EU-tähtien alla

Suomalaisten viljelijöiden kannalta oli melkoinen onnenpotku, että EU-komission kokoonpano vaihtui ennen kuin komissio muotoili esityksensä unionin maatalouspolitiikasta vuodesta 2014 eteenpäin. Jos entinen maatalouskomissaari, tanskalainen suurtilallinen Mariann Fischer Boel olisi ollut puikoissa, esityksessä ei taatusti olisi liputettu esimerkiksi pienten tilojen olemassaolon puolesta. Nykyinen komissaari Dacian Ciolous tulee Romaniasta, ja näkee asiat senkin vuoksi hyvin eri tavalla. Hän suosii lähiruokaa ja maataloustuotantoa kaikkialla unionissa, jotta maaseutu säilyy elävänä. Aika erilaista puhetta kuin edeltäjältä, joka ajoi tehomaataloutta.

Kuunetelin tänään maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan riemuisia ensikommentteja komission paperista. En muista, että Suomessa olisi koskaan aiemmin ollut syytä iloon maatalousneuvotteluiden tässä vaiheessa. Yleensä on pelätty ja puhistu ja valmistauduttu kovaan puolustustaistoon. Lähtötilanne on nyt siis tavallista aurinkoisempi.

Viime viikolla sain ensimmäisen kerran lähikontaktin EU:n presidenttiin. Herman Van Rompuy vaihtoi Hesassa konetta, ja suostui vastaamaan yhteen kysymykseen, jonka suomalaistoimittajien aivoriihi yhdessä muotoili. Erittäin jalomielistä arvon herralta, kun huomioidaan, että komission puheenjohtaja Barroso ei suonut meille sekuntiakaan, kun oli Helsingissä useamman päivän ASEM-huippukokouksen yhteydessä Suomen puheenjohtajuuskaudella. Oman maansa eli Portugalin toimittajia hän ehti tavata, sen paljastivat kansainväliset kuvat EBU:n levityksessä.

Olen koittanut miettiä, miten Rompuytä pitäisi kuvailla. Hän ei ulkoisesti vastaa sitä kuvaa, mitä hänestä on luotu. Hän ei siis vaikuta kovalta, dynaamiselta ja vallanhimoiselta Poliitikolta, vaan pikemminkin aralta ja vetäytyvältä tiedemiestyypiltä.

Mutta yksi lipsahdus kertoi paljon. Rompuy kertoi olevansa iloinen siitä, että pääministeri Kiviniemi oli “..pleased with MY European Council”. Eli Rompuylle EU-johtajien huippukokous on “minun huippukokoukseni”.

Viime yön neuvotteluissa Suomi onnistui palauttamaan komissiolle sille kuuluvaa valmisteluvaltaa. Miten paljon, siitä ollaan vähän eri mieltä. Kumma kyllä kokouksen loppupäätelmiin haluttiin ihan erikseen kirjata, että asiaa on hoidettava läheisessä yhteistyössä EU:n presidentin Herman Van Rompuyn kanssa. Kyllähän komissio muutenkin kuuntelisi EU-maita. Eihän sen kannata muotoilla ehdotusta, jolla ei ole mahdollisuuksia mennä läpi. -- Tässäkin näkyy se, miten Ranska ja Saksa vähät välittävät komissiosta, ja pelaavat samaan maaliin EU-pressan kanssa.

Suomen alottellisuus näkyi muutenkin: Suomen ehdotuksesta päätettiin jo nyt, että perustuslakia muutettaessa ei puututa pykälään, jossa todetaan, että EU-maat eivät ole vastuussa toistensa veloista. (Vieläköhän keskustelu tästä aiheesta Suomessa jatkuu…? Ehkä löytyy joku uusi kulma vaalien lähestyessä.)

Suomi esitti täällä myös ideoita siitä, mitä uusi talouskriisien hallintajärjestelmä voisi pitää sisällään. Jatkossa EU-maiden velkakirjoihin voitaisiin kirjata esim. jokin pantti. -- Meille suomalaistoimittajille muistui oitis mieliin taannoinen leikinlaskumme siitä, että Kreikalle rahaa lainattaessa olisi pitänyt ottaa vakuudeksi ainakin yksi kiva lomasaari.

