä. Kiitos siitä, että annoit minulle sisua tehdä se mitä minun täytyy. Olen oppinut hurjasti lyhyessä ajassa.

Kiitos, sisko, että opetit minulle rehellisyyttä. Opetit minulle, mikä elämässä on tärkeää, ja opetit minua vaalimaan jokaista hetkeä läheisteni kanssa.
Taistelen rakkauden puolesta. Taistelen sinun puolestasi, jotta kukaan muu ei joutuisi kärsimään samaa menetystä.

Ja Ando. Kiitos, että osoitit minulle rohkeutta ja uskollisuutta. Olet ottanut hurjan riskin, kun päätit tulla mukaani. Olet aina nostanut minut jaloilleni, kun olen pudonnut polvilleni. Olen jälleen saattanut sinut vaaraan, enkä aio tuottaa sinulle pettymystä.

HP:ni ja MP:ni ovat täysillä ja minulla on eliksiirini. Aika hoidella loppupomo.

Näin tulevaisuuden, ja joka minun pitää estää, ja sen minä myös teen.

Kuka minä olen?
Olen Hiro Nakamura. Aion pelastaa maailman.

Kapteenin loki: Tähtipäivä 1781.2

{{{(>.<)}}} (o.o) \(^o^)/

Elämässä joutuu tekemään vaikeita valintoja. Oltuani miltei kuolla, jouduin tekemään yhden sellaisen valinnan. Lähetin Andon kotiin Japaniin.

Se uhkapelitarkastaja oli oikeassa. Loppujen lopuksi kuitenkin likaan vain käteni kumppanini vereen. Toisin kuin sarjakuvissa, tosielämässä ihmisiä sattuu ja he kuolevat. Olen käynyt läpi tarpeeksi monta kuolemaa. Charlie oli minun Gwen Stacyni. Andosta ei saa tulla minun Ben-setääni. En voi suojella meitä ilman voimiani. En voi suojella Andoa. Minun tarvitsee vaarantaa vain oma henkeni pelastaessani maailman. En tiedä, miten herra Isaacin sarjakuva olisi päättynyt, minun pitää luoda omani. Jos se päättyy onnellisesti, palaan Japaniin ja Ando ja minä juomme sakea kuten vanhoina hyvinä aikoina.

Huokaus. Bussilla matkustaminen yksin on tylsää. Amerikkalaiset eivät ole kovin puheliaita busseissa. He eivät myöskään kaipaa parempia tyynyjä. Se oli aika töyssyinen kyyti.

No, täällä ollaan, Corinthian-hotellissa.

Keskity tehtävään. Hanki se miekka. Pelasta maailma.

Charlien puolesta,
Hiro

P.S. Taas Las Vegasissa. Toivottavasti Ando pääsi turvallisesti kotiin.

Kapteenin loki: Tähtipäivä 1780.4

{{{(>.<)}}} (o.o) \(^o^)/

Apua!

Olen jumittunut komeroon täynnä tekohaarniskaa. Sellaista, jonka kanssa aloittaa roolipelissä, ja jonka sitten myy heti kun löytää parempaa. Jos teillä on tuttuja Las Vegasissa, kertokaa heille, että olen lukittuna komeroon Monteciton kellarissa ja tarvitsen pikaista apua.

Miten päädyin tänne? No, löysimme itkevän prinsessan, joka sanoi olevansa pulassa. Halusin auttaa häntä, mutta tiesin, että meidän pitää keskittyä tehtäväämme.

Olemme olleet harhateillä aivan liian pitkään, mutta Ando halusi kuulla hänen tarinansa.

Tyttö selitti, että hän oli tapellut poikaystävänsä kanssa. Jopa minun hyvin rajallinen parisuhdekokemukseni kertoo, että toisten ihmisten suhdeongelmiin ei kannata sekaantua. Siitä menettäisi pisteitä Tokimekissä.

Luotin häneen, ja nyt olen jumissa komerossa, ja Ando on vaarassa.

