Kun kuuntelee aikansa torvikvartettia saattaa atonaalinen jatsi kuullostaa hetken virkistävältä. Hetki on lyhyt.
Presidenttiehdokkaat Paavo Arhinmäki, Eva Biaudet, Sari Essayah ja Pekka Haavisto pääsivät vihdoin ja viimein esittäytymään televisiokansalle. Lähtökohta oli erinomainen, sillä kukin heistä oli tavallaan selvinnyt voittajana tähänastisista televisiotenteistä, joihin heitä ei ollut kelpuutettu mukaan.
Esiin marssi välillä tyttö- tai poikabändin energialla pölisevä nelikko, joka karkasi juontaja Susanne Päivärinnalta iloisesti lapasesta. Paavo Arhinmäki osoitti, että hän ei hiljene ilman mellakkapoliisin pamppua. Jos olisin ollut keskustelun juontaja, olisin heittänyt Arhinmäen punaisella kortilla kerralla ulos. Toisaalta, sitä provosielu ilmeisesti käytöksellään kerjäsi.
Naiset ensin.
Eva Biaudetin kanssa olisi ilo siemailla valkoviiniä ja parantaa maailmaa. Evan sivellin vetää laajoja liikkeitä, toivon kuulevani ja lukevani häneltä jatkossa selkeitä muutosehdotuksia yleisen hyvän edistämisen sijaan. Yleinen pyrkimys parempaan alkaa tökkiä toisen valkoviinipullollisen kohdalla. Eva, kerro meille mitä pitäisi tehdä, ei mitä pitäisi edistää.
Sari Essayahilla on kyky saada ihmiset hyvälle puolelle, hän yllättää ihmiset perehtyneisyydellään ja asiantutemuksellaan ja sanoo silmää räpäyttämättä ja toista syyllistämättä uskovansa Jumalaan. Epäuskottavaksi Essayah muuttui sanoessaan “Haluan tasavallan presidentiksi…” Ei millään pahalla, ihmeitä tapahtuu, mutta ne pitää myös tehdä.
Essayah on ehdolla siksi, että mahdollisimman harva kristillisdemokraatti äänestäisi näissä vaaleissa kokoomuksen ehdokasta. Saattaisivat tehdä niin seuraavissakin vaaleissa. Sympaattinen Essayah saattaa lohkaista useammankin prosentin Niinistön ensimmäisen kierroksen kannatuksesta, hänessä on hiljaista arvokasta kipinää. Essayahille kyse on myös hyvin toimivasta EU-vaalikampanjasta vuodelle 2014.
Seuraavaksi herrat.
Toivoin Paavo Arhinmäen esittelevän omia ajatuksiaan. Sen sijaan hän esitteli Niinistön, Lipposen ja eritoten Haaviston ajatuksia. Arhinmäen Stasi väittää löytäneensä Haaviston puheesta Vihreiden puoluevaltuuskunnalle vuodelta 2007 opillisen virheen. Entä jos sitä ei löydy? Mitä Arhinmäki tekee silloin?
Haluaisin juoda punaviiniä Paavo Arhinmäen kanssa, katsoa tiukasti silmiin ja haastaa. Paavo Arhinmäki näyttäytyy minulle suomalaisen politiikan populismin suurvisiirinä. Arhinmäelle taklaus tuntuu olevan logiikkaa tärkeämpää. Voisi viedä useammankin punaviinipullon, ennenkuin saisimme toisistamme selvää.
Pekka Haaviston isä oli rehtori. Haaviston sietäisi hakea vauhtia rehtorinkanslian puolelta. Mikäli Arhinmäen väite Haaviston puheesta vuodelta 2007 ei pidä paikkansa Haaviston olisi sietänyt laittaa poika kuriin ja nuhteeseen kaikkien edessä. Tällä tasolla tuollaiseen ei sorru kuin Paavo Väyrynen, eikä hänkään ole tehnyt sitä vuosikymmeniin.
Mitä opimme?
Saimme hyvän kuvan siitä, ketkä ehdokkaista puhuivat tiukkaa asiaa ja keiden puheessa oli paljon täyteilmaisuja. Tässä asiassa voiton veivät Essayah ja Haavisto.
Opimme, että Haavisto on kertomansa mukaan “niin hullu, että puhuu Hakkaraisen ja Oinosen kanssa”. Perussuomalaisten kannattaa tutkia lausumaa ennen seuraavaa julkista pahastumis varpuspläjäystä. Kenen mielestä Haavisto on niin hullu? Vastaus on mielenkiintoinen ja jonkun pitää se Haavistolta kaivaa esiin.
Opimme, että Paavo Arhinmäki pysähtyy vasta kauan sen jälkeen kun asia on loppunut. Yliajalla eli juontajan keskeytysten jälkeen Arhinmäen olisi pitänyt osata sanoa jotain arvokasta, jonka arvoa juontajan keskeytysyritys alleviivaa. Veikko Vennamo osasi tämän taidon.
