Kuinkahan kierroksilla kävisimmekään, jos presidentinvaaleissa järjestettäisiin kolmas kierros? Vaaleissa on päästy siihen vaiheeseen, jossa ehdokailla ei ole mitään muuta pelättävää kuin omat kannattajansa.
Arkistoita keräävät ihmiset ovat ikäviä. Minä olen ikävä ihminen. Tapanani on leikellä talteen erilaisia ehdottomuuksia, joita tuttavani lehdissä julkaisevat. Aina silloin tällöin tulee tulostettua talteen blogeja ja niiden kommentteja, reijitän ne oikeaan kansioon oikealle paikalle, sieltä on sitten mukava vilkuilla kuinka väärässä kukin on ollut -- alleblogannut mukaanlukien.
Kuusi vuotta sitten suuri ja meluisa joukko Sauli Niinistön kannattajia koetti vakuuttaa, että vaalien toisesta kierroksesta voi tulla tasainen. On mukava huomata, miten samat henkilöt käyttävät nyt täysin päinvastaisia argumentteja osoittaakseen, että tällä kertaa vaaleista ei missään tapauksessa voi tulla tasaiset. Metodi on tuttu, otetaan käteensopiva käppyrä ja tehdään siitä jumalten miekka.
Toinen mukava joukko ovat teoriaherrat. Heitä löytyy sekä tiedeyhteisöstä sekä tiedeyksinäisyydestä. Teoriaherran keskeinen väittämä on se, että jotain ei voi tapahtua siksi, että niin ei ole aikaisemmin tapahtunut. Arkistostani löytyy monenlaisia teoriaherrojen ja tasa-arvon nimissä myös -rouvien todisteluja siitä, miten jotain ei voi tapahtua kun ei ole aiemminkaan tapahtunut. Mitenkähän asiat mahtoivat tapahtua joskus silloin ensimmäisellä kerralla?
Prseidentinvaaleissa hienoa on se, että maa ja kansa muuttuvat kuudessa vuodessa niin paljon, ettei kukaan oikeasti tiedä, miten äänestäjät tulevat käyttäytymään. Muutos, joka vei kuusi vuotta sitten viikon voi nyt tapahtua kolmessa, neljässä tai viidessä päivässä. Vielä kuin tietäisi oikean vastauksen. Yksi on varmaa, vanhojen ihmisten leimaaminen vanhoillisiksi on aina johtanut älylliseen umpiperään.
Hermoheikot väsyttävät, mutteivat väsy. Hermoheikko mesoo facebookinnurkassa ja käy kiinni kaikkeen mikä ei liiku ja siihen mikä liikkuu väärään suuntaan. Mitä tapahtuukaan kun hermoheikko haavistolainen kysyy tuleeko joku mukaan kannattamaan Pekka Haavistoa? Jos toinen koettaa empiä tai ilmoittaa vielä harkitsevansa alkaa silmitön “Niinistöläinen, niinistöläinen, niinistöläinen!” -huuto. Jos kirjoittaja esittää ajatuksen, joka ei täysin Sauli Niinistön esteetöntä ja väistämätöntä nousua tasavallan presidentiksi saa kirjoittaja kimppuunsa “haavistolainen, haavistolainen, haavistolainen!” huudot. Itseasiassa kyseessä on harvinaisen tehokas tapa edistää niinistöläisten ja haavistolaisten määrää yhteiskunnassamme. Suunta ei vain ole huutajan mielen mukainen.
Kaikkein ikävimpiä ovat ne surullisen hahmon ritarit ja aseenkantajat, jotka heittävät käytöstapojen lisäksi jorpakkoon argumentit. Heidän tarkoituksenaan ei ole käydä keskustelua esittämästäsi mielipiteestä. Jos argumentit ovat vaikeita tai eivät sovi heidän fanatismiinsa nämä henkilöt hyökkäävät heti persoonaväkivallan astaloilla kimppuusi. Tapa on suomalaisessa keskusteluissa valitettavan yleinen. Yleinen tapa on tässä tapauksessa myös halpa.