Ando on hyvä ystävä, mutta olemme joskus eri mieltä asioista. Eniten olemme eri mieltä naisista. Minä uskon todelliseen rakkauteen. Todellisen sankarin pitäisi rakastaa vain yhtä naista kerrallaan. Ando tuntuu ajattelevan, että meri on täynnä kaloja, ja että määrä korvaa laadun. Rakkaus on tärkeää, ja sankari taistelee rakkauden puolesta. Tässä tapauksessa kyseessä oli ihastus eikä aito rakkaus. Olen huolissani Andosta. Hän on uskollinen ystävä, mutta aina kun annan hänen johtaa meitä, näytämme joutuvan hankaluuksiin ja kauemmaksi tehtävästämme.
Välittääkö hän edes tehtävästämme vai onko hän enemmän kiinnostunut sankarina olemisen kunniasta? Ehkä Las Vegas vain tuo hänen huonoimmat puolensa esiin.
Olen vain huolissani, että hänelle tapahtuu jotain pahaa tai että häntä houkutellaan pimeälle puolelle. Hirveää, jos hänelle käy kuin Ben-sedälle. En tiedä, mitä tehdä.

Toivon todella, että Ando on kunnossa. Nyt minun pitää päästä pois täältä, jotta voin pelastaa hänet.

Charlien puolesta,
Hiro

P.S. Huokaus, taas kolme askelta taaksepäin. Saanko minä ikinä miekkaani takaisin? Tämä alkaa olla jo naurettavaa.

Kapteenin loki: Tähtipäivä 1777.1

{{{(>.<)}}} (o.o) \(^o^)/

Nyt kun olen viimein paennut isäni kynsistä, voin kirjoittaa taas blogiani.

Matkalla kohti Las Vegasia oudot tyypit pysäyttivät meidät. He ajoivat mustaa pakettiautoa, ja heillä oli selvästi pahat mielessä. Miehiä mustissa. Luulin, että he olisivat jonkin hallituksen osaston leivissä ja yrittivät siepata minut kykyjeni takia. He olisivat saattaneet kahlita minut ja tehdä minulla kaikenlaisia kokeita! Ehkä jopa täyttää minut kalakekseillä. Olimme vähällä päästä pakoon, mutta he nappasivat ei-ainutlaatuisen Andon. En voinut jättää häntä, joten tarjouduin vaihtokauppaan, ja he sieppasivat minutkin. Huokaus.
Jälleen kerran meidät on johdettu harhaan tehtävästäni. Palaa kolme ruutua taaksepäin. Selvisi, etteivät he olleet hallituksen miehiä. Noustuamme pakettiautosta vastassa olivatkin isäni ja siskoni.

Totta puhuen oli hienoa nähdä isä ja sisko. Näin heidät viimeksi alle kuukausi sitten, mutta oli silti hyvä tietää, että he ovat turvassa. Isäni on hyvin ankara mies. Hän vaalii tiukasti perinteitä. Hän seuraa sääntöjä ja on erittäin konservatiivinen. Hän on myös todella jääräpäinen. Kun hän kerran on päättänyt jotakin, hän ei ikinä muuta mieltään. Olen tainnut periä itsepäisyyteni isältäni.

Koska olen hänen ainoa poikansa, hän odottaa, että seuraan hänen jalanjälkijään hänen perijänään. Kyllähän sillä tienaisi hyvin, mutta en minä välitä rahasta.
Antaisin kaikki rahat maailmassa kunnon seikkailusta. Vapauden vuoksi valitsisin harvemmin kuljetun polun. Rauhan puolesta syöksyisin vaaroihin ja kohtaisin ne silmästä silmään. Tietenkin paljon helpommin sanottu kuin tehty. Kunpa saisin kykyni takaisin. Mitä voimaton sankari tekee kohdatessaan vihollisen? Tällä hetkellä suosituin vaihtoehtomme on pakeneminen. L1+R1. Ehkä isäni voisi kehittää jostain varustevyön. Missä Alfredini on kun tarvitsen häntä? Hmm. Nyt kun isosiskoni on varatoimitusjohtaja, ehkä hän voi panna kehitysosaston suunnittelemaan minulle erikoisvarusteita. Minusta on tulossa Kouga Amagi, ilman tyttöjä.

