Siitä hetkestä kun ensimmäiset romanialaiset ryysyläiset ilmaantuivat kuppeineen Helsingin kaduille pummaamaan euroja, on meillä Suomessa ollut kerjäläisongelma.   Maailmanmittakaavaan suhteutettuna täkäläiset romanikerjäläiset ovat korkeintaan esteettinen haitta, mutta viime vuosina asian puinnille on uhrattu melkoinen määrä mediatilaa. Erityisen ahkerasti asiaan on pureutunut Helsingin Sanomat.   Julkinen, paheksuva ja moraalipaniikinsävyinen keskustelu johtaa Suomessa usein siihen, että poliittisille irtopisteille persot ministerit perustavat jonkinlaisen työryhmän selvittämään asiaa.   Sisäministeri Anne Holmlund on ollut erityisen innokas selvityttäjä aina kun kohahdus on kuulunut.   Nyt Holmlundin asettama sisäasiainministeriön työryhmä on selvittänyt että kamala, ihmisoikeuksia polkeva ja ammattirikollisuudelta haiskahtava kerjääminen on kiellettävä. Tai siis tämä on vasta väliraportti, … Lue loppuun →

Tämä on hätäkuulutus. Öljy-yhtiö BP:n mokailusta johtuen kolmetoista miljoonaa litraa raakaölljyä päivässä tunkeutuu maan alta Meksikonlahteen. Toivoa paremmasta on (ironiaa). Asiasta vastuullinen taho, BP, ilmoitti edistyvänsä vahingon paikkaamisessa pikku hiljaa. Ehkä siis jo tämän viikon lopulla rikkoutuneeseen öljynporausputkeen saadaan jokin aparaatti jolla öljyn syöksyminen voidaan tukkia lopullisesti. Ehkä. Uutisten katselijalle ja lukijalle onnettomuuden koko ei ehkä ole vielä kokonaisuudessaan valjennut. Kuvitellaampa skenaariota vaikka tällaisen leikin avulla. Ota maitotölkki. Täytä se raakaöljyllä (jäteöljy menettelee myös, jos raakaa ei ole saatavilla). Heitä öljyt pihanurmikolle. Katsele aikaansaannostasi. Kerro lopputulos kolmellatoista miljoonalla ja voit kuvitella nykyisen päivätuhon tahdin. Sellainen meno veden alla Meksikonlahdella. Uutishuoneella … Lue loppuun →

Tuhkapilvi painaa päälle, mutta yksi asia pysyy otsikoissa. Jukka S. Lahti ei saa levätä rauhassa. Suomalaiset ovat erittäin kiinnostuneita, pienen pieniä yksityiskohtia myöten siitä millä tavoin Lahti sai surmansa Ulvilassa vuosia sitten. Hakattiinko henki pois halolla, kirveellä vai millä? Mihin ruumiinosaan suunnattu isku sammutti elämän lopullisesti? Mitä kuolonkorina kertoi hätäkeskuspäivystäjälle? Kuulivatko lapset varmasti kaiken mitä talossa tuona kauhujen yönä tapahtui? Onko elämä pilalla edesmenneen Lahden perheellä — no kyllä totisesti on. Syyttäjän mielestä surmatyön teki vaimo (nyk. leski) ja aihetodisteet puoltavat rajusti tätä näkemystä. Silti oleellinen kysymys on ohitettu, ikään kuin sillä ei olisi mitään merkitystä. Kysymys kuuluu: Miten poliisi … Lue loppuun →