“Vaaleissa on päästy siihen vaiheeseen, jossa ehdokailla ei ole mitään muuta pelättävää kuin omat kannattajansa”.
Juuri näin. Omaa ehdokasta valittaessa vaikeinta on sulkea pois mielestään nämä ns. fanijoukot. Joskus tekisi mieli äänestää fanijoukkoa vastaan eikä ehdokkaan puolesta.
Oma lukunsa on sitten nämä suosittelijat, julkimot ja poliitikot, jotka kertovat oman puolensa. Osa heistä taitaa tosissaan luulla, että voivat ohjata “vaalikarjan” käytöstä. Minulle ei tulisi pieneen mieleenikään tehdä päätöstä jonkun ns. nimimiehen/naisen kannan perusteella. Monet on kyllä onneksi tajunneet, kuten Väyrynen, ettei tämmöistä äänten testamenttaamista nykymaailmassa kannata edes yrittää.
Olen luullut että olen yksin näiden aatosteni kanssa. Suhtaudun minäkin toki moniin asioihin hieman fanaattisesti, mutta ne minä yritä ketään käännyttää tai melskaa niillä asioilla netissä tahi kahvipöydissä.
En ole vielä tehnyt äänestyspäätöstä (jos totta puhutaan, niin harkitsen vakavasti äänestäväni kirkollista vesilläliikkumisvälinettä ensimmäistä kertaa elämässäni). Pitää toivoa, että “haavisto on ihan paras, haavisto on ihan paras, haavisto on ihan ihq, kuinka sä voit ees harkita niinistöä!?”-tasoiset huuto”argumentit” kykenen äänestyskopissa unohtamaan.
toivoa sopii myös että “sehän on homo, ja homous on syntiä”- tasoiset peustelut eivät vaikuta
Mulle ei merktse lainkaan ehdokkaan suuntautuminen. Oon tyytyväinen että Niinistö sentään tuntee toisin kuin Haavisto naapurimaiden poliittiset johtajat, on suorittanut opintonsa päätökseen ja ajaa varmasti Suomen etua.
“Persoonaväkivallan astaloilla kimppuusi” on vänkä ilmaisu agressiivisuudesta/nihilismistä (?).
En muuten ota kantaa koko haavisto/niinistö puuhasteluun, sillä olen sanonut sen selvääkin selvemmin: kansa elää kansallisvaltiota ja gloobaali kusetus jatkuu taas poliittisella ja markkinatalous puolella. Minä en äänestä, sillä alusmaana meillä ei ole presidenttiä, vaan meillä voi olla komissaari puolasta pressan sijasta valvomassa toimiamme “parlamentaristisesti” liittovaltion piikkiin….
Merkel on vihdoin ilmoittanut julkisesti, että eurodiktatuuri ei toimi, joten on tehtävä ja tähdättävä integroitumaan poliittiseen unioniin/liittoutumaan, joten mites niinistö nyt panee suunsa tai katainen selittää kyselytunnilla ilmoittamansa uuden maailmajärjestyksen alkamisen 2013, kesällä, kun ollaan lomilla.
Vai viedäänkö eun”kansalaiset” uudenlaisen diktatuurin ja valvontajärjestelmän alle kuin viimevuosisadan alkupuolellakin?
Minua ei höpläytetä äänestämään yhtään mitään, haukkukoon kuka mitä miten vain, sillä kansallisvaltio on viety petoksella altamme. Minä en ainakaan ole saanut äänestää niin eurosta kuin liittymisestä liittovaltioon tai verorahojemme kuittaluista kymmeninmiljardein juutalais ja jesuiitta pankkidynastioille. Olen harmissani tästä presidentti huumasta Suomi nimisessä tulevassa alusmaassa Saksa, ranska, italia enemmistömääräysvaltalaiselle “eulle”. Mitä oikeata demokratiaa voidaan perustaa täysin mädälle systeemille? Orjuus ei minua kiinnosta ja siksi onkin parasta alkaa tekemään suunnitelmia euroopan ulkopuolelle. Vaikka toisaalta suomalaisuus on ollut aikalailla persaukista hyvinvointivaltiota joten kyllä siihen euorjuuteenkin sopeudutaan. Olemme aika veltto ja rapakuntoinen kansa pitämään puoliamme edes maatamme hyväksi käyttävien puolueiden poliitikkoja vastaan, joten meidät on helppo nielaista.