En kuitenkaan koskaan luovu toivosta. En voi enkä suostu ikinä luovuttamaan.
Tehtäväni on pelastaa maailma!

Taidan nähdä Las Vegasin. Yatta! Aika popsia vohveli ja mennä.

Charlien puolesta,
Hiro

P.S. Minun pitää löytää jostain tosi vahvaa teippiä, jotta saan kursittua sen dinosaurusmaalauksen takaisin kokoon.

Kapteenin loki: Tähtipäivä 1776.8

{{{(>.<)}}} (o.o) \(^o^)/

Löysin miekkani, mutta en oikeasti. Miekassa ei ollut miekkaa.

Menin erääseen museoon New Yorkissa, ja havaitsin miekan osana Takezo Kensei –näyttelyä. Suuri Takezo Kensei. Isäni kertoi minulle paljon tarinoita hänestä.
Ne olivat suosikki-iltasatujani. Hän oli suuri taistelija, joka päihitti ylivoimaisimmatkin vastustajat. Kun hänellä oli vastassaan satojen vahvuinen armeija, hän rynnisti pelottomasti suoraan taisteluun hurjalla nopeudella, jota ei voinut paljaalla silmällä havaita. Hän tuhosi kaiken tiellään, mutta ei itse saanut naarmuakaan. Hän oli peloton yksinäinen susi, joka auttoi heikkoja ja suojeli viattomia. Hän oli keskiajan Japanin suuri sankari. Hänellä oli pyhä miekka nimeltään jiyuutou. Voisin kutsua omaani joksikin samankaltaiseksi.

Tiesin, ettei museon väki antaisi minun lainata miekkaa vaikka kuinka selittäisin, joten päätin lainata sitä ilman lupaa. Tiedän, tiedän. Varastaminen kaikissa muodoissaan on väärin. Se ei ole bushidon mukaista. Minun pitää kuitenkin pelastaa maailma, ja tarvitsen siihen sitä miekkaa. Ilman sitä pian ei ole maailmaa, joten museotakaan ei olisi. Pelastettuani maailman aioin palata takaisin ajassa ja palauttaa miekan, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan!

Yritin käyttää voimiani, mutta ne eivät toimineet aivan kuten odotin.
Pysäytyksen sijaan taioin itseeni nopeutuksen. Parempi kai kuin ei mitään.
Tuleeko minusta ikinä mestaritason Punaista maagia? Opinko ikinä Meteoria?
Ennen kaikkea, saanko koskaan takaisin voimieni täyttä hallintaa? Tarvitsen miekkaani.

Sain miekan käsiini ja päädyin dinosaurusnäyttelyyn. Yksi herra Isaacin maalauksista kuvasi minua taistelemassa dinosaurusta vastaan. Oliko tuo se?
Miekkani oli yhä huotrassaan, mutta muistan että maalauksessa se oli paljastettuna. Ehkä herra Isaacin näyt eivät ole yhtä tarkkoja kuin silloin kun hän käyttää huumeita. Hän hallusinoi vaikkei käytä hallusinogeenejä. Outoa.

Selvisi, että miekka oli Linderman Groupin lahjoittama kopio. Huokaus. Palautin miekan museoon. Siellä oltiin hyvin hämmentyneitä, mutta parin puhelinsoiton jälkeen kaikki oli taas kunnossa. En joutunut hankaluuksiin. Kenelleköhän he soittivat? Se oli kuitenkin hyvä oppitunti museolle. Ensimmäinen opetus, kaikissa näyttelyissä pitäisi aina olla turvakamerat. Toinen opetus, kaikki vitriinit pitäisi lukita. Cat’s Eyen sisaruksilla olisi ollut oikeat kissanpäivät siellä.

Näin jälleen myös lentävän miehen! Se oli jännittävää, hän oli herra Isaacin luona. Tapasin myös Simonen, joka antoi minulle sen maalauksen. Onkohan hänelläkin erikoisvoimia? Upeaa nähdä niin monta sankaria samassa paikassa. Pian meistä tulee Amerikan Oikeuden Puolustajat! Tai oikeastaan Kansainväliset, kuten kansainvälinen Pancake House. Heiltä saa hyviä vohveleita! Herra Isaacin asunto voisi olla salainen piilopaikkamme. Hetkinen, emmehän me ole Rhode Islandilla tai Detroitissa. Koska päämajamme sijaitsee New Yorkissa, ehkä me olemmekin Justice Society of America. Eksyn aiheesta…

Jatkan miekkani metsästämistä. Lähden Vegasiin!

