Olen löytänyt heidät — ihmiset, jotka pilasivat politiikan maineen. Ei, kyse ei ole kansanedustajista eikä ministereistä kaikenkarvaisine tekstiviesteineen tai vaalirahavippeineen. Ei, kyse ei ole myöskään toimittajista, joita myös kansanvallan verikoiriksi kutsutaan. Kyse on paljon pelottavammasta ilmiöstä. Kyse on ihmisistä, jotka kuuluvat politiikan moottoripyöräkerhoihin hangaroundjäseninä. Kyse on ihmisistä, jotka ottavat sekä politiikan, että itsensä aivan liian vakavasti. Heitä on kaikkialla politiikan liepeillä. Näille ihmisille kaikki, mitä oma puolue tai oman puolueen puheenjohtaja sanoo on oikein ja kaikki mitä muualla poliittisella kentällä tehdään on väärin. Nämä ihmiset ovat raskaita ja rasittavia keskustelukumppaneita niin toreilla kuin verkossakin. He saavat talebanit tuntumaan teletapeilta. Näitä … Lue loppuun →

Etukäteen kaikki tuntuu aina niin kovin helpolta. Sovimme Matti Apusen ja Marko Kulmalan kanssa, että pistämme kukin YLE TV1:n vaalitentin osallistujat paremmuusjärjestykseen. Tästähän vaalitaiston oikeasti piti alkaa. Aloitetaan tentin suurimmasta epäonnistujasta. Hän oli pääministeri Mari Kiviniemi. Me suomalaiset emme tunne poliitikko Mari Kiviniemeä, emme tunne häntä senkään jälkeen kun katselimme tämän liki kaksi tuntisen tv-keskustelun. Kiviniemi esiintyi analyytikkona, ei puolueen puheenjohtajana. Milloin olemme viimeksi saaneet kuulla Keskustan puheenjohtajan puhuvan politiikkaa televisiossa? Kyllä, Anneli Jäätteenmäen aikaan. Puoleueen puheenjohtajan vaalitenttiesiintymisen onnistumisen arviointi perustuu vain siihen, onko hänestä omalle puolueelleen hyötyä vai ei. Miten peruskannattajat suhtautuivat? Miten mahdolliset kannattajat kokivat esiintymisen? Esiintyminen voi … Lue loppuun →

Suomalaisten poliitikkojen ylemmyydentunnolla ei ole mitään rajaa. Tämä on nähty viimeisen viikon kuluessa, kun eri puolueiden puheenjohtajat ovat rientäneet julkisuuteen määrittelemään mitkä asiat kuuluvat vaalien asiakysymyksiin ja mitkä eivät. Koen julkeana sen, miten poliitikot kokevat omaksi oikeudekseen määritellä sen, mikä kuuluu poliittiseen keskusteluun ja mikä ei. Maahanmuuttokeskustelusta ei siis lopultakaan opittu mitään. Saanen antaa yhden esimerkin. Olin kuluneen viikon maanantaina Tampereella juontamassa kahden kansanedustajan välistä energia-aiheista keskustelua. Harri Jaskarin, Oras Tynkkysen ja allekirjoittaneen lisäksi paikalla oli viljavalti väkeä. Yleisöllä oli ollut mahdollisuus lähettää kysymyksiä Aamulehden blogien ja Facebookin kautta sekä kirjoittaa kysymyksiä paperille tilaisuudessa. Kaikenkaikkiaan kysymyksiä tuli lähemmäs sata, vain … Lue loppuun →

Tekstiviestejä, facebookviestejä ja sähköposteja niin tutuilta kuin tuntemattomilta, kaikissa sama aihe. Miksi Timo Soini kehuu allekirjoittaneen hoksottimia YLE TV1:n Ykkösaamussa? Paljonko Soini maksaa Lähteelle? Paljonko Lähde maksoi Soinille? Mikä selittää puoluetoimistossa tehdyn havainnon, jonka mukaan Perussuomalaisten osuus Lähteen blogiteksteissä on suurempi kuin muiden puolueiden? Minä tunnustan. Aion paljastaa kaiken, avoimuuden aikakauden nimissä aivan kaiken. Kerron teille nyt, kuka on mies Perussuomalaisten menestyksen takana, se taustapiru, joka on niin salainen, ettei hänestä ole edes osattu kuiskailla. Hänen nimensä on Matti Vanhanen. Pääministeriksi tultuaan Vanhanen kielsi ministereiltä keskeneräisistä asioista keskustelun julkisuudessa. Syntyi Vanhasen doktriini. Vanhasen doktriini on se luja raudoitus, jonka päälle … Lue loppuun →

