Puuhastelua perhehelveteillä

Julkaistu 21.1.2012 kirjoittajalta Tuula Malin

Viisi perhesurmaa kolmen kuukauden aikana. Surmat ovat jäävuoren huippu, väkivalta kuuluu muodossa jos toisessa yllättävän monen perheen päivärutiineihin. Oikea-aikaisella ja vastuullisella ulkopuolisella avulla ongelmat olisivat monessa tapauksessa ratkaistavissa rauhanomaisempaan olotilaan. Ainakin jos apua on haettu perheen sisältä.

Sisäministeriö selvittää parhaillaan olisivatko viranomaiset voineet estää julmiksi otsikoiksi päätyneet tragediat, mikäli perheiden ongelmiin olisi puututtu ajoissa ja aktiivisesti. Halutaan saada selville oliko joku surmaperheiden jäsenistä hakenut apua ja kuinka mahdollisiin avunpyyntöihin oli vastattu. Miten oli toimittu vai oliko toimittu lainkaan? Ketä ja keitä, miten ja missä oli kuultu?

Häpeä estää hakemasta ulkopuolista apua. Entäpä jos taistelet itsesi kehtaamiskynnyksen yli, etsit ja pyydät apua sitä koskaan saamatta?

Tätä tapahtuu. Liian usein.

Laki määrää kuntia luomaan auttamisen rakenteet. Lakisääteinen tarjolle asettaminen on lähtökohta, ei itseisarvo saati päätepiste. Todellista merkitystä on sisällöllä, laadulla ja tuloksilla. Nyt tarjotaan kun on pakko, tekemisen tulokset ja vaikuttavuus ovat toisarvoisia. Näkisin mielelläni asiakastyytyväisyyskyselyn, joka antaisi täsmätietoa esimerkiksi lastensuojelun tai koulukuraattoritoiminnan vaikuttavuudesta. Millaista hyvää ja kuinka paljon nämä hyvinvointia lupaavat julkisrahoitteiset sotepalvelut ovat tosiasiallisesti tuottaneet?

Kuraattorien ja psykologien, sosiaalityöntekijöiden ja erityisopettajien tarjolle asettaminen on turhaa, mikäli väliintulo tuottaa selviytymisen sijaan entistä sakeampaa soppaa. Vaikuttavuus kiinnostaa ennen muuta tukea tarvitsevia ja heidän lähipiiriään. Kustannusvaikuttavuuden luulisi kiinnostavan myös rahoittajia. Meitä kaikkia.

Nykyiset auttamisen mallit tuottavat tolkuttoman määrän sirpaletietoa perheiden ahdingosta. On merkintää siellä ja täällä, kokonaiskuvaa ei piirrä kukaan. Virkaa tekevät kiiruhtavat yksi toisensa perään sammuttelemaan pintaan pulpahtelevia palopesäkkeitä. Poliisi rientää rauhoittelemaan riehumista, terveydenhuolto hoitelee haavat ja määrää mielialalääkkeet, sosiaalipuolen monenkirjava auttajarengas organisoi huonosti valmistellun ja tavoitteettoman palaverin toisensa perään. Tuomioistuimelle jää siivoojan rooli. Oikeuslaitos korjaa sote-sähläämisen sotkut. Pahimmassa tapauksessa ilman asianosaisia.

Hurja määrä auttajia -- viranomaisia ja virkamiehiä -- voi puuhastella yhden ja saman perheen kimpussa vuosia ilman minkäänlaista tulosta tuottavaa yhteistyötä. Hirveästi turhaa tekemistä ja hukattua aikaa. Armoton määrä lisää tuskaa ongelmissaan tasapainoileville perheenjäsenille.

Salassapidon lakisääteinen tarkoitus on kai suojella asiakkaita, enemmän siitä on kuitenkin nykyisellään iloa auttajille. Salassapidosta on salakavalasti tullut tekemättömyyden suojavaate. Läpinäkymättömyys piilottaa auttamisen puutteet tehokkaasti.

Pelottava esimerkki kurjistuneista sosiaalipalveluista on kunnallinen
lastensuojelu. Nuoren, epäpätevän ja kokemattoman sijaistyön osuus on lisääntynyt vauhdilla. Kunnat ovat hurahtaneet halpatyöhön. Seurauksia voidaan lukea lehdistä ja tirkistellä olemattoman auttamisen koukussa kiemurtelevien kanssaihmisten arjesta.

Määräaikainen ei sitoudu eikä kokematon uskalla. Liian suuriin saappaisiin nakattu, ammatillisesti keskenkasvuinen auttaja välttelee vastuuta, pelkää virheitä eikä uskalla tehdä päätöksiä. Virheiden pelossa ollaan mielummin tekemättä kuin tehdään. Syntyy sotkua; tuskaa autettaville ja lisätyötä muille viranomaisille.

Suomen ensimmäiset perheasioiden sovittelun erityisosaajat valmistuivat viime vuonna. Ehkäpä tämä uusi asiantuntijaryhmä kykenee piirtämään kokonaiskuvaa perhearjen ahdingosta. Niin, ettei yksikään apua pyytänyt jäisi sitä vaille.

Tallennettu kategorioihin Hyvinvointi | 33 kommenttia

Vammaisjärjestö bisnesenkelinä

Julkaistu 30.11.2011 kirjoittajalta Tuula Malin

Jenni Sorvala sairastaa vaikeaa ULD-1 -tyypin epilepsiaa (ULD-EPM 1 -tyypin epilepsia). Keskushermostoa rappeuttava sairaus antoi ensimerkkinsä terveen tytön elämässä viisi vuotta syntymästä. Siitä saakka päivät ovat olleet sinnittelyä pahenevien tärinöiden, vapinoiden ja tasapainohäiriöiden kanssa. Jenni on vastoinkäymisistään huolimatta säilyttänyt valoisuuden ja huumorintajun, josta moni voisi ottaa opikseen. Puhe saattaa olla hidasta ja katkonaista, änkyttävää; sairauden runteleman ulosannin takaa löytyy kuitenkin ajatus. Kaikki eivät sitä kykene, ennätä tai halua kuulla.