SDP:n puheenjohtajapäivät Vantaalla. Puheenjohtaja Jutta Urpilainen lietsoo väkeään Rantasipi Congress Centerissä. Opposition ykkösnyrkki osaa ainakin haukkua. Energiapolitiikka, työllisyyden hoito, Ylen rahat, eriarvoisuus — Urpilaisen mielestä hallitus on epäonnistunut kauttaaltaan. Kaiken lisäksi hallitus on Urpilaisen puheissa jonkinlainen Elinkeinoelämän Keskusliiton sylikoira. Syynä tähän on se että EK ja hallitus epäsivät SDP:n pääsyn työryhmiin, joissa sorvataan tulevien vuosien talous-ja työllisyyslinjauksia. Urpilaisen puheenjohtajapäivien puheenvuoro oli nimetty vaatimattomasti tiekartaksi. Sen pääviesti kutakuinkin on, että politiikan pitää olla ihmislähtöistä ja hallitus on tyrinyt. Lisäksi veroja pitää kiristää, jotta perusturva paranisi. Kunnille myös lisää rahaa, elvytystä tarvitaan. Ja lakko-oikeuteen ei pidä puuttua, ei vaikka vienti halvaantuisi (kuten viime viikkoina satamalakon … Lue loppuun →

Aurinkoisena sunnuntaina Espoon Barona Arenan hämyisässä kabinetissa esiteltiin tiedotusvälineille uutta Wincapita osakeyhtiötä. Toimittajia, joita paikalla oli runsaasti kohdeltiin yhtiön johdon taholta äärimmäisen epäammattimaisesti. – Vastaamme niihin kysymyksiin, jotka olemme saaneet etukäteen sähköpostilla. Wincapitasta on ollut liikaa virheellistä informaatiota lehdissä, yhtiön hallituksen pj. Kai Tanninen narisi toimittajille. Kun häneltä kysyttiin, milloin ja missä yhtiön toiminnasta on välittynyt virheellistä tietoa vastaus kuului että toimittajan kannattaisi lukea viime viikon lehtiä. Olen lehteni lukenut enkä löydä virhettä. Uusi Wincapita-osakeyhtiö toimii kuten aiempikin sijoitusklubi-Wincapita, joka tunnetaan myös Suomen historian suurimpana verkostohuijauksena. Päästäkseen sijoittamaan rahaa uuden yhtiön avulla ”automatisoituun valuuttakauppajärjestelmään” tulee hankkia lisenssi, jonka voi saada vain wincapitalaisen avustuksella. Minkälaisia tuotto-odotuksia tai riskejä … Lue loppuun →

SDPn omalla camel-boots miehellä Kimmo Kiljusella on idea. Kutsutaan, hei armeija apuun niin saadaan radanvarret puhtaaksi lumesta! Että kyllähän se armeija tekee jos hallitus käskee. Sitten vaan pitäisi valikoida jostain parisataa tarpeeksi riuskaa varusmiestä, kuljettaa ja majoittaa heidät sekä ruokkia heidät ja ohjata heidän työtään paikan päällä. Valmista tulisi varmasti, koska suomalainen parikymppinen pakkoasevelvollinen on, kuten hyvin tiedämme, äärimmäisen motivoitunut. Ajatus on muutenkin hyvin demokraattinen. Lumiyrittäjät katselisivat toimetonna sivusta sotilaiden sähläystä ja vuoden selvästi isoin tili jäisi saamatta. Suosittelen, että armeijaa voisi käyttää myös kesäajan tietöissä. ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** … Lue loppuun →

Espoon Leppävaarassa on synkän hiljaista. Uudenvuoden rakettien sijaan pakkasyötä valaisevat ammuskelun uhrien muistolle sytytetyt kynttilät. Sellon tapahtumat puidaan juurta jaksaen. Tragediasta kopin ottaa sisäministeriö, jossa selvitellään miten vastaisuudessa Sellon tapahtumien kaltaisia murhenäytelmiä voidaan estää. Jälleen kerran. Nollakymmenluvun suomalaiset murhenäytelmät kuten Myyrmannin pommi, Jokelan ja Kauhajoen kouluampumiset ja Leppävaaran uudenvuodenaatto todistavat ettei tehtävissä ole paljoakaan. Ihmisten hulluutta on yksinkeraisesti mahdotonta kitkeä toimenpideohjelmilla tai lakia säätämällä. Kun mielipuolten näyttämöiksi valikoituvat kauppakeskukset tai koulut, herää kysymys mihin perustuu lukuisten vartiointiliikkeiden tuoma näennäinen turva. “Täällä vartioi” tarroilla ovenpielissä ja ikkunoissa tuntuu nimittäin olevan hyvin heikko turvallisuusvaikutus silloin kun piru on oikeasti irti. Pitäisikö Suomessa ottaa mallia … Lue loppuun →

