Espoon Leppävaarassa on synkän hiljaista. Uudenvuoden rakettien sijaan pakkasyötä valaisevat ammuskelun uhrien muistolle sytytetyt kynttilät. Sellon tapahtumat puidaan juurta jaksaen. Tragediasta kopin ottaa sisäministeriö, jossa selvitellään miten vastaisuudessa Sellon tapahtumien kaltaisia murhenäytelmiä voidaan estää. Jälleen kerran. Nollakymmenluvun suomalaiset murhenäytelmät kuten Myyrmannin pommi, Jokelan ja Kauhajoen kouluampumiset ja Leppävaaran uudenvuodenaatto todistavat ettei tehtävissä ole paljoakaan. Ihmisten hulluutta on yksinkeraisesti mahdotonta kitkeä toimenpideohjelmilla tai lakia säätämällä. Kun mielipuolten näyttämöiksi valikoituvat kauppakeskukset tai koulut, herää kysymys mihin perustuu lukuisten vartiointiliikkeiden tuoma näennäinen turva. “Täällä vartioi” tarroilla ovenpielissä ja ikkunoissa tuntuu nimittäin olevan hyvin heikko turvallisuusvaikutus silloin kun piru on oikeasti irti. Pitäisikö Suomessa ottaa mallia … Lue loppuun →

“Alkoholin kulutus ja huumeiden käyttö tasaantuneet”, otsikoi THL tämänpäiväisen tiedotteensa. Tänä faksitoimittamisen aikana rauhoittuneisuuden sävel meni mediassa hyvin läpi. Ihan siksi on pakko lainata raporteista lukuja, jotka kyllä kertovat omaa karua kieltään tilanteen rauhoittumisesta. – huumeidenkäyttö aiheuttaa lähes puolet alle 35-vuotiaiden päihdehoitojaksoista – huumausainelöydös tehtiin 244:ssä kuolemantapauksessa – 3097 ihmistä kuoli alkoholin käytön seurauksena – 61 prosenttia pahoinpitelyrikoksista tehtiin alkoholin vaikutuksen alaisena – 25 819 kuskia ajoi humalassa tai huumeissa – huumeiden ja lääkkeiden väärinkäyttö aiheutti 0,7-1,3 miljardin haittakustannukset – 104 ihmistä kuoli ja 1077 loukkaantui tieliikenneonnettomuuksissa, joissa alkoholilla oli osuutta asiaan – 94 007 ihmistä otettiin selviämään säilöön – … Lue loppuun →

Perustetaan kaupunkiin mitä tahansa, liikkeelle lähtevät nimbyt. He ovat tyyppejä, joiden takapihalle eivät saa muuttaa asunnottomat, päihdeongelmaiset, kehitysvammaiset, eriväriset, eivätkä oikeastaan ketkään muut kuin työssäkäyvät, valkoihoiset heterot, joilla on korkeintaan hiljaisia lapsia. Nimbyt ovat aktiivisesti yhteydessä meihin toimittajiin, jos esimerkiksi kotipuistosta kaadetaan puita tai sinne suunnitellaan rumaa taloa. Olen aina vihannut etukäteen tuomitsevia ihmisiä. Olen vihannut nimbyjä, mutta nyt olen alkanut ymmärtää nimbyyden ydintä. Kotikaupunginosaani Kamppiin tuli uusi palvelukeskus, jonka asukkaat näkyivät kesässä mitä moninaisimmin tavoin. He nukkuivat ulkona, rähisivät näyttävästi ja kävivät avoimesti huumekauppaa. Ensin hymyilin, sitten säälin, sitten päätin sietää. Syksyllä kotitalomme yleisistä tiloista alkoi löytyä huumeruiskuja ja … Lue loppuun →