Jenni 4-vuotiaana, terveenä päiväkotilaisena. ULD-1 epilepsia ei ole vielä antanut merkkejä itsestään.

Viime keväänä parikymppinen Jenni halusi itsenäistyä. Hänellä on subjektiivinen oikeus vammaispalvelulain mukaiseen asumisapuun. Kotikunta Jyväskylä on ulkoistanut kaikki vammaisten henkilöiden asumipalvelut yhdelle ja samalle yhtiölle, Invalidiliiton pääosin omistamalle Invalidiliiton Asumispalvelut Oy:lle. Vaihtoehtoja ei ollut, toisaalta pääomistajan hyvä maine houkutteli.

Mutta millaista onkaan jälki kun hyvämaineinen yleishyödyllinen vammaisjärjestö tekee bisnestä jäsenistönsä elämällä?

Aluksi yhtiö kartoitti Jennin avustustarpeita Jyväskylän kaupungin laskuun 16 500 eurolla. Tämän hienolta kuulostavan asumisvalmennuksen aikana tehtiin palvelutarvekartoitus, jonka pohjalta synnytettiin palvelusuunnitelma. Suunnitelman avulla avustuspalvelupaketti myytiin rahoittajalle eli Jyväskylän kaupungille. Jennin kohdalla palvelupaketin hinnaksi määriteltiin 4000 euroa kuukaudessa. Kuukausikorvaukset vaihtelevat tuhansista jopa yli kymmeneen tuhanteen euroon asujan kunnosta ja palvelutarpeesta riippuen. Kaupungin maksaman palvelun lisäksi Jenni maksaa itse eläkkeestään 500 euron vuokran, siivouksen sekä pyykkihuollon.

Jyväskylän kaupungin ja Invalidiliiton Asumispalvelujen välistä palvelusopimusta ei näytetty Jennille. Hän sai sen sijasta yhtiöltä palvelusitoumuksen. Sen kerrottiin olevan identtinen kaupungin ja yhtiön välisen sopimuksen kanssa. Sitoumuksessa Jennille oli kirjattu avustusta 2,5 tuntia päivässä.

Asumispalveluyhtiön pääomistajan Invalidiliitto ry:n toimitusjohtajan Marja Pihnalan mukaan asumispalvelujen markkinointiprosessin voi hahmottaa pyhänä kolminaisuutena. Kolmesta tulee kuulemma yhtä mikäli sisällöllisesti identtiset palvelusuunnitelma, palvelusopimus ja palvelusitoumus laitetaan yhtä aikaa saman katseen alle. Vertaaminen on kuitenkin vaikeaa, koska asiakkaille ja rahoittajille annetaan eri versiot, toiselle sopimus ja toiselle sitoumus.

Miksi asiakkaalle ja kuntarahoittajalle pitää tehdä eri paperit? Miksi tuotannon ja tarjonnan läpinäkyvyyttä halutaan hälventää monimutkaisella pyhällä kolminaisuudella?

ULD-1 -epilepsia on etenevä sairaus. Jenni on 20-vuotias ja tarvitsee pyörätuolia. Hän asuu Invalidiliiton Asumispalvelut Oy:n palveluyksikössä Jyväskylässä.

70-luvulta vammaisten asumispalveluja tarjonnut Invalidiliitto yhtiöitti toimintansa viisi vuotta sitten. Pari vuotta myöhemmin neljännes asumispalveluyhtiön omistuksesta myytiin pääomilleen tuottoa hakeville eläkeyhtiöille, säätiöille ja vakuutuslaitoksille. Viiden toimintavuotensa aikana Invalidiliiton Asumispalvelut Oy on kahminut jo yli 250 kunta-asiakasta
omistajayhdistyksensä hyväntekijän maineella. Monen kunnan vammaispalveluissa yhdistyksen yhtiöllä on jo monopoliasema.

Viime tilikaudella vammaisten asumisella tehtiin liikevoittoa 2,2 miljoonaa euroa. Osinkoja jaettiin 600 000 euroa. 75% yhtiön osakekannasta omistava Invalidiliitto käytti osinkotulonsa yhdityksen kehittämiseen: markkinointiin, viestintään ja taidehankintoihin.

Invalidiliiton mukaan vammaisten ympärillä häärii tätä nykyä liikaa yrityksiä. Kilpailutukset eivät liiton mukaan sovi vammaispalveluihin. Liiton lobbausslogan on selkeä: “Tavaroita kilpailutetaan, ei ihmisiä”. Avoimen ja kaikille toimijoille vapaan kilpailun sijaan palvelutuotanto tulisi Invalidiliiton mukaan ohjata suoraan suurille ja luotettaville laadun tuottajille. Niistä paras esimerkki on ilmeisesti Invalidiliiton Asumispalvelut Oy.

45 minuuttia 30.11.2011 -- Vammaisjärjestö nostaa osinkoja vammaispalvelujen kurjistamisesta

Invalidiliiton Asumispalvelut Oy

Osakkaat:

75% Invalidiliitto ry
25% Terveysrahasto Oy

Terveysrahasto on Korona Invest Oy:n hallinnoima pääomasijoitusrahasto, jonka sijoittajaosakkaat ovat:

Emil Aaltosen säätiö (3,55 %)
Helsingin yliopiston Rahastot (3,55 %)
Jenny ja Antti Wihurin Rahasto (7,10 %)
Keskinäinen Vakuutusyhtiö Eläke-Fennia (12,43 %),
Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennia (3,55 %)
Kirkon keskusrahasto (6,24 %)
Korona Invest Oy (0,51 %)
Kunnallisalan kehittämissäätiö  (3,12 %),
Liikesivistysrahaston kannatusyhdistys ry. (3,55 %)
Maa- ja vesitekniikantuki ry. (3,55 %)
Pohjantähti Keskinäinen Vakuutusyhtiö (3,55%)
Sotainvalidien Veljesliitto ry. (3,12 %)
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto (35,51 %)
Suomen Kulttuurirahasto (7,10 %)
Vakuutusosakeyhtiö Henki-Fennia (3,55 %)