Charlien puolesta,
Hiro

P.S. Kuinka monta sankaria täällä vielä oikein on?

Kapteenin loki: Tähtipäivä 1774.2

Kohtalo soitti

{{{(>. Minulla pitäisi olla tulevaisuudessa miekka. Voisiko kyseessä olla se miekka, josta Peter Petrelli puhui? Se ei kyllä loistanut, joten ehkä se ei ole maaginen. Luultavasti siitä ei saa +4 ketteryyteen. Sen perusteella miten herra Isaac sen piirsi, se näyttää kahden käden katanalta. Mahtavaa.

Voimani tuntuvat heikkenevän. En tiedä miten tai miksi. Minun täytyy kuitenkin löytää se katana. En pystynyt pelastamaan Charlieta ja Odessassa kuoli chreerleader Jackie Wilcox. Oliko hän se cheerleader, joka minun piti pelastaa?
Mitä jos pilasin kaiken?

He eivät saaneet kuolla turhaan.

Mutta mitä voin tehdä ilman voimiani?

Charlien puolesta,
Hiro

P.S. Miten pysäyttää räjähtävä mies?

Kapteenin loki: Tähtipäivä 1773.0

_|¯|o

Minä epäonnistuin.

Charlie ei ollut Marleni, hän oli minun Gwen Stacyni.

Matkustinkin päivän sijaan puoli vuotta menneisyyteen.

Yritin vakuuttaa Charlielle, että se paha mies, se mörkö, oli tulossa tappamaan hänet, mutta hän ei halunnut uskoa.

Miten hän olisi voinutkaan? Sehän on tolkutonta. Uskoa siihen, että joku pystyy teleporttaamaan. Joskus en itsekään usko sitä.

En hallitse voimiani täydellisesti, ja nyt ne alkavat hiipua. Mitä minä olen tehnyt? Kesti monta kuukautta päästä takaisin ja jouduin matkustamaan bussilla.
Kaksi päivää myöhässä.

En kadu sitä. Charlien kanssa viettämäni viikot olivat mahtavia. Keskustelimme maailmasta, legendoista ja sarjakuvista. Saimme aina hymyn toistemme kasvoille.
Hän opetti minulle hurjan paljon.

Charlie Andrews oli ihana ihminen. Kunpa olisin voinut pelastaa hänet. Kunpa olisi ollut hänen sankarinsa. Kunpa olisin kertonut hänelle, että rakastan häntä. Ehkä jonain päivänä tulevaisuudessa löydän utopiani menneisyydestä.

Olin tyhmä kun uskoin, että voin päättää kuka saa elää ja kuka kuolla. Se ei ole meidän valintamme.

Hän kuitenkin opetti minua pysymään vahvana. Hyväksymään kohtaloni ja olemaan sankari. Hän ei saanut kuolla turhaan. Minun täytyy pelastaa maailma.

Charlien takia.

Levätköön hän rauhassa.

Hän pysyy ikuisesti kauniina muistona.

Suurten voimien myötä tulee suuri vastuu, Hiro

P.S. Mitä kyvyilleni oikein tapahtuu…?

Kapteenin loki: Tähtipäivä 1771.1

{{{(>.<)}}} (o.O) \(^o^)/

Tapasin Marleni. <(^o^^o^)> \(^o^)/ En olisi ikinä uskonut sen tapahtuvan, mutta olen tavannut Marleni. Hän ei ollut Tokimeki Memorial –hahmo. Hän oli todellinen. Hän oli lihaa ja verta. Hänellä oli hymy, joka pystyi sulattamaan voin kuin kuuma vohveli.

Hänellä oli kykyjäkin. Hän oli kuin wikipedia, google ja Jeeves. Hän jopa korjasi minut kun muistin väärin, missä numerossa Kitty Pride matkusti ajassa taaksepäin. Numerossa 141. Minun mielestäni se oli 143 (?.?).