Ehdokkaat esittivät paljon uskottavia näkemysksiä ja liikaa puhehöttöä. Kaikken epäuskottavin lause tuli kuitenkin Susanne Päivärinnan suusta. Hän kertoi juonnossaan, että markkinointiammattilainen Anne Moilasen analyysi ehdokkaista esitetään “yleisön pyynnöstä”.
Kiitos Susanne, kiitos ehdokkaat. Tarjositte meille ensimmäisen televisiokeskustelun, jonka aikana haukotus ei ollut vaivaksi.
Googlella olisit voinut selvittää, että Paavo puhui totta Haaviston sanomisista. Tällaista on tyhmää jäädä jankkaamaan, mutta se oli itse asiassa Haaviston eikä Arhinmäen valinta.
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=37046%3Anato-ovi-auki-vihreaet-pitaevaet-sotilasliittoa-modernina&catid=6%3Apolitiikka-paeaeuutinen-&Itemid=3
Parahin Jussi Saramo
Tällä tasolla – tasavallan presidentin vaalissa – tarvitaan tarkkuutta, johon kaikki eivät ole tottuneet. Arhinmäen väite kannattaa kuunnella YLE Areenasta tarkkaan. Arhinmäki nosti esiin Pekka Haaviston vuonna 2007 vihreiden puoluevaltuustossa pitämän puheen.
Seuraava askel on verrata tuota puhetta ja Arhinmäen väittämää.
On sinällään hellyyttävää, että vasemmistoliittolaiset ovat löytäneet aihetodisteeksi kokoomuksen puolueverkkojulkaisun uutisen. Tältä osin vastakkainasettelun aika on todellakin ohi!
Mutta ajattelin aamulla pyytää vihreiden puoluetoimistolta tuon Haaviston puheen. Niin tekee varmaan myös joukko journalisteja.
Keskustelu sanamuodoista on usein aidosti tärkeää. Nyt se on minusta kremnologia-tyyppistä saivartelua.
Tässä vielä linkki, jonka lainauksesta näkee, että Paavo oli oikeassa. Muistan itsekin tuon 2007 keskustelun – ei silloin kukaan yrittänyt kiistää, että Haavisto halusi määritellä uudestaan vihreiden ja Suomen suhdetta Natoon.
http://suomenkuvalehti.fi/blogit/polkomfi/pekka-haavisto-ei-vastustanut-ehdottomasti-suomen-nato-jasenyytta-vuonna-2008
Päivitysilmoitus: Arhinmäen Nato-hyökkäys toimii | Vesa Saarinen
YLE A-talk 24.11.
Paavo Arhinmäki: Sä olet aikaisemmin käyttänyt puheenvuoroja, jossa sä sanot että on
vanhanaikaista tukeutua puolueettomuuteen.
Pekka Haavisto: En ole sanonut näin.
Pekka Arhinmäki: No näin sä olet sanonut ainakin vihreiden puoluevaltuuston
kokouksessa. Voidaan katsoa tosta mun iPadilta.
Susanne Päivärinta: Milloin hän on sanonut näin?
Paavo Arhinmäki: 2007 ja sieltä on suorat lainaukset. Voi olla et sit on pitkä lista
muitakin.
Puheenvuoro Vihreiden valtuuskunnan kokouksessa Tampereella, Tampereen
yliopisto, auditorio K103 (Kalevantie 5), sunnuntaina 23.9.2007 klo 12.00
Suomi voi tehdä enemmän kriisinhallinnassa
Kansanedustaja Pekka Haavisto jatkoi sunnuntaina Vihreiden
valtuuskunnassa Tampereella ulko- ja turvallisuuspoliittista
keskustelua. Haaviston mielestä Suomi voi ja sen tulee olla nykyistä
aktiivisempi kansainvälisessä kriisinhallinnassa.
Haavisto luetteli seitsemän eri osa-aluetta, joissa kaikissa Suomi voisi
lisätä panostustaan: 1) kriisien ennaltaehkäisy, 2) humanitaarinen apu
kriisien aikana, 3) rauhanprosessien tukeminen, 4)
siviilikriisinhallintaan osallistuminen, 5) sotilaallinen
kriisinhallinta, 6) apu jälleenrakennustoimintaan ja 7)
kansalaisjärjestöjen tukeminen kriisialueilla.
Haavisto muistutti, että YK:lle rauhanturvajoukkoja tarjoavista maista
Suomi on tällä hetkellä vasta 49. sijalla. ”Jos haluamme pitää yllä
Suomen perinnettä rauhanturvaamisen suurvaltana, Suomen tulisi vastata
myönteisesti YK:n pyyntöön ja tarjota tukeaan Afrikan Unionin ja YK:n
yhteiselle rauhanturvaoperaatiolle Darfurissa”, Haavisto sanoi.