Tallennettu kategorioihin Hallinto, Vammaispalvelut | 79 kommenttia

Hoitajia uskottiin – MedOnen toimet tarkkailuun

Julkaistu 22.11.2011 kirjoittajalta Tuula Malin

Valelääkärikohun ja Valviraan kohdistuneen arvostelun pelästyttämä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on ryhdistäytynyt valvontatoimissaan. Yli vuoden levällään olleseen selvitystyöhön Hatanpään puistosairaalassa Tampereella on saatu yllättäen selvyyttä. Leväperäisestä lääkehuollosta, ylipaikoille ahmituista heikkokuntoisista potilaista ja alimitoitetusta hoitohenkilöstöstä kannelleita hoitajia uskottiin lopulta.

MedOne Attendon toimet ovat tarkkailussa, kuten alla olevasta julkisesta asiakirjasta voitte kaikki lukea. Alla myös linkit aiempiin juttuihin aiheesta.

3.10.2010
3.10.2010 -- Epikriisi: Terveyskeskussairaalan arkipäivää Suomessa 2010

10.4.2011
10.4.2011 -- Epikriisi: Hoitajien huoli kuultiin

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätösasiakirjan sivut aukeavat suuremmiksi klikkaamalla

Tallennettu kategorioihin Hallinto | 55 kommenttia

Todistusko tekee hyvän lääkärin?

Julkaistu 8.11.2011 kirjoittajalta Tuula Malin

Ja taas valelääkärikohu. Nyt kuulemma astetta pahempi. Urallaan
ansioitunut, arvostettu alansa huippuosaaja. Yksityislääkäri ja yrittäjä. Näin on julkisuuteen kerrottu.

Ilta-Sanomien mukaan Suomeen aikoinaan toimitettu todistus lääkäriopinnoista ei ole aito. Venäjää taitava toimittaja on soittanut yliopistoon Pietariin ja saanut selville, ettei oppilaitos tunne kyseistä henkilöä. Hän ei ole opiskellut, saati valmistunut todistuksessa mainitusta oppilaitoksesta, kertoo lehti.

Valvira ilmoitti iltapäivällä tekevänsä rikosilmoituksen lääkäristä. Samaan syssyyn valvontaorganisaatiosta tiedotettiin, että vastaava vihje kyseisen henkilön opinnoista oli saatu jo runsas vuosi sitten. Tuolloin kuulemma vähän kyseltiin ja tunnusteltiin, mutta annettiin olla kun ei ensisoitolla selvinnyt. Asia jäi pöydälle, kun Opetushallituksen sijaan olisikin pitänyt nähdä hiukan enemmän vaivaa ja soittaa suoraan sylttytehtaalle: venäläiseen korkeakouluun. Tuliko valvojalle väsy, iskikö laiskuus, katosiko motivaatio vai puuttuiko kielitaito?

Ei ollut ensimmäinen kerta kun terveydenhuollon valvonta pettää. Eikö todistuksen aitous olisi pitänyt selvittää jo vuosia sitten, silloin kun se vastaanotettiin? Toisaalta, jos valvonnassa eivät jää kiinni kotimaisetkaan väärennökset, niin kuinka ihmeessä sitten ulkomaiset, vieraalla kielellä kirjoitetut? Mitä ylipäätään teemme valvontaorganisaatiolla, jonka töitä toimittajat tekevät?

Kohun keskellä kärvistelevä lääkäri on pyytänyt haastattelua kärttäneitä toimittajia ottamaan yhteyttä asianajajaansa. Hän on ollut vähäsanainen, mutta kertonut saaneensa jo vuosi aikaisemmin kiristyssoiton samasta asiasta. Näillä tiedoilla emme voi sanoa varmaksi kuka on soittanut, mitä on soittanut ja miksi on soittanut. Emme myöskään vielä tiedä, mikä on lääkärin oma tarina ja selitys tapahtumien kulusta. Ei siis tuomita ennen kuin tutkitaan. Tutkintapyyntö ei ole tuomio, se on tutkinnan alku. Hyvä myös muistaa, ettei edes rikosprosessissa epäiltyä välttämättä syytetä eikä syytettyäkään aina tuomita.

Ulkomaalaisten lääkäreiden määrä on kolminkertaistunut suomalaisessa terveydenhuollossa kymmenessä vuodessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan ulkomaalaistaustaisia lääkäreitä on tällä hetkellä
1500, vuosituhannen vaihteessa 555. Puolet ulkomaalaistaustaisista lääkäreistä on hankkinut Suomen kansalaisuuden.

Kuka on tarkistanut todistusten aitouden ja varmistunut pätevyydestä? Ja millä tavoin? Onko todistuksella edes väliä, jos työnsä hoitaa kunnolla. Eikö tämäkin venäläiskoulutetuksi luultu lääkäri ole hoitanut hommansa menestyksekkäästi, mikäli palvelunsa ovat vuodesta toiseen käyneet kaupaksi ja asiakaskuntakin ollut ilmeisen tyytyväistä? Arvostustakin on kymmenen työvuosirupeaman varrella karttunut, kun kerran huippuammattilaiseksi mainitaan.

Jos valita pitää, niin potilaana otan mielummin todistuksettoman ulkomaisen huippuosaajan kuin todistuksellisen nysvärin, ylimielisen ja työhönsä heikosti motivoituneen suomalaislääkärin.