Olen matkustanut kauas kohdatakseni kohtaloni. Kukapa olisi arvannut? On niin harvinaista löytää keskeltä ei-mitään joku, jonka kanssa synkkaa näin. Hän oli minun keitaani.

Nyt hän on kuollut.

Se tapahtui niin nopeasti. Miksi? Miksi hänet tapettiin? Onko tämä jokin testi?
Miksi sankarille pitää aina tapahtua jotain traagista? Aina kun minulle tapahtuu jotain hyvää, se ei koskaan kestä. Kuuluuko sankarina olemisen olla tällaista?
Hänet tapettiin liian samalla tavoin kuin herra Isaac tulevaisuudessa.

Olen miettinyt pitkään. Minulla ei ole 7 lohikäärmekuulaa, jotta voisin kutsua Shenlongin, mutta minulla on oma reset-nappulani. Olen päättänyt palata takaisin eiliseen.

En voi antaa hänen kuolla siten. En mitenkään. Kyllä, saatan riskeerata repeämän syntymisen, mutta jos en voi käyttää voimiani ihmisten pelastamiseen, varsinkaan rakkaimpieni, en ansaitse niitä. En aio vain seistä ja katsella sivusta.
Kieltäydyn olemasta pelkuri. Kieltäydyn olla yrittämättä.

Niinpä olen täällä Burnt Toast –kuppilassa. Laskelmieni mukaan noin päivän menneisyydessä. Aikamatkustukseni näyttäisi toimineen. Charlie on elossa. Vain sillä on merkitystä.

Palaan pian takaisin nykyhetkeen jatkamaan tehtävääni. Pelastan cheerleaderin.
Tapaan herra Isaacin. Pelastan maailman. Antakaa minun kuitenkin olla itsekäs.
Antakaa minun pelastaa Charlie.

Kapteenin loki: Tähtipäivä 1768.2

{{{(>.<)}}} (o.o) \(^o^)/

Olen tehnyt hyvän työn! Matkalla Las Vegasista pelastin kahden ihmisen hengen!
Pysäytin ajan juuri ennen kuin auto räjähti, ja vedin heidät turvaan. He olivat aika painavia, pitäisi kehittää fyysisiäkin voimia. (;´o`)

Ajanpysäytyskykyni on kyllä tainnut kehittyä. Harjoittelusta on ollut hyötyä, pystyn pysäyttämään ajan minuutiksi aika helposti. Lisäharjoittelulla saan ehkä pysäytettyä sen vielä pidemmäksi aikaa!

Se nainen siinä autossa ei tainnut olla se cheerleader. Hänellä ei ollut mitään pompon-palloja. Harmi sinänsä, Jos hän olisi ollut se cheerleader, me olisimme pelastaneet maailman, kuten Peter kertoi tulevaisuuden minun sanoneen.

Pelastamini mies oli pitkä ja musta. Hän vaikutti hurjan vakavalta, ei edes hymyillyt. Hänen poikansa vaikutti mukavalta, mutta hänkään ei hymyillyt.
Sankarin työ on epäkiitollista, mutta voisivat ihmiset edes hymyillä. (^.^) Hänen poikansa tuntui tietävän 9th Wondersista. Onkohan se suosittukin sarjakuva?

Sentään olemme taas matkalla takaisin suorittamaan tehtäväämme. Meillä taitaakin olla nyt kaksi tehtävää. Cheerleader, sitten New York. Ajomatka on aika pitkä, hurjan paljon aavikkoa. Missä kaikki jawat ovat? Ehkä matkan varrella on jokin Cantina.

Olemme nyt valtatie 40:llä, joka tunnetaan myös Route 66:na. Pam! (*´o`*)=3 Huokaus. Olisi pitänyt ottaa PSP:ni mukaan. Olisin voinut katsoa elokuvia.
Pixarin filmit ovat hienoja, mutta mikään ei vedä vertoja Miyazakin leffoille.
Suosikkini on Laputa: Castle in the Sky. Katsovatko amerikkalaiset Miyazakin elokuvia?