STM on julkaissut Suomen Romanipoliittisen ohjelman. Korulausein kirjoitetussa puumaskassa on 10 toimintalinjausta, joiden perusteella romanien syrjäytymistä estetään, työllisyyttä tuetaan, koulutustasoa parannetaan jne jne. Työ on valtava. Romanityöryhmän jäsenten kertomat havainnot todellisuudesta nimittäin puhuvat omaa, karua kieltään. Romanilapsia kiusataan koulussa koska he eivät ole kuten muut lapset. Nuorten romanien on vaikea saada töitä, koska koulutuksen kanssa on usein vähän miten kuten. Romaniyrittäjien on vaikea saada rahoitusta toimintaansa, koska “tumman” on pankinjohtajan luottamusta vaikea saavuttaa. Jopa aivan tavallisen suomalaisen työssäkäyvän romanin on vaikea vuokrata asuntoa vapailta markkinoilta, koska ennakkoluulot ovat ja pysyvät. Katsaus Itäkeskuksen tai Rautatientorin notkujien suuntaan vahvistaa ennakkoluuloja. Syrjäytyneet nuoret romanimiehet (ja pieni … Lue loppuun →

Pirkkalassa viranomaiset ovat kieltäneet tupakoinnin erään talonyhtiön pihaterassilla. Syy kiellolle on se, että kessunhaju luikertelee pihalta yksittäiseen asuintilaan ja muodostaa täten jonkin sortin terveyshaitan kyseisen asunnon haltijalle. Uutiseen tästä Asunto-osakeyhtiössä tehty haastattelu paljastaa asian todellisen luonteen. Kyseessä on yksittäisen henkilön masinoima valitusrumba viranomaisille, eikä viranomaisen auta muu kuin ottaa valitukset käsittelyyn. Viranomaistyön lopputulos on järjen vastainen (omalla pihalla tupakointi kielletty), mutta järkipuhe ei nyt auta. Naapurikyttääjä on toteuttanut ohjelmaansa — ja onnistunut. Kaikki tietävät minkälainen Naapurikyttääjä on. Naapurikyttääjä valittaa seikkaperäisesti talonyhtiön kokouksissa juhlista, porraskäytävän siisteydestä, nuorista, lastenrattaista, lemmikeistä ja pihaistutusten kunnosta. Naapurikyttääjä tarkkailee muita, kenties kirjaa ylös havaintojaan pikku muistikirjaan. … Lue loppuun →

Uutisissa on tapana noteerata vähäpätöisemmätkin juhlapäivät kuten sunnuntain isänpäivä. Ongelmana on yleensä tulokulma. Isänpäivä on markkinavetoinen juhla, joten en aio tässä alkaa pohdiskelemaan “isyyden merkitystä 2000-luvulla” sen enempää, vaan kysyn teiltä mikä seuraavista olisi mielestänne kiinnostavin isänpäiväjuttu: Vaihtoehto a) Perinteinen isänpäiväjuttu, jossa tilastokeskiverto - ( kaksi ja puolilasta) ydinperheen insinööri-isä kertoo saaneensa aamiaisen vuoteeseen, lapsilta itse tehdyt kortit ja vaimolta pehmeän paketin. Vaihtoehto b) Nykyaikaan paremmin sopiva isänpäiväjuttu joka on muuten täysin samanlainen kuin vaihtoehto a, paitsi että kyseessä on ydinperheen sijaan uusioperhe. Vaihtoehto c) Isänpäivä kuvastaa yhteiskunnalista muutosta. Juttua sateenkaariperheestä eli tuplaisänpäivästä. Muita hyviä ideoita ovat Suomen nuorin isä tai Suomen vanhin isä. Eikä unohdeta isää, joka ei sitten ollutkaan se … Lue loppuun →