Ilta-Sanomat 8.11.2011 -- Huippulääkärillä tekaistu tutkinto

MTV3 8.11.2011 -- Valvira tekee rikosilmoituksen huippuosaajasta

Tallennettu kategorioihin Hallinto | 106 kommenttia

Sairaaloiden hengenvaaralliset tietokoneohjelmat

Julkaistu 20.10.2011 kirjoittajalta Tuula Malin

Täsmälleen näillä sanoilla otsikoimme uutisemme neljä vuotta sitten. Kerroimme kuinka sairaaloihin oli pakotettu keskeneräisiä, vielä kehitysvaiheessaan olevia tietojärjestelmiä. Henkilökunnasta oli kaikessa hiljaisuudessa tehty testaajia ja potilaista testiryhmää. Vaiheessaan olevien järjestelmien kanssa sählänneet koekäyttäjät purnasivat työajan riittämättömyyttä. Virka-aikaa tuhraantui tolkuttomasti epäjohdonmukaisten ja monimutkaisten ohjelmien kanssa jumpatessa. Potilasturvallisuuskin vaarantui. Tarpeellinen tieto oli hankalasti tavoitettavasti, sitä ei löytynyt tai saatu ulos. Tietoja hävisi tai ne sekoittuivat keskenään. Vinksin vonksin menneitä potilastietoja, vääränlaista verta, vääriä lääkkeitä.

Päätöksiä tehnyt pomoporras sysäsi vastuun ongelmista käyttäjille, tietotekniikasta mitään tietämättömälle henkilökunnalle. Kohkaamisen taustalla nähtiin paitsi käyttökyvyttömyyttä myös muutosvastarintaa.

Niin tai näin, järjestelmät olivat vielä tuotekehittelyn alla, kun ne tuotiin tositoimiin sairaaloihin. Keskeneräisyys tiedettiin, mutta se salattiin.

Sama peli näyttää jatkuvan edelleen. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin it-ylilääkäri otti hatkat kun työnantaja ei reagoinut hänen laatimaansa riskiraporttiin. Aamulehden haastatteleman Jari Forströmin mukaan virheet ovat yleisiä, mutta sairaalat vaikenevat niistä piittaamattomuuttaan. Sairaanhoitopiirin johtaja Rauno Ihalainen kiistää samassa lehdessä piilottelun ja tietohallintojohtaja Antti Jokela muistuttaa, ettei virheetöntä tietojärjestelmää ole olemassakaan.

Sähköistä reseptiä on kehitelty jo yli 20 vuotta eikä se vieläkään kelpaa käytettäväksi. Joitakin viikkoja sitten Effican e-reseptijärjestelmä asetettiin käyttökieltoon virheellisten reseptien vuoksi. Terveydenhuollon it-hankkeet ovat nielleet satoja miljoonia euroja noloin tuloksin. Määräajat paukkuvat, moni projekti jää valmistumatta -- valmistuneetkin ovat vikoja väärällään. Paljon puhetta, vähän villoja. Valtakunnallinen sähköinen potilastietokantakin on saanut jo vuosien ajan runsaasti ylistävää julkisuutta, itse tuotetta ei vain näy mailla halmeilla. Taitaa sekin jäädä iäisyysprojektiksi.

MTV:n 45 minuuttia kertoi eilen, että julkisin varoin rahoitetun it-kuplan puhkaiseminen on alkanut (45 minuuttia 19.10.) . Valtio alkaa perata järjettömän hintaisia ja tarpeettomia tietohallintohankkeita. Myös kunnille määritetään säästötavoitteet. Jo oli aikakin!

45 minuuttia vuonna 2007:

MTV3/45 minuuttia 29.8.2007: Sairaaloiden hengenvaaralliset tietokoneohjelmat

MTV3/45 minuuttia 3.10.2007: Sairaalat salasivat tietokonevaarat

Tallennettu kategorioihin Terveydenhuollon hallinto | 25 kommenttia

Kansantautien kurittama kansa

Julkaistu 1.9.2011 kirjoittajalta Tuula Malin

Kakkostyypin diabetes, osteoporoosi, alzheimer, sydän- ja verisuonitaudit, kilpirauhasen vajaatoiminta . . . mitä muita näitä onkaan? Vuosi vuodelta enemmän tapauksia; joko sinullakin, niin minullakin. Pelottavaa, kohta meillä kaikilla.

Alidiagnosoituja ja alihoidettuja Ilkka 24.8.2011 . Lisää rahaa seulontaan, hoitoon, koulutukseen ja virkoihin. Pitää tutkia, löytää ja lääkitä. Ennaltaehkäisynkin paine kasvaa. Leviävään tarpeeseen on tuotettuna kemialliset torjuntakeinot. Uusia tuotekehitellään jatkuvasti.

Suomalaiset lääketieteen tutkijat ovat kaivelleet esiin lääketutkimusten taustoja. Viime keväänä julkaistussa, kansainvälistäkin huomiota saaneessa selvityksessään he argumentoivat lääketeollisuuden toteuttamat lääketutkimukset tieteelliseltä todistusvoimaltaan heiveröisiksi ja epäluotettaviksi. BMJ 19.4.2011 Tutkijoiden mukaan teollisuuden toteuttamat ja/tai rahoittamat lääketutkimukset eivät anna tieteellisesti pätevää näyttöä miljardeja tahkoavien ennaltaehkäisevien lääkkeiden vaikuttavuudesta eli todellisista terveyshyödyistä potilaille. Emme siis voisikaan olla varmoja meille suositeltujen ja määrättyjen ennaltaehkäisevien lääkkeiden toimivuudesta tähtäimeen otetun kansantaudin torjunnassa.

Ja kun tieteellisesti pätevää tietoa hoidon vaikuttavuudesta ei ole, ei todellisuudessa ole myöskään käytettävissä luotettavaa tietoa ennaltaehkäisevien lääkehoitojen kustannusvaikuttavuudesta. Hoitojen, joita paitsi potilaat itse myös koko yhteiskunta vuosi vuodelta yhä suuremmassa määrin rahoittavat.