Taidatte olla oikeassa, minun pitäisi ehdottomasti hankkia katana. Se on ainoa oikea valinta. (^o^)==[=======/

Voisin nimetä sen Masamuneksi tai ehkä keksiä jotain omaa, kuten Jikuutou.
Olisiko teillä nimi-ideoita?

On hienoa olla taas oikealla tiellä sankaruuteen.

Hiro

P.S. Amerikassa on hurjasti ruokapaikkoja, ja kaikista saa vohveleita! \(^o^)/ Mustikka taitaa olla toistaiseksi suosikkimakuni.

Kapteenin loki: Tähtipäivä 1767.5

Kiitos kaikille hyvästä karmasta, tuesta ja neuvoista.

Ando on palannut, ja olemme jälleen kahden hengen ryhmä. \(^.^)X(^.^)/ Olemme viimeinkin menossa New Yorkiin, mutta lähden Las Vegasista muutama kysymys mieltäni painaen. Puhuin hiljattain Peter Petrellin kanssa puhelimessa.

1) Kuka on Peter Petrelli?
Hän sanoi tavanneensa tulevaisuuden minut, joka käski häntä toimittamaan minulle viestin. Kaipa hän on tärkeä tehtäväni kannalta, tai tulevaisuuden minä ei olisi tullut puhumaan hänen kanssaan. Tapasin myös lentävän miehen Nathanin, joka myös on Petrelli. Ovatkohan he sukua, vai onko se vain yleinen
sukunimi?

2) Kuka se cheerleader on?
Tulevaisuuden minä sanoi, tai ehkä pitäisi sanoa tulee sanomaan, en tiedä mitä aikamuotoa pitäisi käyttää. \(- -)/ Kuitenkin, hän sanoi, tai minä sanoin, (?.?), “Pelasta cheerleader niin pelastat maailman”. Pelastaisiko
cheerleaderin pelastaminen herra Isaacin? Vaikka hän/minä tulee olemaan/oli hyvin salaperäinen, hänen/minun ei olisi pitänyt puhua jonkun kanssa nykyisessä aikalinjassani. Olen pettynyt. Hänen/minun olisi pitänyt tietää / pitäisi tietää aikamatkustuksen negatiiviset seuraukset. (>.<)

3) Millainen miekka?
\(^o^)/
Minulla on tulevaisuudessa miekka! (^o

Onko se pitkämiekka? Viidakkoveitsi? Katana? Jos yhtään tunnen itseäni, valitsisin katanan. Onkohan se maaginen? Ehkä +4 ketteryyteen? Hahmolomakkeeni voisi näyttää tältä:

Hiro (tulevaisuudessa)
STR 14 (Minun pitää treenata päästäkseni tähän) DEX 18 (+4 bonuksella) (sama kuin yllä) CON 12 INT 18 (Osaan käyttää taikoja) WIS 17 (Selviän tulevaisuuteen asti, joten minun pitää olla viisas) CHA 15
Rotu: Ihminen (japanilainen), Lawful Good
AC: -1 (Luultavasti kevyet varusteet, mutta saan ketteryydestä AC:tä)
Luokka: Kensei

Koska tämä ei ole tietokonepeli, käytin perinteisiä ominaisuuksia. (^o^) Toivottavasti käännösohjelma kääntää ne oikein.

Tärkein kysymys kuuluu, olenko minä oikea sankari? Piileskelin raukkamaisesti, kun joku tapettiin. Sormeni olivat L1+L2:lla koko ajan. Tiedän, että voin palata korjaamaan asiat, mutta tiedän myös, että on vaarallista sekoittaa aika- avaruusjatkumoa. Mikä tekee ihmisestä sankarin? Olen saanut nämä voimat tiettyä tarkoitusta varten. Se on kohtaloni.

Kyseenalaistan sankaruuteni juuri nyt, ja toivon saavani pian vastauksen. Nyt pitää jatkaa kohti New Yorkia!

Kirkkaimpana päivänä, mustimpana yönä,
Hiro

P.S. Olen ollut jo viikon pois Japanista. Toivottavasti kaikki kotona voivat hyvin.