Suomi oli ensimmäisten joukossa ajamassa tiukkoja rangaistuksia euro-alueen sääntöjä rikkoville maille. Tänään EU-huippari hyväksyi niitä nipullisen. Pahimmillaan maa voi joutua maksamaan melkoiset sakot. Kyse on siis samasta paketista, jonka valtiovarainministerit siunasivat viime viikolla.

***

Voi sitä kylmän hien määrää joka poreili EU-johtajien kasvoilla eilisen illan ja yön tunnit, kun he väänsivät tarpeellisuudesta avata EU:n perussopimus. Se sama Lissabonin sopimus, jonka voimaan saaminen kesti lähes vuosikymmenen, ja johon ei pitänyt puuttua piiiiitkään aikaan. No, vuosi taitaa olla nykymaailmassa pitkä aika.

****

Maikkari on mukana Askel-kampanjassa, ja kuljen sen vuoksi itsekin tämän kuun askelmittari vyössä. EU:n neuvoston rakennuksessa pressitilat ovat suuret ja matka pressihuoneisiin, ruokasaliin jne pitkä. Kävelyä kertyi tänään ihan vain sisätiloissa viitisen kilometriä.

EU:n “presidentti Herman Van Rompuy on kuvannut itseään otsikon sanoin. Vähän sarkastisesti tietenkin. Mutta tosiasia on, että kukaan ei uskonut, että tästä tuntemattomasta pikku-Belgian entisestä pääministeristä versoisi esiin vahva vaikuttaja, joka ottaa kaiken otettavissa olevan vallan. Van Rompyn johtama Eurooppa-neuvosto on nyt virallinen toimielin, joten herralla on jo virallisestikin valtaa, jota hamuta.

Van Rompuyn aseman pönkittämistä helpottaa se, että komission puheenjohtaja Barroso esiintyy ja toimii vetelämmin kuin ensimmäisellä kaudellaan. Tästäkin syystä on tapahtunut se, mitä Suomi pelkäsi EU:n perussopimusta uudistettaessa: Eurooppa-neuvosto eli EU-maiden pääministerit järsivät komission valtaa ja asemaa. Suomen mielestä se on pienten maiden kannalta huono juttu.

Eurooppa-neuvoston vallan kasvusta seuraa se, että on entistä suurempi merkitys sillä, mitä naisia ja miehiä siellä istuu. Siis kuka on kunkin maan pääministeri. -- Tämä näkökulma nousee varmasti esiin myös Suomen eduskuntavaaleissa ensi keväänä.

Brysselissä on muuten syntynyt pieni skandaali Van Rompuyn viime kesän lomasta. Presidentti oli käyttänyt virka-autoaan kuljettaakseen vaimonsa, lapsensa ja lastenlapsensa Brysselistä Pariisiin. Presidentin avustajan mukaan turvajärjestelmien käyttö on tarpeen myös loma-aikana. Osa virkamieskunnasta on kuitenkin jyrkästi eri mieltä.

Olen aina väittänyt, että maatalous on EU-toimittajan vaikeinta työsarkaa. Tukia kun on vaikka millä mitalla.

Nyt olen kuitenkin valmis myöntämään ykkösijan tässä lajissa ilmastoneuvotteluille. Opettelin tänään uutta laskentamallia koskien metsien hiilinieluja. Tämä uusi, maailmanlaajuissa neuvotteluissa kannatusta saava kompromissimalli on vielä monimutkaisempi kuin ne kaksi aiemmin neuvotteluissa esillä ollutta. Huh-huijaa!

Ympäristöjärjestöt eivät pidä siitä lainkaan. Ympäristöministeri Lehtomäen mukaan se olisi Suomen kannalta “ei hirveän huono”.