Suomalainen “parlamentarismi” on puolue valtaa ja sitä hallitaan laittomalla puoluekurilla. Onko tällainen demokratiaa?? PAH!
Maallikolle. Tuohon vuodatukseesi ei voi mitään muuta vastata kuin kysymällä Martti Ahtisaaren sanoin,että
“pitäisikö meidän täällä valmistaa huopatossuja, joita
sitten myymme toisillemme”. Maailma on muuttunut, halusimme sitä tai emme, yksin emme pärjää, se on aivan
varma !!
Lapsenmielistä “viisautta” esittää myös suomalaisuudessa se, että innovatiivisuutemme ei leikkaa, vaan puhumme impivaaralaisuudesta, huopatossujen tekemisestä, jos emme elä alistuvaa, huom. alistuvaa, yhteistyötä MUIDEN kanssa.
Se maailman muuttumispelko sitten antaa täydellisen uskottelun olevamme fiksumpia, kun pitelemme isojen lahkeesta kiinni?? Peesaajan rooli tällä hetkellä, huomenna alusmaa.
Emmehän ole”pärjänneet yksin” milloinkaan, mutta mateleminen sen takia ja alistuminen on tällä tavalla selitettynä hiemen ontuvaa.
Sosiaalisen median mielipidetulitus keskittynyt tosi paljo epäolennaiseen argumentointiin
tavotteena lietsoa pelkoa ja suunnata katseet pois olennaisesta. Monille nämä helpot ilmaisuvapauden areenat toimivat oivana väylänä purkaa ennakkoluulojaan ja pelkojaaan verhottuna arvojen ja asiantuntemuksen muotoon. Iihmisille on tärkeää voida ilmaista itseään ja tyydyttää osallistumisen tarvettaan. Kokevat voivansa olla mukana jossakin tärkeässä ja itseään suuremmassa. Samalla heiltä jää huomaamatta, että vain jatkavat itsensä ja kohteensa kutistamista, kun olisi tilaisuus keskittyä oikeisiin argumentteihin ja saada asiansa paremmin esille. Joillekin sillä ei näytä olevan merkitystä, pääasia. että löydetään keino mollata ja leimata. Väsymistä tähän kuitenkin näkyvissä, ihmisillä selvästi tarvetta rakentavaampaan ja tasapuolisempaan keskusteluun. Ajattelevat ihmiset osaavat myös ohittaa ja suhtautua (huvittuneesti) mielivaltaiseen argumentointiin. Yhä enemmän kannatuksia keräävät asialliset ja hyvin perustellut kirjoitukset.
Ekologiset arvot ovat tulevaisuutta, halusimmepa tai emme.
Jos olemme rehellisiä uskon, että lopulta kaikkien meidän ihmisten vastaus on, että haluamme.
Me Suomalaiset osaamme arvostaa luontoa. Jopa täällä kehä kolmosen sisäpuolella.
Kysymys on ehkäpä enemmänkin keinoista, kuinka voimme säilyttää pallomme elinvoimaisena.
Nykyisellään Suomen päästöistä noin puolet on teollisuuden aiheuttamia päästöjä. Silti uudet painostuskeinot päästöjen vähentämiseen kohdistuvat mieluummin pienempiin päästöjen tuottajiin ja sitä kautta lasku päätyy suurimmalta osin tavallisten ihmisten maksettavaksi.
Jos Suomi todella haluaisi vähentää päästöjään olisi painopistettä käännettävä enemmän teollisuuden suuntaan.
Tämä pakottaisi teollisuuden ryhtymään aidosti päästöjen pienentämiseen.