Haavisto piti tärkeänä, että eduskunnan käsittelyyn syksyllä 2008
tulevassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa
käsitellään myös Suomen valmiuksia osallistua kansainvälisiin
kriisinhallintatehtäviin. ”Uutena elementtinä osallistumme jo nyt EU:n
taistelujoukkoihin (BG), joita saatetaan käyttää kansainvälisissä
kriisinhallintatehtävissä. Samaan aikaan on kuitenkin huolehdittava
siitä, että osallistumme edelleen myös YK:n lipun alla YK-johtoisiin
operaatioihin”, Haavisto painotti.
Afganistanista tarvitaan selonteko
Haaviston mukaan NATO-johtoinen ISAF-operaatio Afganistanissa on
ajautunut vaikeuksiin, kun poliittinen dialogi maan opposition kanssa ei
ole edennyt toivotulla tavalla. Haavisto oli huolissaan siitä, että
kuuden viimeisen vuoden aikana kunnollista vuoropuhelua ei ole saatu
aikaan, ja maan hallitus ei pysty kontrolloimaan koko maata.
”Yhtäläisyysmerkkien vetäminen Talebanin ja Al-Qaidan välille on
johtanut tilanteeseen, jossa terrorismin vastaisen sodan kohteena on
maan koko oppositio. Rauhanturvaoperaatiolle se on lähes mahdoton
tehtävä, ja pommituksissa syntyvät siviiliuhrit eivät lisää
rauhanturvaoperaation kannatusta.”
”Ratkaisu Afganistanissa ei ole rauhanturvaajien poisvetäminen, vaan
poliittisen vuoropuhelun aloittaminen ja tukeminen”, Haavisto muistutti.
”Nyt on aika vaikuttaa niin Afganistanin hallitukseen kuin NATO:onkin,
jotta tästä vuoropuhelusta tulisi todellista.” Haavisto katsoo, että
Suomen hallituksen tulisi vielä tänä syksynä tuoda Afganistan-selonteko
koko eduskunnan käsiteltäväksi, jotta myös Suomen tuesta Afganistanille
voitaisiin tehdä eduskunnassa ajankohtaiset linjaukset.
”Rauhanturvaoperaatio on muuttanut muotoaan, ja nyt on keskustelun
paikka”, Haavisto totesi.
Laaja turvallisuuskäsitys selonteon pohjaksi
Puheenvuorossaan vihreille Haavisto totesi myönteisenä asiana, että
Suomen turvallisuuspolitiikasta on alkanut laaja keskustelu, joka
varmasti heijastuu tulevassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa
selonteossa. ”Laaja turvallisuuskäsitys ja lisäpanostus kansainväliseen
kriisinhallintaan tulisivat olla uuden selonteon kulmakiviä”, Haavisto
totesi.
Haavisto pitää myönteisenä myös sitä, että uudessa selonteossa
selvitetään EU:n turvatakuiden tilanne sekä mahdollisen Suomen
NATO-jäsenyyden edut ja haitat. ”Myös NATO on laajentumisensa ja
kansainvälisten kriisinhallintatehtävien kautta muuttunut, eikä siitä
kannattaisi puhua enää kylmän sodan kielikuvin”, Haavisto muistutti.
”Kun maanpuolustuksesta tulee entistä teknisempää ja myös kalliimpaa,
kannattaa katsoa olisiko kansainvälisessä yhteistyössä synergiaetuja.”
Haaviston mielestä kaikki Suomessa eivät ole päivittäneet
Venäjä-kuvaansa riittävän usein. ”Tuonnissa Venäjä oli vuonna 2006
Suomen suurin ja viennissä Saksan ja Ruotsin jälkeen kolmanneksi suurin
kauppakumppani, eikä yhteistyö ole vähenemään päin”, Haavisto muistutti.
”Myös koko EU-alueella Venäjän merkitys energiantoimittajana on
kasvamassa.” Haavisto toivoo, että turvallisuus- ja puolustuspoliittinen
selonteko käsittelee myös Venäjää laajan turvallisuuskäsityksen
näkökulmasta. ”Ympäristöuhkat, energiariippuvuus tai
ihmisoikeuskysymykset ovat turvallisuusasioita, mutta niihin
vastaamiseen täytyy löytää oikeat välineet. Ne välineet eivät yleensä
ole puolustusministeriön pääluokassa”, Haavisto totesi.
Tunnen Paavon, enkä haluaisi sanoa hänestä pahaa sanaa. Nyt kuitenkin vaikutti siltä, että vanhan liiton rauhanpuolustajat olivat käsikirjoittaneet valmiiksi Paavon sanomiset. Vanhan liiton roolin puolesta puhuu sekin, että Paavon syytökset oli kohdistettu henkilöille, jotka esiintyivät toisessa ohjelmassa: Niinistölle ja Lipposelle. Ei Vasemmistoliitto kuitenkaan ole suuri puolue, ei ole ollut 35 vuoteen eikä Arhinmäki ole koko totuus vasemmistosta.