Enää en ihmettele miksi päivystyksessä täytyy jonottaa tuntitolkulla, jotta saa sormensa tikattua. Miksi räkäiset lapset kitisevät tunnista toiseen tuskastuneiden vanhempiensa sylissä ja nestevajauksesta kärsiviä vanhuksia makuutetaan päivätolkulla ensiavun käytävillä. Tai leikkausjono kiemurtelee hoitotakuusta huolimatta. Olisiko arvojen tarkistamisen paikka, jos nuristaan hervottomasta kiireestä, olemattomista resursseista, kurjista työoloista ja riittämättömästä palkasta, mutta näytellään työajalla sairaalasarjoissa, esiinnytään malleina pin up -kalentereissa, surffaillaan työkoneilla seuranhakupalstoilla ja istuskellaan juoruamassa kahvihuoneessa tunti mielummin kuin vartti. Nautitaan elämästä. Kaikista sen antimista. Ekshibitionismista yhteiskunnan piikkiin. En välttämättä halua nähdä virkaa tekeviä korseteissa ja stringeissä: myötähäpeää. Eikö olisi sittenkin parempi keskittyä työhön ja tankotanssia yksityishenkilöinä? Korsetissa poseeraava hoitaja ruokkii … Lue loppuun →