Keitä Sinä ajattelet, kun sanotaan “kansanvallan loiset”? Poliitikkoja etuineen? Virkakoneistoa, joka voisi nykyaikaisin työvälinein huolehtia Saksan kokoisen maan sujuvasta arjesta? Ei ja ei. Kansanvallan loisia on huomattavasti enemmän ja aivan kuin laiskat kaikkialla maailmassa he tekeytyvät huomaamattomiksi. Suomi on täynnä vapaamatkustajia, jotka eivät huolehdi omasta osuudestaan. Suurin osa heistä viettä varsin mukavaa elämää, tekee työtä, harrastaa ja pukeutuu hyvin. He ovat ihmisiä, joilla olisi aikaa, energiaa ja osaamista osallistua erilaisiin yhteiskunnallisiin rientoihin. He kätkevät henkisen laiskuutensa politiikan kritiikkiin. He antavat silmät kiinni oman valtakirjansa kenen tahansa taskuun. En puhu yksinomaan ihmisistä, jotka eivät äänestä. Puhun ihmisistä, jotka ovat hiljaa kun … Lue loppuun →

Amerikkalainen sijoittajalegenda Warren Buffet lähettää kerran vuodessa kirjeen havainnoistaan sijoittajayhtiönsä omistajille. Itse sijoitan lähinnä hyvään ruokaan ja vanhojen puutalojen remontointiin, joten en etsi Buffetin kirjeistä sijoitusvinkkejä. Löydän “Buffetin puolelta” järkeviä elämänohjeita, vai mitä sanotte tästä? “Byrokratia luo lisää byrokratiaa. Loisteliaat toimistotalot luovat ylimielistä käyttäytymistä”. Olen vieraillut yhtä vaille kaikkien suomalaisten eduskuntapuolueiden puoluetoimistoilla. Useissa niistä useasti, joissain varmasti vaivoiksi asti. Olen toistuvasti ehdottanut Keskustalle, Kokoomukselle ja SDP:lle nykyisistä toimistotiloistaan luopumusta ja siirtymistä katutasoon kansan pariin mahdollisimman lähelle Helsingin keskustaa. Olen jopa ehdottanut, että puolueet vuokraisivat tilat yhdessä. Kuten sanottu, olen vieraillut puoluetoimistoissa vaivoiksi asti. Puoluetoimistot ovat toimintaansa nähden isoja, monasti aika … Lue loppuun →

Suomalaisessa poliittisessa kentässä on liikaa puolueita. Eduskunnassa on tällä hetkellä viisi puoluetta liikaa. Puoluerekisterissä turhia puolueita on yhteensä viisitoista! Ajattelin edesauttaa puolueiden lukumäärän vähenemistä perustamalla vielä yhden puolueen. Demokraattien perustamisen tavoitteena on saattaa SDP joko lopulliseen hajaannuksen tilaan tai sitten siihen ryhtiin, joka tekee demareista toisen puolueen kaksipuoluejärjestelmään siirtyvässä Suomessa. Kuka muistaa Kokoomuksen vuonna 1995? Puolue sai eduskuntavaaleissa kasaan 17.9 prosentin kannatuksen. Mikä teki Kokoomuksesta tuon jälkeen pitkäaikaisen menestyjän? Kansantalouden muutokset? Johtajuusmuutokset? Varmaan niin. Entäpä Nuorsuomalaisten (1994 – 1999) vaikutus? Nuorsuomalaiset auttoivat omalta osaltaan Kokoomusta pyyhkimään pölyt harteiltaan. Jos 1990-luvun alun Kokoomusta ja nykyisiä Perussuomalaisia vertailtaisiin asennekartalla voisivat tulokset olla … Lue loppuun →

Politiikka ja politiikan arviointi ovat täynnä puolivillaisia hokemia, jotka kuullostavat uskottavilta. Yksi niistä on väittämä siitä, että “politiikka on henkilöitynyt”. Väite on hevonpaskaa. Politiikan arviointi ja analysointi ovat henkilöityneet siksi, että laiskempikin toimittaja osaa tehdä poliitikoista kokovartaloanalyysin. Yhtäältään tähän on myös johtanut se, että eduskunnan työ on pudonnut täysin yhteiskunnan avoimuusvaatimusten kyydistä. Esimerkiksi tapa, jolla valiokunnat kutsuvat asiantuntijoita ja miten valiokuntatyötä tehdään tulisi tuoda 1920-luvulta 2010-luvulle nopeasti. Politiikka oli henkilöitynyttä Kekkosen, Vennamon, Virolaisen ja Fagerholmin aikana. Tulloin poliitikot ensin riitautuivat ja vasta jälkikäteen riidoille keksittiin ideologiset perusteet. Henkilöissä ja heidän puhissaan oli ytyä ja jytyä. Yksi politiikan keskeisistä ongelmista on … Lue loppuun →