Sydänkohtauksesta toipuva vanhus painaa soittokelloa kun suihkukaappiin sullottu potilaskaveri ei enää korahtele. Hän auttaa toveriaan, koska terveyskeskussairaalan vuodeosastolla ei riitä soittokelloja ylipaikoilla makuutettaville vanhuksille. Toisaalta kellostakaan tuskin olisi apua tilanteessa, jossa heikossa kunnossa ylipaikoille mahdutettuja veteraaneja hoitaa vain yksi sairaanhoitaja apunaan muutama lähihoitaja. Lääkärit päivystävät kännykkä kädessä parin sadan kilometrin päässä tapahtumien keskipisteestä. Lääkehuoneena palvelevassa varastokopissa ei ole elvytyksessä tarvittavia lääkkeitä. Ja jos onkin, niin jo aika päivää sitten vanhentuneita. -Morfiinit ja addrenaliinit saattavat olla niin vanhoja ja kokkareisia etteivät tule enää ruiskuun, lataa sairaanhoitaja Outi Virtanen tuokiokuvia arjestaan Tampereen kaupungin ulkoistamalla terveyskeskustasoisella vuodeosastolla Hatanpään puistosairaalassa Tampereella. Kunnan yksityiselle hoivapalveluyritykselle … Lue loppuun →

Nainen 42 vuotta. Pää ei käänny, kävelemisen sijaan on kontattava. Alle vuoden ikäinen lapsi on pakko antaa muiden hoidettavaksi, yksinhuoltajalla ei ole vaihtoehtoja. Fysiikan lisäksi koetuksella on myös psyyke, paitsi äidin myös pojan.  Selästä löydetään paise ja verestä myrkytys. Paise pesii hankalassa paikassa selkärangassa eikä sitä voi hävittää kirurgisesti, aloitetaan viikkojen suonensisäinen antibioottihoito kuuden tunnin välein huumaavilla kipu- ja psyykelääkkeillä ryyditettynä. Erikoissairaanhoidossa keskitytään leikkauspotilaisiin, joten sängyssä makaava lääkkeiden vastaanottaja siirretään oman kuntansa terveyskeskukseen hoidettavaksi eli lääkittäväksi. Terveyskeskuksen vuodeosastolle siirretty nelikymppinen sulautuu hyvin vanhusvoittoiseen asiakaskuntaan. Ikä erottaa, lääkkeet  luovat yhteenkuuluvuutta. Hoito on kaikille suurin piirtein sama. Väri, koko  ja maku saattavat vaihdella, mutta kipot kannetaan kaikille käteen useita kertoja päivässä. Täsmällisesti. Lääkkeet rytmittävät … Lue loppuun →

Kuntatyönantaja on kyllästynyt keikkalääkäreihin. Vaihtuvuus on liian suurta, aluetuntemus olematonta ja sitoutuminen sitä sun tätä. Porissa ja kymmenessä lähikunnassa perusterveydenhuollon ilta- ja yöpäivystys on ulkoistettu lähes kokonaan MedOnen hoteisiin. Viime syksynä yritys tuotatti asemiin kaikkiaan 80 lääkäriä,  heistä 60 oli kandivaiheen opiskelijoita,  loput 20 eurolääkäreitä. Kaupungin terveysjohtajaa Esko Karraa työvoiman kokemattomuus ei ilahduta.  Opiskelijoista tarvitsee tietysti maksaa vähemmän kuin oikeista ammattilaisista, mutta samaan aikaan välilliset kustannukset ovat karanneet käsistä. Röntgen- ja laboratoriotutkimuksia tehdään Karran mukaan aivan liikaa varmuuden vuoksi. Toisaalta tukea haetaan myös hyvin helposti osaavammalta väeltä erikoissairaanhoidosta, lähetteiden määrä on lisääntynyt  ja erikoissairaanhoidon laskut sitä myötä kasvaneet. Nyt kentälle kaivataan kokemusta. Omia, … Lue loppuun →

Loma on ohi ja arjen ilot kutsuvat. Perustyytymättömänä suomalaisena käynnistän hetkeksi hiljenneen sorvini ja ryhdyn jälleen nurisemaan terveydenhuollon räikeistä epäkohdista, samaan aikaan kun vastikään taakse jääneellä “paratiisisaarella” makaa pitkin poikin pientareita lähemmäs kaksisataatuhatta kalman katkuista ihmisruumista. Siellä ne odottavat viimeistä matkaansa kauhakuormaajalla joukkohautaan. Lopullista kippausta hökkeliasumuksista jäljelle jääneen roinan sekaan. Mutta mihinkäs me hyvinvointivaltion rapautumisesta huolestuneet hyväosaiset jäimmekään? En muista, mutta jatketaan valelääkäristä. Lääkärin ammatin pakkomielteekseen kokenut nuorukainen näyttää saaneen Suomen sekaisin. Petos on toki rikos, mutta uskallanpa väittää että intohimoisesti toisia hoitamaan haluava voi onnistua terveyskeskuksessa jopa muodollisesti pätevää, aitoa lääkäriä paremmin. Reseptin ja sairasloman kirjoittamisen oppii todennäköisesti aika … Lue loppuun →