”Suomalainen oikeuslaitos on vitsi”, kirjoitti joku Facebookissa. Se oli ehkä lievimmästä päästä 8-vuotiaan tytön julman henkirikoksen herättämässä kohussa.
Kahdeksanvuotiaan tytön tapauksessa huoli oikeuslaitoksen kyvyttömyydestä on kuitenkin turha. Tytön isä ja tämän naisystävä ovat syytteessä murhasta.
Juttua puitiin viime perjantaina Helsingin käräjäoikeudessa erikoisessa istunnossa. Syytteet esitettiin ja niihin vastattiin, mutta juttua ei varsinaisesti vielä puitu. Syytetyt myönsivät teonkuvaukset, mutta kiistivät murhan. Heidät passitettiin odottamaan mielentilatutkimusta ja varsinainen käsittely on edessä vasta ehkä vuoden vaihteen nurkilla tai myöhemmin. Kaksikko on kiistänyt murhasyytteen.
Jos heidät tuomitaan syyntakeisina murhasta, seurauksena on elinkautinen vankeus.
Elinkautinen ei ole rangaistuksena vitsi, vaikka joitain kotimaisia rangaistuksia voikin pitää kevyinä.
Keskimäärin elinkautisen saanut istuu yli 14 vuotta ja pisimmät ovat olleet yli 20 vuotta. Jotkut kuolevat vankilaan ja suorittavat siten elinkautisen päivästä päivään. Elinkautisesta voi vapautua presidentin armahduksella tai anoa vapautusta Helsingin hovioikeudelta.
Suomalainen elinkautinen kestää kansainvälisen vertailun joten kuten.
Pari esimerkkiä: Tanskassa malli on samantapainen kuin Suomessa. Elinkautisesta voi hakea vapautusta 12 vuoden jälkeen ja niitä istutaan keskimäärin 16 vuotta. Ranskassa elinkautisen minimi on 18 vuotta. Saksassa minimi on 15 vuotta ja keskimäärin elinkautista istutaan 21 vuotta. Norjassa ei elinkautista ole, mutta maksimi rangaistus on 21 vuotta.
Kovempiakin rangaistuksia käyttäviä maita tietysti löytyy kuolemanrangaistuksiin saakka.
Lynkkausmielialaa kuvastavat kirjoitukset kertovat siitä, että julma teko koskettaa. Nettiin on helppo kirjoittaa. Vantaan vankilan edessä ei ole kuitenkaan näkynyt väkijoukkoja rasvatun köyden kanssa.
Vankeusrangaistuksissa on rikollisen näkökulmasta kyse siitä, että tämä yritetään parantaa kunnon kansalaiseksi. Mutta yhteiskunnan näkökulmasta kyse on perimmiltään kostosta. Jos yhteiskunta ei tekisi mitään, niin kansalaiset, lähinnä törkeiden rikosten uhreiksi joutuneet omaiset, kostaisivat teot periaatteella hammas hampaasta.
Yhteiskunta siis hoitaa koston. Jos rangaistukset eivät ole riittäviä, koston tunne jää pois.
Murhaoikeudenkäynnissä rangaistusasteikko kuitenkin riittää tähänkin.
Onko elinkautinen kova vai kevyt rangaistus? Hiukan persapektiiviä.
Jos Saksassa olisi noudatettu vuonna 1945 Suomen nykyistä lainsäädäntöä, niin johtavat natsit olisivat 15 vuoden jälkeen palanneet poliittiseen toimintaan. Saksa olisi nyt aivan eri maa.
Ajallisesti hiukan lähemmäksi. Bosnialaisia naisia urakalla raiskanneet ja viattomia lapsia murhanneet serbit eivät ole saaneet minkäänlaisia rangaistuksia, muutamaa päällikköä lukuunottamatta. Mm. raiskausten jälkeen serbit pitivät naisia vankinaan niin kauan, että aborttia ei voinut enää tehdä. Serbit ovat edelleen tyytyväisiä toimiinsa, eikä todellista muutosta asenteisiin ole edes näköpiirissä.Eurooppalaiseen humanismiin kuuluu raakuuksien unohtaminen.
Jos joku taho olisi kyennyt Jugoslaviassa järjestämään samanlaisen operaation hirttotuomioineen kuin liittoutuneet Saksassa, olisivat asenteet muuttuneet yhdessä sukupolvessa. Nyt Balkanilla elämä jatkuu yhtä väkivaltaisena kuin ennenkin.
Pentti Forsman
Oikeuslaitos ei ole tilivelvollinen kansalaisille soveltaessaan lakia eikä tuomioita jakaessaan.Tuomiokäytäntö noudattaa poliittista linjaa.Oikeusministeri,presidentti,hallitus ja edeuskunnan voimatasapaino ratkaisee kuinka rikostorjuntaa kehitetään. Yksipuoluejärjestelmässä,sotilasdiktatuurissa tai ääriuskonnollisissa maissa tuomiot ovat kovimmasta päästä.Poikkeuksena USA jossa teloitukset ovat osa seuraamuskäytäntöä kuten Kiinassa vaikka yhteiskuntien arvot ja yksilön oikeudet poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä.Kidutusta ei käytetä rangaistusmuotona kuin joissain ääri-islamilaisissa valtioissa.