Kaikki tiet ovat vieneet Roomaan Välimeren alueen kaksi suurinta naisasiamiestä: Silvio Berlusconin ja Libyan ikieversti Muammar Gaddafin.
Nämä haareminpäälliköt juhlistavat tänään vuonna 2008 solmittua maiden välistä ystävyyssopimusta. Heillä on ilmeisesti myös leikkimielinen(?) kilpailu siitä, kumpi laittaa paremmaksi julkisessa klovneriassa.
Eilen Libyan todellinen johtaja paasasi italialaisille islamin tulevasta valloitusretkestä Eurooppaan. Berlusconi luultavasti tuumi mielessään, että Gaddafi se vasta on hieno mies. Libyalainen ajatusten aavikkodyyni nimittäin piti uskontopuheensa noin 500 (rahalla vuokratulle) naiselle, joiden tärkeimmät ominaisuudet olivat nuori ikä ja missin fyysiset mitat.
Italia ja Libya ovat vanhoja tuttuja. Menemättä sen pidemmälti antiikin Roomaan ja Leptis Magnaan, moni italialainen on huolissaan Gaddafin Libyan taloudellisesta otteesta Berlusconin pääministeröimässä Italiassa. Italia lämpiää ja autot kulkevat libyalaisella öljyllä. Gaddafin lonkerot ulottuvat maan pankkijärjestelmään.
Gaddafi AC Milanin omistajaksi?
Englannin Valioliigassa maailman upporikkaat ja sellaiseksi itsensä kuvittelevat ostavat jalkapalloseuroja leluikseen, tai haaveilevat sellaisesta. (Manchester Cityn omistaja, seikki Mansour bin Zayed al Nahyan on satsannut seuraansa parissa vuodessa miljardi euroa. Rahasummalla pyörittäisi esimerkiksi HJK:ta 500 vuotta.)
Miksi siis Mare Nostrumin Suuri Feministi olisi pekkaa pahempi? Diktaattorina Gaddafin ei tarvitse raportoida valtionmenoista valiokunnille, kansliapäälliköille eikä äänestäjille. Gaddafin nimi on nimittäin näkynyt myös Italian jalkapallossa, sekä pelikentällä että omistajana.
Muammar Gaddafin yksi pojista, Al-Saadi, testasi aiemmin tällä vuosikymmenellä futaajan kykyjään kolmessa Serie A:n seurassa: Perugiassa, Udinesessa ja Sampdoriassa. Peliaikaa hän sai yhteensä noin sata minuuttia.
Kuuluisa sukunimi ei avittanut kentällä, mutta se on ollut vaikutusvaltaisempi omistuspeleissä. Al-Saadin yhtiö Lafico omistaa Fiat-autosuku Agnellin suurseura Juventuksesta 7,5 prosenttia. Gaddafi jr. myös istui seuran johtokunnassa, nyt siellä lämmittää penkkiä hänen firmansa edustaja. Juven paitaa on koristanut libyalaisen Tamoil-öljy-yhtiön mainos. Libyalaisten kerrotaan jossain vaiheessa havitelleen myös roomalaista Laziota.
Silvio ja Muammar juttelevat öljy- ja maakaasuasioiden lisäksi luultavasti myös jalkapallosta. Berlusconi omistaa huippuseura AC Milanin, ja sellaisen omistaminen näinä taloudellisesti kovina aikoina kuristaa kukkaroa.
Jo vuosi sitten Berlusconi torjui hutipotkuina huhuja, että libyalaiset valtio-omisteiset rahastot ostaisivat Rossonerin. Seuran arvoksi määriteltiin 600-800 miljoonaa euroa. Samoihin aikoihin myös abudhabilaisen sijoitusyhtiön huhuiltiin havittelevan omistusosuutta seurasta. Viime keväänä samanlaisia ostohuhuja liitettiin Gazpromiin.
Mikään ei yllätä kun italialais-libyalainen veijarikaksikko lyö päänsä yhteen. AC Milan aloitti kauden hienolla voitolla. Milanolaisseuraan saapui viikonloppuna Barcelonasta pelaaja, jonka ego on yhtä suuri kuin Berlusconin omaisuus: länsinaapurimme supertähti Zlatan Ibrahimovic. Tällaisen sirkuksen omistaminen sopisi Gaddafille kuin beduiiniteltta aavikolle tai rahalla mukaan houkuteltu nuori nainen kulahtaneen välimerenviettelijän kainaloon.
