Déjà-vu. Finnair Stadion cup-matsin jälkeen. Toinen pelanneista joukkueista oli Inter Turusta. Ryhmä ultria ryhtyy provosoimaan ottelusta rauhallisesti poistuvia toisen seuran kannattajia. Järjestysmiehet keltaisissa liiveissään yrittävät estää provojen liian läheistä kontaktia toisiin kannattajiin. Ei onnistu. Stadionin edustalla tönimisen ja käsikähmän keskellä ollut poliisimies joutuu huutamaan kovaa “Poliisi!”. Ei tehoa. Poliisi tarttuu yhtä agressiivisesti käyttäytyvää nuorta mieskannattajaa takin olkapäästä. Nuori mies tarraa vähintään yhtä kovaa poliisin haalarista. Hieman myöhemmin paikalle kiitäneet poliisit saattavat tämän parikymppisen futiskannattajan autoon. Toisin kuin Finskillä pelatussa, tappeluun ja poliisin suureen läsnäoloon päättyneessä, Liigacupin finaalissa TPS-Inter kaksi kuukautta sitten, nyt provosoineet kannattajat eivät olleet turkulaisia vaan Sakilaisia, Klubin kannattajia. … Lue loppuun →

Jalkapallosta on tullut yksilölaji. Katsokaa kuinka usein maalin tehnyt pelaaja juoksee kulmalipulle tai muualle riittävän kauas joukkuekavereistaan, elehtii kuin keisari triumviraatissa ja uhoaa kuin Muhammad Ali parhaina päivinään. “Minä tein sen maalin! Minä! Näettekö! Minä!” Sitä ennen maalintekijä on sysinyt tylysti syrjään häntä onnittelemaan rientäneet kaverit. Euroopan suuret liigat ja Mestarien liiga pursuu näitä pöyhkeitä ja itsekkäitä eleitä. Ne ovat muuttuneet vastenmielisiksi. Kamerunin Roger Millan persoonallisesta lantionveivauksesta vuoden 1990 Italian MM-kisoissa tuntuu olevan valovuosi tähän päivään ja nykyisille tv-futismarkkinoille. Millalla tuskin oli mielessään oman uransa edistäminen. Hän oli pelaajana uransa loppumetreillä, eikä pelaajien imagoa ja markkina-arvoa tuolloin mietitty taskulaskimilla, paitakauppana ja … Lue loppuun →