Parahin tasavallan presidentti Tarja Halonen

On kiitoksen aika. Virkakauttanne on toki vielä jäljellä, mutta me suomalaiset aloitamme pitkät jäähyväiset tänään, kun viimeinen käteltävä on kätelty. Odotan suurella mielenkiinnolla Teidän siirtymistänne tasavallan presidentin asemasta presidenttiemme kaartiin. En odota, enkä toivo hiljaisuutta. Uskon, että näemme Teidän kohdallanne samaa kansainvälistä sinnikkyyttä, jota löytyy presidentti Ahtisaaren askeleissa.

Muutama sananen virkakaudestanne sopinee jo tässä vaiheessa.

Olen kritisoinut ulkopolitiikkaanne maamme suhteessa Venäjään. Kritiikki ei ole kohdistunut yksin Teihin, mutta tuosta tehtävästä Te kannatte raskaimman vastuun. Toivon, että seuraava tasavallan presidentti sanoo ääneen sen tosiasian, että Venäjä on demokratian irvikuva.  En toivo asiaa toistettavaksi alituiseen, mutta on rehellisyyttä ja itsenäisyyttä sanoa tuo asia ääneen. Kuten huomaatte, kannatan Ilvestä muussakin kuin jääkiekossa.

Sisäpolitiikassa olette mielestäni hyvin ansiokkaasti puolustaneet tasavallan presidenrin valtaoikeuksia. Tässä asiassa olen ihailijanne, tuskin kuitenkaan niitä kaikkein nöyrimpiä. Olen pitänyt siitä, miten olette pitäneet heikoimpien puolta. Mielestäni olette tehneet siinäkin asiassa hyvää työtä. Olette tehneet äärimmäisen hyvää työtä myös maamme pyrkiessä YK:n turvaneuvoston jäseneksi. Tuo työ kylvää mielenkiintoisen siemenen, turvaneuvoston jäsenenä Suomi ei voi toimia toisaallekatsojana, kun maailman maat teurastavat kansalaisiaan. Tämä tulee vaikuttamaan suomalaiseen keskusteluun enemmän kuin moni vielä oivaltaa.

Tasavallan presidentti on nähty sotien jälkeisessä Suomessa kansakuntaa yhdistävänä toimijana. Tuota manttelia ette ole aina halunneet kantaa. Osallistumisenne vain sisällissotamme toisen osapuolen muistotilaisuuteen kertoo, ettei tuo sota ole vieläkään ohi. Ette ole kaihtaneet sanoa mielipidettänne ääneen silloinkaan, kun se on matkaansaattanut vastakkainasettelua kansalaisten keskuudessa.

Ei ole helppoa olla tyttö ja presidentti poikien maailmassa. Olen huolissani siitä, miten harva suomalainen naispoliitikko harrastaa ulkopolitiikkaa. Toivon Teidän kannustavan heitä, jotta maallamme on jatkossakin mahdollisimman laajalti lahjakkuutta käytettävissä ulkoministereitä, pääministereitä ja presidenttejä valittaessa.

Yksi asia on muuttunut Teidän virkakausienne aikana lopullisesti. Nykyään myös tasavallan presidentin yhdessä kabinettinsa kanssa on myytävä ajatuksiaan ja ajatteluaan kansalaisille. Muutos alkoi jo edeltäjänne aikana. Jäin kaipaamaan Teidän omaa ääntänne instituution äänen alta. Sitä ääntä, jonka saimme kuulla Teidän vieraillessanne Mikko Kuustosen isännöimässä TV2:n Mansikkapaikka -ohjelmassa.

Radio-ohjelmissa kysytään usein “saako lähettää terveisiä?”. Minulla olisi yksi terveinen, toivon Teidän yllättävän meidät kaikki viimeisellä uudenvuodenpuheellanne. Kaikki on jo sanottu yhdessätoista puheessanne, älkää kerratko niitä. Räväyttäkää.

Lopuksi haluan kiittää kaikkein tärkeimmästä. Itseasiassa juuri Teidän Venäjä-politiikkanne on luonut tilaa suomalaiselle ulkopolitiikkaa koskevalle sananvapaudelle. En ole missään tilanteessa näiden vuosien aikana havainnut, että kritiikkini Venäjä-politiikkaanne kohtaan olisi hankaloittanut omaa toimintaani tai asemaani. Tämä kertoo suomalaisen sanavapauden ja demokratian tilanteesta, jossa on Teidän elämänuranne aikana tapahtunut merkittävä muutos.