Amerikkalaiset ja eurooppalaiset tiedustelulähteet ovat saaneet vihiä siitä, että yhtäaikaista terrori-iskua suunniteltaisiin Euroopan suurkaupungeissa.

Samoihin aikoihin tämän uutisen kanssa EU on testannut omaaa valmiuttaan, nyt viidettä kertaa. Harjoituksen aiheena oli bioterrori-isku vuonna 2012 järjestettävissä jalkapallon EM-kisoissa, jotka pelataan Puolassa ja Ukrainassa.

Harjoituksen tuloksesta kerrotaan, että asioissa on edetty, mutta tiedon jakamisessa ja kommunikoinnissa on edelleen korjattavaa. Siihen meillä ei olisi varaa.

Tänään on vietetty autotonta päivää ympäri Eurooppaa -- nyt kymmenettä kertaa. Myös Helsinki oli mukana, mutta ei se kyllä millään tavalla näkynyt! Autoja riitti kaduilla siinä missä muulloinkin eikä edes Pohjois-Esplanadia suljettu liikenteeltä teemapäivän kunniaksi kuten alkuvuosina.
Mallia voisi hakea Belgiasta. Siellä autoton päivä järjestettiin jo viime sunnuntaina. Viikonloppuna autoilua on toki helpompi rajoittaa, mutta silloin myös ihmisillä on enemmän aikaa nauttia autottomasta keskustasta.
Esimerkiksi Brysselin 19 kuntaa sopivat siitä, että kaikki kaupungin kadut oli suljettu liikenteeltä klo 9 – 19. Ihmisjoukot valtasivat kadut kävellen ja pyöräillen. Järjestettiin markkinoita ja kirpputoreja. Hälytysajoneuvojen lisäksi oikeasti vain bussit, ratikat ja taksit ajoivat – ja nekin enintään 30 kilometriä tunnissa.

Syksylle on luvassa mielenkiintoinen keskustelunaihe: budjettikomissaari Januz Lewandowskin uskotaan ehdottavan syyskuun aikana, että EU alkaisi periä omaa EU-veroa. Sitä ei perittäisi kansalaisilta tuloverona, vaan esimerkiksi lentämisestä, päästökaupasta ja rahoitusmarkkinoilta.
Aiheesta on puhuttu paljon aikaisemminkin. Kun kysyin tänään talouskomissaari Olli Rehniltä arviota siitä, miten jäsenmaat ehdotukseen suhtautuvat, hän sanoi entisen budjettikomissaari Erkki Liikasen entisenä kabinettipäällikkönä tietävänsä erittäin hyvin, miten eri mieltä jäsenmaat ajatuksesta ovat.
Lewandowki totesi hiljattain Financial Times Germanyn haastattelussa, että monen EU-maan mieli on muuttunut. Jos EU saisi tuloja suoraan, jäsenmaiden pitäisi maksaa sille vähemmän. Tässä taloudellisessa tilanteessa se olisi erinomainen uutinen budjettivajeen kanssa taisteleville EU-maille. Mutta monen EU-maan mielestä ajatus EU-verosta kuulostaa edelleenkin aivan liian federalistiselta.

xxxxxxxxxx

Keskustelu romaneista käy myös kuumana ympäri Eurooppaa. Asia on tiistaina esillä Euroopan parlamentissa ja komissiossa.
Tänään selvisi, että ylivoimainen enemmistö suomalaismepeistä vaatii EU-tukien lopettamista Romanialta ja Bulgarialta, jos maat eivät laita vähemmistöjensä asioita kuntoon.
Helsingissä järjestetyssä tiedotustilaisuudessa käytiin aidosti liikuttunut keskustelu siitä, miltä tuntuu kävellä kerjäläisen ohi.

Suomi kuuluu niihin harvoihin EU-maihin, jotka ovat onnistuneet saamaan EU-instituutioiden palvelukseen suhteessa enemmän väkeä kuin mikä on maan väestön osuus koko EU:n väestöstä. Esimerkiksi komission palveluksessa olevista suomalaisia on noin 2,5%, kun taas suomalaisten osuus EU:n väestöstä on 1%. Suomen lisäksi tempussa ovat vanhoista jäsenmaista onnistuneet vain Belgia, Irlanti, Luxemburg ja Portugali. Pieniä maita kaikki.