Tutkijoiden mukaan lääketutkimukset tarjoavat nykyisellään epäluotettavaa tietoa paitsi lääkkeiden hyödyistä myös niiden haitoista. Vuosikausia -- mahdollisesti koko lopunikää -- kestävän, teholtaankin epävarman ennaltaehkäisevän lääkityksen haittoja ei varmuudella tiedetä. Ne voivat olla yllättäviä ja yksilöllisiä. Saat niistä tuta ehkä vasta vuosia kestäneen käytön jälkeen. Sinulle ne näyttäytyvät mahdollisesti erilaisina kuin minulle. Kaiken kattavaa ja takuuvarmaa tietoa haitoista ei kykene yksikään lääkevalmistaja tutkimustensa pohjalta tuottamaan. Näin esittävät lääketutkimusten taustoja ja toteutusta penkoneet tutkijat.

Vaikuttavuudeltaan epävarmaan kemialliseen ennaltaehkäisyyn voi kulkea kätevästi erilaisten riskitestien ja -kartoitusten kautta. Kevyimmät versiot ovat tee se itse -mallia. Ne tuottavat rivakasti, vähäisellä naputteluvaivalla riskitiedon suoraan kotikoneellesi. Riskiryhmään painettuna, todistus tulostettuna voit sitten kipaista lääkärille reseptiä hakemaan. Kaiken kansan riskitesti: nettitestaa kansantautiriskisi

Riskitestejä tuottavat nuo samaiset lääkeyhtiöt, jotka tutkivat lääkkeet, valmistavat ne ja markkinoivat niitä jakelusta vastaaville lääkäreille ja lääkäreiden kautta loppukäyttäjille eli potilaille. Riskikartoitukset ovat myös lainsäädännön mahdollistama lääkehoidon suoramarkkinointikanava potilaille: synnytetään tieto tautiriskistä ja tarjotaan perään keino riskin torjuntaan. Me toimittajatkin olemme osa markkinointikoneistoa: kirjoittelemme rahasta juttuja kansantaudeista, niihin sairastuneista ihmisistä ja sairautta ennaltaehkäisevästä lääkityksestä.

Pistää miettimään mitä kansantautia itse ryhtyisin ennaltaehkäisemään lääkkeillä tässä moninaisten vaihtoehtojen viidakossa. Riskiryhmäänhän kuulun todennäköisesti jo useammankin osalta. Entäpä jos valitsen yhden ja sairastunkin toiseen? Tai jos vuosikausia kestäneiden kemiallisten torjuntatoimien jälkeen sairastunkin juuri tuohon pedantisti ehkäisemääni tautiin? Joutuisin kai häpeäkseni myöntämään napsineeni tuhansien -- mahdollisesti jopa kymmenien tuhansien -- eurojen edestä nappeja turhanpäiten. Ja mille kaikille vielä tuntemattomille haitoille, kivulle ja kolotukselle, olisinkaan altistanut itseni näissä massiivisissa, vaikuttavuudeltaan epävarmoissa torjuntatoimissani?

Pitäisiköhän sittenkin vain luottaa terveisiin elämäntapoihin, hyvään tuuriin ja yläkerran johdatukseen? Hyödyttömyyden riski tosin piilee näissäkin.

Kriittisyyteni kansantautien kemialliseen ehkäisyyn lisääntyy väistämättä, kun täydennän suomalaistutkimuksen kertomaa viime syksyisellä kolesterolikeskustelulla. Pääosa kansantautien ja ennaltaehkäisyn asiantuntijoista on taloudellisesti sidoksissa lääketutkimuksia tekeviin ja lääkkeitä valmistaviin lääkeyrityksiin. He ovat tavalla tai toisella mukana toteuttamassa näitä lääkkeellisen ennaltaehkäisyn hyviä puolia esiin pumppaavia, teollisuuden itsensä rahoittamia ja toteuttamia lääketutkimuksia.

Kansantauti on muuten käsitteenä mielenkiintoinen. Se kuulostaa ainakin minun korvissani supervirusten, mediaepidemioiden ja kohupandemioiden sukulaiselta. Mikä taho käsitteen on synnyttänyt ja ketkä sitä toimillaan vahvistavat? Keiden intresseissä on kansantautitietoisuuden lisääminen? Markkinointiterminähän kansantauti on eittämättä ainakin oivallinen veto. Sillä voi niin halutessaan myydä mielin määrin tutkimuksia, tarkastuksia, seulontoja ja lääkkeitä.

Enkä todellakaan väheksy sairastuneiden tai sairastumista pelkäävien tuskaa. Ihmettelen vain, mistä näitä koko kansaa kurittavia tauteja oikein putkahtelee.

——————————————————-

Linkkejä:

BMJ 19.4.2011: Lääke-ennaltaehkäisyn todelliset kustannukset

Tampereen yliopiston tiedote 26.4.2011: Tamperelaistutkijat kyseenalaistavat ennaltaehkäisevän lääkehoidon

Yle 04/2011 -- Ennaltaehkäisevä lääkehoito ei toimikaan

Ray Moynihan BMJ 2011-Time to rebuild evidence base

Yle Radio Suomi- 26.8.2011- Miksi meitä lääkitään liikaa?

—————————————-

Yle/MOT 25.10.2010: Kolesterolipommi

Ilkka 24.8.2011 -- Kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsii tietämättään jopa 250 000 suomalaista

—————————--
Kela/Kelasto:
0-17 -vuotiaille lapsille määrätyt psyykenlääkkeet vuosina 2008-2010

Kela1 -- 0-17 -vuotiaat

Kela2 -- 0-17 -
vuotiaat

Kela/Kelasto:
18-20 -vuotiaille määrätyt psyykenlääkkeet vuosina 2008-2010

Kela 3 -- 18-20 -vuotiaat

Kela/Kelasto:
15-17 -vuotiaille määrätyt psyykenlääkkeet 2008-2010

Kela 4 -- 15-17 -vuotiaat

Kela 4b -- 15-17 -vuotiaat

——————————--

Lapsille ja nuorille aikuisille korvatut psyykenlääkkeet vuosina
2008, 2009, 2010

———- Lääkkeet — Ikäluokka — Prosenttia

18-20 -vuotta

2008 ——- 17 537 —- 198 318 —— 8.8. %
2009——- 19 047— 200 182 —— 9.5 %
2010——-- 20 524— 203 215 —— 10.1 %

15-17 -vuotta

2008——— 7568—-- 200 398—— 3.8 %
2009——-- 8231—-- 200 133—— 4.1 %
2010——-- 8663—-- 196 619 —— 4.4 %

0-17 -vuotta

2008———-- 13 972 — 1 091 560—-- 1.3%
2009 ———- 14 860 — 1 088 456—— 1.4%
2010 ———-- 15 440— 1 084 296 —-- 1.4 %

Lähde: Kela, Tilastokeskus

Tallennettu kategorioihin Lääkitys | 186 kommenttia

Eikö murtuman korjaamisella ja syöpähoitojen aloittamisella olekaan kiire?