STM on julkaissut Suomen Romanipoliittisen ohjelman. Korulausein kirjoitetussa puumaskassa on 10 toimintalinjausta, joiden perusteella romanien syrjäytymistä estetään, työllisyyttä tuetaan, koulutustasoa parannetaan jne jne. Työ on valtava. Romanityöryhmän jäsenten kertomat havainnot todellisuudesta nimittäin puhuvat omaa, karua kieltään. Romanilapsia kiusataan koulussa koska he eivät ole kuten muut lapset. Nuorten romanien on vaikea saada töitä, koska koulutuksen kanssa on usein vähän miten kuten. Romaniyrittäjien on vaikea saada rahoitusta toimintaansa, koska “tumman” on pankinjohtajan luottamusta vaikea saavuttaa. Jopa aivan tavallisen suomalaisen työssäkäyvän romanin on vaikea vuokrata asuntoa vapailta markkinoilta, koska ennakkoluulot ovat ja pysyvät. Katsaus Itäkeskuksen tai Rautatientorin notkujien suuntaan vahvistaa ennakkoluuloja. Syrjäytyneet nuoret romanimiehet (ja pieni … Lue loppuun →

Suomessa eletään elinaikani toista lamaa. Edellisen muistan hämärästi siitä, että opin syömään tonnikalaa, eikä työhakemuksiin vastattu. Lama oli harmaata. Nykyisen laman olen tuntenut olkapäissäni. Ihmiset ovat yhtäkkiä alkaneet etuilla ja kävellä kadulla suoraan päin ihan tarkoituksella. Yksi kalliiseen pukuun pukeutunut nuori mies jopa sylki päälleni. Kollega todisti iltalenkillä, kuinka raivostunut mies länttäsi hänelle tutun naisen selkään koirankakkaa. Autoilijoiden tuntuu olevan tavallistakin vaikeampi pysähtyä ennen suojatietä, ja he heristelevät ilkeille kävelijöille nyrkkiä.  Hermot ovat kireällä, mikä on suomalaisen mielestä tietenkin aina jonkun muun syy. Suomalaisen on aina ollut helpompi ilmaista negatiivisia kuin positiivisia tunteita. Rehellisyys tulkitaan meillä usein kyvyksi loukata toista … Lue loppuun →

Pirkkalassa viranomaiset ovat kieltäneet tupakoinnin erään talonyhtiön pihaterassilla. Syy kiellolle on se, että kessunhaju luikertelee pihalta yksittäiseen asuintilaan ja muodostaa täten jonkin sortin terveyshaitan kyseisen asunnon haltijalle. Uutiseen tästä Asunto-osakeyhtiössä tehty haastattelu paljastaa asian todellisen luonteen. Kyseessä on yksittäisen henkilön masinoima valitusrumba viranomaisille, eikä viranomaisen auta muu kuin ottaa valitukset käsittelyyn. Viranomaistyön lopputulos on järjen vastainen (omalla pihalla tupakointi kielletty), mutta järkipuhe ei nyt auta. Naapurikyttääjä on toteuttanut ohjelmaansa — ja onnistunut. Kaikki tietävät minkälainen Naapurikyttääjä on. Naapurikyttääjä valittaa seikkaperäisesti talonyhtiön kokouksissa juhlista, porraskäytävän siisteydestä, nuorista, lastenrattaista, lemmikeistä ja pihaistutusten kunnosta. Naapurikyttääjä tarkkailee muita, kenties kirjaa ylös havaintojaan pikku muistikirjaan. … Lue loppuun →

Yksi maailman kuuluisimmista prostituoiduista on paljastanut henkilöllisyytensä. “Belle de Jour — puhelintytön salaiset seikkailut” julkaistiin Suomessakin kirjana muutama vuosi sitten. Helppolukuinen teos kertoi ilotytön työnkuvasta arkisen yksityiskohtaisesti. Nyt ilotytöksi on brittitiedotusvälineiden mukaan paljastunut syöpätutkija. Tätä uutista ei olisi voinut keksiä. Naisia koskevista typeristä vastakkainasetteluista madonna-huora on ehkä käytetyin, mutta syöpätutkija-huora vetää sille vertoja. Tosielämän Belle de Jour on kuvasta päätellen yhtä kaunis kuin häntä tv-sarjassa esittänyt Billie Piperkin. Syöpätutkija kertoo ryhtyneensä prostituutioon puhtaasti rahapulasta. “Mietin, mitä sellaista voisin tehdä, minkä voisi aloittaa samantien, mikä ei tarvitsisi harjoittelua tai paljoa alkupääomaa, mikä toisi käteistä ja mikä jättäisi minulle aikaa työni hoitamiseen”.  Näinkö … Lue loppuun →

