Tämän kauden ensimmäiset Suomen mestaruushiihdot käydään nyt viikonloppuna Keuruulla. Vaikka maailmancupin kisat ovat ne kaikkein tärkeimmät kilpailut, niin kyllä Suomen mestaruuksista kilpaillessa on aina erilaisia perhosia vatsassa.
Kotimaan kauden tärkeimmät kilpailut ovat aina tunnelmaltaan ainutlaatuiset ja erilaiset. Ihmiset ovat jännittyneitä, mutta avoimen ystävällisiä. Joka puolella suhisee talkootyöläisiä, seuran edustajia ja suksien kanssa juoksevia huoltajia. On kiire testaamaan suksia, tai kiire viedä jo voidellut sukset lähtöön. Paljon tuttuja kasvoja vilahtelee ohi, mutta kaikilla on keskittynyt ilme kasvoillaan ja porinat ja spekulaatiot jätetään kisojen jälkeiseen aikaan. Näissä kisoissa monien kanssa tavataan vain kerran vuodessa, mutta aina yhtä paljon on asiaa ja juttu jatkuu siitä mihin se vuosi sitten jäi. Naistenkin sarjassa osallistujamäärät ovat pysyneet tosi korkeina, ja vain murto-osa kilpailijoista pääsee pokkaamaan kärkipään sijoituksia. Kaikilla ei toki ole edes tavoitteena voittaa, vaan vaikka pääsy kahdenkymmenen parhaan joukkoon on jo useammille hyvä suoritus. Toisilla taas oma hyvä suoritus riittää. Mutta on myös niitä, joilla tavoite on vain ja ainoastaan mitali. Se tekeekin näistä kisoista niin ainutlaatuisen. Eri tavoitteiden kirjo tuo erilaiset tunteet ja tyytyväisyyden esille.
Tällä kaudella myös SM-hiihdot ovat muuttuneet kansainvälisemmiksi ohjelmaltaan. Perjantaina hiihdetään maailmalta tuttu prologi, jonka järjestys määrää lauantain vapaan kympin lähtöjärjestyksen. Kumpanakin päivänä jaetaan mitaleja. Minä olen ehkä hitusen vielä vanhanaikaisen kaavan puolella, mutta uudistutaan nyt sitten ajan mukana. Prologin jälkeen erot kärjessä ovat tosi pienet, ja oletettavasti lauantain vapaan matkalla tullaan näkemään ryhmähiihtoa ja taktikointia.
Sunnuntaina on vuorossa parisprintti. Siinä seurat pääsevät näyttämään tasonsa. Meillä on Oulun hiihtoseurassa hyvä tilanne. Viestiin on tyrkyllä useampi hyvä tyttö! Kerttu Niskanen ja Marjaana Pitkänen sekä Maija Hakala ja Laura Ahervo ovat varmasti kilpailun ennakkosuosikkiparit, mutta me muut joukkueet teemme kaikkemme, jotta voisimme yltää yllätykseen kisassa. Toki joukkueita ei ole vielä seuroissa valittu, mutta uskon pääseväni joukkueeseen vanhoilla näytöillä. Keuruulla on tunnetusti hyvin järjestetyt kilpailut ja ladut suosivat kovakuntoisia. Toivottavasti saamme nauttia myös kovasta kannustuksesta ladulla vaikka viikonlopuksi onkin luvattu paukku pakkasia!
Siellä nähdään!
- Ritu
Kiitos kuulumisistasi.
Toivotan kaikke hyvää viikonlopun Keuruun kisoihin sulle ja terveiset myös perheellesi.
Toivottavasti kisoissa nähdään.
T: Jouko
Loistavasti kirjoitettu juttu SM-kisoista! Tsemppiä Riitta-Liisa kisoihin ja nautiskelkaahan hiihtokisoista suomen kamaralla!!!:)
Fantastisen tasokas tapahtuma, ja kirsikkana kakussa, suomalainen hiihtäjä juhlii maalissa voittajana!
Olen ollut koko viikonlopun paikalla katsomassa kisoja. Isoisäni serkku oli kuuluisa M. Raivio. On todella hienoa, että Suomeen nousee uusia hiitolahjakkuuksia. Nyt alkaa todella uusi aikakausi sillä rintamalla ja toivottavasti mennään nyt puhtain jauhoin. Tätä tilaisuutta ei kannata turmella. Keuruun kisoissa on mukava tunnelma ja “pääkatsomosta” näkee kisat suurin piirtein melkein kokonaisuudessaan lukuunottamatta “hiilihapponousun” jälkeistä reittiä ennen alamäkeä ja “huoltoalueen” takaista reittiä. Muuten kaikki on ihan silmien edessä, mikä on katsojien kannalta todella viihdyttävää. Aluetta kannattaisi kehittää vielä niin, että se kattaisi useampia talviurheilulajeja kuin pelkän hiihtämisen. Miesten lenkki 3,75 km meni aikaan 9,29 ja täytyyhän sitä mennä kokeilemaan paikan päälle kisojen jälkeen, että kuinka nopeasti se itsellä menee. Keuruun kisat kannattaa ehdottomasti pitää SM-ohjelmassa seuraavinakin vuosina. Ensi vuonna ei liene kisoja, kuin Scandinavia Junior Cup tms., mutta sitten tulevaisuudessa. Ja Keuruulla on se etu, että lumetonta talvea ei ole nähty Keuruulla montaa kertaa.