Äitini vanhempien koti Lempäälän Länsimaassa oli osaltaan paikka, joka muokkasi minua. Vuodenvaihteiden loma-aikoihin liittyi vahvoja traditioita – kansallinen menestys Saksan – Itävällan mäkiviikolla, Wiener nougat ja Hilkka-mummun karvalankamaton päällä luetut Kari Suomalaisen pilapiirrosten vuosikirjat.

Isoisäni sai isöäidiltäni joka vuosi lahjaksi Karin kyseisen vuoden pilapiirroskirjan. Kari Suomalainen vastasi tuohon aikaan yhteiskunnallisen huumorin saralla nykyistä Uutisvuotoa, YLE Leaksia, verkon poliittisten kaskujen palstoja sekä sittemmin maahamme rantautunutta stand up komiikkaa.

Muutoin niin vakavamielisessä Suomessa Kari Suomalainen oli naurun valo.

Tuohon aikaan yhteiskunnallinen sarjakuva oli perin harvinasta, eikä sellaista juuri päivälehdistössä nähty. Pilapiirroksia lehdistössä toki oli, mutta osaltaan Helsingin Sanomien aseman ja eritoten oman nerokkuutensa vuoksi Karista tuli yksi maamme vaikutusvaltaisia mielipidevaikuttajia.

Tuohon aikaan puoleiden politiikassa oli eroja, niiden taustaryhmät olivat selvemmät ja selkeämmät – myös poliitikkohahmot erosivat elämäntarinoiltaan ja näkemyksiltään toisistaan.

Kun kirjoitan ikävöiväni Kari Suomalaista epäilen samalla ikävöiväni selkeyden aikaa ja pitkän uran tehneitä valovoimaisia henkilöhahmoja. Kiellän kaipaavani Kekkosta, mutta saattaahan se rahtusen niinkin olla.

Suomessa on taitavia pilapiirtäjiä. En kadehdi heitä. Miten tehdä pilapiirros valelääkäristä, kun asiassa tapahtuu uutta ja uutta siinä ajassa, jonka piirroksen teko vie aikaa? Mitä elämänmakusita ja toisistaan erottuvaa on poliitikoissamme? Maailma kansainvälistyy, mutta pilakuvat ovat hyvin pitkälle kansallisia edelleen. Miksi?

Keitä pilapiirtäjiä tai poliittisen sarjakuvan tekijöistä arvostatte? Mitkä ovat parhaita poliittisia pilakuvamuistojanne?