Julkaistu 8.8.2011 kirjoittajalta Tuula Malin

Tamperelaismies teloi jalkansa jalkapallo-ottelussa kesäkuussa, nilkka murtui ja se piti lääkärin mukaan korjata vuorokauden kuluessa. Pöydälle potilas pääsi kuitenkin vasta kolmen päivän kuluttua onnettomuudesta.

Aamulehti uutisoi tapauksesta heinäkuun alussa.Tampereen yliopistollisen sairaalan johtajaylilääkärin Kari-Matti Hiltusen mukaan tapaus on poikkeuksellinen.

Eikä ole!

Akaalainen mies kertoo niin ikään Aamulehdessä kyynärnivelestään, jonka korjausleikkausta odoteltiin samaisessa sairaalassa kesäkuun lopulla peräti kuusi vuorokautta. Palasina ollut nivel särki ja syömistä säännösteltiin leikkauksen toivossa päivästä toiseen.

Mies kertoo, että samassa huoneessa hänen kanssaan makasi joukko muitakin murtumapotilaita. Heille kaikille oli luvattu pöytäpaikka vuorokaudessa, mutta leikkausta jouduttiinkin odottelemaan päivätolkulla.

Olen myös itse seurannut lähietäisyydeltä vastaavanlaista operaatiolla veivaamista. Lapsen jalka murtui parista paikkaa, leikkaus piti olla samana iltana. Pikkumies siirrettiin ensiavusta vuodeosastolle odottamaan saliin siirtoa. Tuli este, jolle ei löytynyt selitystä. Leikkaus siirrettiin aamuun ja sitten taas iltaan. Sama peli jatkui seuraavana päivänä. Nilkka operoitiin lopulta kahden ja puolen vuorokauden kuluttua onnettomuudesta.

Vanhemmille kerrottiin, että syynä leikkauksen siirtymiseen olivat kiireellisemmät päivystystoimenpiteet. Lähityötä tehneet hoitajat vaikuttivat vaivaantuneilta. Joku kuiski, ettei takapäivystäjää tavoiteta. Etupäivystäjänä toiminut, erikoistumisvaiheen opiskelija ei olisi selvinnyt haasteesta omatoimisesti. Tiedä sitten mikä oli todellinen syy, mutta kipeän ja nälkäisenä pidetyn lapsen kanssa odottelu vaikutti tuskaiselta.

Nämä esimerkit ovat Tampereelta, mutta vastaavaa vehkeilyä on varmasti myös muissa sairaanhoitopiireissä. Onko vika heikossa työvuorosuunnittelussa ja jo lähtökohtaisesti liian pienessä päivystysmiehityksessä? Mennään riskillä, toivotaan ettei tarvetta ilmaannu. Entäpä millaisella aikataululla päivystäjät velvoitetaan saapumaan virkapaikalle onnettomuuden tapahduttua? Saako takapäivystäjä lähteä esimerkiksi mökkilomalle toiselle puolelle Suomea päivystysjakson aikana? Soitetaanko sairaalasta päivystäjälle vasta sitten kun murtumapotilaita on kasattu jonoon riittävästi?

Potilaiden näkökulmasta merkityksellisintä ovat sittenkin odottelun seuraukset. Mikäli murtuman kanssa voi kärvistellä hyvällä mielellä päivästä viikkoon, niin miksi tavoitteena on niiden korjaaminen vuorokauden kuluessa? Millaista haittaa odottelu voi aiheuttaa?

Nälän ja säryn vielä kestää, mutta lapselle viivyttelystä aiheutuneet pysyvät jalkavaivat olisivat jo liikaa.

Nyt on pulaa syöpälääkäreistä, potilasjonot ovat ruuhkautuneet ja hoitoon pääsyä joudutaan odottamaan yli suositusajan. Suomi potee siis vaihteeksi syöpälääkäripulaa. Oven takana koputtelevat myös gynekologi- ja neurologipulat.

Ylen viime viikkoisen uutisen mukaan Tampereen yliopistollisen sairaalan syöpäklinikalla sädehoitolaitteet ovat käytössä aamusta iltaan, mutta siltikään hoitoja ei pystytä aloittamaan suositusajassa. Ruuhkan takana on tutulta kuulostava yhtälö.

- Meillä on liian vähän lääkäreitä ja liian paljon potilaita, se suhde ei ole kunnossa, toteaa syöpäklinikan osastonylilääkäri Minna Tanner Ylelle.

90-luvun puolivälistä vuosittain löytyvien syöpätapausten määrä on noussut jopa 37 prosenttia. Vuosittain todetaan jo liki 30 000 uutta syöpätapausta. Ihmiset elävät pidempää ja ennättävät sairastua. Samaan aikaan yhteiskunta satsaa seulontoihin; menetelmät ovat kehittyneet ja haaviin tarttuvat yhä pienemmät löydökset. Mitä enemmän seulotaan sitä enemmän löydetään. Erityisesti ovat lisääntyneet seulontasuosikit: eturauhas- ja rintasyöpä. Näitä naisten ja miesten yleisimpiä syöpiä löydetään molempia vuosittain noin 4 500.

