Fifan kiertävä sirkus on saapunut kaupunkiin. Telttakepit on isketty syvään maahan, torvia jo viritellään. Globaali kansanjuhla alkaa tasan kolmen viikon päästä Etelä-Afrikassa.

Tätä on odotettu neljä vuotta. Siinä ajassa on vaihtunut yksi jos toinen presidentti, ollut luonnonmullistuksia ja talouskriisejä, lakkoja ja lumisia talvia. Maajoukkueet suorittavat viimeisiä pelaajavalintoja. Iloa, pettymyksiä, armotonta spekulointia.

Futishullun kroppa ja mieli alkavat oirehtia. Kihelmöivä odotus. Se käy lähes sietämättömäksi, ennen kuin alkuvihellys 11.6. käynnistää karnevaalin: draaman, operetin, suurten tunteiden, sankaritekojen ja roistomaisuuksien, solidaarisuuden ja konnuuksien, kauneuden ja kyynisyyden, ja rahan pyhän kuukauden. 

Saa vaikka sataa koko ajan, ja parasta aikaa päästä riitoihin sukulaisten kanssa, kun tv-ruudusta avautuva näytös on sukujuhlia ja häitäkin väkevämpi. Tässä vaiheessa ei edes halua ajatella sitä tyhjyyden tunnetta, kun spektaakkeli - ja kesä - on ohi. 

Jalkapallon MM-kisojen hienoin juttu on se, että kisat pelataan vain kerran neljässä vuodessa. Se tuntuu hieman samalta kuin niistä matkaajista, jotka tuhkapilven takia “joutuivat” vaihtamaan lentokoneen junaan tai kumipyöräisen ajoneuvoon. Yhtäkkiä tila ja aika hahmottuivat eri lailla, ne olivat olemassa, niillä oli merkitystä.

MM-kisoja odottava laskee vuosia, kuukausia, viikkoja, päiviä, tunteja. Kaikki ei tapahdu koko ajan. Ei kisainflaatiota eikä väsyneitä ja väkinäisiä “taas yhdet kisat”-fiiliksiä. Kvartaaliajattelu, pysähtymätön kiire, tähtikulttien ulosrahastus ei ole saavuttanut FIFA:n päämajaa Genevenjärven rannalla.

Elämänsä voi vielä jäsentää turvallisesti neljän vuoden kaariin.

Voisi puhua loputtomiin siitä, että Victor Valdés pääsi viimein Espanjan joukkueeseen. Kauden paras Espanjassa, kolmas maajoukkueen nokkimisjärjestyksessä.  Tai siitä, kuka varasti Ranskassa kisoihin valmistautuvalta Paraguaylta 110 000 dollaria joukkueen hotellista.

Entä El Diego? Argentiina repii hiuksiaan. Eilen Maradona ajoi Buenos Airesissa Minillään kameramiehen yli ja huusi perään jälleen kerran sopimattomia. Johtaako hän Argentiinan gloriaan vai katastrofiin? Mutta mitä futis olisi ilman Diegoa?

Kansainvälistä politiikkaa. Irakissa oli pidätetty mies, jonka väitetään suunnittelleen terrori-iskua kisojen aikana. Väitetään suunnitelleen…Keitä tässä nyt pelotellaan, kuka haluaa luoda hysteriaa? Iskuja piti tulla Saksankin kisojen aikana 2006.

En tiedä kuinka paljon Yhdysvaltojen varapresidentti Joseph Biden tietää soccerista, mutta hän aikoo olla kisojen avajaisissa ja Englanti-Yhdysvallat-matsissa. Tähän voivat nativistit rapakon takana tarttua, soccer kun on sosialistien ja muutenkin vierasperäinen laji.

Olisi ollut politiikan huumoria, jos arpa olisi heittänyt samaan alkulohkoon Yhdysvallat ja Pohjois-Korean, josta Norsunluurannikkoa valmentava Sven-Göran Eriksson varoitti. Organisoitu, fyysisesti vahva ja väsymätön, teknisesti erittäin hyviä, taktisesti hyvä, Svennis luettelee. Kim Jong-il voi olla hahmona koominen, mutta maajoukkue ei.

Odotuksen ja jännityksen lieventämiseksi pitää alkaa rustata kisaveikkauksia. Ne voi sitten heittää roskiin kun pelit etenevät - ja yrittää taas neljän vuoden päästä uudelleen. Tässä ei saavuta koskaan päämäärää.

Ja jos haluaa nähdä mitä on futishulluus huipputasolla, kannattaa mennä katsomaan kun Bolivian presidentti Evo Morales pelaa tänään futista Töölön pallokentällä kello 17.30. Que viva fútbol y pasión!