EU:ssa on tutkittu, mistä vanhoista EU-maista pääsi väkeä parhaiten läpi vuosina 2003 -- 2006 järjestetyissä kilpailuissa. Väestömäärään suhteutettuna Belgia vei kirkkaasti ykkössijan. (No, maalla on melkoinen kotikenttäetu!) Suomi oli komeasti toinen!

Sama tilasto kertoo myös, että suomalaiset pärjäsivät keskimääräistä paljon paremmin kovassa ja vaativassa kisassa! (Eli kun huomiodaan moniko suomalainen ilmoittautui ja moniko läpäisi muihin kansallisuuksiin verrattuna.)

-Onnea matkaan kaikille, jotka ovat mukana nyt meneillään olevassa kisassa! Suomalaisia pyrkii EU:n leipiin 794 hakijaa -- koko EU:sta 51 671 henkeä. Heistä vain 323 (eli vajaa prosentti kaikista) saa jalkansa oven väliin. Eli nimensä listalle, josta tarvittaessa pomitaan sopivia.

Britannian vaaliyöhön mahtui enemmän draamaa kuin mitä kukaan osasi ennustaa!

Ovensuukyselyn tulos oli pudottaa asiantuntijat jakkaroiltaan: liberaalidemokraateille luvattu huima vaalivoitto olisikin tappio. Aluksi ovensuukyselyyn suhtauduttiinkin epäillen, mutta oikeaksihan se osoittautui.

Äänestysvilkkaus oli korkea, ja tulosten saaminen sadoista vaalipiireistä venyi ja venyi. Usein tuli yllätyksiä -- kaikkiin suuntiin. Sen vuoksi tuloksen ennustaminen oli vaikeaa. Suomen aikaan klo 5.30 konservatiivit ohittivat työväenpuolueen. Aamu tuli ennen kuin konservatiivit uskalsi julistautua vaalien voittajaksi.

Yön aikana työväenpuolue puolusti perustuslaillista oikeuttaan aloittaa hallitusneuvottelut. Konservatiivit taas vetosivat moraaliin ja halusivat vallankahvaan. Ja konservatiivithan ensimmäisenä tilaisuuden lopulta saivat.

Lisää draamaa toi se, että eri puolilla maata sadat ihmiset eivät ehtineet äänestää ruuhkien takia ja paikoin äänestysliputkin loppuivat. Maa, joka opettaa muita äänestämään, mokasi itse pahasti.

Täällä Lontoossa voi melkein tuntea jännityksen ilmassa. Parlamenttivaalien pitkä äänestyspäivä on meneillään, ja tuloksia odotetaan viimein yöllä ja aamulla.

Maan historian ensimmäiset TV-vaalitentit ovat osaltaan saaneet vauhtia britteihin: politiikka kiinnostaa nyt enemmän kuin ennen. Samalla monet potevat ennennäkemätöntä ahdistusta, kun miettivät, ketä äänestäisivät. Tähän asti vastaus on imetty useimmiten jo äidinmaidon mukana.

Suomalaisnäkökulmasta tuntuu oudolta se, miten suurella kauhulla täällä odotetaan monen puolueen hallitusta. Miksi sitä ilman muuta pidetään heikona ja lyhytikäisenä? -- Olisiko aika muuttaa ajattelutapaa, jos maan perinteinen poliittinen karttakin murenee, ja kolmen suuren puolueen parlamentti on tosiasia?

Muuttuukohan vaaljärjestelmä tämän vaalin jälkeen? Nythän pienempien puolueiden kannatusta valuu paljon hukkaan, kun kustakin vaalippiiristä valitaan vain yksi henkilö parlamenttiin, ja muille puolueille annetut äänet unohdetaan tykkänään.

Edessä on jännä vaaliyö!