Samaan aikaan moni syöpälääkäri on kiikuttanut osaamisensa ja ammattitaitonsa yksityiseen terveydenhuoltoon. Syöpää voi leikata myös yksityissairaalassa, jälkihoito sädetyksineen ja sytostaatteineen jää julkiselle. Infra on kallista, liiketoiminnallisesti kannattamatonta.

Seulontaan liittyy vastuu oikea-aikaisen hoidon järjestämisestä. Miksi kaivetaan esiin sairaus, jollei siihen kyetä tarjoamaan hoitoa? Itse olisin ainakin mielummin tietämättä, kuin tietoinen ja odottamaan unohdettu. Avun odottaminen on tuskallista. Mahdollisesti jopa diagnoosia tuskallisempaa.

———————————————————————-

2.8.2011 -- syöpäpotilaat jonossa

Yle: Suomessa pulaa syöpälääkäreistä 2.8.2011

23.8.2011- Tampereen yliopistollinen sairaala, ministerivierailu

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (Kok.) tutustumassa syöpähoidon järjestelyihin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Kuvassa vasemmalta Pirkanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Rauno Ihalainen, syövänhoidon toimialuejohtaja Juhani Sand, syövänhoidon vastuualueen johtaja, ylilääkäri Pirkko-Liisa Kellokumpu-Lehtinen sekä ministeri Risikko.

Aamulehti 23.8.2011 -- Lääkäreiden koulutuksessa tulisi varautua syövänhoitoon

Tallennettu kategorioihin Erikoissairaanhoito | 54 kommenttia

Kansa jonottaa, hoivaväki egoilee

Julkaistu 29.6.2011 kirjoittajalta Tuula Malin

Enää en ihmettele miksi päivystyksessä täytyy jonottaa tuntitolkulla, jotta saa sormensa tikattua. Miksi räkäiset lapset kitisevät tunnista toiseen tuskastuneiden vanhempiensa sylissä ja nestevajauksesta kärsiviä vanhuksia makuutetaan päivätolkulla ensiavun käytävillä. Tai leikkausjono kiemurtelee hoitotakuusta huolimatta.

Olisiko arvojen tarkistamisen paikka, jos nuristaan hervottomasta kiireestä, olemattomista resursseista, kurjista työoloista ja riittämättömästä palkasta, mutta näytellään työajalla sairaalasarjoissa, esiinnytään malleina pin up -kalentereissa, surffaillaan työkoneilla seuranhakupalstoilla ja istuskellaan juoruamassa kahvihuoneessa tunti mielummin kuin vartti. Nautitaan elämästä. Kaikista sen antimista. Ekshibitionismista yhteiskunnan piikkiin.

En välttämättä halua nähdä virkaa tekeviä korseteissa ja stringeissä: myötähäpeää. Eikö olisi sittenkin parempi keskittyä työhön ja tankotanssia yksityishenkilöinä? Korsetissa poseeraava hoitaja ruokkii takuulla seksistisiä sairaalastereotypioita, mutta uskottavuutensa kyseinen ammattihenkilö menettää sitä varmemmin kuta enemmän paljasta pintaa on julkisuudessa esittänyt.

Pitsit päällä tepasteleva hoivaaja -- sairaanhoitaja yhtä hyvin kuin lääkärikin -- tarjoilee todennäköisesti visuaalista nautintoa, parhaassa tapauksessa jopa parantavaa sellaista. Tienatakin voi, jopa hyväntekeväisyydelle. Tässä tapauksessa SPR:n Nuorten Turvatalolle. Ikävää vain, että moni turvatalon asukas on itsekin tämän yliseksualisoituneen yhteisöllisyyden uhri.

Olisiko sittenkin ollut nakuilun sijaan joku muu varainkeruutapa? Ehkä tuotto-odotukset ovat tässä kuitenkin korkeimmat. Jonot Marian sairaalassa taitavat ainakin kasvaa. Vinkki: laittakaa pääsymaksu ja tuotto niin ikään hyväntekeväisyyteen.

Lapinlahden mielisairaala on muuten oiva paikka pikkutuhman hoivakalenterin kuvauspaikaksi. Mielihyvää ja menestystä!

Hoivaväen pin up -leikit

Tallennettu kategorioihin Terveys ja hyvinvointi | 101 kommenttia

Punkkibussi mielummin kuin jäätelöauto

Julkaistu 21.6.2011 kirjoittajalta Tuula Malin

Katson pitkäksi venähtänyttä nurmikkoa takapihallamme ja mietin uskaltaakohan rytökasaan enää astella: punkki saattaa purra ja elämä raunioituu sekunnin sadasosassa. Asun Pirkanmaalla, mutta tehokkaan punkkivastaisen valistuksen ansiosta ötökkäpelko leviää myös täällä. Piskuinen punkki on kohonnut iljettävien eliöiden listan ehdottomaan kärkikastiin. Naapurustossa kohistaan borrelioosista, pelätään borreliapunkkeja ja toivotaan punkkibussia jäätelöauton tilalle.

Paraisten lääkäriaseman ja Saaristolaislääkärit Oy:n kehittelemä kumipyörillä liikkuva rokotusyksikkö on osoittautunut erinomaiseksi liikeideaksi. Bussiksi ristitty matkailuauto cruisailee lähes läpi kesän rokottamassa ihmisiä Etelä-Suomen ja rannikkoalueen lähiöissä, kauppakeskuksissa, parkkipaikoilla ja urheilutapahtumissa. Punkkeja pelkäävä väki jonottaa, vaikka rokoteohjelma olisi pitänyt aloittaa jo talvella eikä tarjolle tuotettu rokote edes suojaa globaaaliksi uhaksi mainostetulta borrelioosilta. Punkkibussista kaupattava rokote tehoaa vain puutiaisaivokuumeeseen. Tautiin sairastuu vuodessa parikymmentä suomalaista, lähinnä Ahvenanmaalla. Sen sijaan amebamaisen borrelioosin väitetään olevan Suomessakin tuhansien vitsaus.