Sunnuntaina halkesi vesiputki — juuri ikävästi Helsingin rautatieaseman metroaseman lähellä. Metro pysähtyi ja kaupunki kastui. Kävelin tiistaiaamuna rautatieaseman läpi. En ole koskaan nähnyt sitä niin hiljaisena. Vaikka junat liikkuivat normaaliin tapaan, ihmisiä ei ollut missään. Kaikki hyppäsivät metroon myöhäisemmältä pysäkiltä tai luottivat ratikan kyytiin. Tänään metro saatiin taas kulkemaan rautatieaseman pysäkin läpi. Tosin asema oli edelleen osittain veden peitossa. Sitä kuivataan koko ajan, eikä asemaa pystytä käyttämään moneen kuukauteen. Näin tänään kuitenkin yhden metrouutisen, joka laittoi hymyilyttämään. Ajattelin, että nyt metron viestintäväki kääntää todenteolla tappion voitokseen. Kaupunkilehti Vartti nimittäin uutisoi suurin otsikoin, että “Helsinki saa ensimmäisen vedenalaisen metroaseman”. Kyse ei ollut rautatieaseman … Lue loppuun →

Kävin tänään juttukeikalla seksimessuilla. Ja siitähän riittää puhuttavaa. Jutun näkökulma on erittäin kiinnostava — ikääntyvien ihmisten seksi. Puhuin pitkät pätkät seksistä 76-vuotiaan professorin Elina Haavio-Mannilan kanssa hänen olohuoneessaan. Mahtava kokemus. Haavio-Mannila on seksitutkimuksen uranuurtaja Suomessa. Hänen ansiostaan tiedämme, mitä suomalaisten makuuhuoneissa tapahtuu ja kuinka usein. Haastattelussa hän käytti sujuvasti sanoja kuten tekopenis, Viagra ja yhdyntä. Jos eläkeläinen pystyy siihen, miksi eivät muut? Kun toimituksessa kuultiin juttuaiheestani, alkoi kikatus ja vitsien kerronta. Jopa urheilun pojat hiipivät kulmastaan ja kysyivät, olinko oikeasti seksimessuilla. Käytävillä kauhisteltiin, että messuilla on pornoa. Ja jutussa olisi haluttu käyttää mieluummin sanaa sukupuolikäyttäytyminen kuin seksi. Seksi on seksiä ja se on … Lue loppuun →

Uutisissa on tapana noteerata vähäpätöisemmätkin juhlapäivät kuten sunnuntain isänpäivä. Ongelmana on yleensä tulokulma. Isänpäivä on markkinavetoinen juhla, joten en aio tässä alkaa pohdiskelemaan “isyyden merkitystä 2000-luvulla” sen enempää, vaan kysyn teiltä mikä seuraavista olisi mielestänne kiinnostavin isänpäiväjuttu: Vaihtoehto a) Perinteinen isänpäiväjuttu, jossa tilastokeskiverto - ( kaksi ja puolilasta) ydinperheen insinööri-isä kertoo saaneensa aamiaisen vuoteeseen, lapsilta itse tehdyt kortit ja vaimolta pehmeän paketin. Vaihtoehto b) Nykyaikaan paremmin sopiva isänpäiväjuttu joka on muuten täysin samanlainen kuin vaihtoehto a, paitsi että kyseessä on ydinperheen sijaan uusioperhe. Vaihtoehto c) Isänpäivä kuvastaa yhteiskunnalista muutosta. Juttua sateenkaariperheestä eli tuplaisänpäivästä. Muita hyviä ideoita ovat Suomen nuorin isä tai Suomen vanhin isä. Eikä unohdeta isää, joka ei sitten ollutkaan se … Lue loppuun →