Järjestäkää kisat - mutta meidän ehdoilla.

Olisiko kenelläkään otsaa vaatia kiellettäväksi vaikkapa katsomoissa kilkattavia lehmänkelloja (rasittava ääni pidemmän päälle)? Tai miten on vastustajia avoimesti halveksivien joukkolaulujen laita?

Eurooppalaiset miljonääripelaajat -- nämä samat diivat, jotka joskus valittavat täkäläisten stadionien kliinisyydestä ja katkarapua mussuttavasta corporate hospitality -meiningistä - häiriintyvät Etelä-Afrikan stadionien vuvuzeloista.

Ranskan kapteeni Patrice Evra väitti pokkana, että joukkueen 0-0 laahustamien Uruguayta oli osaksi torvien syytä. Just jees, bien sûr. Evran kaltaisen ammattilaisen pitäisi olla tottunut kaikenlaiseen meteliin ja herjaan uransa aikana. Evra voisi myös kertoa, miksi Les Bleus hävisi kisojen alla Kiinalle, tuolle kauniin pelin jättiläiselle, joka on FIFA:n rankingissa sijalla 84. Tai miksi Ranskan peli on ollut tahmaista viime vuodet. Se on muovitorvien vika. Jos Evra ei olisi ranskalainen jalkapalloilija, hän olisi selityksillään suomalainen hiihtäjä tai yleisurheilija.

Ja jos valtavaa mehiläisparvea muistuttava ääni häiritsee, se häiritsee tasapuolisesti vastustajiakin. Futiskenttien tämän hetken suurin diiva Christiano Ronaldo sanoo, että surina häiritsee, mutta siihen on parasta tottua.

Pelaajat aina silloin tällöin kuvaavat tärkeiden otteluiden infernaalista melua, missä ei edes kuule omaa ääntään. Espanjan klassikko Barcelona -- Real Madrid on yhtä stadionin ilmaan nostattavaa meteliä: vihellyksiä, buuausta, huutoa… 

Tv:n kautta kuultuna torviin tottuu. Välillä niihin ei havahdu pitkään aikaan, koska ääni on tasainen -- joskin voimakas - surina, ei terävää ja korkeaa kellojen kilinää.

Kisat annettiin Etelä-Afrikalle myös poliittisista syistä. Afrikka ei ollut aiemmin MM-kisoja järjestänyt, ja mantereen hyljeksiminen alkoi olla liian paksua kenenkään nieltäväksi. Etelä-Afrikka oli (aiheesta) hyvä symboli, ja sillä oli Saharan eteläpuolisista maista kyky rakentaa infrastruktuuri kisoille. (Euroopalle myös kelpaavat lahjakkaat afrikkalaisnuoret hankittavaksi pilkkahintaan ja myytäviksi kalliilla eteenpäin.)

Stereotyyppisesti ajateltiin että Etelä-Afrikka järjestää kisat, joissa on väriä ja ääntä. No nyt sitä on. Mutta se ei kelpaa. Äänet ovat vääränlaisia. Ne ovat eteläafrikkalaisia, eivät kuuden tähden stadionien eurooppalaisia. Jalkapallokulttuurista imperialismia.

FIFA pohtii vuvuzelojen kieltämistä. Vuvuzelojen valmistajat ovat torvidiplomatiassa edellä: he aikovat vaimentaa niiden ääntä.

Parempi niin kuin ilman. Nämä ovat kuitenkin Etelä-Afrikan kisat. Sorry. Koetetaan kestää ja pitää hauskaa.

Kun seuraavan kerran on Afrikan vuoro, FIFA todennäköisesti valitsee pohjoisafrikkalaisen maan, esimerkiksi Marokon. Keskeinen valintakriteeri lienee se, etteivät Marokon perinnesoittimet kuten huilu, rumpu ja luuttu, surise.