Punkkibussista ammutaan siis kovilla aikalailla vaatimatonta vihollista. Ostoskeskuksen parkkipaikalla pyörähtävän matkailuauton väki voisi minusta kertoa faktat nykyistä selvemmin jokaiselle piikille pyrkivälle kanssaihmiselleen. Vartin tietoisku ennen rokottamista vie toki toiminnasta tehoa, mutta lisää liiketoiminnan uskottavuutta. Vasta perusteellisen, selkeän ja ymmärrettävän infopaketin jälkeen vastuu elimistöön vastaanotetun ennaltaehkäisyn hyödyistä ja haitoista on aidommin siirtynyt rokotekaupustelijoilta maksaville asiakkaille.

Punkkibussi liikenteessä

Punkkibussin aikataulu ja hinnat

Tallennettu kategorioihin Lääkitys | 1 kommentti

Perheväkivaltaan nollatoleranssi – miten ja keiden toimesta?

Julkaistu 13.5.2011 kirjoittajalta Tuula Malin

Perheväkivalta kukoistaa. Uutiset kertovat kotihälytysten lisääntyneen, yhä useammassa perheessä eletään vaikeita aikoja. Asiantuntijat etsivät syitä ja pohtivat selityksiä, yhteen ääneen vaaditaan nollatoleranssia. Apua olisi haettava heti, yksikin lyönti on liikaa. Asenteidenkin olisi oltava sellaiset, ettei kenenkään tee mieli siivota ongelmia maton alle. Asiantuntijoiden mukaan kriisiin ajautuneita ihmisiä on muistutettava avun hakemisen tärkeydestä. Tiedotusvälineidenkin olisi kannettava kortensa kekoon.

Selvä -- näin tehdään!

Hakekaa hyvät ihmiset apua ajoissa. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta seisoo rinnallanne hätänne hetkellä. Käsi kädessä kohdusta hautaan!

Totuus on niin toisenlainen. Olen kuullut ja nähnyt liian monta tarinaa nollatoleranssin tuolla puolen. Hädän hetkellä päätät vihdoin uskaltautua avunhakuun, keräät voimiesi viimeiset rippeet ja uskot sukeltavasi turvaverkon suureen syliin. Kuinka käy?

Saattaa olla, että sinua onnistaa, kohtaat oikeat ihmiset ja saat apua. Suuremmalla todennäköisyydellä joudut kuitenkin vuosia kestävään pyöritykseen, jonka seurauksena saatat olla entistäkin suuremman avun tarpeessa. Mitä monimutkaisemman kokonaisuuden keskellä kamppailet, sitä todennäköisemmin kohtaat joukon auttajia, jotka keräävät materiaalia ja arkistoivat sitä mielummin kuin ryhtyvät avaamaan umpisolmuja konkreettisin toimenpitein selkeään ja selvästi määriteltyyn päämäärään pyrkien.

Liian usein olen kuullut, kuinka auttaja toisensa jälkeen keskittyy näpyttelemään tietokonetta, laatimaan lausuntoja, kirjaamaan havaintoja ja irrallisia, kokonaisuuden kannalta turhanpäiväisiä huomioita. Tiedoksi muille, toimenpiteiksi toisille. Ja kaikki kädenliikkeet vain ja ainoastaan oman selustan varmistamiseksi.

Tapahtuma- ja tunnetietojen kirjaaminen ja arkistointi eivät ole auttamista. Kyse on vastuun välttelystä. Ratkaisukeskeisten toimenpiteiden, päätösten ja käytännön toimien sijaan vältellään virheitä mielummin kuin ryhdytään operoimaan oman mukavuusalueen ulkopuolella, virkarauha rohkeasti riskeeraten. Vältä virheet, älä tee mitään!

Kirjaus- ja arkistointiprosessien seurauksena palvelujärjestelmän kovalevyt täyttyvät turhanaikaisista dokumentaatioista, joista muodostuvaan kokonaiskuvaan yksikään viranomainen jaksaa tuskin koskaan aidosti perehtyä. Kirjauksia lukevat vain asianosaiset itse yön pimeinä tunteina. Yksin. Ja sukeltavat yhä syvemmälle. Jos olet onnekas ja onnistut räpiköimään rannalle, teet sen tuurilla, omalla sisullasi, ystävien avulla tai yläkerran ansiosta.

On ikävää havaita yhteiskunnan kustantaman turvaverkon pettäneen jo aivan avunpyyntöjen alkumetreillä. Nollatoleranssin huutelu on helppoa, mutta ihan turha kuvitella, että nykyisillä menetelmillä väkivallan kierre katkeaa. Jos yksikään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän osanen ei uskalla ottaa vastuuta ja puhaltaa peliä poikki muodossa tai toisessa, on ajanhukkaa maalata kauniita kuvia nollatoleranssista. Aika paljon on ensin leivottava uutta asennetta ja suhtautumista lähimmäiseen, työhön ja sen tekemiseen. Jokaisen auttamislinjassa työskentelevän olisi syytä sisäistää oman tekemisen motiivit, toiminnan tavoitteet ja henkilökohtainen vastuu tavoitteiden toteutumisesta.

Kriisissä tarpovalla yksilöllä on tietysti vastuu hakea apua, mutta auttamisen vastuu ja velvollisuus on pöydän toisella puolella. Jo avun hakemiseenkin voi tarvita apua, mutta apua hakeneen auttamatta jättäminen on anteeksiantamatonta. Palvelujärjestelmään pesiytynyt pipertäminen, vastuun pakoilu ja oman aseman varmistelu tuottavat pelottavaa auttamista. Se vie järjen autettavilta ja rahat yhteiskunnalta.

Kotiväkivallan kasvu huolestuttaa poliisia:
Aamulehti 9.5.2011

Naisiin kohdistuva väkivalta

Koko perhe vaaravyöhykkeessä

Tallennettu kategorioihin Mielenterveyspalvelut, Sosiaalipalvelut | 43 kommenttia