EU:ssa valtaa jaetaan nyt käytännön tasolla uudelleen, kun Lissabonin sopimus on saatu voimaan, eikä enää tarvi taistella siitä, miten asiat ovat paperilla. Kun tilanne elää, syntyy valtatyhjiöitä, jota on hyvä valloittaa. Mikä on EU:n ulkoministerin valta-asema ja vaikutusmahdollisuudet käytännössä? Miten suuri on jäsenmaiden ulkoministereiden liikkumatila? Voisiko joukko jakautua aina välillä epävirallisiin työryhmiin? Lisää Saariselän kaltaisia tapaamisia, jossa pienemmällä joukolla on aikaa keskustella rauhassa?

Stubbin vastaus on, että ehdottomasti lisää. Ja mahdollisuuteen haluavat tarttua myös muut -- ei Ranskan ulkominsteri olisi vaivautunut tänne vain ulkoilemaan. Kyse on vallasta ja vaikuttamisesta.

Ministerit ehtivät viettää aikaa perheineen laskettelurinteessä ja poroajelulla. Meidän toimittajien aikatauluun moinen ei mahtunut, vaikka kevätauringossa hohtava hanki kuinka hohti ja houkutteli. Mutta ehdimme sentää syödä porukalla iltaisin, ja ulkomaisia kollegoita on aina mielenkiintoista kuunnella. Esimerkiksi brittitoimittajat katsoivat, että Gordon Browinsta on kuoriutunut esiin todellinen taistelija, mikä on lisännyt hänen suosiotaan ja näin ollen peli ei vielä olekaan pelattu. Turkkilaiset taas kertoivat meidän pienten ja keskisuurten EU-maiden haluavan heidät unioniin, jotta Ranskan ja Saksan valta-asema saadaan murrettua. Eli he siis tulevat suuruudellaan uudeksi keskeiseksi pelaajaksi. -- Mielenkiintoinen näkökulma.