Tämän taas uskoisin johtavan kehitykseen, jossa Suomessa kehitetty pienempi päästöinen teknologia muodostuisi suurimmaksi vientivaltiksemme.
Nykytilanteessa annamme teollisuuden kuluttaa energiaa täysin turhaan, vain siksi, että olemme aina tehneet niin.
Hyvä esimerkki maailmalta on autoteollisuus, joka on joutunut aidosti miettimään, kuinka autojen kulutusta voidaan vähentää.
Viimeisen viidentoista vuoden aikana autojen kulutus onkin enemmän, kuin puoliintunut.
Esimerkiksi tämä autoteollisuus tuskin olisi ryhtynyt moiseen ilman jonkinlaista pakkoa.
Ne jotka jäivät makaamaan poteroihinsa vanhan teknologian kanssa, menettivät asemansa. Yhtenä esimerkkinä Amerikkalainen autoteollisuus.
Uskon, että Suomalaiset syvällä sisimmässään kannattavat vihreitä arvoja. Se kuinka niitä toteutetaan, johtuu suurimmaksi osaksi siitä ketkä hallituksessa istuvat.
Jos kuuntelemme vain teollisuuden pelottelua työpaikkojen ja kilpailukyvyn menettämisestä, jäämme makaamaan poteroihimme ja maailma ajaa ohitsemme.
Jos noudatamme tässäkin asiassa oikeudenmukaisuuden periaatetta, joudumme kaikki luopumaan jostain, mutta lopulta olemme voittajia.
Olen hyvin usein nykyajan suoran vaalin aikana pohtinut miten kamalalla tavalla julkisuus olisi riepotellut esim. sellaista suuresti arvostamaani presidenttiä kuin K.J. Ståhlbergia tai vaikkapa Juho-Kusti Paasikiveä. Heidän julkinen lynkkaamisensa olisi ollut vuorenvarmaa. Tämä kaikki on pannut minut pohtimaan kulttuurimme yhä raaistuvaa olemusta, vaikka kaikki vannovat toisaalta edistyksellisyyden ja empaattisuuden lisääntymisen nimeen.
Rohkenen epäillä. Ja se saa mieleni perin murheelliseksi.
Antero, sulla on pointti.
Olen samaa mieltä, ettei Suomessa ole oikeasti demokratiaa. (Tosin eipä sitä taida olla missään muuallakaan.) Niin kauan kuin käytössä on edustuksellinen puolueisiin perustuva systeemi, kyseessä on harvainvalta. Hallituspuolueiden johtohahmot päättävät asiat ja niillä 200 kansanedustajalla ei ole mitään virkaa. Saati sitten kansalla.
Ja ketä nämä puoluepamput sitten edustavat? No rahaa tietenkin. Ei maailma ole muuttunut mihinkään vuosisatoihin vaan edelleen valta on rahalla. Tämä tulee hyvin esille esim. pankkikriiseistä, markkinoiden jatkuvasta tyynnyttelystä ja nuoleskelusta, siitä miten isot yritykset pystyvät sanelemaan lakeja.
Ainoa tapa saada jotain mikä edes muistuttaisi demokratiaa on siirtyä suoraan kansanvaltaan ja luopua tästä naurettavasta edustuksellisesta “demokratiasta”. Kansalaiset äänestäisivät itse suoraan laeista eikä jokin korruptoitunut puoluekuria noudattava kansanedustaja. Tekniikka on jo niin kehittynyttä, ettei estettä enää tälle ole. Se tietysti vaatisi kansalaisilta paljon sitoutumista, mutta ainakin näin saataisiin kansan tahto selville huomattavasti paremmin kuin nyt. Ja kansalaiset voisivat syyttää vain itseään tehdyistä päätöksistä tai siitä, etteivät vaivautunut äänestämään tai ottamaan asioista selvää. Ja mikä parasta, rahalla ei olisi äänivaltaa kuten nyt. Yhteiskuntaa rakennettaisiin ihmisten, eikä ison rahan ehdoilla. Suuryritysten pitäisi toimia kansan ehdoilla eikä päinvastoin, kuten tilanne on nyt.